Tältä näyttää meidän mökkipäivä 11 September, Sep 2020 - 11:56
Myrskytuuli ulvoo puiden latvoissa ja vaahtopäiset aallot kastelevat laiturin. Kellertäviä koivunlehtiä sinkoilee tuulen mukana. Pihapiiriin on ilmestynyt kärpässieniperhe: äiti ja kaksi lasta. Ne ovat triplanneet kokonsa parissa päivässä.
Ladon takan täyteen koivuhalkoja ja rypistettyjä sivuja viimekeväisestä Aamulehdestä. Yhdellä aukeamalla esitellään pyöräilyreittejä Tampereen suunnilta. Jään lueskelemaan juttua. Päätän olla polttamatta sitä.
Aamu on tuulinen ja sateinen, käydään silti aamu-uinnilla. Pulahdus on nopea, mutta olo sen jälkeen taas kevyempi ja virkeämpi. Haaveilen, että voisin aloittaa jokaisen päiväni näin. Aamupalaksi pyöräytetään smoothie banaanista, avokadosta ja eilen kerätyistä puolukoista. Kahvin joukkoon ripottelen vähän kardemummaa.
Kello on 8:30. Kasaan läppärin muistioon työpäivälle to do -listan. Allekkain on 11 kohtaa, näistä selviän neljään mennessä. Juusolla alkaa pian palaveri. Sytytän pöydälle kynttilöitä ja laitan kuulokkeet korviin. Josko sitä kuuntelisi pitkästä aikaa jazzia.
Lounaaksi on eilistä kalakeittoa. Valmistetaan se aina niin, että ostetaan puolet lohesta savustettuna. Lisään päälle vielä hieman tilliä. Keitto maistuu taivaalliselta tänäänkin, sitä jää vielä huomiselle.
Löydetään lenkillä mökkitien laidalta kanttarelleja. Sovitaan, että tehdään niistä illalla risottoa. Suunnitellaan, että paahdetaan ensin salottisipuleita ja purjoa, lisätään sitten kantarellit joukkoon. Pakko olla hyvää!
Pimeys laskeutuu pian seitsemän jälkeen. Päätän lisätä pöydälle pari lasipurkkia ja upotan niihin tuikut. Sauna on kohta valmis, yksi pesällinen vielä puita. Levitän laudeliinan lauteille ja täytän löylysangon valmiiksi.
Tuvassa tuoksuu sipulinen sienirisotto kun astun sisään juuri tiskattu astiavuori sylissäni. Olen todennut, että päivän tiskiurakka on helpoin hoitaa heti saunan jälkeen kun kuumaa vettä saa suoraan kiukaasta.
Katan pöytään haarukat ja syvät lautaset. Servetteinä toimii palat talouspaperia. Päätetään ottaa lasit valkoviiniä, joten haen kaapista vielä viinilasit. Risotto on just niin herkullista kun lenkillä haaveiltiin. Santsaan kahdesti.
Jälkkäriksi tehdään köyhiä ritareita pullapitkosta. Unohdetaan kermavaahto, mutta mansikkahillolla ja tuoreilla mustikoilla pärjää mainiosti. Jos juuri nyt pitäisi sanoa suosikkijälkkäri, se olisi tämä. Hitsi miten hyvää.
Kello ei ole kuin päälle yhdeksän, mutta väsymys painaa jo silmäluomia. Päätetään kuitenkin katsoa vielä yksi jakso Maria Veitolaa yökylässä. Olen aika varma, että nukahdan kesken jakson, mutta ei se ole niin vaarallista.
Jos Maria tulisi joskus meille yökylään niin me tuotaisiin se kyllä tänne mökille, ajattelen.
xx Sara
Johanna
Posted at 18:52h, 11 SeptemberEhkä kaunein postaus mitä oon hetkeen lukenut. 🙂
Sara
Posted at 09:01h, 16 Septembervoi että, kiitos <3
Emmi
Posted at 21:21h, 11 SeptemberIhana tunnelma välittyi!
Sara
Posted at 09:01h, 16 Septemberihana kuulla <3
Kro
Posted at 23:29h, 11 SeptemberAivan ihana postaus!
Sara
Posted at 09:01h, 16 September<3
Maija
Posted at 09:28h, 12 SeptemberIhana postaus.
Sara
Posted at 09:01h, 16 September<3 <3
Marjaana Vaara
Posted at 19:04h, 12 SeptemberIhanaa! Kirjoitat kauniisti.
Sara
Posted at 09:01h, 16 Septembervoi kiitos, miten ihana kuulla <3
xod
Posted at 20:11h, 12 SeptemberTulispa maria teille yökylään!! Ihana postaus
Sara
Posted at 09:02h, 16 Septembertulispa!! <3 Kiitos
Ellinoora Holmström
Posted at 20:30h, 13 SeptemberIhana postaus! Tulee niin ikävä mökille </3
Sara
Posted at 09:02h, 16 Septemberkiitos <3 vitsi syysmökkeily on kyllä nyt mun uus juttu! Pakko päästä vielä ens kuussa!
Torey
Posted at 14:07h, 14 SeptemberIhanan tunnelmallinen postaus ja aivan ihanat kuvat. ❤
Mökillä on aina jotenkin niin omassa maailmassaan.
Itse kirjoitin eilen juuri siitä, miten toisinaan tekisi mieli sulkeutua mökille ja olla muiden tavoittamattomissa:
Kulkisi pitkin mättäitä ja vastaisi puhelimeen vain jos tuntuisi siltä. Istuisi iltaisin takkatulen ääressä ja koko maailma olisi siinä.
Seurakseni voisin ehkä ottaa ihmisenkin, sellaisen joka osaisi istua hiljaa. Sellaisen, joka haluaisi upota kirjojen maailmaan ja illalla ehkä pelata korttia.
Jonkun, joka hipsuttaisi niskaa ohi kulkiessaan, muttei vaatisi mitään. Jonkun, josta huokuisi rauha niin, että se lopulta peittäisi minutkin alleen.
https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/09/13/minun-ei-tarvitsisi/
Sara
Posted at 09:03h, 16 SeptemberKiitos kovasti! Ja ihanaa mökkitunnelmointia sielläkin <3