Kävin tänään uudella asunnolla. Oon käynyt tällä viikolla joka päivä. En oikein edes tiedä miksi. Täällä tuntuu ihan kodilta. Tuntui jo heti ensikäynnillä.

Uudessa kodissa tuoksuu eriltä, sellaiselta uudelta ja jännältä. Istun remppamiesten lähdettyä hetken keittiön ikkunalaudalla ja tarkkailen naapuruston taloja. Kuvittelen kahvinkeittimen porinan ja arkiaamun keittiöön. Tänne pitää hommata sellainen radio, minkä voi laittaa aamuisin päälle. Ja seinälle mahtuisi joku iso hieno maalaus! Nurkkaan ehdottomasti joku iso kasvi. Tai sitten joku vanha senkki ja sen päälle se kasvi!

Rakastan keittiön matalia ja leveitä ikkunalautoja. Ei epäilystäkään etten tulisi istuskelemaan näillä jatkossakin.

Uteliaana käyn pyöräkellarissa pyörähtämässä. Käyn jätekatoksella. Takapihan kuistille on jätetty läjä saa ottaa -kirjoja. Selaan ne läpi. Tekee mieli jo poimia yksi dekkari, mutta ehkä mä vasta sitten kun muutetaan.

Uudet alut ja ekat kerrat on ihania. Mieleenpainuvia. Eka yö uudessa kodissa ja ensimmäinen kerta lähikaupassa. Kun on kokoajan sellainen vähän salaperäinen ja myhäilevä fiilis. Kun tekisi mieli sanoa myyjälle, että hei mä alan käymään täällä sit säännöllisesti. Et muutin just tohon viereen.

En ole normaalisti sellainen, joka alkaa esittäytyä naapureille, mutta jostain syystä tänään koen valtavaa tarvetta kertoa rapussa vastaan tullevalle naapurilleni, että me muutetaan sit heinäkuussa tähän. Näin jälkeenpäin ajateltuna en edes tiedä oliko hän naapuri. Ehkä hän oli joku talossa asuvan kaveri. Tai ehkä lähettifirman työntekijä.

Mä olen malttamaton kaikilla elämän osa-alueilla, mutta ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu siltä, ettei kodin kanssa ole kiire. Muuttokin tapahtuu hiljalleen valuen. Voi kaikessa rauhassa miettiä vaihtoehtoja ja pohtia huonekaluhankintoja. Ideoida ja tunnustella. Kaiken ei tarvitse olla valmista heti. Se on ihanaa.

Miltähän täällä tulee lopulta näyttämään? En tiedä mut veikkaan, et just meiltä. Siltä täällä tulee näyttämään.

Tästä tulee hyvä koti ❤️

 

 

xx Sara

Tags:

 

Sadepisarat ropisevat peltikattoon ja valuvat noroina ikkunaa pitkin. Mua hymyilyttää. Pitkästä aikaa tuntuu et arki rullaa letkeästi eikä jysähdä painavana lastina niskaan. Ajattelin et nyt on hyvä hetki tarttua tällaiseen sata vuotta sitten blogeissa pyörineeseen haasteeseen. Luvassa kuulumisia aakkosten muodossa!

 

A Asunto. Asunto, uusi ja nykyinen ovat tällä hetkellä suurin keskustelunaihe kotona. Miten kivasti kaikki palaset sit loksahteli lopulta paikoilleen! Olen edelleen ihan häkeltynyt, että meidän nykyinen koti myytiin muutamassa tunnissa!! (Toisaalta, me myös ostettiin tää muutamassa tunnissa :D). Saadaan uuden kodin avaimet viikonloppuna ja urakoitsija aloittaa hommat jo ensi viikolla. Uusi lattia on tilattu ja lasiovia suunnitellaan parhaillaan. En malta odottaa millainen uudesta kodista tulee! Ainoa mikä ei kiinnosta pätkääkään on itse muutto, miten muutot onkin niin karseita, hah.

BBiili. Viime viikonloppuna tehtiin pyöräretki Vantaalla sijaitsevalle autokaupalle ja vuokrattiin kesäauto! Pikkuruinen hybridi saapuu kesäkuun vaihteessa, sit päästään taas näppärästi mökille ja Suomea kiertelemään, wihii!

D – Duunit. Tää kevät on ollu suht kuormittava, vaikka kivoja projekteja onkin ollut käynnissä. Lisäkäsiä on kaivattu ja vihdoin tällä viikolla meillä aloitti toimistolla uusi ihana pr-assari. Veronika on ottanut hommat haltuun ja saanut siivun myös mun viikottaisista duuneista, mikä tulee vapauttamaan mulle hurjan paljon aikaa mm. kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen, ihanaa!

E – Enrique Iglesias. Viime päivinä oon kuunnellut nostalgiapäissäni Enrique Iglesiasta ja hytkynyt milloin minkäkin hitin tahtiin. PS. Oon unohtanut tän Ping Pong -biisin olemassaolon!! Pääsispä taas keikalle!

F – Feta-vesimelonisalaatti. Varma kesän merkki on se kun tekee 24/7 mieli feta-vesimeloni-minttu-lime -salaattia. Voisin syödä tätä tällä hetkellä jokaisella ruoalla!

 

 

H – Hengailu. Viimeinen viikko ja sen vapaapäivät ovat tuntuneet kesältä erityisesti tästä syystä: päämäärätöntä hengailua puistoissa ja terasseilla. Ollaan extempore soitettu ystäville tai törmätty tuttuihin ja päädytty viettämään päivää milloin kenenkin kanssa. Herranjestas miten ihanaa!

I – Iltauinnit. Iltapulahdukset kuuluvat kesään. Meidän iltauintispotti siirtyy nyt muuton myötä Töölöön. Taidan tietää jo uuden uintispotin! 😉

J – Juoksu. Tää kohta vuodesta saa mut aina innostumaan juoksemisesta kahta kovemmin. Ihan erityisen parasta lenkkeily on tällaisina päivinä kun taivaalta on ripotellut vettä. Ilma on raikas ja se tuoksuu kesältä! Tein itselleni uuden juoksuun suunnitellun soittolistan, joka on antanut vielä lisäbuustia! Suosittelen!

K – Kesäfiilis. Viimeinen viikko on ollut ihana. Jotenkin tosi ihana. Mulla on ollut hyvä olo, oon ehtinyt treenaamaan, ulkoilemaan ja istumaan piknikillä. Lämpö on tuntunut epätodellisen ihanalta ja kukkaan puhkeavaa luontoa on ollut maagista seurata. Joka päivä näyttää ja tuoksuu vähän eriltä. Odotan mökkeilyä, kesälomaa ja uuden kodin laittamista suorastaan lapsellisen innokkaasti. Kävin hakemassa varastosta kesävaatteita, joista monien olemassaoloa en edes muistanut. Ihan kun olis läjä uusia vaatteita!

 

 

L – Loma. Me ei olla vielä koskaan oltu Juuson kanssa samaan aikaan kokopitkällä kesälomalla. Tänä kesänä ollaan. Suunnitelmat ovat vielä auki ja sehän tässä on parasta. Meillä on kesäauto, teltta ja aikaa.

M – Mökki. Maailman rakkain paikka! Kuun lopulla olisi tarkoitus lähteä mökille etätöihin ja myöhemmin kesällä sit ihan vaan lomailemaan. Kaipaan jo vaatteisiin ja hiuksiin jämähtävää mökkihajua ja puusaunan löylyjä!

N – Nuhjuinen koti. Oon tässä kotona vietetyn työpäivän ajan bongaillut pölypalloja ja tahroja siellä täällä (tän takia käyn toimistolla :D). Kummastuttaa miten tuo toinen ei tunnu huomaavan niitä lainkaan, hah. Perinteinen viikonlopun viikkosiivous on jäänyt lämpimien kelien takia tekemättä. Tänään on pakko siivota koti perusteellisesti, en kestä enää.

O – Oma aika. Juuso on ensi viikon poissa ja mä oon yksin kotona koko viikon! Milloin viimeksi olisin ollut yksin kokonaisen viikon?! En kuollaksenikaan muista. Äiti ja sisko tulee jossain vaiheessa yökylään, mutta muuten meinaan kyllä vaan puuhastella omia juttuja 🙂 Josko sitä kaivaisi maalauskamat esiin pitkästä aikaa!

 

 

P – Pohjanmaa. Kesäkuun puolessa välissä lähdetään roadtripille Pohjanmaalle! Ihan hävettää myöntää, että tältä alueelta löytyy valtavan paljon paikkoja, joissa en ole koskaan vielä käynyt. Kalajoki, Pietarsaari ja Kokkola, I’m comiiing!

R – Rokote. Muutaman viikon päästä on oman ikäryhmäni vuoro. Tätä on odotettu! Pelkkä ajatuskin tavallisesta arjesta saa varpaat pistelemään. Kohta halataan kun tavataan ja tanssitaan juhlissa aamuun asti. Huomaan myös haaveilevani pidennetystä viikonloppureissusta jossain (turvallisessa) Euroopan kohteessa. Ehkä jo ensi syksynä?

S – Selviytyjät. Tuntuu ihan järjettömältä, että Selviytyjiä on jäljellä enää pari hassua jaksoa!! On ollu niin sairaan mielenkiintoista seurata tätä kautta ja elää kokemusta uudestaan. Viikonloppujen kohokohta! Kohta se loppuu, mitä mä sitten teen?! 😀 Onneksi syksyllä taitaa alkaa uusi kausi!

T – Terapia. Tän kevään yksi parhaista jutuista on viikottainen terapia. Torstai-iltapäivistä on tullut mulle tosi tärkeitä. Avoimuus ja rehellisyys jännittivät alkuun, mutta koen, et oon pystynyt antamaan itsestäni näissä tuokioissa yllättävän paljon. Aina ennen tapaamista mietin et onko mulla ees mitään sanottavaa tänään. Silti joka kerta aika loppuu kesken. Kevään aikana oon kokenut paljon oivalluksia ja löytänyt syy-seuraussuhteita omasta käyttäytymisestä ja ajatusmalleista. Valtavan mielenkiintoista ja niin kovin palkitsevaa.

 

 

U – Uni. Tää kevät ei varsinaisesti ole ollut hyvien yöunien kulta-aikaa. Nukun yöni yleensä tasaisen hyvin, mutta nyt on jo monta kuukautta valvottu tuntitolkulla keskellä yötä. Jessus. Se on hullu fiilis kun samaan aikaan on totaalisen uupunut, muttei vaan kertakaikkiaan pysty nukahtamaan. Unirytmi on nyt onneksi tasaantunut ja yölliset valvomiset ovat vähenemään päin. Musta tulee väsyneenä aivan täyszombie, en käsitä miten pienten lasten äidit kykenevät yhtään mihinkään.

V – Valokuvaus. Vietettiin viime viikolla aivan ihana iltapäivä Johannan kanssa. Kamera kulki mukana kun käveltiin pitkin Helsingin aurinkoisia katuja. Juteltiin niitä näitä, fiilisteltiin vehreyttä, pysähdeltiin välillä kuvaamaan (nää kuvat syntyi tällä reissulla) ja istahdettiin rantaan pullakahveille. Mietin, et tälläistä pitäisi tehdä niin paljon enemmän. Tänä kesänä mä haluan valokuvata enemmän. En aina tilauksesta tai tiettyyn tarpeeseen, vaan ihan vaan just for fun ikuistaa kauniita hetkiä ja paikkoja!

Y – Yllätykset. Meillä on ollut Juuson kanssa tapana järkätä vuorokuukausin toisillemme yllätys-treffipäiviä, jotka koronan vuoksi ovat vähän jääneet. Nyt tämä perinne on herätetty eloon ja treffejä on taas tiedossa. En ihan muistanut konseptia kun menin möläyttämään jo meidän tämän viikonlopun melontatreffeistä, mutta sit päätin järkätä kesäkuulle toiset, joiden sisällöstä en aio hiiskua sanallakaan 😀

Ä – Äiti ja isä. Vanhemmat tulevat viikonlopuksi Helsinkiin, niin ihana nähdä! Isä ja äiti eivät ole koronan aikana käyneet Helsingissä kertaakaan, mutta nyt kun tilanne on hieman rauhoittunut ja osalla on jo rokotteet saatuna uskalletaan kokoontua pienellä porukalla. Kivaa ohjelmaa luvassa!

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

Tags:

*Kaupallinen yhteistyö: Traficom

 

Me jutellaan mummin kanssa viikottain. Yleensä keskiviikkoisin, mut aina se ei kyllä ole keskiviikko. Soitan yleensä ensin whatsappilla videopuhelun, mutta mummi ei aina heti osaa vastata siihen (luuria pitää swaipata ylös toisin kuin tavallisessa puhelussa). Hän soittaa mulle heti takaisin tavallisen puhelun ja pyytää ohjeet videopuheluun vastaamiseen. Tämän jälkeen soitan videolla uudestaan ja heti toimii. Mummi on nopea oppimaan.

Mummista näkyy meidän videoilla yleensä pelkästään otsa ja kulmakarvat, välillä myös taivaansiniset silmät. Tämä kerta ei ole poikkeus. Pyydän, josko hän kääntyisi myötävaloon niin näkisin hänen kasvonsa. Mummi menee vierashuoneeseen. Siellä on kuulemma talon paras valo. Hän istuutuu alas ja laittaa puhelimen pöydälle hyvään valaistukseen. Edelleen näkyy vaan kulmakarvat ja otsa. Silmät vilahtaa välillä. Mutta tällä kertaa edellämainitut näkyy paremmassa valossa.

Jaksan aina kummastella tuota puhelimen näytölle zoomautuvaa otsaa. Siinä ei ole rypyn ryppyä, vaikka ikävuosia mummille on kertynyt jo komeat 94. Mummi on käyttänyt 80-luvulta asti Yves Rocherin ryppyvoiteita, joita tilaa postimyynnistä. Ne on riittoisia ja halpoja kuulemma. Pakko pyytää purkit nähtäväksi joku päivä.

Mummi heräsi juuri päiväunilta. Tunnin unet. Ei viitsinyt pedata aamulla herätessään petiä, kun muutaman tunnin päästä on kuitenkin päiväunilla. Veti vaan peitteen suoraksi, et oli vähän siistimpi. Kun mummi kertoi päiväunistaan lääkärille, lääkäri totesi et “kyllä tuossa iässä voi jo nukkua päiväunet”. Mummia nauratti.

Mummi on iloinen, et meidän asunto on myyty. Hänenkin edellinen asunto myytiin ensinäytössä. Pariskunta totesi tuolloin, että “tiiätsiä, myä otetaa tää”. Mummi kysyy montako neliötä meidän uudessa kodissa on. Mummi rakastaa numeroita. Hän tietää monta rappua käytävässä on alaovelta hänen kerrokseensa.

Mummi sanoo, et hiukset ei näytä kuohkeilta, mut pian niihin laitetaan papiljotit ja sit kehtaa lähteä ulos ilman baskeria. Normaalisti laitetaan lauantaisin, mut tällä viikolla laitetaan poikkeuksellisesti perjantaina.

 

 

Mummi kävi tänään apteekissa ja ulkona kävelemässä. Päällä oli jo kesävaatteet. Kevyt jakkupusero vain. Puihin oli tullut lehtiä.

Naapurin Maija soitti taas. Hän soittaa joka päivä. Paitsi pyhänä ei soita. Ja lauantaisin kun on pesupäivä hän ei myöskään soita. Mummista on kiva kun Maija soittaa. Maija lähtee aina kauppaan seuraksi ja kantaa mummin ostokset ihan ovelle asti.

Mummi ei tykkää käyttää rollaattoria, koska se on kuulemma hidas kun mikä. Mummi ei halua viilettää pylly pitkällään rollaattorilla, se on suorastaan hävettävää. Kepit on näppärämmät. Paitsi mieluiten hän kävelee käskynkässä jonkun kanssa.

Mummi söi tänään makaronilaatikkoa. Jälkkäriä hän ei syönyt.

Nimet ovat hävinneet tabletista. Mummi painoi jotain ja ne vain katosivat. Seuraavaksi kun joku tulee kylään tabletti pitää korjata. Tai sitten viedään Pasaatin kauppakeskukseen niille pojille hoidettavaksi. Ne on korjanneet ennenkin. Veljeni Samuli piti mummille tablettikoulutusta. Kaikki on nyt helposti esillä heti ensimmäisellä näytöllä, mut silti ne nimet hävisi, se oli kumma.

Mummi muistelee kun asui nuorena tyttönä Helsingissä sihteerikoulussa ollessaan. Muutamia viikkoja vain, mut silti. Ei hänestä sit kuitenkaan sihteeriä tullut. Käsityöt kiinnostivat enemmän. Mummi alkoi ompelemaan ja sille tielle hän jäi. Mummi on taitava käsistään.

 

 

Kerron mummille, että olen mukana Traficomin kampanjassa, jonka tavoitteena on tarkistaa, että läheisten ikäihmisten taloista löytyy ajankohtainen televisio. Suomi on nimittäin tulevaisuudessa siirtymässä hdtv-aikakauteen, jolloin on tärkeää, että kotoa löytyy televisio, josta näkyvät HD- eli teräväpiirtokanavat.

Mummin tv on kahdeksan vuotta vanha. Tv toimii, mutta siitä on tullut hidas, kuten kuulemma mummistakin: “tällaisia samanlaisia myä ollaan”. Kysyn mummilta onko hänellä HD-televisio tai tietääkö näkyykö hänen tv:stä HD-lähetykset kanavapaikoilta 21 ja 22? Mummi ei tiedä mistä puhun. Hän ei ole kuullut HD-tv:stä eikä -kanavista. Hän laittaa tv:n päälle. Sieltä tulee eduskunnan istunto. Mummi epäilee, ettei hänellä näy tv:stä noin isot kanavat, mutta hän kokeilee. Mummi ei ymmärrä, miten sama eduskunnan istunto tulee kanavalta 21. Selitän, että kyse on teräväpiirtolähetyksestä. Ohjelma on sama, mutta HD-lähetyksissä kuva on tarkempi ja elävämpi. Ensin mummi ei huomaa eroa mut sit kun tarkastelee huomaakin. Televisio on paljon kirkkaampi. Kerron, että kun kerran HD-kanavat näkyy, mummin ei tarvitse huolehtia tulevasta uudistuksesta. Hänellä lähetykset tulevat näkymään myös uudistuksen astuttua voimaan!

Mummi kertoo, et hänen suosikkiohjelmansa on Itsevaltiaat, mut Selviytyjiä hän on myös katsonut myös joka lauantai. Mummi ei ymmärrä miksi kaikki äänestää aina yhtä ja samaa kisaajaa. “Onko ne niin tietämättömiä”, hän kummastelee. Kun kysyn kenen hän arvelee voittava, hän ei uskalla veikata: “yhel on se laatta, et sitä ei saa ulos”. Mummi sanoo, et näytin tosi nätiltä siinä jälkilähetyksessä kun hiukset ja meikit oli laitettu (Selviytyjät Extra). Kaikki näyttää kuulemma siinä haastattelussa ihan eriltä, et ei meinaa edes tunnistaa.

Iltapäivisin mummi katsoo hengellistä 7-kanavaa. Se on hänen suosikkinsa. Samoin Yleltä tulevat ajankohtaiohjelmat ja uutiset. Välillä hän osallistuu televisiosta tulevaan 15 minuutin tuolijumppaan, mut se tulee vähän huonoon aikaan. On muita juttuja aina silloin.

 

 

Nyt rohkaisen ja haastan teidät tarkistamaan läheistenne ikäihmisten tv-tilanteen! HD-kanavan toimivuuden voi näppärästi tsekata kanavapaikalta 21 🙂

 

 

xx Sara

Tags: