Kamera, editointi & valokuvaus – Kuinka löytää oma kuvaustyyli? 12 January, Jan 2017 - 16:44

Olen saanut viimeisten kuukausien aikana ihan hurjan paljon kysymyksiä liittyen valokuvaukseen. Kameran, kuvausvinkkien ja editoinnin perään kysellään jatkuvasti. Valokuvauksessani on todellakin tapahtunut jotain, siinä olette ihan oikeassa. Kamerakalustoni ja editointirutiinieni lisäksi ajattelin tässä postauksessa avata teille hieman päivittyneitä ajatuksiani valokuvauksesta ja omasta kuvaustyylistä.

Kamera & objektiivit

Olen keväästä asti kuvannut Nikon D750 -järjestelmäkameralla. Suoraan sanottuna, tämä kamera on paras mahdollinen minulle (24,3 megapikselin täyden koon CMOS -kenno, EXPEED 4 -kuvaprosessori). D750 on kevyt, sääsuojauksella varusteltu kamera, jossa on kaksi SD-muistikorttipaikkaa ja sisäänrakennettu Wi-fi. Entistä tehokkaampi full HD-videokuvaus on saanut minut innostumaan videoiden tekemisestäkin.

Minulla on kolme objektiivia, kaikki kiinteitä. Pidän kiinteiden linssien jäljestä ja siitä, etteivät ne paina niin paljoa. Kameraa tulee raahattua mukana sen verran paljon, että tuota painoasiaa tulee kelailtua ihan tosissaan.

Nikkor 20mm f/1.8G -laajakulmalinssillä kuvaan lähes kaikki reissukuvani. Kevyt ja näppärä tilaihme, joka soveltuu erinomaisesti luovaan kuvaukseen! Se on yleishyödyllinen koti-, ruoka-, tunnelma-, luonto- ja tapahtumakuvauslinssi. Laajakulma tarkoittaa sitä, että linssi venyttää kuvaa sivuilta, jolloin kohde näyttää laajemmalta (pidemmältä&leveämmältä). Tämän linssin käyttö henkilökuvissa on vaatinut vähän opettelua, jotta vältytään kolme metriä pitkiltä jaloilta ja +30kg kehoilta 😀 Hinta: 850e.

Nikkkor 50mm f/1.4G -linssi on näppärä henkilökuvaukseen pienemmissä tiloissa ja matkoilla. Valovoimainen linssi on äärimmäisen pieni ja kevyt, kulkee huomaamatta mukana. Kun lähden kauemmas reissuun, pakkaan mukaan 20mm ja 50mm. Pärjään näillä kahdella mainiosti pidemmänkin reissun. Hinta: 450e.

Nikkor 85mm f/1.4G – linssi on se, jolla kuvaan oikeastaan kaikki asu- ja henkilökuvat, ainakin täällä Suomen päässä. Kookas, mutta tätä jälkeä ei vaan voita mikään. Henkilökuviin tulee omanlainen tunnelma jo pelkästään tällä linssillä. Kaikki, jotka ovat kokeilleet tätä ensimmäisen kerran ovat ihastuneet! Hinta: 1800e.

Visuaalinen identiteetti

Valokuvauksessani tapahtui syksyn aikana jotain. Aloin nimittän kesän jälkeen pohtimaan omaa visuaalista identiteettiäni ihan tosissani. Mikä on minun tyylini kuvata? Miksi kuvaan juuri näin? Miksi pidän tietyistä valokuvista? Mikä mielestäni kiinnostavia kuvia yhdistää? Millaisesta editoinnista aidosti pidän?

Sisältöjä kun tuottaa päivittäin, se menee helposti liukuhihnamaiseksi. Teet ja teet, ilman, että pysähdyt ajattelemaan, että mitä minä oikeastaan teen ja miksi teen juuri näin. Huomasin, että kuvaustani ohjaili aina välillä pinnalla olevat valokuvaustrendit, enkä niinkään minä itse. Halusin löytää itselleni sopivan tavan tuottaa visuaalista sisältöä ja luoda oman, entistä tunnistettavan tyylin.

Kasasin yhteen varmaan kaksisataa todella erilaista kuvaa, jotka miellyttivät silmääni. Osa kuvista oli omiani, osa inspiraatiosivustoilta lainattuja. 200:n kuvan joukosta löytyi kaikkea aina epätarkoista puhelinkuvista ylivalottuneisiin otoksiin ja vahinkolaukauksista loppuun asti hiottuihin editorial-kuviin. Kävin jokaisen kuvan läpi ajan kanssa. Mietin jokaisen kuvan kohdalla, että miksi valitsin juuri tämän ja mikä kuvassa itseasiassa kiinnostaa. Mikä siitä tekee mielenkiintoisen? 

Värimaailma? Malli? Miljöö? Rajaus? Valo? Varjo? Kuvakulma? Vaatteet? Tunnelma? Liike? Mystisyys? Vahva tunne? Aitous? Muisto? Arvot?  

Kirjoitin avainsanoja ylös. 

Kun urakka oli takana, sain kokonaiskuvan. Tietyt avainsanat toistuivat. Huomasin, että hyvinkin erilaisissa kuvissa oli paljon yhtäläisyyksiä: värimaailma, liike, mystisyys, rajaus, valo, luonto, tietyt vaatteet/asusteet ja tilanne. Oivalsin viimeistään tässä vaiheessa, ettei hyvän kuvan tarvitse olla teknisesti täydellisen onnistunut tai hyvällä kalustolla napattu. Valokuvaus kun on 80%:sti kaikkea muuta kuin edellä mainittua.

Valitsin tämän postauksen kuvitukseen mielestäni tyypillisiä kuviani. Yhteläisyyksiä on havaittavissa niin rajauksessa, editoinnissa, kuvakulmissa, kuvattavan kohteen asennoissa, kuvausympäristössä, vaatteissa, kuvan arvoissa, kampauksissa kuin tunnelmassakin. Rakastan kuvia, jossa tapahtuu jotain. Kuvalla pitää olla tarina, sen pitää vastata kouralliseen kysymyksiä. 

Huomaan, että kuvat, joissa ei näy kasvoja ovat mielestäni paljon puhutelevampia ja jollain tapaa aidompia. Niissä on jotain mystistä, jopa taidemaista. Olen ehkä saanut tarpeekseni selfie-buumista, en jaksa kiinnostua enää naamakuvista. Kotoisa tunnelma, mukavat vaatteet, maanläheiset sävyt, avoimet selät, nutturakampaukset, päähineet, paljas iho ja luonto ovat elementtejä, joita rakastan yli kaiken.

Editointi

Valokuvien editointiin käytän Photoshopin Lightroomia. Käytössäni on paljon Vscocam:n filttereitä (olen ostanut ehkä kolme pakettia?), niistä jalostamiani presettejä sekä täysin itse tekemiäni presettejä. 

Huomasin viime syksyisen identiteettihaun tuloksena pitäväni enemmän ja enemmän “värittömistä” ja tummista kuvista. Tähän asti kaikki oli aina ollut kirkasta, valoisaa ja värikästä. Tummemmissa ja värittömämmissä kuvissa oli oma tunnelmansa, joka kiehtoi minua hurjasti.

Ne omat filtterit alkoivat hiljalleen löytyä, ja nyt huomaan käyttäväni paria samaa lähes kaikissa kuvissani niin blogissa kuin Instagramissanikin. Voi olla, että kyse on kaudesta, tai voi olla, että oma selkeä tyylini on löytynyt -mene ja tiedä.

Kuvaan kaikki kuvani raakana, RAW-kuvina. Tämä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että kuva tallentuu ilman pakkausta ja värikorjauksia. Informatiivisemmalle kuvalle on siis mahdollisuus tehdä kuvankäsittelyhetkellä enemmän kuin esimerkiksi JPG-kuvalle.

Kuvaaminen

Tavallisesti minusta otetuista kuvista melkeinpä 90% on joko Elisan, Annikan tai Kaisan ottamia. Kaikki heistä tietävät millaisesta sisällöstä minä pidän, ja minä taas tiedän tismalleen mistä mimmit pitävät. Kaikilla on oma tyyli tehdä kuvia, vaikka yhtäläisyyksiä onkin tosi paljon. 

Oikeastaan ennen mitä tahansa kuvauksia lähetetään toisillemme referaattikuvia eli inspiraatiokuvia siitä, millaista sisältöä halutaan. Kuvaustilanne ei ole tyypillinen “valokuvaaja ja malli” -asetelma, vaan meidän kuvauksissa malli on se joka ohjeistaa kuvaajaa ja kertoo mistä kuvakulmasta kuvansa haluaa jne. Näin saadaan kuvista omannäköisiä. 

Julkaistaviksi päätyvien kuvien valinnan, rajaukset ja lopullisen värimaailman määrittelen aina itse. Editoinnista jokainen huolehtii siis itse.

xx Sara