DSC_9575-3.jpg

 

Avauduin teille kesällä Kun kaikki ei olekaan ok -postauksessa kummallisista vaivoistani, joihin ei millään meinannut löytyä järkevää selitystä. Syy ikäviin kohtauksiini lopulta kuitenkin löydettiin, ja nyt haluan jakaa tarinani, sillä tästä voi olla hyötyä jollekin teistä.

Kohtauksia tuli alkukesällä muutama. Tyypillisimmin selinmakuulta noustessani. Yhtäkkiä maailma alkoi pyörimään ja se yltyi yltymistään. Ihan kuin olisin katsellut edessä avautuvaa näkymää huvipuiston kieputuslaitteesta käsin. Kun yritin kävellä eteenpäin, lensin vasemmalle. Kirjaimellisesti lensin. Lensin kerran jopa niin kovaa, että satutin seinään osuessa kylkeni. Noin minuutin pyörityksen jälkeen aloin hetken päästä oksentaa. Huonoa oloa kesti kohtauksen jälkeen aina pari päivää.

Tapasin ensin kahta eri lääkäriä. Ravasin kuvauksissa ja verikokeissa, mutta mitään ei löytynyt. Lääkärit painottivat, että huimaus harvemmin liittyy kasvaimiin, ja että huimaukset ovat yleensä harmittomia. Totta kai tieto helpotti, mutta saadessasi kohtauksen keskellä Aleksanterin katua, yksin ollessasi, harmittomuudella ei ollut enää mitään merkitystä. En todellakaan voinut tai halunnut elää tällaisen “harmittoman huimauksen” kanssa. Lääkärit olivat sitä mieltä, että minulla on paniikkihäiriö ja että pelkäsin yleisiä paikkoja. Totta helkkarissa aloin pelkäämään yleisiä paikkoja, jos tällaisia kohtauksia siellä iskee, mutta ei tämä ollut paniikkihäiriötä. Ei tällä ollut mitään tekemistä sen kanssa, kyllä minä itseni tunnen.

 

DSC_9597.jpg

DSC_9672.jpg

DSC_9616-2.jpg

 

Vaikka en yleensä peukutakaan oiregoogletteluja, päätin tällä kertaa kokeilla. Diagnoositulvasta erottui yksi, jonka kuvaus osui täydellisesti omiini. Vaivan nimi oli hyvänlaatuinen asentohuimaus. Se on yleisin huimausta aiheuttava sairaus. Sen oireena on kiertävä, voimakas, muutamia kymmeniä sekunteja kestävä huimaus, joka liittyy asennon muutoksiin. Oireen aiheuttaa sisäkorvan kaarikäytävään kulkeutunut sakka, joka liikkuessaan antaa herkille sisäkorvan aistinsoluille väärää informaatiota pään liikkeistä. Syytä sakan kertymiselle ei varmuudella tiedetä. Lääkehoitoa ei tarvita, hoidoksi riittää sakan poistaminen kaarikäytävästä asentohoidolla.

Varasin ajan korvalääkärille, joka antoi minulle lähetteen fysioterapiaan. Fysioterapeutti teki minulle testejä, joilla selvitettiin, kumpi korva on kyseessä. Tämän jälkeen kävimme läpi asentohoito-ohjeet, jotka sain kotiin. Asentohoidon liikesarjat poistavat korvakäytävät sakasta. Tein viikon verran kahdesti päivässä liikesarjaa, eikä huimauskohtauksia sen jälkeen ole enää ilmestynyt. Sekä korvalääkäri, että fysioterapeutti muistuttivat, että sairaus voi uusiutua. Se on kuulemma jopa todennäköistä, mutta mitä todennäköisemmin hoidettavissa jälleen asentohoidolla.

Mikäli hyvänlaatuista asentohuimausta ei hoideta, kestää vaiva noin kymmenen viikkoa. Oireet ovat yksilöllisiä: jollain kevyempiä, toisilla taas rajuja. Mutta mikäli ikinä epäilette tätä, pyytäkää asentohoito-ohjeet lääkäriltä tai fysioterapeutilta. Kenenkään ei pitäisi kärsiä näin helposti hoidettavissa olevasta sairaudesta 10 viikkoa!

Ps. Lisää hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta voit lukea täältä

 

DSC_9638.jpg

DSC_9673.jpg

Pictures: Elisa Lepistö

xx Sara

basics.jpg

 

Tällä hetkellä simppeli, minimalistinen tyyli kiinnostaa enemmän kuin ikinä. Löysät neuleet, culottes-housut, klassiset takkimallit, farkut, poolopaidat ja tennarit – huomaan valitsevani joka päivä päälleni perusvaatteita klassisissa väreissä, eikä tämä aamu ollut poikkeus. Oli pakko kasata moodboard tämän hetken tyylisuosikeista, pelkkiä jättisydämiä näille lookeille!!

 

xx Sara

Tags:
,

DSC_2824.jpg

Kas tässä ne tulevat, kolme syytä hymyillä juuri tänään!

Lopputyö. Palautin tänään opiskeluhistoriani suurimman työn. Fiilis on jotenkin epätodellinen. Oppari ja siihen liittyviä lähdesivuja on nimittäin ollut auki läppärini välilehdillä tammikuusta asti. Vaikka projektia en olekaan joka päivä edistänyt, on se kummitellut takaraivossa koko ajan. Itse lopputyön lähettäminenhän oli taas minut tuntien täysi fisko. Työ ehti katoamaan koneelta kolme tuntia ennen deadlinea ja muuttumaan koodikieleksi vielä sen jälkeenkin. MITEN tämä on mahdollista?!? Noh, perille ehti, muutamaa minuuttia ennen, mutta kuitenkin 😀

Verot. Kun kyspsyysnäytteestä kotiin sitten rantauduin ja törmäsin eteisessä verottajalta saapuneeseen kirjeeseen, aavistin pahaa. Olin pari viikkoa kuunnellut, kuinka ystäväpiiriini oli tipahdellut kamalia yllätyksiä. Yrittäjänä maksan tosiaan koko vuoden verot kerrallaan, ja nämä tänä syksynä maksettavat olisivat ensimmäiset veroni yrittäjänä. Kirjanpitäjäni oli kertonut minulle suuntaa antavan summan verolaskusta, mutta eihän näistä koskaan tiedä. Kuinka sitten kävi? Sanotaan, että olin varautunut 10 000 euroa suurempaan summaan kuin mitä kirjeessä lukeva luku lopulta oli. Saatoin kiljahtaa onnesta! 

Treeni. Meillä on TFW-salilla joka kuu yksi yläkropan ja yksi alakropan liike, jota treenataan kerran viikossa progressiivisesti. Kuun viimeisellä viikolla häämöttää aina ykkösmaksimi, eli yksi toisto mahdollisimman suurella painolla. Syyskuun yläkropan liike on leuanveto. Jos en koe treenanneeni liikettä tarpeeksi, tai minulla on ollut pitkä tauko, on tapanani päästää itseni liian helpolla. En edes kokeile isoa lisäpainoa leuanvetoon, mikäli en koe olevani vedossa. Syy tähän on yksinkertainen: en halaua pettyä. No tämähän on täysin idioottimaista. Ei treenaaminen voi olla yhtä onnistumista, kyllähän sitä pitää välillä pettyäkin. Treenikaverini ei päästänyt minua helpolla vaan nosti eteeni huomattavasti isomman painon, mitä olin suunnitellut. Ja sillähän me tänä aamuna leukoja vedettiin, oikein mallikkaasti vielä. Kehittyminen vaatii isompia kuormia. Välillä petytään, välillä ei, mutta mikäli haluat kehittyä, älä koskaan päästä itseäsi liian helpolla!

 

xx Sara