LET IT RAIN

DSC_3612.jpg

 

Iltapäivän suunnitelmissa oli huristella lounaan jälkeen Annikan ja Kristiinan kanssa läheiselle vesiputoukselle uimaan ja kuvaamaan. Uikkareita oli mukana repullinen ja kuvausideoita pääkoppa täynnä. Samantien päästyämme lounaspaikkaan taivas repesi. Salamoi ja satoi niin pirusti.

Aina yhtä positiivinen (!!) Kristiina oli käynyt aamulla joogassa, jossa oli kehotettu antautumaan olosuhteille. Vastoinkäymisille kun ei aina voi tehdä mitään. 

Niimpä me antauduttiin. Syötiin Puspa’s Warungin katoksen alla aivan törkyhyvät (ja halvat) lounaat. Jälkkäriksi vieläpä talon herkullista kurpitsakakkua. Tutustuttiin vieressä istuvaan ylirentoon joogaopettajaan ja naurettiin kippurassa hänen jutuilleen (käytti mm. nihkeistä joogaihmisistä nimitystä Namaste Bitches :D).

Lounaan jälkeen kipitettiin kaatosateessa toiselle puolelle tietä hierontaan. Tunnin kokovartalosetit kaikille kolmelle.

Kuuroksi luulemamme keli ei ollut rauhoittunut hieronnan aikana tippaakaan (kirjaimellisesti), päinvastoin. Koska päivän teemana oli antautuminen, ei jaksettu stressata vesiputousten missaamisesta, vaan haettiin viereisestä kaupasta muovipussit, johon sullottiin kaikki elektroniikka sateelta turvaan. Tämän jälkeen lähdettiin talsimaan kohti hotellia.

Kahden kilometrin matka kaatosateessa. Ei pelkoa puhelimen hajoamisesta, jäätymisestä, uitetuista vaatteista, meikin leviämisestä, pilalle menevästä tukasta tai ulkonäöstä ylipäätään. Ei minkään tasoista vaatteiden varjelua, juoksua, katoksien bongailua tai lätäköiden kiertoa. Ei sateen vastustelua, vaan täydellistä olosuhteille antautumista. Voi luoja, että olikin vapauttavaa 😀

Pukeuduttiin kämpillä kylpytakkeihin, kuunneltiin musiikkia, pistettiin loppupäiväksi kotitoimisto pystyyn ja tilattiin huonepalvelusta ruokaa. Ihan paras päivä!!

 

DSC_3565.jpg

DSC_7761.jpg

DSC_7767.jpg

DSC_3601.jpg

DSC_3610.jpg

 

// Don’t resist, just accept what life offers you. Sometimes it’s sunshine and sometimes it’s pouring rain! Just get your attitude right!

 

xx Sara

7 Comments
  • Kata Lilius
    Posted at 09:01h, 16 November

    Siis en kestä näitä teidän kuvia!! <3

    • saratickle
      Posted at 09:26h, 16 November

      <3 <3

  • Q
    Posted at 09:29h, 16 November

    Niin superihanan kuulosta ja näää kuvat, tunne välittyy kyllä :)!

    • saratickle
      Posted at 13:11h, 16 November

      ihana kuulla!! <3

  • Lauraaaaa
    Posted at 11:50h, 16 November

    Kuulostaa ihan täydelliseltä! Olosuhteille antautuminen. Tota pitää itekin harjottaa enemmän. Ja noi kuvat on superonnistuneita!
    Sellasta aloin tässä miettimään, että tuntuuko susta reissuilla, että jotain menee siitä ite kokemuksesta ohi kun istut koneella? Balillakin oot kolme(?) viikkoa ja postaat joka päivä, joten vaikka ajastaisitkin osan postauksista niin varmasti tulee käytettyä aikaa myös ruudun tuijottamiseen. Tuleeko sellasta fiilistä ikinä varsinkaan jälkeenpäin, että miksi käytin niin paljon aikaa koneella oloon tai näin tilanteet kameran linssin läpi enkä keskittynyt ihan täysillä voimilla itse tilanteeseen ja kokemukseen? Kun noi lomamatkatkin on niin arjesta poikkeavia eikä Balillakaan tuu sulla rampattua jatkuvasti. Ihan mielenkiinnosta kyselen 🙂

    • saratickle
      Posted at 13:27h, 16 November

      Mä alan myös harrastamaan tuota enemmän! Mitä sitä turhaan stressata asioista, joille ei yksinkertaisesti voi mitään!

      Tosi hyvä kysymys. Lukijalle on varmasti haastava ymmärtää tämän puolen reissukuvioita. Reissut kun monesti yhdistetään lomaan ja nämähän eivät ole minulle puhdasta “lomaa”. Reissaaminen ei olisi ainakaan meikäläiselle mahdollista näin suurissa määrin, ellen yhdistäisi sitä työhöni. Reissut on myös paikkoja, joissa hankitaan materiaalia ja verkostoidutaan.

      Suunnitellaan ja järkätään kuvauksia päivittäin. Ja olen luonnollisesti yhteyksissä suomalaisiin ja muihin pohjoismaalaisiin asiakkaihini joka päivä, duunien merkeissä. Vaikka maa on eri, hommat pyörivät silti 🙂

      Kun löytyy intohimoa valokuvaukseen, asioita ei edes mieti tolta kantilta. Valokuvaaminen on vaan tapani kokea ja hahmottaa uusia asioita. Kuvaaminen ei loppujen lopuksi (jos itse järkättyjä ja suunniteltuja kuvauksia ei lasketa) vie paljoakaan aikaa. Kamera kulkee olalla, ja mikäli mielenkiintoinen tyyppi/tilanne/rakennus/mikä tahansa tulee vastaan, saatan napata siitä kuvan. Suurempi työ tapahtuu sitten koneella.

       

      • P
        Posted at 09:42h, 17 November

        Musta on ihanaa kun oot postaillut niin paljon sieltä! Nää kaikki kuvat on niin upeita ja tuo piristystä tänne marraskuun sateeseen 🙂