Negatiivisuus, haukkuminen ja arvostelu – Mihin se vie? 10 April, Apr 2017 - 16:11

Viime viikko oli henkisesti raskas. Sen lisäksi, että huonoja uutisia tipahteli maailmalta tiuhaan tahtiin ja negatiivisia keskusteluja kertyi vaalien ympärille, päädyin lukemaan lukuisia viestiketjuja, joissa herjattiin ja haukuttiin minua ja ystäviäni.

Liikaa negatiivisuutta. Aivan liikaa negatiivisuutta. Ahdistaa, inhottaa ja surettaa. Enimmäkseen surettaa.

Toisia ihmisiä ja heidän tekemisiään on helppo arvostella. Kiivastuneena puhua pahaa selän takana ja kirjoittaa nimettömänä nettiin. Mutta miksi näin on? Miksi negatiivisuuteen on helpompi tarttua kuin positiivisuuteen? Ja mitä negatiivinen ajattelu itseasiassa saa aikaan? Se ei tuo hyvää tai helpottunutta oloa, kuten jotkut ajattelevat. Vaan se itseasiassa saa pahan olon ja lisää negatiivisuutta. 

Kielteisen ajattelun ja tunteiden vaikutuksista tiedetään aika paljon. Ne heikentävät työkykyä, suorituskykyä, aiheuttavat sydänvaivoja ja jopa mielenterveyden häiriöitä. Positiivinen ajattelu sen sijaan vähentää stressiä, lisää suorituskykyä ja itsevarmuutta sekä nostaa elämänlaatua. 

Yksi negatiivisuuden huonoja puolia on sen tarttuminen. Otetaan esimerkki. Minä olen huonolla tuulella kotona sattuneen riidan vuoksi ja tartutan työpaikalla negatiivisuuden työkavereiheni. He puolestaan tartuttavat negatiivisuuden taksikuskiin ja taksikuski taas kotonaan lapsilleen. Tutkimusten mukaan negatiivisuudella on tapana tarttua tällä tavoin peräti kolmelle osapuolelle. 

Maapallolla tuskin tallustelee yhtäkään ihmistä, joka ei joskus olisi ajatellut negatiivisesti tai puhunut toisesta pahaa. Syyllistyn turhaan negatiiviseen arvosteluun ja toisten ihmisten analysoimiseen itsekin, mutta olen huomannut sen jäävän yhä enemmän ja enemmän vähemmälle. Kiitos kuuluu minut ympäröiville ihmisille. Töissä, kotona, harrastuksissa ja ystäväpiirissäni on hyvä ja kannustava ilmapiiri.

Olen itse kokenut nettikiusaamista ja tiedän miltä se tuntuu. Viime viikkoina asia on ollut paljon tapetilla ja ollaankin puhuttu ystäväporukalla paljon siitä, miksi netissä kiusaaminen on niin yleistä. Ajatellaanko, että netissä sanottu ei satuta ihmistä samalla tavalla kuin livenä sanottu?

Netissä on helppo kiusata. Ei tarvitse kohdata toisen ihmisen aitoja reaktioita. Ei nähdä kyyneliä, eikä pahaa oloa. Ajatellaanko tilanteessa ylipäätään miten toinen ihminen tulee reagoimaan, vai jääkö kaikki enter-napin painamiseen?

On selvää, että nettikiusaajat purkavat omaa epävarmuuttaan ja pahaa oloaan toisiin. Ajatellaan, että se helpottaa kun etsitään virheitä muista ihmisistä. Totuus on, että kukaan meistä ei ole täydellinen, joten niitä “virheitä” löytyy ihan varmasti kaikista meistä. Mutta ikävä kyllä tämä toisten ihmisten arvostelu ja kiusaaminen ei vie ketään eteenpäin. Päinvastoin, se lisää negatiivisuutta ja pahaa oloa. 

Oletteko toiselle ihmiselle suuttuessanne kokeilleet ajatella tai kirjoittaa henkilöstä jotain positiivista? Eli kääntää koko homman päälaelleen ja keskittymäänkin heikkouksien sijaan henkilön vahvuuksiin? Vihastuessaan sitä ei näe kuin putkimaisesti negatiivisia asioita, mutta kun pysähtyy hetkeksi ja tarkastelee tilannetta toiselta kantilta, ymmärtää usein mistä jutusta onkaan oikeasti kyse. Toisen toimien ymmärtäminen ja eteenpäin vievä keskustelu ovat pienen pysähtymisen jälkeen huomattavasti helpompia.

Yksi motivaatiotarinoiden suosikkini kuuluu näin:

Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi: ?Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi sutta.?

?Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego.?

?Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.?

Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään: ?Kumpi susi voittaa??

Vanha cherokee vastasi yksinkertaisesti: ?Se, jota ruokit.? 

Ajatuksia siis tulee ja menee, mutta voit itse valita, mitä niistä uskot ja mihin keskityt. 

Olen monta kertaa palannut Hannan viime kesänä kirjoittaman mielettömään tekstiin toisen ymmärtämisestä. Kuinka tärkeää ymmärtäminen oikeasti onkaan. Tuomitsemme tietämättä taustoja. Todellisuudessa motiiveja ja elämäntilanteita on monia – me ihmiset olemme erilaisia. Arvostamme eri asioita ja ajattelemme eri tavoin. 

Millaisena haluat, että sinut tässä maailmassa muistetaan? Kaikesta valittavana, arvostelevana ja negatiivisena, vai kenties avarakatseisena, kannustavana ja ymmärtävänä?

Haastan ihan jokaisen miettimään omia ajatuksiaan, puheitaan ja niiden vaikutuksia. Myös itseni. Sen sijaan, että arvostellaan, tuomitaan ja haukutaan, pysähdytäänkin hetkeksi ajattelemaan, että miksi asia itse asiassa häiritsee minua? Selvitetään, keskustellaan ja yritetään mielummin ymmärtää. Maailmaan mahtuu jo nyt ihan tarpeeksi negatiivisuutta. Pyritään arkisilla teoillamme ja ajatuksillamme vähentämään sitä parhaamme mukaan. Uskallan luvata jokaiselle haasteeseen lähtevälle valoisampaa ja miellyttävämpää arkea.

Positiivisia ajatuksia uuteen viikkoon <3

xx Sara