Rauhoittumisen tärkeydestä 23 October, Oct 2015 - 04:00

Kaupallinen yhteistyö: Porvoon kaupunki

Elämä vuonna 2015 on sen verran hektistä, että me ihmiset kaipaamme jotain vastapainoa kaiken tämän sykkimisen keskelle. Rauhoittuminen on tärkeää ja me jokainen todella tarvitsemme sitä. Rauhoitu.fi -sivusto haastoi minut pohtimaan erityisesti omaa rauhoittumistani: miten rauhoitun arjessa, entä kuinka usein?

Rauhoittuminen on hyvin yksilöllistä. On olemassa ihmisiä, jotka pystyvät rauhoittumaan muutamassa sekunnisssa sekä ihmisiä, joiden keho ja mieli vaativat rauhoittuakseen enemmän aikaa. Toiset myös tarvitsevat rauhoittumista huomattavasti useammin kuin toiset.

Omat rauhoittumisen keinot on hyvä tiedostaa. Jollain paras tapa rauhoittua voi olla kävely luonnossa, toisella taas jooga. Joku rakentaa pienoismalleja ja toinen rauhoittuu parhaiten aamukahvin ja hesarin kanssa lempikahvilassaan. Tärkeintä onkin tehdä juuri niitä asioita, joista itse aidosti pitää ja joista saa rauhallisen olon.

Yritän pyhittää joka ikinen päivä ainakin pienen hetken itselleni ja rauhoittumiselle. Tuo pieni hetki voi olla kasvanaamio, kirjan lukeminen, rauhallisen musiikin kuuntelu, päiväunet tai ulkoilu. Saatan keittää iltapäiväkahvit, lukea mielenkiintoisen artikkelin ja pohtia sen sanomaa kaikessa rauhassa. Tai sitten päivän hämärtyessä polttaa tuoksukynttiöitä ja syödä pari palaa suklaata. Oma rauhoittumiseni on monesti sitä, että olen yksin omien ajatusteni kanssa tai vaihtoehtoisesti nollaan koko pääkopan enkä ajattele yhtään mitään. Jälkimmäisen kanssa minulla on vielä opeteltavaa.

Päässäni pyörii jatkuvasti sata asiaa samaan aikaan. Olen harvinaisen taitava rekisteröimään ympärillä tapahtuvia asioita ja jumittamaan niitä mielessäni. Olen myös kova näkemään mitä hullunkurisempia unia samoista aiheista. Jos minulta yhtäkkiä kysyy vaikka saunan lauteilla, että mitä ajattelet tällä hetkellä on vastaus tyyppiä “no sitä kun Pientä Pintaremonttia ohjelmassa oli se mies ja nainen ja niiden keittiössä oli se teline, niin miksi se oli asennettu siihen vasempaan reunaan eikä oikeaan?!”

Rauhoittumishetkilläni pyrinkin tyhjentämään pääni kaikista näistä urpoista ajatuksistani ja miettimään esimerkiksi päivän mukavia asioita. Pari kertaa kuussa kaipaan rankempia rauhottumisen keinoja. Tällöin lähdetään mm. mökille, pidemmälle retkelle luontoon, vietetään kokonainen iltapäivä sängyssä loikoillen tai matkataan viikonlopuksi vanhempien luokse. Työni on läsnä vuoden jokaisena päivänä, joten täysin lomalle heittäytymistä en ole voinut harrastaa aikoihin. Suurena rauhoittumishaaveenani onkin vielä joku päivä lähteä pitkälle reissulle ja jättää läppäri kylmästi kotiin!

Rauhoitu.fi -kampanjan myötä aloin pohtimaan niitä konkreettisia, arkisia asioita, joiden avulla olen itse viime aikoina rauhoittunut:

Juoksulenkki Arabianrannassa ja Vanhakaupungin lahdella. Aurinko on juuri laskemassa. Tekisi mieli kaivaa puhelimen kamera esiin, mutta päätän ikuistaa muiston ihan vaan mieleeni. Huomaan, että merellä on käsittämätön vaikutus minuun. Se saa minut rauhoittumaan joka kerta! Vaihdan juoksun loppulenkin ajaksi kävelyyn, ja kovatempoisen musiikin akustiseen. 

Tehdään ystäväni kanssa hierontarinki sunnuntai-illan kunniaksi. Sänky muuttuu hetkessä hierontapöydäksi. Kynttilöitä ikkunalaudalle ja rauhallista joogamusaa taustalle. Varataan kuorintavoidetta, kasvonaamioita, rasvaa ja kurkkuvettä. 45 minuutin aikana toisen iho kuoritaan, kasvo naamioidaan ja lopulta hierotaan jalat. Tämän jälkeen vaihdetaan paikkoja. IHANAA!

Pidän toimistopäivän keskellä pienen paussin. Teen itselleni suklaaminttu cappuccinon, laitan Spotifysta Afternoon Acusticin soimaan ja vaihdan ajatukset hetkeksi muualle: 30 minuutin kynsienhuoltohetki. Käytän värin valitsemiseen tavallista pidemmän ajan. Leikkaan, viilaan, öljyän ja lakkaan sekä varpaiden että sormien kynnet kaikessa rauhassa. Annan lakan kerrankin kuivua tarpeeksi pitkään.

Viikonloppu mökillä. Rauhoittuminen on taattu jo pälkästään tällä, mutta hiljaisuuden keskellä on ihanaa vielä fiilistellä. Herätään seitsemän jälkeen usvaiseen päivään. Lähdetään poikaystävän kanssa soutelemaan saarta ympäri. Jossain kaukana kuuluu silkkiuikun ujellus ja silloin tällöin kaislikosta kuuluu loiskahdus. Muuten on aivan äänetöntä. Niin äänetöntä, että ihan hämmästyttää.

Pakataan eväsleivät, makkarat ja kaakaot reppuun, ja lähdetään perheen kanssa lauantaiselle metsäretkellä. Tallustellaan tunnin verran sammaleen valtaamia metsäpolkuja pitkin. Ihan kuin oltaisiin hobittikylässä! Pysähdytään laavulle ja sytytetään nuotio. Aurinko lämmittää juuri sopivasti ja kaakao maistuu paremmalta kuin koskaan.

Ajatus ei kulje, pää lyö tyhjää. Kello on kolme iltapäivällä. Päätän keittää kupillisen kahvia ja käpertyä viltin alle lukemaan Eva Wahlströmin tarinan Taivas ja Helvetti -kirjan uusimmasta painoksesta. Naisen tarinan luettuani olo on niin inspiroitunut kuin olla ja voi. 

xx Sara