Mitä väliä on minun biojätteilläni kun joka päivä ilmaan nousee 100 000 lentokonetta?, sanoi eräs turhautunut ystäväni. Mielestäni tämä kuvaa tilannetta aika osuvasti.

Uskon, että moni tuntee ilmastoaiheesta ahdistusta, turhautuneisuutta ja huonoa omaatuntoa. Asia on niin laaja, että sen edessä tuntee itsensä väkisinkin mitättömäksi. Miksi minun pitäisi kun muutkaan eivät?

Saavutettuja etuja ja tuttuja rutiineja ei ole ihan helppo hyvästellä. Etenkään jos koko ilmastoaiheen kokee epäreiluksi. Onhan kuitenkin Kiina, joka saastuttaa kuin perkele. Mielummin ollaan hiljaa kuin ryhdytään toimiin.

Tämän lisäksi ympäristöasiat ovat moniulotteisia ja mutkikkaita. Harva meistä hahmottaa täydellisesti kokonaiskuvaa, en minä ainakaan. Tietoa ei ole tarpeeksi ja tutkimustuloksiakin tuntuu olevan jokaista sorttia. Millä on oikeasti vaikutusta, ja mikä on turhaa viilaamista? Mitä oikeasti kannattaa tehdä ja mitä ei?

Koko ekokeskustelua on leimannut pitkään negatiivisuus, ja se on mielestäni suuri harmi. Ei uskalleta ottaa kantaa tai kannustaa ekotekoihin, koska niitä epäekologisia tekojakin löytyy. Moni pelkää tulevansa leimatuksi tekopyhäksi. Myös minä.

Sitten tajusin, että paskat. Asia on tärkeämpi kuin nillittäjien kommentit. Jos minulla on asiaa, niin minähän puhun, vaikka välillä lennän ja shoppailenkin. Olen yksi niistä, jotka kokevat koko ilmastoaiheen monimutkaiseksi. Hämmennyn aika ajoin päästötutkimuksista enkä hahmota aina mitä kaikkea taustalla tapahtuu, mutta haluan olla mukana vaikuttamassa ja muuttumassa. Koska tämä maapallo ansaitsee sen.

 

 

Mielestäni se mitä ilmastokeskustelu ei kaipaa on syyttely tai arvostelu. Se harvemmin vie mihinkään pysyvään. Se mitä tarvitaan on kannustava ilmapiiri ja positiivinen, tavoitehakuinen yhteishenki. On ensiluokkaisen tärkeää ymmärtää, että teoillamme ihan oikeasti on merkitystä. Me kaikki ihan oikeasti voidaan vaikuttaa.

Ja sitten se Kiina. Tai Yhdysvallat, jonka presidentti vielä viime vuonna kiisti koko ilmastonmuutos termin aitouden. Kyse ei ole siitä kuka aiheuttaa eniten hiilidioksidipäästöjä, vaan kuka ryhtyy muutokseen päästöjen pysäyttämiseksi ja levittää sanomaa myös muualle. Muutoksen on lähdettävä Euroopasta. Meiltä löytyy tietoa ja työkaluja, on meidän tehtävä olla suunnannäyttäjiä. Nyt vaan tarvittaisiin rohkeaa päätöksentekoa ja selkeitä linjauksia.

HS julkaisi viime viikolla ilmastogallupin tulokset, joiden mukaan suomalaiset vaativat tiukkoja toimia ilmaston hyväksi, mutta niitä pitäisi tehdä jonkun muun. Gallupin mukaan keinoissa kannatusta saivat ne, jotka eivät osu niin paljon omalle kohdalle.

Ollaan valmiita muutoksiin, mutta emme halua luopua eduista, ellei ole pakko. Minusta tämä gallupin tulos oli avunhuuto päättäjille. Haluamme tehdä asioita ilmaston hyväksi ja olemme valmiita muutokseen, mutta emme hahmota kokonaiskuvaa. Kaipaamme yhteisiä pelisääntöjä ja asiantuntevia puolueettomia ratkaisuja.

 

 

Se, että jokainen meistä tekee ekologisia tekoja ja -valintoja arjessaan on hurjan tärkeää, mutta yksin se ei enää riitä. Keskustelun pitää nyt siirtyä rakennetasolle, tarvitaan lainsäädäntö taustalle. Siksi lähdin mukaan tukemaan kansalaisten käynnistämää kampanjaa nimeltä Ilmastoveivi2019 (nerokas nimi, eikö!).

Kyseessä on yksittäisten kansalaisten käynnistämä kampanja, joka yhdistää suomalaiset iästä, taustasta ja elämäntilanteesta riippumatta toimimaan yhdessä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kampanjan tähtäimessä on, että kansan tuella Suomi käyttää hyväksi EU-puheenjohtajakautensa (7-12/2019) mahdollisuudet ja ajaa tiukasti ilmaston lämpenemisen rajaamista 1,5 asteeseen.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Ilmastoveivi2019 tavoittelee 500 000 allekirjoitusta vetoomukselle, joka luovutetaan Suomen uudelle pääministerille keväällä 2019.

Tule sinäkin mukaan <3 Allekirjoita Ilmastoveivi2019 -vetoomus TÄÄLLÄ.

 

 

Millaisia ajatuksia päästövähennykset teissä herättää?

Nostin ekologisuuden yhdeksi blogini pääteemoista vuodelle 2019. Nyt kysynkin, millaisia postauksia sinä toivoisit minulta aiheesta? 🙂

 

 

Lue myös:

Ekologisuushaaste – askel kerrallaan

Kun matkustaminen ei tunnu enää niin vapauttavalta – ajatuksia lentopäästöistä

 

 

xx Sara