Kommentteihin on tasaiseen tahtiin ilmestynyt kysymyksiä liittyen kuvieni laatuun ja kameraani. Avataampas tätä aihetta vähän! 

Kaipasin järeämpää kamerakalustoa ja uutta haastetta kuvaamiseen. Selvittelin erilaisia kameramalleja ja keskustelin asiantuntijoiden kanssa siitä, mikä minun tarpeisiini olisi se paras mahdollinen. Lopulta päädyin ottamaan yhteyttä Nikoniin ja sainkin testiin Nikonin D610 kameran + 50mm 1.8G objektiivin.

Ihan rehellisesti en olisi osannut kuvitella itselleni Nikonia. Syy on yksinkertainen: kukaan tutuistani ei kuvannut kyseisen merkin kameroilla. Alkukeväästä kamerakalustonsa Nikoniin vaihtanut Janni, sai lopulta tartutettua himon itsellenikin. On totta, että Nikonin varusteita päivitetään huomattavasti ahkerammin kuin monen muun kameramerkin omia. Tarjolla on laaja valikoima uusia malleja niin kameroissa kuin objektiiveissakin. Toinen asia on hinta. Kamerat ja objektiivit ovat laatuunsa nähden edullisia. Kolmantena asiana nousee esiin tarkennus. 39 tarkennuspistettä oli se mikä sai minut ensitestailujen aikana ihastumaan tähän malliin. Bloggaajana kameravalinnassa pitää miettiä myös läheisiä, jotka joutuvat välillä astumaan kameran taakse. Kuvaamisen ja tarkentamisen pitää olla helppoa, ilman että laatu kärsii.

Nikonin D610 + 50mm vakuuttivat minut niin hyvin, että päädyin ostamaan itselleni kiinteän 20mm 1.8G laajakulmaobjektiivin ainoastaan viikon kameratestin jälkeen. Tällä olen kuvaillut lähes pelkästään viimeiset pari viikkoa. Erinomainen putki niin tapahtumiin, ruokakuviin, reissukuviin kuin henkilökuviinkin.

P5280015.jpg

50mm 1.8G // Nikon D610 + 20mm 1.8G laajakulma

 

Sitä helposti jumittuu yhteen tai kahteen kameravalmistajaan. Tämä on vähän sama kuin puhelimissa: ei jaksa opetella uutta käyttöjärjestelmää. Noh, olen todella iloinen siitä, että otin itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin kokeilemaan uutta. Muutos kuvien laadussa on kommenteistanne päätellen välittynyt myös sillekin puolelle ruutua 🙂 Huippua!

 

T. Sara

Tags:

Toissapäivänä postisetä kantoi mulle kotiovelle paketin, josta kuoriutui söpö, ihana, punainen Olympus Pen mini EP-M2. Uusi näppärä kamera, vihdoin! 🙂
Painavan (ja öö myös hieman damagea ottaneen) järkkärin ja putkien mukana kantelu alkoi jo toden teolla raastaa. Laukku painaa neljäsataa kiloa ja rapiat, eikä kameraa jaksanut kaivaa kovin herkästi esille. Nyt mulla on pokkarin kokoisessa kamerassa ammattitason järjestelmäkamera!
Tänään oon tutkiskellu vuoroin ohjekirjaa ja vuoroin kameraa, ja palaset alkaa pikkuhiljaa osumaan kohdilleen. Helppokäyttöinen, laadukas, pieni ja kevyt. Maailman helpoin kantaa mukana.
Tällaisia asioita luvataan:

  • Paras kuvanlaatu luokassaan
  • FAST AF + kosketusnäyttö
  • Helppo ja intuitiivinen käyttää



 kamera on saatu blogin kautta*

 
Huomaatte ehkä jatkossa eroa kuvanlaadussa, mutta lupaan kirjoitella vielä fiiliksiä kunhan olen saanut kunnolla testailla ja kuvailla jonkun aikaa! 🙂
 
T.Sara