Kasvun vuosi 2020 05 June, Jun 2020 - 14:49
What if 2020 isn’t cancelled?
What if 2020 is the year we’ve been waiting for?
A year so uncomfortable, so painful, so scary, so raw — that it finally forces us to grow.
A year that screams so loud, finally awakening us from our ignorant slumber.
A year we finally accept the need for change.
Declare change. Work for change. Become the change. A year we finally band together, instead of pushing each other further apart.
2020 isn’t cancelled, but rather the most important year of them all.
Törmäsin eilen tähän kirjoitukseen. Se pysäytti ja loi samaan aikaan toivoa. Vuoden ensimmäinen puolikas on ollut hyvin poikkeuksellinen. Pelottava, kipeä ja pysäyttävä. Mä en sano, että me tarvittiin tämä kaikki avaamaan silmämme (viattomien ihmishenkien menetys ei koskaan ole hyväksyttävää – kukaan ei ansaitse sellaista), mutta sanon että nämä tapahtumat vahvistavat, kasvattavat ja yhdistävät meitä. Ennen kaikkea ne toimivat kipinänä muutokseen, jota me kipeästi tarvitaan.
Mennyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen me kaikki voidaan vaikuttaa.
Henkilökohtaisesti kulunut kevät on herättänyt mua miettimään omaa toimintaani. Oon pohtinut omia motiivejani ja vastuutani omassa työssäni. Oon kohdannut omassa tekemisessäni paljon ristiriitaisia ajatuksia ja toimintamalleja. Oon tuntenut häpeää ja pelkoa, ja tajunnut ettei kumpikaan niistä voi olla syynä sille, etten tekisi asioita, joiden puolella aidosti haluan seistä.
Oon havahtunut siihen, että mulla on suurten kanavieni kautta toden totta ihan valtava vastuu, jota olen aiemmin häpeilemättä vähätellyt. On ollut helpompi sysätä vastuu muille, kuin kantaa se itsellään. On ollut helpompi uhriutua kuin myöntää omat virheensä.
En voi osoitella syyttävin sormin kehenkään muuhun kuin itseeni. On muutoksen aika. Ja tuntuu hyvältä sanoa se ääneen.
kuvat: Johanna Rontu
xx Sara
