Tätä(kin) on arkeni ollut 26 November, Nov 2019 - 09:57

Makaronilaatikot on uunissa. Kaikki kolme erilaista: yksi lihaton, yksi maidoton/munaton/viljaton sekä yksi tavallinen. Kunnon suurtalouskeittiö. Kolmea erilaista makaronilaatikkoa vääntäessäni onnistuin polttamaan muovisen paistolastan teflonpannuun kiinni. Siitä seurasi valtava savu ja kolmen palohälyttimen äänekäs kuoro.

Annan puhelinhaastattelua aikakauslehteen ja sörkin lusikalla uunissa olevia laatikoita. Tällaista voisi olla elämäni äitinä.

Tulin sunnuntaina lapsenvahdiksi Lappeenrantaan kahdeksi päiväksi. Nähdään veljeni lasten kanssa kohtalaisen säännöllisesti, mutta tyypillisesti viikonloppuisin. Viikonloput on tosi erilaisia kuin arki. Molemmissa on oma viehätyksensä, mutta täytyy sanoa, että nautin valtavasti siitä kun pääsen olemaan osana nappuloiden ihan tavallista arkea. Päivävaatteiden valitsemista, aamupalan kattamista ja leluhuoneen siivoamista yhdessä. Tykkään kärrätä näitä päiväkotiin ja erityisesti hakea sieltä. Pieniä iloja ja letkautuksia mahtuu menevän arjen keskelle taukoamatta.

Kun isuin viime yönä pinnasängyn vieressä silittämässä pienen pientä takaraivoa tajusin, että ehkäpä tämä läheinen suhde lapsiin on osaltaan myös viivyttänyt omia perheunelmiani. Pääsen jo nyt kokemaan tätä kaikkea aika säännöllisesti.

Minulla on elämässäni monenlaisia rooleja, joista nämä viimeisen neljän vuoden aikana ilmestyneet kaksi uusinta olen ottanut hyvin tosissani. Tätinä ja kummitätinä oleminen on avartavaa ja ihan parasta. Ennen kaikkea valtava kunnia, josta koen loputonta kiitollisuutta.

Tänä aamuna istuin viiden jälkeen viltin alla molemmat kainalot varattuina lukemassa Ankkalinnan joulua. Mietin kulunutta viikkoani, miten hämmentävän värikästä se on. Kalliolaisen kaksion ja lappeenrantalaisen omakotitalon arjissa on kuitenkin paljon samaa. Molempiin mahtuu niitä pieniä pysähtymisiä, jolloin yhtäkkiä taas muistaa: vitsit kaikki on hyvin.

xx Sara