Unelmavartalo 04 March, Mar 2016 - 13:47
Tällä viikolla luettuani useammasta blogista kesäkuntoprojektista, dieetistä ja unelmavartalosta, aloin pohtimaan omaa suhtautumistani aiheeseen.
En usko dieetteihin, en kesäkuntoprojekteihin enkä ruokavaakoihin. Uskon säännöllisyyteen, kohtuuteen, pysyviin muutoksiin ja jokapäiväisiin pieniin tekoihin, joista syntyy suurempia asioita. Peilikuvaa enemmän uskon hyvään oloon. Mitä hyötyä on hyvännäköisestä kehosta, jossa on oikeasti huono olla?
Voisi sanoa, että elän tällä hetkellä unelmavartalossani. Olen terve, pystyn liikkumaan ja kehittymään. Minulla on hyvä olo. Mitä muuta ihminen vartaloltaan enää tarvitsee?
Unelmavartaloni on sellainen, joka ei turpoa äkkiseltään. Sellainen, jossa on hyvä olla, ja joka mahtuu suosikkifarkkuihini. Unelmavartaloni on energisen ja hyvinvoivan näköinen ja -tuntuinen. Se kykenee oppimaan uusia taitoja ja kestää rankempiakin treenejä. Unelmavartaloni ei pode maailmanluokan morkkista karkkipäivän jälkeen eikä kaadu viikon treenitaukoon.Unelmavartaloni ei synny dieetin tai kesäkuntoprojektin avulla, vaan elämänpituisten päätösten ja valintojen avulla.
Naiset, arvostakaa vartaloitanne ja pitäkää niistä hyvää huolta, ympäri vuoden.
Pictures: Elisa Lepistö
xx Sara
sinii
Posted at 14:43h, 04 MarchOlet aivan mahtava ja entäs tuo rusketus? <3
saratickle
Posted at 10:41h, 05 March<3 Siitä ei ikävä kyllä ole jäljellä enää mitään 😀
Santsa
Posted at 15:27h, 04 MarchSiiis vau, nää kuvat, oot aivan törkeen upee!!
Allekirjotan myös ajatukset unelmavartalosta. Toimiva keho, jota on rakastettu liikunnalla ja terveellisellä ruualla ja palkittu rentoutumisella + oman kehon kuuntelulla, usein näyttää myös hyvältä!
saratickle
Posted at 10:42h, 05 MarchKiitos kuuluu Elisalle!! 🙂
Olen kanssasi ihan samaa mieltä! Hyvä olo näkyy myös ulospäin!
Vierailija
Posted at 15:37h, 04 MarchI agree!! Mullekin se unelmavartalo on nykyään noita em. asioita, ei vaan se päähän pinttynyt kuva jostain täydellisestä sixpäkistä. En stressaa enää painosta tai peilikuvasta, kun olo on hyvä niin kroppa on hyvä:)
saratickle
Posted at 10:42h, 05 Marchihana asenne!!! <3
Kiti
Posted at 16:09h, 04 MarchIhana postaus ja valtavan kauniit kuvat! <3 Allekirjoittaisin joka sanan.
saratickle
Posted at 15:37h, 06 March<3
Aino(BohoChic)
Posted at 16:16h, 04 MarchYou go girl!! Oot kyllä valtava inspiraatio, tuollaiseen elämänasenteeseen pyrin itsekkin. Xx
saratickle
Posted at 15:38h, 06 MarchSinä ihana! <3
Tinttinen
Posted at 16:44h, 04 MarchAihe on varmasti monelle ajankohtainen näin talven jäljiltä, mutta myös tämän hetkisen hyvinvointibuumin myötä. Ennen ihannoitiin laihuutta. Nyt ihannoidaan hoikkaa, mutta lihaksikasta vartaloa ja terveellistä elämäntapaa. Hyviä muutoksia kaikki tottakai, mutta edelleenkään ei olla mielestäni siellä missä pitäisi, että jokainen saisi ja voisi olla sellainen kuin on ilman mitään media asettamia ulkonäköpaineita.
Näytät upealta ja hyvinvoivalta. Olet ennenkin kirjoittanut hyvinvointiin ja ruokaan liittyvistä asioista ja omista tavoistasi elää ja syödä. Muistan kuinka joskus jossain postauksessa tai sen kommenttiosiossa oli puhetta mm. Fitfarmin dieeteistä ja niitä kovasti dissattiin. Olen siinä kanssasi samaa mieltä, että pienet valinnat arjessa ja pitkällä tähtäimellä tuo niitä isoja muutoksia. Jokaisen tulee kuitenkin löytää se oma tapa voida hyvin. Postauksestasi paistoi ehkä jonkinlainen kapeakatseisuus erilaisia dieettejä kohtaan. Sinä olet nuori ja niin kuin sanot, olet tällä hetkellä unelmavartalossasi. Silloin on helppo ajatella, että kaikenmaailman dieetit ovat turhia. Mutta entäs ne ihmiset, jotka kärsivät ylipainosta, vaikka vain lievästä sellaisesta ja ovat todella tyytymättömiä itseensä sen takia, että oma keho tuntuu vieraalta. Se on ehkä muuttunut radikaalisti raskauden tai sairauden takia. Painoa on tullut kymmenen tai kaksikymmentä kiloa lisää ja yhtäkkiä oma peilikuva inhottaa. Näille ihmisille se dieetti voi olla se potku persuksille ja se joka nykäisee sinne terveellisempien ruokailutottumusten pariin ja auttaa tiputtamaan painoa, jotta voi voida paremmin omassa kehossaan.
Itse olen noin 25 vuotiaana tiputtanut painoa 7 kiloa ns. dieetin eli “fitnessruokavalion” avulla. Toki liikunta on myös ollut osa painonpudotusta ja muutenkin säännöllinen osa elämää. Saavutin ihannepainoni ja pysyin siinä vuosia kunnes raskauden jälkeen oli taas samanmoiset 7 kiloa tiputettavana. Ne lähti juurikin Fitfarmin dieetillä. Nämä asiat kokeneena tiedän, miltä se tuntuu kun oma keho ei ole se mihin on tottunut. Lempivaatteet ei mahdu päälle ja peilikuva inhottaa. Ei näytä itseltään. Niinä hetkinä minua ei ole lohduttanut ajatus, että pienillä valinnoilla olen joskus vuoden päästä siellä tavoitteessani. Silloin on auttanut tiukka ruokavalio ja kilot on tiputettu muutamassa kuukaudessa. Näihin pieniin valintoihin on helppo sitoutua taas sitten kun on hyvä olla omassa kehossa ja se tuntuu omalta. Silloin on helppo tehdä terveellisiä valintoja ja herkutella joskus ilman morkkista.
Haluan siis sanoa, että jokaisen täytyy löytää se oma tapansa tehdä ja elää.
saratickle
Posted at 15:45h, 06 MarchSe mitä oon aikaisemminkin kritisoinut on ankarat “ruoka on polttoainetta” dieetit ja “äkkiä kesäkuntoon” meininki. Pysyvät tulokset saavutetaan pidemmällä työllä ja oikeasti elämäntapamuutoksella. Sana dieetti, jolla on alku ja loppu, on ehkä se suurin ongelma tässä. Dieetti voi toimia jollekin hyvänä ponnistuslautana terveellisempään elämään, mutta uskaltaisin väittää, että kurinalaiseen, täysin vieraaseen ruokavalioon 2kk siirtymisellä ja 2x päivässä treeneillä voi olla myös petolliset seuraukset. Mielummin rauhassa liikkeelle, terveelliseen ja monipuoliseen ruokaan tutustumista, sopivan liikuntamuodon etsiminen jne. Mutta mielipiteitä on monia ja tämä on minun! 🙂
Vivi
Posted at 17:34h, 04 MarchVaikutat kyllä niin uskomattomalta mimmiltä! Tähän niitä habaemojeita tekstille ja sydänsilmiä kuville. (Mikä rusketus!!)
saratickle
Posted at 15:45h, 06 MarchIso kiitos sinne!! 🙂
Lispe
Posted at 17:35h, 04 MarchVau, oot niin mielettömän hieno nainen! <3
saratickle
Posted at 16:16h, 06 Marchhuh mitä sanoja, kiitos!
elisabet.k
Posted at 17:49h, 04 MarchTosi hyvä postaus tärkeästä aiheesta ja upeat kuvat!
Oot Sara aivan ihana ja sun kaikki some oikeen pursuaa hyvää fiilistä! Tänään just aattelin sun snäppejä kattoessa että aina sun blogista ja snäpeistä yms. tulee tosi hyvä mieli itellekkin:)
Kaikkea hyvää sulle, pysy tuollasena!<3
saratickle
Posted at 16:16h, 06 Marchniin mahtava kuulla tämmöstä. Kiitos hirmusesti! <3
katielina
Posted at 18:16h, 04 MarchMä oon laihtunut joulusta 8 kiloa ja vielä 3 kiloa “tavoitteeseen” jäljellä. En tiedä miksi kutsuisin laihdutusprojektiani, mutta ei kai sitä kesäkuntoon- tai dieetiksi tarvitse kutsua jos sellaiseen ei usko. Oon kuitenkin löytänyt taas rakkauden omaa itseäni kohtaan tämän projektin myötä, ja oon siitä valtavan onnellinen. Siis kaikki tavallaan! Joskus jos lipsuu, voi joutua tekemään muutoksia, itselleni tälläinen intensiivinen *dieetti* /muutos oli ainut tapa sitoutua terveelliseen uuteen elämään.
saratickle
Posted at 16:25h, 06 MarchMahtava kuulla 🙂
Sanon vielä, että tämä postaus on tosiaan oma henkilökohtainen mielipiteeni. En oleta, että jokainen on samaa mieltä kanssani, en todellakaan.
En pidä sanasta dieetti, jolla on alku ja loppu. Enkä pysty ymmärtämään niitä tuttaviani, jotka ovat joka kesä kesäkuntoprojektilla. Omasta mielestäni elämästä saa enemmän irti kun löytää tasapainon ja unohtaa jokavuotiset dieetit.
anskulili
Posted at 18:25h, 04 MarchVuosien laihduttamisen, itsensä inhoamisen ja kehon kaltoinkohtelun jälkeen olen vihdoin ymmärtänyt, että hyvällä ulkonäöllä ja vartalolla ei ole mitään väliä, jos sisäisesti voi huonosti. Ymmärsin, että vaikka saisin “täydellisen” vartalon ja ulkonäön sormia napsauttamalla, en voisi yhtään paremmin enkä olisi yhtään sen onnellisempi, jos jatkaisin entisiä huonoja elämäntapojani. Olen koko ajan menossa parempaan suuntaan ja jatkuvan ulkonäön miettimisen sijaan, keskityn enemmän hyvään oloon. Olen ymmärtänyt, ettei ruoka ole vihollinen vaan tärkeä osa hyvinvointia. Tiedän, miten huonosti voi voida, jos ruokavalio ei ole kunnossa. Kun järjellä miettii, niin en ymmärrä, miten syöminen voi olla aikuiselle ihmiselle näin vaikeaa. Vielä on paljon opittavaa mutta koko ajan mennään parempaan päin. Tämä teksti toi oikeastaan ihan kyyneleet silmiin. Kiitos inspiroivasta ja voimaannuttavasta blogista.
saratickle
Posted at 16:30h, 06 Marchhuh mitä sanoja, ihan mahtavasti sanottu. Oon niin iloinen, että oot löytänyt oikean suunnan. Upea asenne sulla! Tsemppiä ihan hurjasti jatkoon!
Vierailija
Posted at 18:29h, 04 MarchOlen melko samaa mieltä, mutta kuten yllä olevassa kommentissa tuli esiin, joskus isot muutokset ja radikaalimmatkin dieetit ovat paikallaan. Nuorena ja median luoman ulkonäkömallin monelta osin täyttävänä tätä ei kannata unohtaa.
Milloin aiot vastata http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy/jokainen-tyo-arvokasta -postauksen kommentteihin? Postauksen kommenttiboksissa syntyi erittäin hyvää keskustelua.
Me and I
Posted at 21:24h, 04 MarchEpäilen vain, että kuinka moni oikeasti voi sisäisesti hyvin, jos kuitenkin keskittyy vain siihen mitä ulkoisesti viestittää. Ajatuksena kaunis, mutta ehkä sinun suustasi kuulostaa oudolta, kun olet kuitenkin himotreenaja,suorittaja ja kuvien perusteella aika ulkonäkö keskeinen. Mutta joo, jokaisen olisi hyvä hyväksyä itsensä, ilman näitä median luomia illuusioita ja keskittyä välillä johonkin muuhunkin kuin itseensä ja siihen näyttääkö hyvältä.
SuviUf
Posted at 15:56h, 05 MarchEt selvästikään lue tätä blogia aktiivisesti, jos kuvittelet Sarasta tuollaista. 🙂
Mariiiiia
Posted at 18:36h, 05 MarchOlen lukenut blogia vuosia, mutta olen melko samaa mieltä nimimerkin Me and I kanssa. Ruokavaliosi vaikuttaa tekstiesi perusteella hyvin tiukalta erityisesti suhteessa treenimääriin. Varsinkin silloin, kun juoksumäärät ovat olleet isoja (esim. maratonharjoittelu), olet antanut mielestäni huonoa esimerkkiä erityisesti niille lukijoille, joilla on taipumusta ortoreksiaan tai liian vähäiseen syömiseen. Olen juoksija ja kärsin kilpa-urani aikana syömishäiriöstä. Juttelin toipuessani tekstiesi aiheuttamasta ahdistuksesta ravitsemusterapeutille ja hän oli sitä mieltä, että en saa ottaa kuvaamastasi ruokavaliosta mallia, sillä se on juoksijan kulutukselle täysin riittämätön. On toki upeaa, jos todella uskot peilin sijasta hyvään oloon; se kuitenkin kuulostaa sinun suustasi oudolta ja toivon, ettet vuosien päästä tule katumaan ravitsemuksellisia valintojasi.
Haluaisin jatkaa blogisi lukemista, sillä upeat kuvat sekä monipuoliset ja huumoria sisältävät tekstit koukuttavat. Uskomatonta kyllä, en ole näinä vuosina päätynyt lukemaan mitään muuta blogia päivittäin. Suurimmaksi osaksi teetkin bloggaajana erinomaista työtä, kiitos siitä. Pelkään kuitenkin, että osa teksteistäsi laukaisee sairauteni uudelleen.
saratickle
Posted at 16:38h, 06 MarchHimotreenaaja ja suorittaja? Hmmm, en tosiaankaan. Treenaan viikossa neljästi, joskus viidesti. Jos jossain niin mielestäni olen esimerkki siitä, että riittävällä levolla ja fiksulla treenaamisella voi päästä hyviin tuloksiin.
Emssuu
Posted at 22:17h, 04 MarchOlet aivan upea!! Näistä sun teksteistä tulee aina niin hyvät vibat, oot hyvä roolimalli nuorille 🙂
saratickle
Posted at 16:34h, 06 MarchJättimäinen kiitos <3
Jennun
Posted at 06:36h, 05 MarchOlet niin upea!! 🙂
saratickle
Posted at 16:15h, 06 Marchkääks! <3
Emmi Hagman
Posted at 11:12h, 05 MarchAivan huikeeta tekstiä! Allekirjoitan kaiken ja arvostan tosi paljon sun asennetta. Hyvinvointi todellakin näkyy sun kohdalla ulospäin ja se jos joku inspiroi 🙂
saratickle
Posted at 16:15h, 06 MarchIhana kuulla <3 Kiitos!
Emmi / Me Time
Posted at 14:20h, 05 MarchVau, mitkä kuvat ja viisaita sanoja! <3
saratickle
Posted at 16:15h, 06 March<3
JenniO
Posted at 15:47h, 05 MarchVau miten inspiroiva oletkaan! Kaunis teksti ja upeita kuvia =)
saratickle
Posted at 16:14h, 06 MarchVoi vitsit teitä, kiitos!! <3
Vierailija
Posted at 16:20h, 05 MarchSiis ilmeisesti useat eivät ehkä tajunneet Saran postauksen viestiä: pitkällä aikavälillä kyse on siitä jokapäiväisistä pienistä valinnoista ja hyvästä olosta. Totta kai ylipainoinen voi tarvita alkuun dieettiä mutta mikään dieetti ei ole pysyvä ratkaisu! Dieetti voi auttaa oikeaan suuntaan, mutta ei hullukaan jaksa vuodesta toiseen elää dietiin orjana. Vaan pitkäkestoiseen hyvinvointiin on löydettävä sellainen ruokavalio ja liikuntatottumukset, jotka eivät ole ulkoisen pakon ylläpitämiä vaan sellaisia, jotka tuntuvat hyvälle ja ylläpitävät kehon ja mielen hyvinvointia.
Itse entisenä syömishäiriösenä olen taistellut asian kanssa vuosia, ja vieläkin yritän löytää ruokavalion, jonka kanssa myös mieli olisi sinut. Liikunnan kanssa sinne hyvinvointi, ei pakko, tasolle ollaan jo päästy!
Tulkintaa tulkintaa
Posted at 16:44h, 05 March“En usko dieetteihin, en kesäkuntoprojekteihin enkä ruokavaakoihin.”
Eiköhän tämä kokonaisuudessaan kerro asenteen vaikkapa nyt niihin dieetteihin. Mikäli tarkoitus on sanoa, että dieetit kuuluvat kyllä tiettyihin tilanteisiin ja tietyille ihmisille on teksti mielestäni epäonnistunut siinä.
Vierailija
Posted at 20:21h, 05 March“Unelmavartaloni ei synny dieetin tai kesäkuntoprojektin avulla, vaan elämänpituisten päätösten ja valintojen avulla.”
Ymmärrän Saran ajatuksen pysyvistä muutoksista kyllä, mutta valitettavasti hän unohtaa sen, että hyvältä voi tuntua myös dieetin tai kesäkuntoprojektin kautta saavutetulla terveellä vartalolla. Tälläinen vartalo voi olla todella terve, elinvoiva, ja just niin hyvä että saa kantajansa ylpeeksi ja sitä ei mikään dieetti-shaming pilaa, vaikka vähän kirpaiseekin
saratickle
Posted at 15:53h, 06 MarchMutta entä mitä tän kesäkuntoprojektin tai dieetin jälkeen? Mitä silloin tapahtuu?
saratickle
Posted at 16:34h, 06 MarchKiitos sanoistasi, juuri näin! Taustalla just se, ettei kukaan ihminen voi elää ikuisesti dieetillä. Dieetti voi toimia jollekkin ponnahduslautana tai olla toimimatta. Kysymys kuuluukin, että mitä dieetin jälkeen?
Mahtava kuulla, että siellä on oikea suunta löytynyt! Tsemppiä jatkoon! 🙂
nik
Posted at 18:54h, 05 MarchMinua on aina jotenkin ihmetyttänyt tämän blogin ristiriitaisuus Saran sanojen (sisäinen hyvinvointi, terveys jne.) ja kuvien (sikspäkki, kankku, sikspäkki kankku, sääret, sikspäkki, haba, lapa, sikspäkki…) välillä. En tarkoita etteikö blogissa omia kuvia saisi olla, mutta usein täysin kehoon liittymätön teksti on kuvitettu pääasiassa lihalla. Minusta se on joka kerta yhtä hämmentävää. Se näyttää ulos päin (ainakin allekirjoittaneesta) hyvin itseriittoiselta ja ulkonäkökeskeiseltä, vaikka teksti väittäisi toista. Ja sanojen merkitys on pieni kuvien rinnalla.
Toiseksi, minusta se on vähän ajattelematonta ja tahditonta, kun hyväkroppaiset bloggarit (Nata, Sara, onhan näitä…) kirjoittaa juuri kesän kynnyksellä siitä kuinka kesäkuntoon-projektit on tyhmiä ja omaa kehoa pitäis oppia rakastamaan. Se on vähän ku miljadööri kertoisi alentuvasti afrikan köyhille, ettei raha tee onnelliseksi.
Me and I
Posted at 19:33h, 05 MarchEi lisättävää,respect!
toinensara
Posted at 19:58h, 05 MarchMustakin tuntuu jännältä kun monet tosi hyväkuntoiset ja selvästi pysysvästi terveellistä elämäntapaa suosivat ihmiset korostavat sitä, kuinka eivät usko dieetteihin, laihdutukseen yms. Jostain pitää kuitenkin aloittaa henkilön, jonka elämä on rempsallaan! Ja monille sellainen äkkilähtö voi auttaa, ja sitten voi löysätä ja mukauttaa elämäntavat pysyvänluonteisiksi.
Tämä seuraava ei välttämättä Saran, tai jonkun muunkaan anti-dieettihenkilön kohdalla pidä paikkansa, mutta ehkä joidenkin; mulle on tullut mieleen joskus että onko syy haukkua laihdutuksia ja dieettejä se, että oikeasti ärsyttääkin se että muutkin innostuvat liikkumisesta ja terveellisyydestä, mutta yhtäkkiä ja nopealla tahdilla, ja sitten he hehkuttavat ja kuuluttavat sitä elämänmuutosta. Onko silloin itsellä parempi olo kun sanoo, että uskon pysyvään terveelliseen elämään, joka vuodenaika jne… Sillä ainakin saa toisen saavutuksen kuulostamaan jotenkin turhalta tai epäterveelliseltä.
Saattaahan sekin tuntua jostain henkilöstä pahalta, että monesti muodenmuutoksia hehkutetaan paljon enemmän sosiaalisessa mediassa, kuin henkilöitä jotka ovat ylläpitäneet timmiä kroppaa ja terveitä elämäntapoja jo pitkään.
No, tämä on vain spekulointia, spekulointia. Kaikki tavallaan! Ja olisihan se upeaa jos kaikki voisivat tällaista vuodesta toiseen terveellistä elämää noudattaa. Tutkimuksissa todettu, että laihtuminen vuodeksi tai pariksikin vähentää esim. diabeteksen ja alzheimerin taudin todennäköisyyttä, vaikka lihoisi sen jälkeen takaisin.
Mariiiiia
Posted at 22:48h, 05 MarchTäysin samaa mieltä, loistavasti kiteytetty!
saratickle
Posted at 16:14h, 06 MarchMä kannustan ihmisiä löytämään tasapainoisemman elämän ja pitämään itsestään huolta ympärivuotisesti. Elän itse melko terveellisesti, liikun (treenaan 4-5 kertaa viikossa) ja syön säännöllisesti. Hyvät elämäntavat vaikuttavat henkisen hyvinvointini lisäksi myös kroppaani: siinä on lihasta. Henkinen- ja sitä kautta ulkonen hyvinvointi liikkuvat siis aika käsi kädessä.
Kuvitan mielipidekirjoituksiani sillä, mitä milloinkin tarjolla on. Tällä kertaa se oli asukuvat Laguna de Apoyosta. En tiedä miten sinä tämän näät, mutta omasta mielestäni en ainakaan esittele näissä asukuvissani yhtään mitään.
En suinkaan sano, että ylipainoisen ihmisen, joka ei viihdy vartalossaan, tulee rakastaa kroppaansa. Mikäli omassa kehossaan ei viihdy, kannattaa tehdä jotain. Mielestäni ratkaisu ei ole kesäkuntoprojekti tai dieetti, vaan elämäntapojen muuttaminen pysyvästi. Lähtien liikkeeelle sieltä mielekkään liikuntaharrastuksen löytämisestä, ravitsevamman ruoanlaiton opettelusta jne.
Vierailija
Posted at 17:15h, 06 MarchMitenkäs ne lukuisat muut postaukset äbseillä ja hanureilla kuvitettuna?
Näissä kuvissa esittelet itseäsi.
nik
Posted at 19:41h, 06 MarchTotta, näissä kuvissa ei fokus ole lihassa, vaikka tekstin aihe tällä kertaa sen oikeuttaisikin. Unelmavartalosta kirjoitettaessahan olisi ihan luontevaa kuvittaa aihetta vartalolla.
Mutta useimmiten, kuten sanoin, sikspäkkikuvat eivät liippaa aihetta läheltäkään. Perustelet toimintaasi sillä, että kuvitat juttuja sillä, mitä milloinkin on tarjolla. Noh, se mitä sinulla näemmä useimmiten on tarjolla, kertoo myös samaa tarinaa sinusta. Katsos kun henkilö, jolla on paljon kuvia itsestään ja omasta kropastaan, pyörittää elämäänsä ja ajatuksiansa luultavasti aika paljon itsessään ja omassa kropassaan.
Olen myös huomannut sellaisen häiritsevän jutun, mikä voi kyllä olla täysin tiedostamatonta ja tietynlaisiin visuaalisiin kikkoihin ihastuneen tapa tehdä: Kuvien subjektiuden kadottaminen rajaamalla. Naisesta tulee entistä vahvemmin objekti, kun se rajataan kasvottomaksi ja jäljelle jää puolialaston torso.
En edelleenkään sano, että omakuvia pitäisi vähentää. Mutta sisällöllisesti miettisin mitä haluat niillä kertoa tavastasi katsoa maailmaa ja itseäsi. Sinulla on kauniita, herkkiä kasvokuviakin ja hienoja asukuvia myös. Mutta syvällisemmissä jutuissa sekä ylipäätään kroppaan liittymättömissä jutuissa tuntuu vähän naiivilta herutukselta laittaa kuvia, joissa esim. on povet ja äbsit ja lonkkaluut vilkkuu ja päätä ei näy ollenkaan. Silloin jutun mahdollinen sisällöllinen herkkyys ja viisaus katoaa *puff* ilmaan vaan.
Jos kuvitusvaihtoedot ovat joskus niukat, niin voi myös jättää kuvittamatta. 😉
Me and I
Posted at 20:09h, 06 MarchOlen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että useimmiten kirjoituksissasi kuvat ja teksti ei kohtaa. Ja toisaalta yrität viestittää terveellisistä elämäntavoista ja oman kropan hyväksymisestä, mutta kuitenkin omat kuvasi on viimeisen päälle hiottuja ja muokattuja ja varmasti jokainen kohta kropastasi tulee lukijalle selväksi. Jotenkin todella ristiriitaista. Jos hyväksyisit itsesi juurikin sellaisena kun olet, niin miksi se ei välity kuvistasi. Miksi on tärkeää muutenkin tässä hyvin ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa lisätä vettä myllyyn. Mun mielestä on paljon rehellisempää blogata aidosti pinnallisena kuin antaa sellaista kuvaa, että rennosti eletään terveellisesti ja stressaamatta, kun kuitenkin elää ihan toisin. Ja 4-5 kertaa viikossa treenaamista on aika paljon. Kyllä sinunkin ulkoinen muutos on vaatinut aika paljon tietoista treenaamista ja kurinalaista elämää. Enkä usko että kukaan bloggaaja vahingossa laittaa näitä puolialastomia itsensä esittelykuvia, jollei sitä tietoisesti halua esille tuoda. Sen voisi ainakin myöntää.
Rousii
Posted at 11:08h, 07 MarchHyvää keskustelua, juuri näihin asioihin itsekin olen kiinnittänyt huomiota. Kuvat ovat usein erittäin ulkonäkökeskeisiä, ja kyllähän jos itsellänikin olisi tuollainen vartalo tai pitäisin omasta kuvastani varmasti sen myös näyttäisin muille.
Viimeisen päälle muokatut kuvat, joista poistetaan myös hyttysenpuremat vs. reality?
Vierailija
Posted at 07:29h, 07 MarchTosi hyvin avattuja pointteja! Kiitos, aivan omia ajatuksiani.
Joku saattaisi tähän sanoa, että tämä on muoti-/lifestyle-/hyvinvointiblogien tyyli – kuvittaa siis omalla kropallaan kirjoituksia. Tämä on kuitenkin yhtä hyvä perustelu kuin “no kun kaikki muutkin” yleensä on 🙂 Olisi tosi freshiä, jos bloggaaja viitsisi hetken miettiä arvomaailmaansa, mitä siitä haluaa välittää lukijoille ja mitä siitä blogi tällä hetkellä todella välittää lukijoille (teksti, kuvat, yhteistyöt ym).
Omalla lukulistallani on hyvinvointiblogeja, joiden kuvissa esiintyy vain harvakseltaan itse blogin kirjoittaja, saati sitten enemmän pintaa näyttäen. Tickle Your Fancyyn olen eksynyt hyvien kommenttiboksikeskustelujen takia viime aikoina usein, ja kontrasti on jokseenkin huomattava.
Vierailija
Posted at 12:49h, 07 MarchTässä kommenttiketjussa on tullut hyvin esille monia pointteja, joita olen itsekin pohtinut tätä blogia seuratessani. Esimerkiksi tämä postaus aiheutti hieman huvitusta http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy/pool-view pool view = pyllysi? Eihän noista kuvista edes näe koko maisemaa? Samoin tämä postaus, jossa kirjoitat ihanasta airbnb-kämpästä http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy/pool-0 no miten olisi ne kuvat siitä kämpästä? Samaten erittäin hyvän kommentin jätti alempana kuuna thin priviledgestä ja siitä, että vallitsevia kauneuskäsityksiä täysin vastaavana tuntuu hieman jeesustelulta puhua itsensä hyväksymisestä…
Mariiiiia
Posted at 13:35h, 07 MarchErittäin mielenkiintoista keskustelua tärkeästä aiheesta. Kiitos Sara myös sinulle, kun vastaat ammattimaisesti ja perustellen näihin kommentteihin. Minuakin ihmetyttää se, että usein kuvitus on ristiriidassa tekstin kanssa. Sanot, että kuvitat tekstisi sillä, mitä kulloinkin tarjolla on. Entä jos kuvaisit alunperinkin vähemmän kroppaa paljastavia kuvia ja enemmän asukuvia, maisemakuvia, sisustuskuvia jne? Nämä kuvat ovat lähes aina aivan mielettömän upeita. Mielipidekirjoituksesi ovat blogin syvällisintä sisältöä ja on ikävää, jos niiden uskottavuus heikkenee aiheeseen sopimattomien “kropanesittelykuvien” vuoksi.
Lisäksi ihmettelen edelleen blogin ravitsemuksellista sisältöä. Mikä on bloggaajan eettinen vastuu tässä asiassa? On toisaalta hienoa, että haluat tuoda esiin terveellisiä valintoja ja painottaa kasvisten syönnin tärkeyttä – tässä asiassa monella on parantamisen varaa. Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että kuvaamasi ruokavalio on hyvin rajoittunut ja antaa runsaasti liikkuville huonoa esimerkkiä annoskoista ja hiilihydraattien määrästä. Lääkärien ja ravitsemusterapeuttien kuvaamat urheilijan lautasmallit eri lajien harrastajille ovat huolestuttavan kaukana kuvaamastasi ruokavaliosta. Siksi kyseenalaistan sen, ovatko valintasi todella terveellisiä.
Vertailu
Posted at 21:31h, 05 MarchIhanat maisemat! Mistä toi on otettu?
saratickle
Posted at 15:52h, 06 MarchNää on Nicaraguan reissulta ja Laguna de Apoyosta! 🙂
Hanna K
Posted at 22:13h, 05 MarchSara, sä onnistuit niin täydellisesti kuvaamaan mun ajatuksia terveellisestä elämästä. ? Liikkumisen tulee olla hauskaa: siitä on saatava voimaa sekä iloa, muuten koko homma lässähtää. Ja karkkipäiviäkin tarvitaan (tai meikän tapauksessa Ben&Jerry’s-iltoja), sillä elämä on tehty nautittavaksi. ?
Oot upea mimmi! Hitto, miten ihana rusketus. Tuosta minä voin ikuisena palefacena vain unelmoida… :–D
saratickle
Posted at 15:51h, 06 MarchVoi kiitos Hanna, nämä sanat sai todella hymyilemään <3 Mä ainakin uskon, että onnellisuus on elämän tarkoitus. Siihen kuuluu vahvasti hyvinvoiva keho kuin satunnaiset herkutteluhetketkin!
Amppis
Posted at 14:53h, 06 MarchOot niin asian ytimessä Sara!! <3 Parhautta on just se, et tuntee olonsa hyväksi ja energiseksi. Vasta nyt myöhemmin oon oppinut arvostamaan kehoani ja sitä, mihin se pystyy! Se avulla on mahdollista kokea ja tuntea niin paljon 🙂 Tän ajatuksen haluan pitää jatkossakin. Ihanaa viikonloppua! <3
saratickle
Posted at 15:48h, 06 MarchIhan mahtava kuulla, KIITOS <3 🙂
Vierailija
Posted at 15:19h, 06 MarchHei Sara,
“En usko dieetteihin.”
Tahtoisin kysyä, mihin viittaat sanalla “dieetti”?
Dieetti = (Erikois)ruokavalio. Lähde: Kotimaisten kielten keskus.
Käsittääkseni itsekin noudatat erikoisruokavaliota, eli dieettiä, jota olet myös blogisi puolella jonkin verran kuvaillut? Se, ettet kutsu valintaasi “dieetiksi” vaan ruokavalioksi, ei tee siitä yhtään “vähempää” dieettiä.
Tartuin tähän siksi, että tektistäsi saa kuvan, että joidenkin ihmisten motiivit dieettien, eli erikoisruokavalioiden takana olisivat huonommat tai kyseenalaisemmat kuin esimerkiksi omasi, ts. jotkut dieetit, eli erikoisruokavaliot, olisivat hyväksyttävämpiä tai parempia kuin toiset. Vaikka et varmaankaan tarkoittanut tätä, hyvän tarkoitusperäsi lisäksi tekstistä jäi ristiriitainen mielikuva.
saratickle
Posted at 15:54h, 06 MarchHeipä vaan Vierailija,
Dieetti tunnetaan puhekielessä laihdutuskuurina. En suinkaan näe, että laktoosittomalla ruokavaliolla elelevä tai keliaakikko olisi dieetillä. Uskon, että ymmärrät tämän aika hyvin myös itse 😉
P
Posted at 21:13h, 06 MarchKyllähän nyt jokainen ymmärtää, mitä dietillä puhekielessä tarkoitetaan. En ainakaan itse käytä keliaakikkona sanaa gluteeniton dietti elämän pituisesta ruokavaliosta, vaikka se saattaisikin lukea lääkärintodistuksessa. Sarahan kirjoitti tekstissä juuri esim. kesäkuntoprojekteista ja niihin liittyvistä dieteistä ja painotti koko ajan jatkuvaa hyvää oloa ja terveellisiä elämäntapoja!
Sara sä oot ihan älyttömän huippu tyyppi ainakin blogin (ja snäpin) perusteella ja oikeenlainen esimerkki terveelliset elämäntavat omaavasta ihmisestä. Ja ne jalkalihas- ja sixpack kuvat on vaan plussaa! 😀 Niistä saa huimasti motivaatiota.
kuuna
Posted at 06:06h, 07 MarchPostauksessasi on kauniita ajatuksia ja olen samaa mieltä siitä, hyvä olo on keskeistä – ei vain se, miltä näyttää. Vaikka vartalo vastaisi yleisiä kauneuskäsityksiä, omassa kehossa ei automaattisesti viihdy. Mutta toisaalta on todella eri asia puhua dieettien tai kesäkuntoprojekteiden toimimattomuudesta hoikkana ihmisenä: vastaat jo niitä yleisiä kauneuskäistyksiä. Ylipainoiselle ihmiselle siihen hyvään oloon lisätään myös ulkopuolisten odotukset omasta vartalosta. Vaikka söisi ja liikkuisi hyvin, myös sosiaalinen paine siihen, minkä kokoinen yksilön “tulisi” olla, vaikuttaa mitä todennäköisimmin jollain lailla myös omaan hyvään oloon. Suosittelen lukemaan seuraavan aiheeseen liittyvän artkkelin, ehkä se avaa lisää tätä näkökulmaa: http://everydayfeminism.com/2013/10/lets-talk-about-thin-privilege/
saratickle
Posted at 17:59h, 08 MarchTosi hyviä pointteja. Ja olet ihan oikeassa, sosiaalinen paine varmasti vaikuttaa omaan oloon, vaikka näin ei missään nimessä saisi olla. Kiitos artikkelivinkistä, pitää lukaista! 🙂
AnnaIda
Posted at 07:51h, 07 MarchMistä tuo ihana mekko on? <3 <3
saratickle
Posted at 18:38h, 08 MarchElisan kirppislöytöjä! :S Oisko ollu jopa DKNY
VilmaN
Posted at 14:27h, 07 MarchHienoa, että useampikin postauksesi on herättänyt näin vilkasta keskustelua. Keskusteluissa on noussut hyviä näkökulmia esille, mutta itseäni ainakin hieman harmittaa keskustelujen takertuvuus yksityiskohtiin, jotka ehkä sinänsä ovat korrekteja, mutta liika spekulaatio harhauttaa postauksen aiheesta. Etkös bloggaajana kuitenkin kerro omasta elämästäsi ja omista henkilökohtaisista näkemyksistäsi. Toki bloggaajien tulee olla vastuullisia sisällöntuottajia, mitä mielestäni oletkin, mutta koko bloggaamisestahan katoaisi sen pointti, jos joutuisit miettiimään jokaista postausta ja kuvaa niin, että ne olisi viimeistä sanaa myöten kaikkien mielestä hyväksyttäviä.
Mitä tulee kuvien paljaaseen pintaan, olen melko ihmeissäni kuinka ihmiset niin kiivaasti reagoivat (omasta mielestäni) hyvällä maulla otettuihin bikinikuviisi. Jos olet juuri ollut Nigaracuassa niin eikös ole ihan luonnollista, että kuvitat postauksia reissukuvillasi, joissa toisinaan saatat esiintyä myös bikineissä.
nik
Posted at 15:52h, 07 MarchNämä eivät minusta ole yksityiskohtia, vaan kritiikki koskee Saran jo pidempiaikaista tapaa kuvittaa tekstejään. Ei kyse ole vain (tai välttämättä ollenkaan) näistä viimeviikkojen lomakuvista, vaan ristiriidasta, joka usein tekstien syvällisemmän sisällön ja kuvien pinnallisen, oma-kroppa-keskeisen kuvituksen välillä vallitsee.
Ei kyse ole edes siitä ovatko ne hyvällä maulla otettuja. Eihän ne nyt rumia kuvia oo. Mutta myös monet Sports illustratedin tai Playboyn kuvat ovat hyvällä maulla otettuja. Eri konteksteissa julkaistuina ne antavat kuitenkin erilaisen käsityksen julkaisijasta. Henkisiä pohdintoja käsittelevän artikkelin yhteydessä playboypupu saattaisi näyttää vähän falskilta. Siitä ainakin oman palautteeni kohdalla on kyse. Falskiudesta. (Ja ne päiden katkomiset vähän ärsyttää. 😀 ) Ehkä tämä on Saran valinta tai ehkä hän ei ole asiaa ajatellut tältä kannalta. En tiedä. Mutta se joka tapauksessa muokkaa minun ja näemmä monen muun käsitystä hänestä.
Ja ei täällä minusta kukaan ole kovin kiivaasti reagoinut. Tuo on tuollaista “nettikansa raivostui” -retoriikkaa, kun jotkut ilmaisevat asialliseen sävyyn perusteltua kritiikkiä.
saratickle
Posted at 18:31h, 08 MarchI get the point! Pakko sanoa sen verran, että valokuvaajaharrastajana sitä näkee asioita eri tavalla. Kuva takaa päin ei ole välttämättä “katsokaa takareittäni” vaan täydellisesti valoittunut, taiteellinen kuva, jossa on sitä jotakin. Välillä (aika usein) on taas ihan vaan huono naamapäivä (no etenkin reissuilla, jossa meikkasin ehkä kahdesti) tai silmät ovat kiinni tai muuten vaan näytän esim hilariushiireltä. Rajauksiin on useampia syitä, harvemmin se on se, että haluan esitellä tiettyä lihasryhmääni.
nik
Posted at 06:37h, 09 MarchValokuvaharrastajana näet asioita eritavalla kuin kuka? Toinen valokuvaharrastaja, joita lukijoistasi varmasti löytyy? Taiteen maisteri ja muotoilun ammattilainen, jolla on sivuaineopinnot valokuvauksesta kuten allekirjoittanut? Vai ajattelitko, että lukijasi eivät ymmärrä täydellistä valotusta, jos kuvassa on – herravarjele – pakara?
Kuten sanoin, eivät nuo kuvasi (tai siis yleensä jonkun muun ottamat kuvat, joissa sinä olet mallina) todellakaan huonoja ole, nekään, jotka ovat mielestäni väärässä kontekstissa. 🙂 Ymmärrän kyllä kauniin kuvan ansiot. Se ei silti tee tyhjäksi sen sisältöä. Muoto sisällön kustannuksella on mielestäni visuaalisissa taiteissa huono lähtökohta. Viestintätyöläisen ajattelisi myös kiinnittävän huomiota siihen miten sana ja kuva keskenään kommunikoivat.
Vierailija
Posted at 15:54h, 07 MarchHyväksyttyjä sanoja tässä tuskin lukijan puolelta haetaan, perusteltuja ennemmin. Kuten itse aiemmin totesin, vaikka aina olisi blogattu tietyllä tavalla, se on yksinään huono perusteluna tietynlaiselle jatkuvalle toiminnalle.
Kuvistahan on hyviä pointteja esitetty tuossa ylempänä – katkotut torsot ja bikinipyllistelyt tuntuvat välillä olevan ristiriidassa itse tekstin kanssa, ja se on hämmentävää.
saratickle
Posted at 18:26h, 08 March100% samaa mieltä tämän kommentin kanssa. Bloggaajana jaan blogissani omia ajatuksiani ja omia mielipiteitäni. Olisi hullua, että kaikki olisivat kanssani samaa mieltä. Mielipiteiden kyseenalaistaminen on siis erittäin ok, suorastaan jopa toivottavaa, näinhän ne uudet näkökulmat syntyvät! Mutta runsas keskustelu on tuonut mukanaan myös just tota takertumista ja haistattelua, jota en niinkään arvosta. Toisaalta, parempi että keskustellaan! 🙂
Tinttinen
Posted at 14:30h, 07 MarchMahtavaa, että tämä on saanut näin paljon keskustelua aikaan. Aihe on selvästi todella tärkeä ja koskettaa monia läheltä.
Itse haluaisin vielä palata tuohon dieettiin, eli ruokavalioon niin kuin tuossa jo aiemmin joku kommentoi. Puhekielessä dieetti mielletään laihdutukseksi ja sitä se monille onkin, mutta entäs sitten. Eikö ihminen saa laihduttaa ruokavalion avulla. Käsittääkseni kannustat ihmisiä kuitenkin tekemään terveellisiä valintoja ja näin ollen laihduttamaan ruokavalion avulla, pitkällä tähtäimellä. Mikä tekee tästä lyhyen tähtäimen laihduttamisesta huonompaa? Se, että suurin motivaatio terveelliseen ruokavalioon on kilojen tiputus ei pitäisi tehdä tästä valinnasta yhtään huonompaa. Ruokavaliolla ja kilojen tiputuksella todennäköisesti haetaan myös parempaa oloa.
Kysyit jossain vastauksessasi, että mitäs dieetin jälkeen? Aika moni varmaan vähän höllentää ruokavaliota, herkuttelee hieman useammin tai lisää annoskokoja. Harva kai vetää ihan ranttaliksi siksi että tavoitepaino on saavutettu. Yleensä se dieetti muuttaa niitä ruokailutottumuksia. Eikä kaikkien laihduttavien eli dieettaavien ihmisten ruokatavat ole perseellään. Voisin ottaa vaikka itseni esimerkiksi.
Olen normaalipainonon ylärajoilla oleva kolmekymppinen, joka treenaa 4-5 kertaa viikossa. Lihasta ja voimaa löytyy. Treenaan hyvin monipuolisesti ja syön terveellisesti. Päiväni koostuu viidestä ateriasta. Aamulla puuroa, kananmunaa, marjoja ja kahvia. Lämpimät ateriat ovat hyvin kasvi- ja proteiinipainotteisia. Hiilareiden määrä riippuu vähän treenien rankkuudesta ja määrästä. Teen välipalaksi usein smoothieita. Olen syönyt jo useita vuosia terveellisesti ja herkutellut lähinnä viikonloppuisin. Kroppani toimii hyvin ja olen muuten tyytyväinen siihen, mutta peilistä ei katso se nainen joka sieltä on katsonut vielä pari vuotta sitten. Ehkä se on ikä, mutta huomaan, että vaikka kiloja ei olekaan tullut montaa, niin jokin kuvassa mättää. Esimerkiksi vatsani ei ole se sama hoikka kuin ennen. Joku voisi nyt sanoa, että mitä sitten. Ikä alkaa tehdä tehtävänsä. Mutta minä haluan näyttää minulta niin kauan kuin se on mahdollista. Kun ruokavalioni on kunnossa mutten silti ole päässyt haluttuihin tuloksiin ikään kuin itsestään liikunnan ja ruokailun ohella, niin houkutus dieettiin on suuri. Minulle dieetti tarkoittaa herkkujen jättämistä pois kokonaan pariksi kuukaudeksi ja vähentämällä hiilareita lämpimiltä aterioilta. Mitä sitten kun olen saanut muutaman kilon pois? Aikaisemman kokemuksen perusteella olisin taas tyytyväisempi itseeni ja tuskastelisin vähemmän vaatteiden kanssa. Söisin taas terveellisesti niin kuin ennen ja viikonloppuisin sallisin itselleni herkkupäivän. Ei mielestäni kovin suuri ero dieettiin.
Dieettejä on niin monenlaisia ja tapoja tiputtaa painoja oikeastaan niin paljon kuin vain keksii. Kaikki tavat eivät toki edes toimi. En itsekään todellakaan suosittele mitään ateriankorvikkeilla elämistä tai salaatilla ja porkkanalla kituuttamista. Mutta dieetti ei aina ole huono asia. Silloin kun se tehdään fiksusti syömällä ja kohtuullisesti liikkumalla niin siitä terveellisestä syömisestä ja liikkumisesta tulee helposti myös elämäntapa. Se, että siitä tulee elämäntapa ei silti tarkoita, etteikö niitä kiloja voisi taas muutama ylimääräinen vuosien saatossa tulla ja etteikö niitä pitäisi jossain vaiheessa laihduttaa pois.
Laurarosilla
Posted at 15:33h, 07 MarchNÄÄ KUVAT NAINEN<3 *sydänsilmäemoji* Aivan super upeita!
Ja ihana teksti myös:')
nik
Posted at 07:10h, 08 MarchSen verran vielä tunnen tarvetta kommentoida, että minusta on vaikuttanut siltä, että Saran on myös vaikea kohdata/reagoida kritiikkiin, mahdollisesti rakentavaan palautteeseen. Aikaa löytyy kommentoida jokaista kehua ja sydänmerkkiä. Mutta kritiikki jää pääasiassa kommentoimatta lukuunottamatta harvoja puolusteluja. Esimerkiksi syömishäiriön uusiutumista koskeva kommentti ei saanut empatiaa eikä ymmärrystä. Eikä liioin selvästi useiden jakama näkemys tästä kuvien ja sisältöjen ristiriitaisuudesta näytä kiinnostavan eikä herättävän halua ymmärtää. Samoin jonkun jo mainitsemassa Jokainen työ on arvokasta -tekstissä jäi moni kaipaamaan Saran vastauksia kommenttiosastolla. Aina voi vedota ajanpuutteeseen. Ja ymmärränkin sen toisaalta. Onhan se nopeampaa kirjoittaa kaksikymmentä kertaa “Ihana, kiitos <3". Toisaalta sekin on jonkunlainen arvovalinta. Millaista keskustelua kommenttiosastollaan arvostaa, sellaista ruokkii. Ja millaista ei arvosta, sen voi vaieta kuihtuvaksi.
saratickle
Posted at 18:37h, 08 MarchIkävää jos susta tuntuu tältä! Mä pyrin yleensä vastaamaan mutuamalle tyypille samasta aiheesta lisättyyn kommenttiin (ristiriitaisuus). Vaikka jokaisen kommentin luenkin, en koe tarpeelliseksi vastata jokaiselle samalla tavalla. Suosittelen siis skrollailemaan ja tsekkailemaan mitä olen vastannut muille, mikäli kaipaat vastausta! 🙂
Sen verran voin sanoa, että esim 100 pitempää kommenttiin vastaamiseen menee helposti yksi päivä. Kommentteihin vastaaminen on todellakin aikaa vievää, en usko että kaikki ymmärtävätkään kuinka paljon siihen saa upotettua aikaa.
Mulla on tapana kirjoittaa jotain kommentteja ylös ja näin syntyvätkin uusien postausaiheiden ideat. Eli käytännössä vastaan monien kommentteihin uusilla postauksilla (esim työjuttu hyvänä esimerkkinä, kirjoitin aiheesta kaikkiaan kolme postausta). Mielipide tulee näin paremmin esiin ja avaa taas mahdollisuuden uudelle keskustelulle.
nik
Posted at 07:21h, 09 MarchTottakai olen lukenut koko kommentiketjun kaikkine vastauksineen. Useastikin slmäillyt siltä varalta, että jotakin uutta on ilmestynyt johonkin väliin. En kuitenkaan koe, että olisit ollenkaan vastannut kuvan ja tekstin ristiriitoja koskevaan kritiikkiini missään kommentissasi. (Okei, olet kertonut kuvittavasi sillä mitä milloinkin on tarjolla, johon kommentoin, että ihmeen paljon on lähäriä lihasta tarjolla.Vastauksesi oli mielestäni vähän välinpitämätön tai ymmärtämätön. Sinä itsehän vaikutat siihen millaista kuvamateriaalia sinulla on käytössäsi.)
Minä en btw ole sinulta mitään bloggaajan vastuuta vaatimassa, en kuvien enkä ruokavalioiden enkä muiden sisältöjen osalta. Mielestäni sinä saat tuottaa ihan sellaista sisältöä kuin tahdot. Kommentoin, koska halusin kertoa sinulle mitä tietynlainen tuottamasi visuaalinen sisältö kertoo minulle, ja tästä kommenttiketjusta päätellen myös monille muille, sinusta. Ehkä se on sitä mitä tahdotkin kertoa. Ehkä et vain ole huomannut sitä, missä tapauksessa nämä kommentit ovat sinulle hyvä juttu. Siinä tapauksessa kyllä odottaisin jonkunlaista, “hyvä pointti, täytyypä kiinnittää huomiota/pohtia asiaa/tmv…”-reaktiota. Mutta koska lähinnä puolustelet omaa tapaasi, oletan, että linja on tietoinen valinta.
Kauniiden asujen ja asukuvien takia minäkin täällä pörrään, jos joku sattuu ihmettelemään miksi tällainen kitisijä täällä edes käy. 😉 Tekstisisältöjen takia nykyään harvemmin, koska niihin on jäänyt usein kuvavalintojen myötä se falskiuden maku. Ikäänkuin teksti olisi mukana tekosyynä esitellä itseä. Sanoit, että harvemmin kuvien rajauksissa syynä on esittellä tiettyjä lihasryhmiäsi. Noh, syyllä ei ole väliä niin kauan kuin kuva rajauksineen esittelee tiettyjä lihasryhmiäsi. Siinä kuvassa kun ei lue “sitä oikeaa syytä”, olipa se sitten badfaceday tai roskia taustamaisemassa. Rajaus piilottaa, korostaa, tuo esiin, häivyttää… Rajaus on valinta siitä, mikä on viestissä tärkeää ja mikä epäolennaista. Enkä muuten edelleenkään tarkoita, etteikö äbsi-, ja kankkukuvia saisi olla. Don’t get me wrong. 😀 Se on se määrä ja kontekstit, jotka minulle välittävät karumpaa viestiä.
Ehkäpä minä olen nyt aiheesta kaiken sanottavani sanonut enkä turhaa odota tyhjentävämpiä vastauksia. Kiva Sara kun kuitenkin tulit mukaan tähän kriittisempäänkin keskusteluun. Oikeasti ymmärrän, että kriittisemmät kommentit ottavat aikaa ja ajatusta vastaukseen. Arvostan. *peukku*
jennajohannasi
Posted at 13:15h, 08 MarchVaikea ymmärtää, miksi niin moni tuntuu käyvän (vieläpä toistuvasti ja pitkällä aikavälillä) lukemassa tätä blogia, jos sen sisältö ärsyttää? Tämä ei kuitenkaan liene mitään pakollista oppimateriaalia tai virallista terveystietovalistusta, vaan kertomuksia juuri tämän kirjoittajan elämästä ja valinnoista.
Toivottavasti Sara jaksat keskittyä jatkossakin positiivisiin kommentteihin! Aurinkoa kevääseen 🙂
Tinttinen
Posted at 13:42h, 08 MarchTähän voisin omalta osaltani vastata sen verran, että suurimmaksi osaksi blogin sisältö miellyttää. Osaan kyllä jäädä pois sitten kun sisältö ei enää ollenkaan miellytä.
Se, että asioista keskustellaan ja kritisoidaan ei mielestäni automaattisesti tarkoita ettei pitäisi blogista. Tärkeistä asioista nousee keskustelua ja sehän on vaan hyvä asia. Näin meistä jokainen löytää ehkä uusia näkökulmia ja avartuu ajattelemaan asioita ehkä muunkin kaavan mukaan kun sen itselle ominaisimman.
Minusta ajatus siitä, että blogiin saisi kommentoida vaan ihkutuksia ja hehkutuksia, tuntuu vähän kummalliselta. Tai, että kriittistä kommenttia laittava ihminen automaattisesti inhoaisi blogia tai blogaajaa. Rakentava tai kyseenalaistava kritiikki on mielestäni silloin tällöin paikallaan ja sen vastaanottaminenkin yksi tärkeä taito itsensä kehittämisessä.
En nyt tarkoita juuri tätä blogia, mutta blogaajat usein toivovat kommentointia ja vastavuoroisuutta sekä postausideoita. Tämä ei kai tarkoita vaan näitä positiivisia ihastelukommentteja. Itse olen ainakin aina oppinut elämässä eniten niistä soraäänistä. Ihastelut antaa hyvää mieltä, mutta eivät saa minua miettimään kehittämiskohteita omassa tekemisessäni.
saratickle
Posted at 18:15h, 08 MarchTosi hyviä pointteja! Olen aivan samoilla linjoilla 🙂
Vierailija
Posted at 15:21h, 08 MarchTinttinen tuossa jo kiteyttikin suurimman osan ajatuksistani hienosti. Olen siis yksi noista aiemmin kuvavalintojen ja tekstin teeman kohtaamattomuutta ja niiden viestejä pohtineista kommentoijista. Itse luen henk. koht. Saran blogia, sillä pidän hänen vaatetyylistään, kauniista valokuvistaan, hyvistä matkavinkeistä, miksi-postauksista ja paljon muustakin blogissa.
Itse ainakin koen, että sellaisiin blogeihin, jotka ovat lukijan mielestä täyttä kuraa, ei jaksa nähdä edes vaivaa kommentoida. Pohdittu, perusteltu kritiikki, perusteluiden pyytäminen ja vastauksen odottaminen taas on sellaista keskustelua, jota käyn ystävien ja tuttujen kanssa reaalimaailmassakin. Ei se, ettei olisi jostain asiasta samaa mieltä, tai vaatisi perusteluja/eri näkökulman miettimistä jollekin asialle tarkoita sitä, että sisältö ärsyttää. Sehän nimenomaan on sitä vuoropuhelua bloggaajan ja lukijan välillä. Kriittinen kommentti voi olla yhtälailla kohteliaisuus kuin pelkkä “ihana <3"-kommentti, onhan joku nähnyt aikaa lukea postauksesi, ja kirjoittaa omat mielipiteensä asiasta, ja vielä välittää siitä, mitä bloggaajalla on aiheeseen vastattavaa.
Tuntuu että olen monesta blogista lukenut viimeaikoina kommentoinnin vähentyneen, kommentoikaa nyt hei jotain, ja että kommentit ovat blogin suola. Täällähän tätä kommenttia nyt sitten olisi 🙂
saratickle
Posted at 18:14h, 08 MarchMä oon samoilla linjoilla, ja arvostan, että täällä käydään keskustelua! 🙂 Mielipiteitä on monia ja omien ajatusmaailmojen avartaminen parasta mitä tiedän. Paljon on mielenkiintoista kommentointia ja hyviä pointteja, joita tulee itsekin kelailtua pitkään, mutta sitten toisaalta paljon on niitä hyökkääviä kommentoijia (samoista IP-osoitteista), joiden intressejä en aina ymmärrä.
Kommentointi on välittämistä ja kiinnostusta asiaan – arvostan!
Vierailija
Posted at 17:40h, 08 MarchSiis hetkinen. Millä logiikalla kritiikki/kyseenalaistaminen/eri mielipidettä edustava kommentti on huono kommentti, johon ei tule keskittyä? Ei voi pieni ihminen ymmärtää. Musta on törkeän hienoa, että kommenttiosiossa herää keskustelua myös sen “oi niin ihanaaaa!!!! ei kestä” -jonon jatkoksi. Luulisi myös bloggaajan arvostavan kommentteja, totta kai asiallisia sellaisia. Tässä blogissa tuntuu, että ns. negatiiviset (?? mikä tämä jaottelu oikeasti on) kommentit eivät ole edes vastaamisen arvoisia, vaikka niiden kirjoittamiseksi on nähty suurella todennäköisyydellä enemmän aikaa ja ajattelua kuin “ihana, niin siistii, pakko iteki ostaa/tehdä/päästä tonne” -kommentteihin. Musta se on tosi väheksyvää ja antaa hirveän huonon kuvan bloggaajasta, jos ei näe tarpeelliseksi osallistua keskusteluun, jossa joutuisi vähän perustelemaankin omia mielipiteitään ja ajatuksiaan. En haluaisi uskoa, että esimerkiksi Sara ei osaisi perustella ajatuksiaan lainkaan.
Mä en vain kerta kaikkiaan ymmärrä tätä “ei oo pakko lukee” -korttia, joka heitetään kehään silloin, kun joku ei olekaan sun kanssa täysin samaa mieltä jostain. Kysymyksiä ei esitetä lukijoiden taholta hyökkäyksenä vaan niihin halutaan mielipiteitä ja ajatuksenvaihtoa kirjoittajalta. En voi tämän valossa käsittää, miksi esimerkiksi tämän blogin kirjoittaja ei ole kiinnostunut kommentteihin vastaamisesta lainkaan.
saratickle
Posted at 18:09h, 08 MarchMusta on ihan äärimmäisen hienoa, että keskustelua syntyy. Ja se on juuri se homman pointti: tällaisessa yhteisössä jokainen kommentti ei vaadi meikäläisen vastausta, vaan yleistä keskustelua käydään lukijoiden kesken. Yksi syy miksen kykene itse osallistumaan jokaiseen blogissa käytävään keskusteluun on aika. Ei yksinkertaisesti riitä tunnin vuorokaudessa. En myöskään usein vastaa samanlaisiin kritisoiviin kommentteihin montaa kertaa, eli mikäli vastausta ei kuulu, kannattaa tsekata ensin mitä olen jollekin toiselle vastannut! 🙂
Vierailija
Posted at 19:57h, 08 MarchKiva kun vastasit ja osallistuit keskusteluun! 🙂 Olen kyllä jokseenkin eri mieltä siitä, että usealle kommentoijalle voisi vastata yhdellä kommentilla – monissa kommenteissa on suoria kysymyksiä ja omia kokemuksia, ja niiden sivuuttaminen vastaamalla yhdelle samahkosta asiasta kirjoittaneelle ei mielestäni kunnioita tai arvosta kommentoijaa, joka on käyttänyt kommentin kirjoittamiseen yhtä lailla paljon aikaa niin kuin sinä sanot tekeväsi kommentteihin vastatessasi.
Onko sulla käynyt mielessä olla postaamatta joka päivä ja sen sijaan vaikka vastata niihin vastaamatta jääneisiin kommentteihin? Minä en ainakaan kaipaa päivittäin päivittyvää blogia, jos kommentit (tai joku muu blogin elementti) sen kustannuksella kärsivät.
Ja hei, et kai yritä sanoa, että työ-postauksien kommentteihin olisi vastattu tällä hetkellä? Siellä on pääosin erinomaista keskustelua, jonka sivuuttaminen olisi minusta hassua. Nythän sulla on se toimistokin, eikö siellä saisi keskityttyä kommenttiin kerrallaan sen verran kuin tarve vaatii 🙂
saratickle
Posted at 18:19h, 08 MarchJoo mä haluaisin myös painottaa, että mitään absoluuttisia totuuksiahan minä en blogissani jaa. Tämäkin postaus alkoi sanoilla “tässä minun ajatuksiani aiheesta”.
Mutta keskustelun syntyminen on hienoa, ja siihen minä mielipideteksteilläni pyrinkin. Kritiikki ja uudet näkökulmat ovat erittäin tervetulluita, haukkumakommentit eivät 🙂
Kiitos kommentistasi, ihanaa kevättä!
Katriii
Posted at 13:55h, 14 MarchHei Sara, ihan tälleen vähän aihetta sivuten, miten pääsit eroon sitä raskausvatsaksi syömisen jälkeen turpoavasta mahasta?? Mulla sama kärsimys aina, enkä tiiä, mikä aine mullakin vaikuttaa kun kaikki keliakiat jne testattu 🙁 Inhottavaa, kun paisuu ja koskee ja näyttää et ois preggo! :’D
johannade
Posted at 01:15h, 18 MarchOlipa hyvin sanoiksi puettu. Nykymaailmassa sen kuntoilun ja hyvinsyömisen pääsyy on monesti se ulkoinen syy. Harvoin ollaan tyytyväisiä jo siihen faktaan, että on esimerkiksi tarpeeksi vahva selviytymään arkiasioista, kuten kauppakassien kantamisesta tai vaativimmista asioista, kuten pitkistä lenkeistä, on kykenevä liikkumaan ja voi tuntea olonsa vahvaksi ja hyvinvoivaksi. Ja se olo voi olla, vaikkei olisikaan sitä viittä kiloa laihempi. Ihan vasta päädyin sun blogiin ja tosi mielenkiintoselta vaikuttaa!
Vierailija
Posted at 14:55h, 18 MarchNiin makeita kuvia!
-Isla
http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/pyllisteletko.html
lmp
Posted at 09:35h, 13 DecemberEn yleensä kovin herkästi lähde kommentoimaan, mutta tää taitaa olla aamuisen joogahetken tuotosta! (Joka muuten oli tuo linkkisi 15 minuutin aamujoogasta, huippu, hooked already.)
Ihana postaus ja supertärkee. Itselläni ollut samanlaisia fiiliksiä iät ja ajat, ja edelleen hakee sitä tasapainoa. Päätin, etten ota mitään missioita vuodelle 2017, mutta itsestään huolehtiminenhan on tärkein joululahja, uudenvuodenlupaus ja päivittäinen päätös mitä jokaisen pitäisi lähteä toteuttamaan. Kiitos inspiraatiosta!