Vaakapelko 26 November, Nov 2013 - 18:03
En omista vaakaa, enkä halua sitä edes hankkia. Jo sana vaaka ahdistaa, enkä oikeastaan edes tiedä miksi, tai pikemminkin en tiedä miksi se enää ahdistaa.
Ahdistuksen juuret ovat peräisin jostain tenivuosiltani. Kävin joka päivä vaa’alla. Jos lukema näytti vähääkään enemmän kuin edellisellä kerralla, oli päivä pilalla. Mahtavaa. Kukaan ei nää sun “ylimääräistä” 300g, mutta murjottava naama kyllä huomataan. Jossain vaiheessa tajusin olevani koukussa esineeseen ja lopetin siinä käymisen. En halunnut vaakaa enää kotiini.
En ole käynyt vaa’alla kolmeen vuoteen. En ole kieltäytynyt mitenkään tietoisesti (ainakaan tietääkseni), vaakaa ei ole vaan tullut vastaan. No, eilen tuli. Mietin pitkään pitäisikö nousta. Tiedän, että olen saanut vuosien varrella painoa lisää, eikä välttämättä negatiivisessa mielessä. Lihakset painaa, se nyt on fakta. Silti iso lukema ahdistaa, MIKSI??!
Jotenkin sitä on jämähtänyt siihen tiettyyn painoon, mikä aikoinaan oli monta vuotta suht vakio. Poikkeus tuosta tuntuu vaan heti jotenkin negatiiviselta. Mutta sitäkin negatiivisemmalta tuntuu tää mun oma vaakapelko ja naurettava asenteeni. Ärsyttää tämmönen, mitä väliä oikeesti?! Mitäs jos vaan astuisin siihen vaa’alle ja hyväksyisin lukeman ja sen, että sillä ei ole mitään väliä.
Paino ei loppujenlopuksi kerro juuri mitään. Se on mun mielestä väärä mittari varsinkin urheilijoille ja ihan perus treenaajillekin. Oma fiilis ja peili kertoo enemmän. Ja jos välttämättä jotain mustaa valkoisella haluaa, olisi fiksumpaa käydä silloin tällöin vaikka kehonkoostumismittauksessa.
Mitä mieltä te ootte tästä? Käyttekö säännöllisesti vaa’alla?
Mulla on tällä hetkellä ihan hyvä fiilis omassa kropassani, meninpä sitten vaa’alle tai en
vaatteet Nike*
T. Sara
Juulia
Posted at 18:11h, 26 NovemberIhan mahtava teksti! Oon pohdiskellu samaa asiaa ja oon samaa mieltä sun kanssa. Vielä 4 vuotta sitten (ja sitä ennen) pidin itseäni läskinä ja nykyään katsoessani vanhoja kuvia, tajusin, että olin oikeesti liian laiha 😀 Luuta ja nahkaa. Jotenki se mitä painoin sillon, on jämähtänyt mun päähän. Nyt parin vuoden aikaana kun on reenannut salilla ahkerasti niin ei osaa ajatella järkevästi. Tosiaanki tiiän, että lihas painaa,(ja sitä lihasta on tullut paljon lisää) mutta jotenkin ne vanhat epävarmuudet jyllää edelleen päässä.. mutta hyvä mielipide tähän asiaan! 🙂
Tickle Your Fancy
Posted at 11:22h, 27 NovemberTää on tismalleen se mikä mulla on mielessä. Ja hitto vie, en tosiaan haluaisi takaisin niihin alipainomittoihin, mutta silti se tietty kg-määrä vaa’an mittarissa vaan jumittaa takaraivossa. Kiitos sulle tästä kommentista! 🙂
emmainkeri
Posted at 18:12h, 26 NovemberSillä numerollahan ei oikeesti oo mitään väliä. Vaikka sä painaisit 70 kiloa niin mua se ei hittojakaan kiinnostais kun sä näytät niin hyvältä ja terveeltä, ja se terveellisyys nimenomaan on se juttu. Sä olet niin uskomattoman kaunis ja ihana ihminen, täällä ruudun takana lukijat on kateellisia ja ihailee sua älyttömän paljon 🙂 Ja silti sä et saa mitään vihaa osakses! Se on aika paljon sanottu! Mä en tähän hätään nyt keksi susta mitään negatiivista sanottavaa. Älä mieti tota vaa’an lukemaa, enkä kyllä yhtään epäilekään ettetkö onnistuis unohtamaan sitä 🙂 ?
Tickle Your Fancy
Posted at 11:27h, 27 NovemberHuh miten ihana kommentti! KIITOS <3 :') Oot ihan oikeessa, hitot jostain painosta!
mmiraaa
Posted at 18:17h, 26 NovemberKyllä, vaaka ahdistaa, muttei siinä suhteessa että pelkäisin luvun olevan liian suuri, vaan päinvastoin. Olen koko ikäni ollut hyvin hoikkakenteinen, ja moni vois ajatella että miks valittaa kun voi syödä miten haluaa, eikä liho siltikään, mutta mulle asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Olen aina hävennyt omaa hoikkaa, epäsopusuhtaista vartaloani, johon edes xs-kokoiset farkut eivät istu. Ala-asteen alimmilla luokilla äitini huolestutettiin kuoliaaksi terveydenhoitajan puheluista siitä, mahtaako minulla olla syömishäiriö (vaikka söin hurjasti), ja yläasteella minua kiusattiin vartalostani paljon.
Aloitin punttisalilla käymisen muutama vuosi takaperin, josta olen saanut hurjasti kohennusta huonolle itsetunnolleni, ja nykyään alan jo pitämään vartalostani – olen saanut hieman muotoja, vatsan seudulla on jopa vähän ylimääräistä ja xs-kokoiset farkut istuu jalkaan. Mutta ennenkaikkea itsetuntoni on kohentunut ihan muista syistä, joiden avulla olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Kuitenkin, joka kerta kun menen vaa’alle niin valtava pettymys valtaa mut. Ei vieläkään tarpeeksi kiloja pituuteeni nähden, olen yhä liian hoikka. Siispä olen tehnyt myös tiedostamattoman päätöksen olla käymättä vaa’alla, ja turvaudun ennemmin siihen tunteeseen, kuinka viihdyn kropassani ja mitä pidän peilikuvastani, ja oloni on huomattavasti parempi 🙂
mmiraaa
Posted at 18:18h, 26 NovemberJäi vielä sanomatta, että älä säkään tuijota sitä vaakaa – näytät UPEALTA ja terveeltä nuorelta naiselta, ja annat mulle hurjasti tsemppiä 🙂
Tickle Your Fancy
Posted at 11:35h, 27 November<3 kiitos kovasti :)
Tickle Your Fancy
Posted at 11:32h, 27 NovemberIhanan aito ja koskettava kommentti! Voin vaan kuvitella miltä tuntuu kun epäilään kaikenlaista ja verrataan painokäyriin, samalla kun teet kaikkesi, jotta paino laskisi. Ja sama se on varmasti toivsinkin päin. Kaikki eivät liho tai laihdu samalla tavalla. Musta on mahtavaa kuulla, että oot saanu itsetuntosi koholle ja tilanne on nyt paljon parempi, vau! Oot mun idoli 🙂 Tsemppiä sinne kovasti. Paskat vaa’an lukemasta, kunhan elät terveellisesti, syöt riittävästi ei terveydelläsi oo mitään vaaraa, ja se on pääasia. Moni tyttö varmasti tekisi mitä vaan saadaksesi kaltaisen lihaksikkaan, mutta hoikan kropan!
Mia
Posted at 18:36h, 26 NovemberWow! Upea vatsa! Siis aivan todella hyvännäköinen! 🙂
Ja vastauksena kysymykseesi, mulla on lopahtanut jotenkin mielenkiinto vaa’alla käymiseen, joten ei ahista 🙂 Joskus olen utelias ja kurkkaan missä mennään painowise, mutta aika harvoin. Jos olen herkutellut en kyllä missään nimessä menisi vaa’alle. Ja kun menen vaa’alle niin käyn takuulla aamulla 🙂 Että ehkä sillä tavoin on jotain “komplekseja”, hehe!
Treenauksen kautta on tullut tosi hyvä fiilis olla omassa kropassa ja koen olon melko kevyeksi, vaikkakin niitä lihaksia yritän kovasti keräillä…
Kiitos inspiroivasta blogista!
Tickle Your Fancy
Posted at 11:38h, 27 NovemberIhan hyvältä kuulostaa, ettei ole mielenkiintoakaan. Mokoma kapistus on melko koukuttava! Huippua, että sulla on hyvä fiilis omassa kropassasi, se on tärkeintä! 🙂 Kiitos itsellesi!
noraa
Posted at 18:45h, 26 NovemberJos mulla olis tollanen kroppa kun sulla, niin painolla ei olis mitään väliä! ? Mut vaaka on kyl tosi pelottava asia.. se on jännä miten se voikin välillä ohjailla elämää niin paljon, vaikkei sen pitäisi. Oon nykyään vähän kahen vaiheilla uskaltaudunko enää käymää vaa’alla. Saa nähdä 😀
Tickle Your Fancy
Posted at 11:40h, 27 NovemberKäsittämätöntä miten voikin ohjailla elämä, just niinkuin sanoit. Vaaka on ihan kätevä, ja siinä on hyvä ehkä välillä käydä (Terveystarkastukset yms), mutta välillä mietin kuinka paljon syömishäiriöitäkin voitaisiin estää jos sitä ei kotitaloudessa olisi.
Hanna
Posted at 18:46h, 26 NovemberTiedän aika lailla, mistä puhut. Itsellänikään ei ole vaakaa, ja lähinnä uimahallilla siinä käyn. Kyllähän niitä numeroita saattaa jäädä tuijottamaan, vaikka tiedän sen olevan typerää ja turhaa – olen ihan normaalipainoinen ja urheilutulokset paranee jatkuvasti, joten jotain kehitystä kuitenkin tapahtuu, enkä ole varmasti eläissäni ollut näin hyvässä kunnossa. Jotenkin kuitenkin se kiloista puhuminen menee ihon alle?
Tickle Your Fancy
Posted at 11:42h, 27 NovemberBoom, asiaa! Mikä ihme siinä onkin?! En mä edes haluaisi painaa enää sen verran! Lihaksia nolla ja energiaa ja tavotteiden hakkaamista sitäkin vähemmän.
Ada
Posted at 18:56h, 26 NovemberOn aika vapauttava tunne, kun pääsee yli siitä vaa’alla seisoskelusta päivittäin. On aikaa ja energiaa keskittyä muuhun ja mikä tärkeintä muihin ihmisiin, joita sun ympärillä on. Kaikki fokus ei enää tarvitse olla omassa peilikuvassa ja vaa’an lukemassa. Itselleen voi oppi olemaan armollinen, hyväksymään itsensä, mutta kuten varmaan kaikkien kohdalla, se on vuosien prosessi. Nauttikaa itsestänne ja antakaa muidenkin nauttia teistä, sisin on tärkein <3
Tickle Your Fancy
Posted at 11:44h, 27 NovemberNiin totta! Mä en osaa ees lisätä tähän mitään, oot aivan oikeassa! Tää ei oo ihan helppo, muta jokainen varmaan kokee valaistumisen jossain vaiheessa 🙂
Ipe
Posted at 19:13h, 26 NovemberBlogin yms. perusteella susta saa ihanan aurinkoisen ja elämänmyönteisen kuvan! Ihana.
Ja mihinkään liittymättä, pilkkua nussiakseni: kirjoitetaan ‘mennä vaa’alle’, ei ‘vaakaan’, ellet ole pyrkimässä vaa’an sisälle vaan normaalisti päälle.
Tickle Your Fancy
Posted at 11:44h, 27 NovemberKiitos, ihana kuulla että semmonen kuva välittyy <3 Haa, my bad, korjasin!
Veera
Posted at 19:30h, 26 NovemberMulle yksi syy sun blogisi seuraamiseen on se, että näytät nykyään niin hyvältä ja terveeltä! Pari vuotta sitten ei näin mielestäni ollut. Meinasin silloin lopettaa blogisi seuraamisen.. Onneksi jatkoin 🙂
Tickle Your Fancy
Posted at 11:45h, 27 NovemberNyt kun katsoo vanhoja kuvia oon kanssasi samaa mieltä. Hyvä, että jatkoit :)<3
sofiaaa
Posted at 19:50h, 26 NovemberItse olin tuossa samassa tilanteessa pari vuotta takaperin ja kävin vaalla joka aamu. Kirjasin pieneen vihkoon aina yhden viikon tulokset allekain ja nimenomaan tuolla “mitä vähemmän lukema on seuraavana päivänä, sen parempi” – periaatteella. Takana oli raskas vuosi ja syömisen ja painon tarkkailu sitten toi niitä onnistumisen tunteita ja se hallinnantunne loi turvallisuuden tunnetta ja järjestystä elämään. Sanomattakin on selvää että syömishäiriöhän tuosta puhkesi ja edessä oli vielä rankempi vuosi kuin edellinen.
Olin treenannut itseni viimeisen päälle ylikuntoon, nukuin hyvällä tsägällä neljä tuntia yössä, kehossa ei ollut enää ollenkaan rasvaa ja paino sitten laski sen vahtaamisen seurauksena radikaalisti alipainon puolelle. Tyhmä kun olin luulin että treenaamattomuus näkyisi seuraavana päivänä jo pelastusrenkaana vyötäröllä, vaikka todellisuudessa kroppa ei mitään muuta kaivannut kuin ravintoa ja lepoa. Jääräpäinen perusluonne ja vääristynyt kehonkuva yhdessä paketissa ei tosiaankaan ole mikään ihanneyhdistelmä.
Jossakin vaiheessa kroppa sanoi sopimuksen irti ja tuloksena oli totaalinen puolen vuoden lamaantuminen. Siitä se paraneminen sitten lähti. Hitaasti oli vaan pakko alkaa hyväksyä uusia ajatusmalleja ja sellaisia tosiasioita kuin että “naisella kuuluu olla rasvaa” ja “miksi alkaa kontrolloida jotakin niin itsestäänselvää asiaa kuin syöminen? Elämän edellytys – ravinnon lähde – nautintoaine” Miksi oi miksi?
Onnekseni parantumisen motivaatio oli kova ja selvisin ilman fyysisiä vaurioita. Vaalla en ole enää käynyt punnitusten jälkeen, koska koen ettei sillä luvulla ole enää mitään merkitystä. Tiedän, että kilojan on tullut lisää, mutta jossakin sielä normaalipainoskaalan välissä huidellaan. Sen sijaan elämässä on paljon enemmän sisältöä ja olen onnellisempi kuin aikoihin. 🙂 Vaikken vaalla käykkään niin tiedän että saattaisin ahdistua sen lukemasta. Jotenkin niin älytöntä miten sellainen asia kuin vaan lukema voi tuottaa ahdistusta vaikka todellisuudessa se ei välttämättä kerro mitään ihmisen terveydentilasta tai kehonkoostumuksesta.
Tulipa nyt kerrottua tässä oma tarina toivottavasti ihmiset ymmärtäisivät vaan löytää niitä hyviä puolia itsestään ja nauttia ruoasta hyvällä omatunnolla, vaikka nykyään tuntuukin että liikunta- ja syömisjuttuja hehkutetaan joka puolella. Sulla on kyllä Sara niin ihailtavan rento asenne elämään! Jatka samaan malliin sun postauksia on ihana lukea! 🙂
Tickle Your Fancy
Posted at 11:51h, 27 NovemberIhan kyyneleet rupesivat valumaan sun kommenttia lukiessa, huh! Mä en voisi iloisempi olla, kun pääsin loppuun ja selvisi, että oot nyt kunnossa ja onnistunut kääntämään elämän ympäri. Vau!
Ihanaa että luet mun blogia!! Tsemppiä sinne, sun asenteesta aion ottaa mallia!
ev
Posted at 20:36h, 26 NovemberVaaka ahdistaa, jos kyseessä on lääkäri tai terveydenhoitaja. Jos yksin kenenkään näkemättä käy, niin ei ongelmaa.
Lihoin ala-yläasteen aikoihin ~10kiloa. Paino tuli huomaamatta, eikä sitä oikeestaan ees ulkopuolelta kauheesti huomaa. Se ei kuitenkaan ollut lihasmassaa. Siitä saakka paino jumittanu kilon heitolla samassa. Puolisen vuotta sitten selvis, että mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, lievä omenalihavuus (jonka näkee kun jalat pienet ja rasva kerääntyy yläkroppaan)ja hormooneissa vikaa. Nyt sitte taistellaan 5krt/vk salilla ja ruoan kanssa. En käy enää vaa’alla koska paino ei laske vaikka ulkoisesti laihtuisinkin.
Tickle Your Fancy
Posted at 11:54h, 27 NovemberVoin vaan kuvitella millaista on ollut. Onneksi syy löytyi ja sait varmasti lääkkeet. Tsemppiä hurjasti sinne <3
Elsary
Posted at 20:46h, 26 NovemberEn ole ikinä käynyt säännöllisesti vaa’alla, enkä edelleenkään käy. Kuitenkin jos paino on noussut, ahdistun siitä ihan hirveästi. Jotenkin ajattelen, että painan edelleen saman mitä 12-vuotiaana, jolloin kävin vaa’alla melkein kerran päivässä. Mutta sulle haluan sanoa, että sulla on mahtava kroppa! Jos olisi samanlainen, olisin tyytyväinen. Ja neuvona: mene vaa’alle, jos ei se tunnu liian pahalta. Jos siitä tulee kamala tunne, jätä väliin ja yritä joskus uudelleen. Älä pakota ittees mihinkään mitä et halua!
Tickle Your Fancy
Posted at 12:00h, 27 NovemberSama fiilis täälläkin. Musta tuntuu, että se on jumittunu vaan sinne kun kävin säännöllisesti. Kiitos sulle! Ja aion noudattaa neuvoasi! 🙂
emppis
Posted at 20:51h, 26 NovemberSama!! Mua jotenkin suretti lukea treenipostauksia ja vakuuttelujasi siitä, että elät syömisten suhteen normaalia elämää -vaikka ilmiselvää (ainakin näin entisen anorektikon silmään) oli, ettei asia näin ollut. Pahintahan syömishäiriössä ja laihduttamisessa on se fakta, että jos kuihduttamisen lopettaa, lihoo. Ja kun on kerran saanut päähänsä mukamas selkeät rajat syömiselle ja liikunnalle, on hankala irrottaa kontrollista kaiken ylimääräisen tuntuessa aivan liian ahdistavalta. Siksi en kenellekkään suosittele ikinä syömisten tarkkailujen aloittamista tai vh-ruokavaliota sääntöineen, sillä lipsahtaminen syömishäiriön puolelle on erittäin todennäköistä.
Samalla minusta on kuitenkin viime aikoina näyttänyt siltä, että olisit laihtunut taas? Hassua on kyllä se, miten kroppa toimii aika samalla tavalla monella. Kun olen seurannut kehosi muutosta, on ollut kuin oisin katsonut omaa kroppaa:D toki lihastenmalli on suht samanlainen kaikilla, mutta uskon hornonitasapainon korjaantumisen normaalin ruoan kautta johtavan tietynlaisiin muutoksiin. Itsellä ongelma on tällä hetkellä se, että stressin ja muiden syiden johdosta tapahtunut yhtäkkinen lihominen (ja samanaikainen treenaus lue lihakset) entiseen laihaan ja siroon kroppaan näyttää jämähtäneen. Koska kaikki tapahtui niin nopeasti, olen varma, että muutokseen on osasyynä syömäiriö, sen sekoittama hormonitasapaino ja elimistön muisto kuihtumisen ajoilta, niin ettei se irrota enää helpolla nesteitä ja rasvaa.
Asiaan! On pitänyt jo kommentoida aikoja sitten, mutta se elämänilo ja rentous, joka blogistasi nykyään paistaa, saa itsenikin hyvälle tuulelle ja hymyilemään! Vaikutat onnelliselta ja se on ihanaa!
Tickle Your Fancy
Posted at 12:07h, 27 NovemberMuutama vuosi tosiaan ajattelin, että elän terveellistä elämää. En syönyt herkkuja, en synttäreilläkään ja pidin huolen siitä, että jos söin vähääkään, oli se kulutettava pois, tuplana. Tämä oli mun mielestä terveellistä elämää, tavallaan joo, ei herkkuja. Ainoastaan terveellistä ruokaa.
Noh, nyt oon valaistunut siitä mitä terveellinen elämä on. Se on terveellsitä ruokaa ja säännöllistä liikuntaa ilma npakkomielteitä ja siihen kuuluu myös herkuttelu. Se on osa sitä!
Oon viimeaikoina kärsinyt vähän ruokahaluttomuudesta, ja tätä ei oo kyllä varmaan koskaan aikaisemmin mulla ollut, edes sillon ennen. Painoa on saattanut lähteä jonkun verran. Toivottavasti menee pian ohi! 🙂
Mä tunnistan myös ton, monesti huomaan, miten toisilla ihmisillä kehon muutokset on kuin itselläni!
Kiitos kommentista ja etenkin tosta viimeisestä kappaleesta. Ihana kuulla! <3 🙂
Tuulia
Posted at 15:31h, 27 NovemberPakko kommentoida tähän väliin vielä, tuosta ruokahaluttomuudesta. Mullakin on ollut nyt joku about kuukauden jakso, kun ruoka ei vaan maistu. (herkut tosin sitäkin enemmän), mutta jotenkin oikein pelottavaa, että normaali ruoka ei meinaa upota.. aikasemmin ei ole ollut tällaista, joten en pistäis edes “pimeän syksyn” piikkiin 😀 toivottavasti saadaan ruokahalut takaisin!
Ninnni
Posted at 21:35h, 26 NovemberMulla oli täysin sama, paino kiikkui painoindexin alarajalla, salilla tuli käytyä (lähinnä juoksemassa) kyllästymiseen saakka ja ainoa “herkuttelu” oli viikonloppujen armottomat biletysputket joiden jälkeen suunnattiin lenkkipolulle, vaikka syke vielä hakkasi vähän ylinopeaan tahtiin! Vaaka toi arkeen tasapainoisuutta, fiilis oli aina jees kun huomasi olevansa 100g alaspäin normaalista.
Sitten muuttui arvot elämässä ja nyt reilu 20 vuotiaana en enään vaakaa kaipaa, painoa on varmasti tullut lisää, mutta niin on tullut myös lihaksia! Loppujenlopuksi se on vaan naisten päähänpinttymä, että pitää painaa jonkun verran ja mahtua johonkin vaatekokoon. Sitäkin naurettii kavereiden kanssa yksi päivä, että miksi sitä kyykättyä ja lihaksikasta bebaa pitää yrittää änkeä samaan farkkukokoon, jota käytti sillon ku kyykky oli täysin vieras termi ja lihaksikkuus ei todellakaan ollut tavoite!
NIin tai näin, vaaka ahdistaa (niinkuin varmaan suurintaosaa naisista oli syy mikä tahansa!) ja siksi en sitä elämääni tarvitse! Peili on paras mitta ja sen mukaan olen juuri oikean kokoinen minä! 🙂
Tickle Your Fancy
Posted at 12:10h, 27 NovemberIhana kommentti! Mahtavaa, että tilanen on nyt tää mikä sulla on 🙂
Joo ja sama mulla. Taas kakspiippunen juttu, säilön jotai nlempparifarkkuja kokoa 25, jos joskus vaikka mahtuisin niihin. Öö haluanko mahtua? No en, mutta tavallaan sellanen ajatus on takaraivossa. Se tarkottaisi takapuolen lihasten puolitusta, empä tiedä, ei kiitos 😀
Tuulia
Posted at 21:45h, 26 NovemberIhan kuin olisi omia ajatuksia lukenut! 😀 Mulle on niin jämähtänyt päähän tietty paino, joka mulla oli noin 5 vuotta sitten. Sen jälkeen oon käynyt monta vuotta salilla, ja varmasti tullu ees pikkasen lihaksen muodossa painoa, ehkä pari kiloa herkuistakin 😀 Kävin kesän lopulla vaa’alla, ekaa kertaa moneen vuoteen, ja se oli aika järkytys. Ehkä noin 7 kg oli tullut lisää. Enkä todellakaan oo lihava, mutta jotenkin korvienväli ei vaan ymmärrä, että lihas painaa!! ei sitten millään 😀 Oonkin opetellut koko ajan enemmän tuijottamaan peilikuvaa, ja opettelen olemaan siihen tyytyväinen 🙂 Joskus aikasemmin tuli käytyä tosiaan päivittäin vaa’alla, ja kirjattua painot ylös, naurettavaa 😀 ps. vähänkö oot tikissä! Tuo ois mulla tavotteena 😉
Tickle Your Fancy
Posted at 12:13h, 27 NovemberAivan! Mäkään en vaan tajau edelleenkään sitä että lihas painaa 😀 Mikä siinä onkin niin pelottavaa. Mä veikkaan, että 10kg on tullut lisää AINAKIN.
jenna
Posted at 21:53h, 26 NovemberKärsin muutama vuosi sitten vakavasta anoreksiasta ja vaaka-ahdistuksen juuret juontuvat sieltä. Sittemmin olen saanut rutkasti lisää painoa, ja olen painavempi kuin ennen anoreksiaan sairastumistani.
Toisaalta olin silloin 14-vuotias, joten kroppani tuskin oli täysin kehittynyt, toiseksi olen myö lihaksikkaampi kuin koskaan ennen. On siis täysin luonnollista että paino on noussut, mutta en silti halua nähdä vaa’an näyttämää numeroa.
Pelkään että lähtisin taas uuteen kierteeseen ja sitä en todellakaan halua. Enkä myöskään halua antaa minkään numeron, en painon enkä vaatenumeron määritellä minua enää. Sitä paitsi tämä lisä paino näyttää takuulla paremmalta kuin se luuranko joka joskus olin!
Tickle Your Fancy
Posted at 12:15h, 27 NovemberOIKEIN! Ehkä mullakin on vaan traumat noilta ajoilta, ja edes se pieni mahdolisuus siihen, että vaaka ja sen lukemat ottaisivat hallinnan elämässäni. Tuo mahdollisuus on todella pieni, mutta silti.
Mahtavasti sanottu, ettet halua minkään numeron määritellä sinua enää. En voi muuta kuin kompata. Loisto kommentti!
merenhelmi
Posted at 22:03h, 26 NovemberVau Sara!! Oot tosi hyvässä kunnossa! 🙂 Näytät oikeesti tosi upealta! 🙂
Tickle Your Fancy
Posted at 12:16h, 27 Novemberhehe kiitos veera, ja kuin myös!! 🙂
tv
Posted at 22:11h, 26 NovemberSinäpä sen sanoit. Itse en omista vaakaa, mutta silloin tällöin se sattuu eteen ja siitähän se epäröinti ja itsensä mittailu alkaa. Syömishäiriöstä suurinpiirtein selvinneelle ilman vaakaa eläminen on jopa must jotta pääkoppa pysyy kuosissa.
Parempi siis tosiaankin luottaa fiilikseen ja hyvään oloon. 🙂
Tickle Your Fancy
Posted at 12:16h, 27 NovemberAmen! Parempi ilman 🙂 Ihana kuulla, että ne ajat on sullakin takana! <3
Siiri
Posted at 23:53h, 26 NovemberOlen koukussa vaakaan!! Käyn joka aamu ja välillä myös keskellä päivää vaaalla. Tatkoituksena laihduttaa 10kg että olisin normaalipainoinen ja tästä seurannutta ahmimista vaan rntistä enemmän ja välimmä jopa sitten oksentamalla virheitten korjaamista yritetty. Eihän sen niin pitäisi mennä mutta minkäs teet. Huomenna yritän aloittaa laihdutus terveellisellä ruokavaliolla ja yrittää saada liikunta mukaan elämään. Yritys saada omaksuttua uuset terveelliset elämäntavat miettimättä painoa. Se seuraa sitten mukana terveellisen syömisen perässä..:) oot upeen näköinen sara! Kuinka pitkä olet? 🙂 millaista ruokavalio suosittelisit 10kg laihduttavalle? Millä lailla sinä syöt/ mitä syöt esim yhdein päivän aikana kaikilla aterioilla? Kaikkea hyvää sinulle, tämä blogihomma on luotu sinulle, suuri inspiraationi!<3
Tickle Your Fancy
Posted at 12:23h, 27 NovemberMä oon käyny samantyyppistä läpi ja siitä ei ole mitään hyötyä. Vaikka “virheitä” sattuisikin, ton oksentelun sä lopetat. Virheistä oppii, ja lopulta huomaat, että niistä ei seuraa hyvää oloa.
Ahmiminen juontaa juurensa usein siitä, että sulla on nälkä. Ruoalla kituuttelu ei ole mikään vaihtoehto, säännöllinen ruokarytmi, sopivan kokoisilla annoksilla on. Näin ei tule nälkä, eikä tee mieli ahmiakkaan.
Mun ohje sulle on seuraava. Käy vaa’alla vaikkapa kerran viikossa tai kahdessa. Harrasta säännöllisesti liikuntaa, sellaista mistä pidät. Syö viisi kertaa päivässä. Paljon kasviksia, kuituja, marjoja, vettä, lihaa. Jätä herkut pois arjesta ja pyhitä ne karkkipäivälle, mutta älä silloinkaan vedä övereitä.
10kg laihtumienen ei tule hetkessä, ja mikäli tulee, se myös katoaa yhtä nopeaasti. Elämänatavat on se, mikä on muutettava. Pari-kolme kiloa kuussa on sopiva laihtumistahti.
Ihana kuulla että saat inspiraatiota täältä ja pidät blogistani 🙂 Mä toivon, että otat nää mun vinkit vakavasti. Tsempopiä kovasti. Toivottavasti kuulen susta vielä <3
L
Posted at 00:41h, 27 NovemberAh ymmärrän täysin! Vielä noin reilu vuos sitten vaaka oli paras ystäväni! Meillä oli treffit lähes päivittäin välillä kaksikin kertaa(mitä järkeä??). Sitten muutin pois kotoa enkä ikinä ostanut vaakaa ja salilla käydessä ei jotenki tullut käytettyä vaakaa ollenkaan. Nykyään käyn enää vain satunnaisesti vaalla salilla käydessäni. Olen erittäin tyytyväinen painooni ja tänäpäivän enemmän huolettaa kun paino on alkanut tippumaan. Vaikka tulee liikuttua samanlailla ehkä jopa vähemmän kuin aiemmin, silti tuntuu että paino vain tippuu. On se jännä miten ajatukset voivat muuttua ennen olisiv hypännyt kattoo painon tippuessa itsestään.
Tickle Your Fancy
Posted at 11:58h, 27 NovemberToi on kyllä jännä juttu. Monet sanoo, että laihduttaessakin silloin kun ei varsinaisesti yritä ja ajattele asiaa kokoajan, se laihtuminen vasta tapahtuu. Sun tilanne kuulostaa kyllä tosi terveelliseltä, hyvä meininki! 🙂
DOM
Posted at 07:35h, 27 NovemberEi paha, siis kuvista päätellen! Taisi alkuvuodesta olle muutama irtokilo pehmentämässä sixpakkia mutta nyt vaikuttaa kovin kiinteältä taas. Toivottavasti taustan lihasmassat ovat edelleen paikoillaan?
Jatka samaa rataa.
Tickle Your Fancy
Posted at 11:56h, 27 November…….
Katya
Posted at 09:15h, 27 NovemberJooo no tolla kropalla mä en kärsis minkää näköstä vaakapelkoo, huhhuh! 😀 mä käyn vaa’alla tasan silloin ku oon mummulassa – ja seki vaan on semmonen joku vanha hassu tapa 😀 koska mummula ja vaaka, öö, noin ruokatarjoilujen puolesta ei ehkä mikää hyvä idea!
Kyllä mulle on tärkeempää se, että mitä näkee peilistä 🙂
Tickle Your Fancy
Posted at 11:56h, 27 Novemberhehe mummula ja vaaka kuulostaa kyllä aika hurjalta 😀 Ainakin ku nite mietin minkä tason mättämistä siellä tapahtuu joka kerta! Ei vaan, just hyvä. Kiva liittää se johonkin tommoseen, eikä niin että käy joka päivä 🙂 Ihan niinkuin sanoit, peilistä huomaa!
Riikka
Posted at 14:35h, 27 NovemberHieno kirjoitus, jälleen kerran 🙂 Itselleni vaaka oli tuossa aavistuksen nuorempana, 14-15 vuotiaana ihan must joka ikinen päivä. Onneksi 16v muuttaessani vaaka jäi vanhemmilleni, jolloin se kontrollointikin hellitti – enhän mä päässyt vaa’alle kuin viikonloppuisin. Nyt mulla ei ole hajuakaan missä se vaaka sijaitsee ja hyvä niin. Viimeksi kävin vaa’alla lääkärissä kun mietittiin annostusta lääkkeelle, paino oli noussut hieman vuoden takaisesta mutta olenhan mä saanut naisellisia muotojakin, joten eipä tuo minua hetkauttanut. Oon ihan tyytyväinen että en omista vaakaa, mittanauhaa tai vastaavia, kyllä se peilikuva, oma fiilis ja vaatteiden istuvuus kertoo ihan riittävästi.
Tickle Your Fancy
Posted at 11:59h, 28 NovemberMahtava suhtautuminen vaakaan sulla 🙂 Kuulostaa terveelliseltä! Vaatteista huomaa kyllä parhaiten muutoksen!
Maiski
Posted at 15:57h, 27 NovemberTää oli kyllä tosi hyvä postaus. Oon itseasiassa itsekin toiminut ihan samoin – vaakaa en ole ostanut sen jälkeen, kun olin siihen liian koukussa.
Tickle Your Fancy
Posted at 12:00h, 28 NovemberJa hyvä niin eikö! Turha stressata siitä, että se kummittelee kylppärissä jos siihen on vähääkään mahdollista jäädä koukkuun.
eve
Posted at 17:48h, 27 Novembersulla on varmaan parhaimmannäkönen kroppa mitä ilman photoshoppia voi ees olla 😀 sopivasti lihasta, kelpais mullekin!
vaaka on aika turha, jos laihduttaa tai treenaa lihasmassan takia niin musta aina tärkeintä on just se miltä susta itestä tuntuu ja miltä peilissä näyttää tai vaatteet tuntuu päällä.
Tickle Your Fancy
Posted at 12:01h, 28 Novemberhaha ei nyt sentään 😀
Oot ihan oikeessa, tossa jälkimmäisessä nimittäin 😀
Kiitos sulle!
=)
Posted at 21:52h, 27 NovemberMulle vaaka ei oo koskaan ollu pakkomielle, mut nuorena halusin kyllä olla laiha. Olin oikeestaan laihaläski; ei rasvaa kauheesti, mut lihaksia vielä vähemmän. Se farkkujen koon suurentuminen harmitti, mut nykyään sitä ei ajattele noin. Enhän edes oo “iso” siltikään, vaikka treenaaminen onkin arkipäivää – jotenkin vaan ajattelin, että olisin vanhojen farkkujen kiristäessä jaloista.
Pari viikkoa sitten kokeilin yhtä mun S-kokoista suht tiukan mallista toppia, kun “löysin” sen uudelleen. Sain kivat naurut tajutessani, ettei se istu yhtään ja kiristää rintalihaksien kohdalta 😀 Välillä edelleen ärsyttää, jos ne kaikki S-kokoset ei mahdu kaupassa päälle (tai ei istu), mut toisaalta nykyajan vaatteet onkin tehty lihaksittomille. Pitkien raajojen vuoksi hihat on lähes poikkeuksetta liian lyhyet mulle S-vaatteissa.
Parasta tässä on kuitenki, kun huomaa oikeesti olevansa virkeämpi, jaksavansa paremmin kaikessa oikeanlaisen ruoan (terveellistä ruokaa herkkuja unohtamatta) ja liikunnan turvin.
Oppinut oon siis itsekin, ja täytyy sanoa, että oot loistava! Kyllä mäki sinuna heittäisin sen vaa’an romukoppaan! 🙂
Tickle Your Fancy
Posted at 12:04h, 28 NovemberToi on muuten totta. Millonkohan vaatekoot muuttuvat nykypäivän kroppien/kroppaihanteen mallisiksi. Jos paita on mallilta tiukka, valitsen usein 38, ja usein paidoista joutuu ottamaan M:n.
Kun olin pukusovituksessa, mun rinnanympärys laskettiin, ja se oli tyyliin rintalihaksen kohdalta 5cm enemmän kun “normaalisti” mun kokoisella, hassua!
Hyvä vaan, että oot kehittyny. Oma fiilis on tärkein! Varmasti kroppa tuntuu ja näyttää paremmalta kun “läskilaihana” 🙂
miksu
Posted at 12:13h, 28 NovemberHmm… Tää on suosittua puhetta tämä “lopeta vaa’alla käynti heti!!1” mutta itse en voi kyllä täysin yhtyä.. Mun on vaan “pakko” käydä vaa’alla jotta pysyn ns. ruodussa, monet sanoo että joo ei treenin tuloksia näe vaa’asta mutta sit kuulee näitä jotka selittää että käyvät lenkillä kolmesti viikossa ja paino vaan nousee, ehkä se nousee siitä että yliarvioidaan kaloritarve ja liikunta lisää nälkää? Ei ne lihakset ihan noin vain kasva eikä sen painonkaan pitäis ihan kauheasti nousta bulkillakaan etenkään jos haluaa pitää rasvat suht kurissa. Et ei se nyt ihan turha kapine ole jos siis on kiinnostunut kehonkoostumuksestaan, jos ei oo ni miksipä sitä painoa sitten seuraiskaan 🙂
elsa
Posted at 18:29h, 28 Novembertää on kyllä loistava teksti ja oon samaa mieltä mutta ite en ainakaan pysty lopettamaan vaa’alla käyntiä.. enkä ymmärrä miksi painan kokoajan enemmän, syön terveellisesti, en sokeria lainkaan enkä valkoista vehnää. Juon 3litraa vettä päivässä ja ateriasta löytyy kaikki tarvittava, ja noin 5 pientä ateriaa päivässä. Treenaan 5 krt viikossa salilla. Paino vain nousee ja muutosta kropassa ei näy.. salin tarkotuksena oli siis pudottaa muutama kilo ja olen käynyt nyt 3kk salilla… olen siis 163cm/58kg
minkä painonen olit vaa’alla? huippu kroppa!
Sun
Posted at 23:12h, 28 NovemberMulla kans sama juttu! Teinivuosien vaaka-ahistuksien jälkeen en ole vaa’alla käynyt muuta kun joskus kaverilla kylässä, silloinkin vain jos olen hoikassa kunnossa 😀 Typerä juttu, hoikassa kunnossa oon aina ollutkin, se peilikuva alkaa vaan aina näyttää erilaiselta jos vaaka näyttääkin pari numeroa “liikaa”.. Nykyään on ajatusmaailma muuten pikkusen parempi kun teinivuosina ja elämä (kuin myös peilikuva) hymyilee, vaikkakaan vaaka ei siihen kuulu 😀