Tiedättekö niitä päiviä kun helleputken jälkeen tulee vaan tajuttoman kylmä, muttei sitä ihan täysin pysty/halua sisäistää. Tihkusataa ja tuulee niin täysillä, että sun on vaan pakko myöntää itsellesi, että ehkä jonkun pitkähihaisen olisi voinut laittaa 0,3mm paksun takin alle (ei tätä voi edes sanoa takiksi!!). Lopulta palelu on niin sietämätöntä, että kävelet ensimmäiseen kauppaan ja ostat paidan, jonka funktio on vaan ja ainoastaan pelastaa sut tästä olosta.

Jep näin kävi. On käynyt ehkä kolme kertaa koko elämässä. Yleensä sen hetken ostopäätökset on aivan karseita rimanalituksia, joihin vaikuttavat ainoastaan hinta ja no, hinta. Tällä kertaa musta tuntuu että onnistuin. Omistin collegen Selänteen uralle, eli tää oli samalla tämmönen fanipaitaostos. Erittäin ymmärrettävää ja hyväksyttävää siis.

lippis Asenne* / takki Zara / college H&M / farkut Gina Tricot* / kengät Nike (*= saatu blogin kautta)

T. Sara

Puolisen vuotta ollaan puhuttu Sandroon menemisestä, mutta suosittu ravintola on joka kerta ollut täyteen buukattu. Huom. jotain tekemistä saattaa olla myös meidän pöytävarauksien ajotuksissa. Tyyliin pitäiskö tänä viikonloppuna tai mennäänkö huomenna? Nyt olin kerrankin viikon etuajassa, sillä halusin viedä poikaystäväni synttäridinnerille kyseiseen ravintolaan. Pöytä kannattaa siis varata ajoissa.

Pohjoisafrikkalaista ruokaa tarjoavan, Helsingin Kalliossa sijaitsevan ravintolan brunssi on monesti valittu kaupungin parhaaksi. Lauantaisin tarjoillaan vegebrunssia ja sunnuntainen brunssi kantaa samaa nimeä kuin menu, johon mekin eilen päädyttiin.

Ilmapiiri Sandrossa on ihana! Ravintola on trendikkäästi sisustettu ja henkilökunta superystävällistä. Värikkäät annokset ja henkeen sopivat astiat saavat sinut unohtamaan, että istut kolmannella linjalla. Meidän syyskuulle suunniteltu Marokon reissu taisi juuri saada sinettinsä.

Tupa oli täynnä, kuten odotettuakin. Lueskeltiin hyvältä näyttäviä listoja ja arvailtiin mitä annokset sisältävät. Mukava brittitarjoilija tuli opastamaan listojen kanssa ja suositteli meille ensikertalaisille Marrakech Madness menua kahdelle. Annoksen saa valita lihalla tai vegellä. Menun kuuluu vielä jälkkäri. Tarjoilija suositteli, että tilatkaa toinen lihalla ja toinen vegellä, jolloin pääsemme maistelemaan monipuolisemmin. Näin tehtiin ja tilattiin vielä lasit talon viiniä.

Odoteltiin ruokia jonkun verran, n puoli tuntia. Vaikka nälkä kurnikin vatsassa, musta tää oli ihan ymmärrettävää, sillä suuria seurueita oli paikalla useampi. Ruokia tuodessaan tarjoilija pahoitteli annosten viivästymisestä ja sanoi, että talo maksaa tilaamamme viinilasit. Reilua!

Sanotaan, että yksi ehdottomasti  parhaista ruokaelämyksistä minun elämässäni. Mun näköisen tunnelman ansiosta menee jopa suosikkini Gaijinin edelle, ainakin hinta-laatusuhteeltaan. Ruokaa oli pal-jon ja kaikki oli hyvää. Huhhuh. Sunnuntaibrunssi on tosiaan nimetty tämän menun mukaan, eli sinne on vielä päästävä.

Myös talon hamppareita olen kuullut kehuttavan. Niitä näytti menevän pöytiin aika paljon. Onko kukaan testannut?


Jälkiruoaksi tarjoiltiin vielä minttuteetä ja baklava. Innolla odotettiin mitä tuo jälkiruoka pitäisi sisällään. Kieltämättä näyttää pestopasteijoilta, mutta maku oli jotain aivan muuta. Herkullista ja sopi mainiosti minttuteen kanssa. Hyvin upposi nämäkin, vaikka pääruoan jälkeen vähän epäiltiin 😀

Ennen kuin edes ehdittiin poistua ravintolasta, pistettiin ystävillemme viestiä ja lyötiin lukkoon brunssipäivä. Jälkeenpäin kotona harmiteltiin ettei otettu alkudrinkkejä. Päätettiin, että seuraavalla illalliskerralla. Juuri ennen nukahtamista keskusteltiin vielä siitä, mitä meinataan syödä seuraavalla kerralla. Tämä jos joku on hyvän ravintolan merkki!
Sanon tän teille silläkin uhalla, että se ehkä vaikeuttaakin tulevien pöytävarauksieni tekoa: käykää Sandrossa!
 
T.Sara

Vau. Menin sanattomaksi. En todellakaan olettanut, että maanantaiaamuinen extemporepostaus saavuttaisi tällaista suosiota. Mahtavaa, että keskustelua on syntynyt niin puolesta kuin vastaankin. Asia selkeesti puhuttaa ja hyvä niin.

Bikini Fitness – ei ikinä -postauksen tarkoituksena oli lähinnä herätellä jengiä siitä mitä fitness-buumi pahimmillaan on ja mitä vaikutuksia sillä on yhteiskuntaamme. Hyvinvointi on niin paljon muutakin kun maustamatonta kanaa, treeniä ja lihaksia. Ulkoisella hyvinvoinnilla katetaan osa tästä, niin kauan kun se pysyy inhimillisellä tasolla, mutta fitness-buumia kannattavien sisäiseen hyvinvointiin tekstilläni pyrinkin keskittymään.
Tuntuu, että tänäpäivänä hyvinvoinnin käsite on hämärtynyt. Sanasta on kadonnut se itse hyvin vointi. Eletään rasvattomasti, käydään salilla, skipataan kaikki kiva tekeminen ja loppujen lopuksi huomataan, että itse eläminen on unohtunut. Pahimmillaan tämä oivallus tapahtuu vasta kuolinvuoteella.
Liikunta on hyväksi ja sitä olen toitottanut tässäkin blogissa viisi vuotta. Tän buumin aikana oon yrittäny miettiä, että siistiä mikäli oma laji on löytynyt ja kyllä, kaikenlainen liikunta on kansanterveyttä edistävää, mutta oon vaan viimeaikoina alkanu kyseenalaistamaan ajatuksiani. Voiko sellainen liikunta, josta sisäinen hyvinvointi on kadonnut, olla kokonaisvaltaisesti kansanterveyttä edistävää?
Sain paljon viestejä ihmisiltä, jotka kertoivat kärsivänsä ylipainosta ja Bikini Challengen avulla saaneet tiputettua painoa. En missään nimessä osoittanut edellistä postaustani ylipainosta kärsiville.
Mikäli aihe kiinnostaa kannattaa tsekata mun postaukset Ei tehdä tästä liian monimutkaistaHyvinvointia ilman hyvin vointia ja Treenisyyllistäjät
Kiitän teitä isosti kommenteista, viesteistä ja meileistä. Hienoa, että asia on pinnalla!
 
T.Sara