Ehkä muutama vuosi sitten olin vielä tuppisuu. Puhuin tuntemattomille jos oli pakko, tilasin pitsan kotiin mielummin netistä, vihasin kampaajalle soittoa enkä voinut kuvitellakkaan aloittavani randomisti keskustelua tuntemattoman kanssa. Kohtelias ja hymyileväinen olen ollut aina, ehkä semmonen helposti lähestyttävä. Ja sillä kohteluaisuudella tarkoitetaan nyt tasoa moikkailuja kaupassa ja kiitoksia kassalla.

Pari vuotta asiakaspalvelualalla vaatekaupassa on tehnyt ihmeitä. Olen rohkaistunut varmaan 400%. Sen lisäksi, että oon tutustunut uusiin ihmisiin olen ennen kaikkea saanut arkiminääni äärettömän paljon reippautta ja iloa. Musta on ihana kehua, oli kyse sitten makeesta takista, kivasta tukasta tai hyvästä asiakaspalvelusta. En epäröi hetkeäkään kehua juuri tämmöisiä materiaalisia juttuja kuten vaatteita tai hyvää ruokaa. Asiakaspalvelusta kiittäminenkin tulee luonnostaan. Mutta heti kun pitäisi kehua tuntemattoman ihmisen luonnetta tai vaikka asennetta, menen lukkoon. Liian henkilökohtaistako? 

Mieleen tulee monta keissiä kun olen kaupungilla, kaupassa tai salilla miettinyt joskus pitkäänkin mielessäni, että uskallanko kehua tuota ihmistä. Mitä hittoa?? Voiko kellekkään tulla huono mieli siitä hänen hyvä puoli tai onnistuminen on huomattu ja sitä kehutaan, no ei varmasti voi! Jos saan ihanan kommentin blogiin, jossa mua henkilökohtaisesti kiitetään tai kehutaan, oon yhtä hymyä koko päivän. Mieletön fiilis tulee myös silloin, jos tuttu tai etenkin tuntematon tyyppi kehuu mua ihan livenä. Voiko siis parempaa palvelusta ihmiselle edes tehdä?

Eilen ajauduin salilla taas tähän tilanteeseen. Näin kun ylipainoinen nuori nainen oli treenaamassa PT:n kanssa ja veti naama punaisena kaikki liikkeet kunnialla loppuun hurjalla tsempillä. Oon aina ihaillu tyyppejä, jotka ottavat ton ison askeleen elämässään ja päättäväisesti liittyvät salille ja aloittavat liikunnan kaikkien himotreenaajien keskellä (en todellakaan puhu itsestäni nyt :D). Siinä mä vaan sarjani välissä katselin vieressä ihailevasti sitä mieletöntä asennetta millä tämä nainen painoi menemään. Ja taas mä mietin, että vitsi tekis mieli kehua tai sanoa edes jotain! No eikä mitään, turpa kiinnihän mä seisoin vaan tyhmänä vieressä. 

Näin naisen myöhemmin pukuhuoneessa ja päätin, että wattahell. Avasin rohkeasti suuni ja kerroin, että näin kun hän veti treeniä yläkerrassa ja ihan mielettömällä tsempillä. Sanoin, että kadehdin hänen asennettaan ja ihan loistavan hyvää työtä. Nainen ilostui, liikuttui miltei kyyneliin. Kertoi, että on tehnyt päätöksen elämänmuutoksesta ja aikoo onnistua. Oli pudottanut jo 5kg. Toivotin hurjasti tsemppiä ja sanoin, että oon ihan varma hänen onnistuvan tavoitteessaan tolla meiningillä mitä äsken näin. Nainen oli hurjan ylpeä itsestään ja se tuntui aivan sairaan hyvältä. Veikkaampa, että sekä mulla, että tällä naisella oli loppupäivä suu hymyssä 🙂 

Tän postauksen juuret pohjautuu siihen, että irtisanoin toissapäivänä itseni ihanasta duunistani Vila vaatekaupassa. Mun aika ei riitä millään kaikkeen ja haluan panostaa täysillä blogiin ja sen ympärillä pyöriviin juttuihin sekä postailla useamman kerran päivässä. Mua on syönyt hirveesti se fakta, etten ehdi vastaamaan kaikkiin meileihin tai kommentteihin. Blogillani on kuukaudessa n. 70 000 uniikkia kävijää, joten hommaa on jonkun verran 🙂

Työ Vilassa on nimittäin antanut mulle ihan hirveesti ja muokannut musta sellaisen mitä tänäpäivänä olen, rohkeamman, sosiaalisemman ja positiivisemman. Oon saanut ihania lukuisia mulle osoitettuja meilejä asiakkailta, halauksia tuntemattomilta ja kiitoksia epävarmoilta ihmisiltä, joille oon tuonut kuulemma pukeutumisvinkeillä ja sanoillani itsevarmuutta. Tämmöisiä ihanaa palautetta ja hyvää mieltä tuovia ihmisiä siis löytyy! En olisi pari vuotta sitten voinut kuvitellakkaan itse kehuvani suht arasta aiheesta tuntematonta ihmistä ja väitänkin, että iso kiitos kuuluu työskentelylle ton ketjun myymälässä, mielettömien työkavereiden ympäröimänä 🙂 

Mun lukijakunnasta löytyy sairaasti näitä ihania kehujia, jotka aivan mahtavilla meileillään ja kommenteillaan tekee mun päivistä toinen toisensa jälkeen aurinkoisia, KIITOS! Valitettavasti kuitenkin negatiivisia tyyppejä, ilkeitä sanoja palvelusta ja kaiken maailman turhanpäiväistä valitusta tässä yhteiskunnassa riittää loputtomiin. Hyvästä palvelusta kiittäminen ja ihmisten kehuminen sen sijaan on harvinaista. Se on surullista, mutta siihen on jokaisen mahdollista vaikuttaa. Hyvät ihmiset, oli kyse mistä tahansa, älkää epäröikö toisen kehumisessa! Siitä seuraa vaan hyvää mieltä! Ihanaa keskiviikkopäivää 🙂

 

T.Sara

Tags:

Tänä viikonloppuna järjestettiin meidän perheen vuosittainen U&U -viikonloppu vanhempieni luona Kotkassa. Kahden päivän ohjelma noudatti perinteistä hyväksi todettua kaavaa: liikuntaa ja ruokaa yli suositusten. Koko sakki koolla, erilaisia lajeja ja ihan mieletön keli!

Lauantai starttasi aamubrunssilla ja toripossoilla <3

Ja hiihtämään! Viimekerrasta kaksi vuotta 😀

Laavulla makkaraa ja päähän ANJALANKOSKI pipo

Invisible man!!! Mun Niken takin pinta on heijastinta 😀

Hiihtopäivän jälkeen 15km juoksut ja saunat ahh.

Ihanku 5 termospulloa retkikaakaota ei ois riittäny, illalla Public Corneriin minttukaakaolle. Ja eeeikä mitään, täältä kävellen syväjäässä kotiin vielä keittämään lisää 😀

Päivä 2: lumikengät jalkaan ja jäälle! En oo koskaan kokeillu, mutta oon kuvitellu noiden olevan tosi hankalat. Päinvastoin! Kevyet ku mitkä ja pohjan piikkien ansiosta noilla voi vetää jäisiä mäkiäkin. Oltiin urpon näkösiä tuolla haha, mutta oli kyllä siistiä, suosittelen 🙂

Paljonkohan mä oon kitannu tän viikonlopun aikana tota kaakaota

instagram päivitystä, taas on karu meininki haha

Kotona taas brunssia <3

Päivän päätteeksi vielä lenkki 🙂

Upee viikonloppu takana ja Ihanan virkeä olo! Toivottavasti teki pääsitte nauttimaan kelistä! 🙂

 

 

T.Sara

Tags: