Hyvinvointia ilman hyvin vointia?

Pitäisi treenata monipuolisemmin ja useammin. Pitäisi kokeilla eri lajeja. Pitäisi juoda enemmän vettä. Pitäisi venytellä enemmän. Pitäisi soitella ystäville useammin. Pitäisi lukea pitkästäaikaa joku kirja. Pitäisi seurata enemmän uutisia ja lukea sanomalehtiä. Pitäisi tehdä enemmän ruokaa ja syödä terveellisemmin.

En tiedä teistä, mutta minä elän helposti pitäisi-elämää suoritusyhteiskunnassamme. Edellä mainitut lauseet koostuivat yhdeltä vuorokaudelta. Kun kirjotin niitä päivän mittaan ylös, tajusin että kyseessähän on pelkästään positiivisia asioita, mutta onnistun pitäisi-liitteelläni saada ne kuulostamaan pakkosuoritettavilta työtehtäviltä? 

Seuraa lyhyen matikan yhtälö: 8 x pitäisi-lause = ahdistus. 8 x pitäisi-ajatusta hyvinvoinnista saa sinut voimaan huonosti. 8 x pitäisi-ajatusta ja olet aikaansaanut itsellesi tyhjästä ahdistuksen, aikaansaamattomuuden ja kiireen tunteen, onneksi olkoon! Pitäisi sana on noussut suosituimpien suomalaisten sanojen joukkoon. Se kertoo siitä, että ihmiset vaativat itseltään kokoajan enemmän. Omassa elämässäni ei varmaan koskaan tule olemaan tilannetta, jolloin ei pitäisi tehdä mitään enemmän tai paremmin. 

Suurin osa pitäisi-ajatuksista liittyy liikuntaan ja ravintoon, eli siihen tämänpäivän puheenaihe numero unoon, hyvinvointiin. Olin kaksi vuotta sitten Nike Blastissa kuuntelemassa Tiina Vainion ja Jarno Tynkkysen luentoa aiheesta “Milloin hyvinvoinnista katosi hyvinvointi?”. Luento kertoi oikeiden keissien avulla siitä, kuinka ihmiset ovat hyvinvointia suorittaessaan unohtaneet mistä koko hyvinvoinnissa on edes kyse. Tämä luento jäi päähän lujaa ja on herättänyt omassa elämässäni ajatuksia vuosienkin jälkeen.

Superfoodit, raakasuklaat, karppaaminen, crossfit, saunajooga, fustra… Tänäpäivänä hyvinvoinnin saralla on tarjolla niin paljon kaikkea, että minä ainakin ahdistun. Perässä pysyäksesi sinun pitäisi opiskella jatkuvasti ja tutustua aiheisiin. Tulee vanhoja oppeja kumoavia uusia tutkimuksia rasvanpoltosta, dieeteistä, oikeista sykkeistä, oikeista juoksukengistä ja oikeaoppisesta, monipuolisesta treenaamisesta ja ruokavaliosta. TV-sarjoissa pudotetaan 3x päivässä treenillä törkeä määrä painoa lyhyessä ajassa. “Strong is the new skinny” -ajattelu, josta mäkin olen paljon blogissani puhunut lisääntyy kokoajan, eikä kerran päivässä liikkuminen meinaa enää riittää. Liikunnassahan on kyse hyvinvoinnista. Varovasti kysynkin nyt teiltä ja samalla itseltäni: onko tämä nyt sitä hyvinvointia? 

Hyvässä kunnossa oleva kroppa lisää hyvinvointia, mutta voitko rehellisesti sanoa voivasi hyvin jos treenaat useamman kerran päivässä, keskityt salilla vain siihen miltä kroppasi näyttää ja liikunnasta on tullut pakkomielle? Mikä on kohtuus? Mielestäni liikunnassa kyse on siitä, että saat elinvoimaa, se on hauskaa ja palkitsevaa, kroppa pääsee tekemään töitä, sen antamat haasteet tyydyttävät sinun tarpeita ja sen avulla voit hyvin. Omalla kohdallani voin sanoa, että suunnaton rakkaus liikuntaan ja pitäisi-ajatusten aiheuttaman pakkomielteen raja on aikoinaan ollut melko ohut. Tänäpäivänä pidän tarkasti huolen siitä, että minä olen se joka hyötyy ja saa elinvoimaa liikunnasta, ei toisinpäin.

Mitä pitäisi syödä? Hyvinvointi- ja terveysalan tarjonnan kasvu sekoittaa ja vie meidät takaisin alkeellisten kysymysten äärelle. Blogiin tulee jatkuvasti kysymyksiä terveellisestä ravinnosta, siitä miten pitäisi syödä. Väitän, että ihan jokainen teistä tietää mikä on terveellistä ja mikä ei. Ei ole olemassa mitään ihmepillereitä, joita popsimalla saat rasvattoman kropan ja elinvoimaisen olon. Aamupuuro, kunnon ruoka, marjat, vihannekset, liha, kuidut, hedelmät, rahka, sokerin ja einesruokien välttäminen, vesi ja säännölliset ruoka-ajat tuskin tulee yllätyksenä kellekkään? Sama se on liikunnassakin. Sinun ei tarvitse kiivetä strapetsille punnertamaan kolmella varpaalla ja yhdellä kädellä saadaksesi liikunnan aikaansaamaa hyvänolon fiilistä ja tuloksia. Toki on olemassa erikoisiakin liikkeitä, mutta perusliikkeillä ja tarpeeksi isoilla painoilla syntyy tuloksia. 

kaikki kuvat weheartit.com

Terveys- ja hyvinvointialan kasvusta kannattaa ottaa hyöty irti. Lukuisat lajit ja monipuoliset treenit lisäävät huimasti mahdollisuuksia löytää ne itselleen sopivat lajit. Muistan kun nuorempana kävin spinningissä. Monta kertaa viikossa istuin polkemassa todella huonosti meikäläiseen uppoavan teknodancen tahtiin. Hankin spinning kengätkin koska semmosethan oli kaikilla ja ne olivat katsokaas helpompi kiinnittää polkimiin, naps vaan. Joka kerta tuijotin isoa seinäkelloa, miten se voi edetä noin hitaasti. Taas kamala musiikkia ja ärsyttävä ahdas pimeä huone. Vasta pari vuotta sitten osasin onkia sisältäni kysymyksen: MIKSI mä käyn täällä?

Vastaus oli helppo: koska kaikki muutkin. Siellä mentiin muiden mukana ja tuli kyllä hiki joo, mutta ei tule kyllä meikäläisen useamman vuoden spinning uralta montaa semmosta hetkeä mieleen, jolloin olisin siitä touhusta todella nauttinut. Voitteko kuvitella! Siitä oli tullut vaan tapa, tuttua ja turvallista puuhaa. Oon ihan varma että mun lisäksi monet teistä käyvät tai ovat käyneet perinteeksi muodostuneella ryhmäliikuntatunnilla, tai tekevät samaa salitreeniä siitä erityisemmin pitämättä, vaan koska siitä on tullut tapa. 

Rakastan liikuntaa, mutta myönnän olevani jumittuja. Monipuolinen liikunta kuuluu pitäisi-listani kärkeen, ja sen toteuttamisesta on näin tullut ahdistavalta tuntuva työtehtävä. Salitreenaaminen sopii minulle, mutta niin sopii esim kickboxingkin. Ja sopii varmasti moni moni muukin. Haastan jokaisen pysähtymään ja kysymään itseltään mitä liikunnalta oikeasti haluaa ja niiden omien intressien ja mieltymyksien kautta etsimään sitten uusia, itselleen sopivia liikuntamuotoja tuttujen ja turvallisten rinnalle. Ei muuta kun kokeilemaan ja hyvinvoimaan! Ja ainiin, yrittäkää vähentää pitäisi sanaa!

Heräsikö ajatuksia? 🙂 Jakakaa ihmeessä!

 

T.Sara

89 Comments
  • Myöhempien aikojen Wagabond
    Posted at 15:38h, 09 April

    “hyvinvoinnin Saralla on tarjolla niin paljon kaikkea, että minä ainakin ahdistun”… Joopa joo…
    Se mikä tässä blogissa ahdistaa ei ole terveellinen ruoka tai liikunta, vaan kaiken materialistaminen. Pitää saada ihkuja vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja, ruoka-annoksia, joita sitten kaapit ovat täynnä (paitsi ruokaa), mutta onko olo onnellisempi, häh? Vai ahdistuneempi?
    Pitäisi -ihminen minäkin olen enkä muita parempi, mutta olen siirtynyt vaatteitten ja vermeitten ostelijasta matkustajaksi. En ole ostanut juuri mitään vaatteita pariin vuoteen, kaapissa olevat kamat luultavasti riittävät muutamaksi kymmeneksi vuodeksi, samoin kengät. Sen sijaan olen alkanut käydä ihmeellisissä ja oudoissa paikoissa, tälle vuodelle on suunnitelmissa viettää 8 viikkoa paikoissa, joissa en ole ennen käynyt eikä kovin moni muukaan. Niistä saa iloa ennen matkaa, matkan aikana ja pitkän aikaa matkan jälkeen. Impulssiostetusta rievusta saa riemua tangolta kassalle.

  • Myöhempien aikojen Wagabond
    Posted at 15:38h, 09 April

    “hyvinvoinnin Saralla on tarjolla niin paljon kaikkea, että minä ainakin ahdistun”… Joopa joo…
    Se mikä tässä blogissa ahdistaa ei ole terveellinen ruoka tai liikunta, vaan kaiken materialistaminen. Pitää saada ihkuja vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja, ruoka-annoksia, joita sitten kaapit ovat täynnä (paitsi ruokaa), mutta onko olo onnellisempi, häh? Vai ahdistuneempi?
    Pitäisi -ihminen minäkin olen enkä muita parempi, mutta olen siirtynyt vaatteitten ja vermeitten ostelijasta matkustajaksi. En ole ostanut juuri mitään vaatteita pariin vuoteen, kaapissa olevat kamat luultavasti riittävät muutamaksi kymmeneksi vuodeksi, samoin kengät. Sen sijaan olen alkanut käydä ihmeellisissä ja oudoissa paikoissa, tälle vuodelle on suunnitelmissa viettää 8 viikkoa paikoissa, joissa en ole ennen käynyt eikä kovin moni muukaan. Niistä saa iloa ennen matkaa, matkan aikana ja pitkän aikaa matkan jälkeen. Impulssiostetusta rievusta saa riemua tangolta kassalle.

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 15:47h, 09 April

    Myöhempien aikojen Vagabond, hienoa että oot löytäny oman juttusi, toi kuulostaa tosi mahtavalta ja rohkealta 🙂 Ihmiset on erilaisia, ja niin on intressitkin. Mä voisin vastata tähän 4km:n pituisella vastauksella, mutta kommenttisi sävystä osaan lukea ettei mun perusteluilla ole oikeestaan yhtään mitään väliä 🙂 En voi oikeestaan muuta toivottaa kun hyvää reissua ja hienoja kokemuksia!
    -Sara

  • fittituleekorvistaulos
    Posted at 15:55h, 09 April

    Minulle tuli tästä kommentista sellainen olo, että syytät Saraa materialismista?
    Sinun matkailusi ei ole yhtään “oikeampi” tapa nauttia elämästä. Yhtälailla se kuluttaa rahaa ja luontoa jopa enemmän kuin shoppailu.
    Ihminen voi saada iloa eri asioista, jotkut tykkää shoppailla ja jotkut matkustella. Joku ei tykkää kummastakaan. Minä tykkään kävellä metsissä. Ja kyllä kaunis uniikki vaatekappalekin tekee iloiseksi 🙂
    Olen samaa mieltä kanssasi Sara tuosta, että kaiken tämän terveellisyyden paljous saa ahdistumaan.. Kyykyillä saa hyvin aktivoitua lihasta, mutta ne rasittavat polvia. Juokseminen tekee hyvää hengityselimistölle, mutta sen “laihduttava” vaikutus voi olla haitaksi lihasten kasvattamiselle. Puuro on hyvää, mutta kuitenkin tulisi välttää viljoja. Täytyy syödä kasviksia, mutta pelkkä niiden syönti on vaarallista. Täytyy saada proteiinia, mutta liha on myrkkyä..
    Mikään ei tunnu olevan lopulta absoluuttisen oikein.
    Itse olen päättänyt hetken pysytellä kokonaan pois tästä kaikesta “hyvinvoimisesta” ja voida hyvin ihan vain nauttimalla kävely- ja juoksulenkeistä ja normaalista ruoasta!

  • Elisaaa
    Posted at 15:56h, 09 April

    Tää on niin totta! Urheilusta ja terveellisyydestä tulee helposti suorittamista ja pakonomaista, koska muutkin tekevät niin.
    PITÄISI päästä tästä ajattelusta eroon, mutta kuten niin monen muun pitäisi-lauseen, tämänkin toteuttaminen ei ole niin helppoa… 🙂
    Kiitos loistavasta kirjoituksesta!

  • IidaTurku
    Posted at 15:57h, 09 April

    Mä olen myös herännyt tuohon monipuolisuuteen ja liikuntamuotojen vaihteluun lähivuosina. Olen myös herännyt siihen, että omaa mieltä ja kroppaa kannattaa kuunnella. Miksi mennä väkisin vääntämään BodyPumppiin tuijottamaan kelloa, jos mieli tekee enemmän ulos kävelylenkille. Paras fiilis on se, kun on löytänyt mieleisen lajin ja odottaa hetkeä jolloin pääsee liikkumaan. 🙂

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 16:00h, 09 April

    No juurikin näin!! 🙂 kiitos sulle!

  • jerrjerr
    Posted at 16:03h, 09 April

    Aivan totta! Hyvä muistisääntö ruuan suhteen on, että välttelee ruokia joille on oma mainos! Tietysti ruokakauppojen tarjousmainokset pois lukien. Mahdollisimman puhdasta vaan 🙂 mutta pitää muistaa myös se, että kun terveellisellä ruualla ravitsee kehoa, niin sillä vähemmän terveellisellä _saa_ ruokkia mieltä. Ei kannata vaipua sellaseen ajattelutapaan, että jokainen herkku on repsahdus tai “cheat meal”. Kohtuus kaikessa! Lihava ihminen ei laihdu korvaamalla silloin tällöin pikaruoka-annoksen salaatilla, eikä hoikka ihminen liho herkuttelemalla kohtuudella jos perusruokavalio on kunnossa.
    Liikunnan suhteen ite oon omaksunut uuden ajattelutavan. “Fit for summer? How about fit for life!” Ei kannata asettaa itelleen liian suuria tavotteita esimerkiksi kesää ajatellen, ja sitten pettyä kun ruokavalio ei pidä eikä se oma vartalo vieläkään näytä siltä kuin pitäisi. Tuloksia tulee kun tekee elämäntapamuutoksen, ei ihmedieeteillä ja pelkkä bikinikausi tavoitteena 🙂
    p.s. sun blogi vaan paranee ja paranee, motivoit niin hurjasti!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 16:03h, 09 April

    IidaTurku, nimenomaan toi! Treeni alkaa maistua puulta jos se on jotain samaa vaan. Päivät ja fiilikset on erilaisia ja niin kuuluu treeninkin olla. Tekee sitä liikuntaa mitä sillä hetkellä haluaa, näin päästään hyvinvointiin 🙂 Uudet lajit tuo kyllä potkua, mulla ihan sama fiilis. Kiitos kommentista!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 16:05h, 09 April

    Kerrassaan mahtava kommentti 🙂 Just samojen juttujen äärellä! Mä pidän myös itseäni ehkä semmosena vanhanajan kuntoilijana ja ruokailijana. Karppaukset sun muut ei oo mua varten 🙂

  • milllaaa
    Posted at 16:06h, 09 April

    Oot kyllä taas kerran niin oikeessa, ja mulla on kyllä kauheesti ajatuksia tästä mutta pää vain tyhjentyi tätä lukiessa:D Mutta täyttä asiaa oli!
    Ja mun mielestä on hienoa et oot alkanut kirjottaan näitä mielipidepostauksia, saat aina asiat sanottua jotenkin niin selkeästi ja omalla mielipiteellä varustettuna, silti ketään loukkaamatta ja yleistämättä. Hienoo hienoo, tykkään sun blogista sikana!:)
    Lol kiva ihkutus-kommentti:D

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 16:07h, 09 April

    Ei vitsi, loistavaa! Pitää perusruokavalion kunnossa ja säännöllisenä ja liikunnan osana elämää, niillä pääsee jo älyttömän pitkälle. Mahtava ajattelutapakin. Huippua 🙂 Kiitos tosi paljon tästä!

  • milllaaa
    Posted at 16:08h, 09 April

    Oli pakko kommentoida sunkin kommenttia, että tää oli kans niin totta!:) ja ihana asenne!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 16:08h, 09 April

    milllaaa, ihana kuulla!! hehe ei vitsi, ihan mahtavaa 🙂 kiitos hurjasti sulle!

  • Free4eva
    Posted at 16:14h, 09 April

    Ehkä oikeampi lähestymistapa olisi miettiä “mitä mä haluan, miksi mä haluan” , kuin se, että haastaa ihmisiä “etsimään itselleen uusia liikuntamuotoja tuttujen ja turvallisten sijaan”.
    Siinähän suunnataan taas suoraan sinne megatarjonnan viidakkoon, mikä sinulle ainakin kirjoittamasi perusteella aiheutti ahdistusta. Enemmän säästät hermojasi,aikaasi,ajatuksiasi kun olet vain hetken paikallasi ja oikeasti mietit mitä ja miksi. Ja kun alkaa ratketa mistä pitää ja mitä haluaa, ei tarvitse käydä “pitäisi-ei pitäisi-pitäisi” keskusteluja itsensä kanssa. Mä kannustan ihmisiä ajattelemaan! Ajatuksista ja niiden oivaltamisestahan se hyvinvointi lähtee 🙂

  • hunajaaaa
    Posted at 16:16h, 09 April

    Kirjotit mun mielestä täyttä asiaa! Vähän aikaa sitten itsellänikin meni hyvinvoinnin ja pakkomielteen raja todella heikoksi. Liikuin monta kertaa päivässä joka päivä. Sieltä nouseminen on ollu pitkä ja raskas tie, mutta pikkuhiljaa oon oppinut muistamaan että liikun hyvinvointini takia. Kaikkien pitäisi muistaa, että tärkeintä liikunnassa on hyvä olo ja hyvä fiilis! Aina lenkin jättäminen ei ole pahasta! 🙂 Ihana postaus, joka avas silmiä vähän lisää! 🙂

  • joen suun elli
    Posted at 16:19h, 09 April

    MEIKÄ KOMMAA <3

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 16:21h, 09 April

    hei tätä mä nimenomaan tarkoitin, että vältytään tolta mun spinning uralta 😀 Just niinkuin sanoit, pysähtyä ja selvittää mistä oiekesti tykkää ja sitten käydä testaamassa omiin intresseihin sopivaa lajia! 🙂 Oot ihan oikeessa, ajatuksista lähtee!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 16:23h, 09 April

    <3 elli mä omistin sun addupaidalle oman postauksen, tulee myöh. ihana paita ja sitäkin ihanampi elli!!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 16:32h, 09 April

    hei tätä mä nimenomaan tarkoitin, että vältytään tolta mun spinning uralta 😀 Just niinkuin sanoit, pysähtyä ja selvittää mistä oiekesti tykkää ja sitten käydä testaamassa omiin intresseihin sopivaa lajia! 🙂 Oot ihan oikeessa, ajatuksista lähtee!

  • Kahvikuppi parvekkeella yes
    Posted at 16:33h, 09 April

    Hyviä pohdintoja. Liikunta ei saisi olla pakkopullaa, monella on varmaan kouluajoilta jäänyt sellaisia muistoja. Juurikin siitä syystä, että oli pakko tehdä sellaisia juttuja liikunnassa mistä ei yhtään pitänyt. Liikunnan pitäisi tuottaa hyvää oloa ja hyvää mieltä. Sen ei pitäisi olla suorittamista tai sitä että saadaan kroppa johonkin tiettyyn kuntoon. Väitän, että nämä ihmiset joidenka elämä pyörii saleilla ja ryhmäliikuntatunneilla ja jatkuvana itsensä kontrolloimisena, eivät oikeasti ole onnellisia. Se että sellaiset ihmiset näyttävät sitä ulospäin ja tuovat sen tunteen että mahdollisimman kiireinen ja tehokas elämäntapa tuo onnen ja autuuden, ovat lopulta väärässä. Ja varmaan sinäkin Sara tunnistat sen itsessäsi. Mitkä oikeasti on niitä parhaita hetkiä…jokainen voisi sitä oikeasti miettiä. Hetket hyvässä seurassa, hyvä ruoka&juoma, liikkuminen ulkona siten että jokainen aisti herkistyy, ne rauhalliset hetket itsensä kanssa ja läheisten kanssa ja se että voi muuten hyvin. Itse liikun ja tykkään liikunnasta, mutta ajattelen liikunnasta niinkuin elämästä yleinsä että less is more. Nykyään on niin kauhea kiire ja vaan ostaminen ja ns. täydellisyyden tavoittelu on se juttu ja sen takia on miljoonia tapoja syödä ja liikkua ja tehdä asioita. Ihmiset ahdistuu ja lopulta sekoaa kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Ihan oikeasti, suosittelen että jokainen oikeesti miettii mikä on elämässä tärkeetä. Mä olen jäänyt Saran blogin lukijaksi, vaikka mua harmittaa että se elämän rentous on kadonnut. Nykyään tämäkin on sitä pintaa, menoa ja meininkiä.Ja vaikka on hienoa, että on saavuttanut tavoitteensa, niin herää kysymys koska se loppuu ja koska se menee yli. Aika monella menee se yli ja jos vähän yrittää löysätä, niin pelätään että kontrolli katoaa. Ja hei, jos se elämä päättyy huomenna, on aika surullista ajatella että elämässä ei ole muuta tehnyt kuin tuijottanut omaan napaan ja keskittynyt sen pyörimiseen että on ns. täydellinen. Ihmiset nauttikaa elämästä ja kokekaa asioita, ihan tavallisia asioita. Nekun tuntuu olevan sitä extremeä nykyään. Ja hypätkää tuosta hulluuden pyörästä vielä kun voitte.

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 16:33h, 09 April

    äää mulla menee nyt ihan sekasin tää uus kommentointijärkkä 😀 tota ei pitäny kirjottaa sulle! hei kiitos kommentista! mä oon myös ollu sielläpäin joskus ja päässy pois. Nautitaan liikunnasta eikö 🙂 kiitos!

  • Siiri123
    Posted at 17:05h, 09 April

    Tosi hyvä postaus! Kirjotat kyl niin hyviä tällasia pohdiskelupostauksia 🙂 hei oot varmaan maininnu sen joskus täällä, mutta mitä palautusjuomaa juotkaan? 🙂 vai juotko jotain

  • LTL-Anna
    Posted at 17:35h, 09 April

    Tänään viimeksi sanoin ystävälleni puhelimessa että “Oon nyt täällä lenkillä kun PAKKOHAN se on”, mulla tuo sana pakko ja pitäisi on aikalailla käsikädessä, ja yhtä negatiivisia tuntemuksia ne herättää. Allekirjoitan koko tekstisi! Niin ja siitä spinningistä, menin sinne pari viikkoa sitten kun “pakkohan se on” ja jouduin kolme kertaa vaihtamaan pyörää ja vikasta lähti lennossa sitten poljin irti, uskon että tämä oli merkki siitä että on aika vaihtaa lajia! Kivaa kevättä sulle Sara, tykkään blogistasi hurjasti 🙂

  • minskiiii
    Posted at 17:46h, 09 April

    Tykkäsin ihan mielettömästi tästä postauksesta ja allekirjotan täysin kaiken mitä kirjotit! Ite oon kokenut ihan kantapään kautta miltä tuntuu kun liikkuu väkisin silmät kiinni peilissä jos ois tapahtunut joka kerta pientä edistystä ja lopputuloksena on ylirasitustila. Kun kroppa sanoo sopimuksen irti ja liikunnasta on tullut pelkkää suorittamista niin ei kyllä tosiaan olla oikeilla raiteilla. Itelläni kesti pitkään tajuta, että ei sen liikunnan tarvitse olla joka kerta veren maku suussa pumppaamista, jos se ei yksinkertaisesti tunnu hyvältä. Nyt oon yli puolen vuoden jälkeen alotellut lenkkeilyn ja itsepuoluslajit kiinnostaa kanssa kovasti. Saa nähdä opinko kuuntelemaan omia tuntemuksia viisaampana tällä kertaa 🙂
    Pakko sanoa, että oon huomannut miten nykyisin liikunnan idea on muuttunut lähinnä “laihdutus-kiinteytys-lihasten kasvatus”-painotteiseksi, eikä siinä mitään jos se motivoi ihmisiä liikkumaan ja edistää terveyttä ym, mutta mun mun mielestä “sen täydellisen” kropan tavoittelun sijaan ihmisten pitäis oppia hyväksymään ittensä ja liikkua nimenomaan hyvänolon tunteen takia, eikä peilin takia. Koko juttu tuntuu tosi ristiriitaiselta, koska toisaalta on hyvä, että ihmisiä kannustetaan liikkumaan enemmän ja syömään terveemmin, jotta pysytään terveinä, mutta toisaalta miten se tapahtuu ettei ihmisille tule sitä “pitäisi-pitäisi-suorittamis-kierrettä”.
    Alotin lukemaan tätä blogia about 2010 ja löysin matkan varrella tosi monia hyviä blogeja, mutta tällä hetkellä tää blogi on jälleen ainut mitä luen! Sun postaukset piristää joka kerta, kiitos!! 😉

  • Herminica
    Posted at 17:51h, 09 April

    Mä tykkäsin tästä kirjotuksesta 🙂 Ja totta, tuota se tuppaa VARSINKIN pääkaupunkiseudun ihmisillä olemaan, sillonkun itsekin siellä asuin oli elämä niin paljon isompaa kaaosta sen takia kun kaikkea piti ehtiä tehdä mutta kaikki vaati ajallisesti niin paljon. Tiedän sinne muuttavani takasin, mutta otan mukaani myös tän elämänasenteeni, vapaata ja omaa aikaa tulee olla, haluan rakastaa “neljän seinän sisällä olemista”, koska ei se ole pakkopullaa jos keksii itselleen hyvää tekemistä, voi soittaa, maalailla, tuunailla vaatteita, kirjottaa, kokkailla,nukkua, leikkiä koiran kanssa, katella leffoja, tehdä kotijumpan, lukea kirjoja… vaikka mitä 🙂 ) Ja juuri sitä omaa aikaa tulis voida arvostaa jokaisen, se on niin hyvä tapa ladata akkuja, yhtä tehokasta kun se kavereiden kanssa kahvittelu, salitreeni, mahtava ulkojuoksulenkki, viikonlopun reissu tukholmaan, satamaluistelu… 🙂
    Itse pyrin ja olen aina pyrkinyt hyvään ja onnelliseen elämään, haluan voida hymyillä päivittäin suurimman osan ajastani, olinpa sitten vaikka kudosopin luennoilla tai siivoilemassa Imagine Dragonsin soidessa täysillä korvissa, kokkailemassa mun niin maukkaita mutta hullun terveellisiä KUKKAKAALIpohjaisia kaakaomuffinsseja, salilla tavottelemassa sitä unelmakroppaa tai aamu 6 ilosena auringosta duunissa kassan takana :)Siinä vaiheessa se päämäärätön pakkopuurtamisen tunne häviää kaikesta ja elämän pienet ilot tekee KAIKESTA niin tuhatkertasesti parempaa 🙂 Ja kyllä mulle terveelliset elämäntavat antaa niin pienellä kuin laajemmallakin mittaskaalalla sen mahdollisuuden nauttia tästä elämästä 🙂
    http://lolimte.blogspot.com

  • VLMA
    Posted at 18:35h, 09 April

    Tämä äärimmäinen fitness-intoilu on mielestäni lähinnä hyväksytty syömishäiriömuoto. Totta kai on mahtava juttu, että ihmiset ovat innokkaampia liikkumaan, mutta tuntuu ettei monelle riitä mikään ja hyväksyntää haetaan juuri liikkumisella. Kaikki vapaa-aika uhrataan salille ja noudatetaan tarkkoja dieettejä. Kun “rentoudutaan” mennään jooga-tunnille, koska kotona tms kyseisen ajan käyttö ei olisi tarpeeksi tehokasta. Tuskin moni on ajatellut kuluttaa näin loppuelämänsä, joten tämä hetki onkin ikään kuin sitten kun -hetki.
    Liikunta on aina ollut iso osa omaa elämääni, mutta harrastan vain sellaista liikuntaa, josta oikeasti pidän. Vaikka olen erittäin tyytyväinen liikunnan määrääni ja omaan vartalooni yms, on kuitenkin jännä huomata, että jään toisinaan kiinni ajatuksesta “liikunko sittenkään tarpeeksi, kun kaikki muut liikkuu niin paljon?” tai “pitäisikö munkin käydä salilla, vaikkei se oo mun juttu, vaan koska muutkin käy?”. Tällaisia ajatuksia ei ollut vielä vuosi pari takaperin.

  • ???
    Posted at 18:45h, 09 April

    Wagabond-jäbä alottaa kappaleen “.. enkä muita parempi..”, jota seuraa perustelut omasta paremmuudesta :D::D:D way to go man!
    sara, sun nää pidemmät, pohdiskelevammat tekstipitoset postaukset on ollu ihan mahtavia.
    “pitäisi” pitäis (lol) kieltää lailla .. joko sitä tekee tai ei tee ja on tyytyväinen päätökseensä! eikä ketkuttele ja syyllistä itteensä siinä rajalla vaa =(

  • Esme
    Posted at 19:08h, 09 April

    Heräsi paljonkin ajatuksia! Olen samaa mieltä, että nyky-yhteiskunnassa ihmisille kertyy turhaa stressiä ja suorituspaineita. Itsekin olen näiden asioiden kanssa kamppaillut. Olen kuitenkin miettinyt asiaa siltä kannalta, että mitä minä HALUAN. En tee asiota siksi, että niitä pitäisi tehdä, vaan siksi, että haluan tehdä niitä. Jos jonain päivänä tuntuu ettei jaksa mennä salille taikka lenkille, niin ei maailma siihen kaadu, jos pitää yhden ylimääräisen lepopäivän. Sitä tulee paljon onnellisemmaksi, kun tekee niitä asioita, mitä tahtoo ja siitä syystä, että ne tuottavat nautintoa eivätkä pitäisin/pakko tunnetta. =)
    http://life-is-a-beautiful-mess.blogspot.fi/

  • kpy
    Posted at 19:42h, 09 April

    Hyvin sanottu toi syömishäiriömuoto.Tämä fitness intoilu yhdistettynä näihin ruokavalioihin on juuri sitä.Ja on se kumma että kukaan ei osaa enää rentoutua ilman joogaa tai meditointia. Ihmisiä osataan rahastaa kaikella hömpällä.

  • beautifulsmile
    Posted at 19:54h, 09 April

    Todella hyvä postaus!
    Btw. ostin tossa pari viikkoa sitten 2 paria suosittelemisia niken urheilu capreja. Kiitos Kiitos Kiitos! Aivan mahtavat. Enää en haluaisikaan käyttää muita housuja treenatessa. Pakko hankkia lisää värejä kohta! 😀

  • Fiilisliikkuja
    Posted at 20:02h, 09 April

    Hyvää tekstiä ehdottomasti. Oon ite kilpaurheilija ja hyvin hämilläni tästä fitness-muodista, kun yhtäkkiä kaikkeen urheiluun liittyvän asiantuntijoita on jokapuolella ja ihmiset neuvoo muita jopa käskevällä sävyllä. Se, että tää muoti-ilmiö on niin vahvasti sidonnainen ulkonäköön, häiritsee myös. Mistä lähtien ihmiset on liikkunu pelkästään sen takia, että ne näyttää hyvältä? Mitä tapahtu urheilun ilolle, että urheillaan sen takia että siitä saa niin mielettömän fiiliksen? Ite en oo koskaan nostanu varvastakaan vaan siks, että se näkyis mun ulkonäössä, vaan kaikki treenit tehdään sen takia että kehityn lajissani. On tietenkin siistiä että liikkuminen on nyt muodikasta koska se on ihmiselle hyväks, mutta se että postataan joka päivä uusia kuvia kehittyneistä pakaroista on mun mielestä vaan jotenki kieroutunutta.

  • AinoPee
    Posted at 20:21h, 09 April

    Hyvä postaus! Itse oon kanssa vasta viime aikoina osannut kunnolla kuunnella, mitä kroppa oikeesti tarvii ja jos jää yksi lenkki tai salipäivä välistä, niin se ei maailmaa kaada. Harrastin kilpaurheilua melkein parikymmentä vuotta niin siitä jäi sellainen tietynlainen “mennään vaikka ei aina huvittais”-vaihde päälle, mikä ei välttämättä ole aina hyvä asia.
    Tohon nykymuotiin täytyy kyllä kanssa kommentoida, että mä oon jotenkin hämmentynyt siitä, miten moni on jollain ihmedieetillä ja tyrkyttää sitä vielä joka tuutista sitten muille. Eikö jokainen vois vaan tehdä sitä mikä itsestä tuntuu hyvälle?

  • kitiiii
    Posted at 20:29h, 09 April

    kiva postaus ja paljon hyviä pintteja sulla! mä oon taas vähän vastakohta etten saa mitään aikaseksi salilla ja mulle ryhmäliikunta sopii niin paljon paremmin:)

  • kitiiii
    Posted at 20:29h, 09 April

    *pointteja

  • Lillil
    Posted at 20:40h, 09 April

    <3

  • Katerina Alezandra
    Posted at 20:44h, 09 April

    Ite ainakin , kun olen löytänyt liikuntamuodot, josta pidän niin ei tunnu pakolta. 🙂 ja onneksi satun pitämään terveelliestä ruoasta. Mutta, jos ihan överiksi menee tuo “hyvinvointi” niin siitä vaan tulee stressiä eikä sitä hyvää oloa mikä tarkoitus 🙂

  • Misorella
    Posted at 20:44h, 09 April

    Mahtavaa itsetutkiskelua! Tähän sun postaukseen tiivistyi niin paljon omia samankaltaisia ajatuksia “pitäisi-elämäntyylistä” ja riittämättömyyden tunteesta liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvissä valinnoissa.
    Itsekin olen niin monesti törmännyt tilanteeseen, jossa totean suorittavani liikunnanilon kustannuksella. Hyvä asia on, että olen oppinut tunnistamaan tämän itsessäni vuosien varrella ja oppinut vaihtamaan tarvittaessa lajia silloin, kun se alkaa maistua pakkopullalta. Toimivimman yhtälön olen löytänyt yhdistelemällä viikoittaiseen liikuntapalettiin eri lajeja, jotka täydentävät ja tukevat toisiaan.
    Itselleni vaikeinta tuntuu olevan vieläkin kehonhuolto ja palauttelupäivät. Ongelma on se, että liikunta vie niin mukanaan, että ei malttaisi levätä lainkaan. 🙂 Käytäntö on kuitenkin opettanut, että liikunnasta saa eniten irti, kun keholle antaa mahdollisuuden palautua. Palautuminen on osa kehitystä!
    Kiitos ajatuksista ja hyviä treenejä sinulle!:)

  • Miniananas
    Posted at 21:02h, 09 April

    Ihanaa saada lukea tämä juttu juuri Sinun kirjottamana!
    Olen aina pitänyt sinua vähän ehkä sellaisena superihmisenä (hyvällä siis, ei mitenkään ärsyttävän kateellisella tavalla :D) ja aina välillä miettinyt blogia lukiessasi, että “minä en ikinä pystyisi samaan treenamiseen ja hyvin elämiseen, vau”. Nyt pidän blogistasi vieläkin enemmän, vaikka olen muutenkin aina pitänyt siitä 🙂 Hienoa, ettet vain pää edellä yritäkään pysyä kaikissa treenaus- ja ruokavalio – ja muissakin – villityksissä mukana, vaan pidän oman pään itselläsi.
    TÄMÄ oli inspiroiva postaus.

  • Zammm
    Posted at 21:03h, 09 April

    Susta on hyvää vauhtia kasvamassa hyvinvointi-guru! 😉

  • pieni ja pehmeä
    Posted at 21:11h, 09 April

    Itse lähes koko elämän kilpaurheilua harrastaneena, mulle hyvinvointi tulee siitä, että mun ei tarvitse ajatellakaan urheilua, nyt kun olen lajin harrastamisen lopettanut. Ostan salikortin tai laitan lenkkarit jalkaan, sitten kun ihan oikeasti tekee mieli. Nyt haluan ottaa rennosti ja nauttia siitä, että saan tulla koulun jälkeen kotiin ja lösähtää sohvalle vaan rentoutumaan. Tämä kun on mulle ihan uusi maailma.
    Aktiivista urheilua pitkään harrastaneena kroppakin on muokkautunut sellaiseksi, että ne lihakset saa kyllä melko nopeasti takaisin. Olen myös ihan samaa mieltä siitä, että ruokailusta ei pidä tehdä liian isoa numeroa. Kunhan vaan muistaa syödä kunnon ruokaa joka päivä ja pitää perusasiat kunnossa, niin kaikki on mielestäni fine. Mitä järkeä on stressata muutamasta kilosta. Elämä on varmasti kivempaa kun oppii elämään itsensä kanssa eikä stressaamaan kaikesta. Parin kilon laihduttaminen tuskin tekee kenestäkään parempaa ihmistä ja ei varmaan pojatkaan niin pientä muutosta huomaa. 🙂
    Mieluummin syön iloisena herkkuja kuin kärvistelen salilla päivästä toiseen miettien, etten vieläkään näytä siltä kun PITÄISI.

  • gogoira
    Posted at 21:29h, 09 April

    oot niin oikeessa! mä tajusin tossa kuukausi sitten kanssa että treenasin veren maku suussa ja tuijottelin vaan sitä sykemittarin kalorilukemaa… jätin joksku aikaa koko sykemittarin kaappiin ja aloin taas löytämään sitä liikunnan iloa ja sain vähän järkeä koko hommaan

  • huoh!
    Posted at 22:05h, 09 April

    Mun koko tämä VAPAApäiväni on ollut just tollasta, “pitäis tehdä sitä ja tätä ja tota”. Ja loppujenlopuksi olin niin ahdistunu siitä mitä kaikkea tekemistä olin ittelleni kasannu etten oikeestaan pystyny tekeen muuta ko istuu paikallani ja ahdistumaan lisää! Stressaan vielä superhelposti kaikesta mahdollisesta, niin tää kirjoitus tuli kyllä hyvään paikkaan. Ehkä vois lopettaa esim. ens viikkosen työhaastattelun stressaamisen ja jatkaa sitä sitte vasta edellisenä iltana, ja jättää se lenkki välistä jos ei todellakaan huvita. Turhia paineita, ja pahinta on kun ne tulee vielä ihan itseltä!

  • tintttttttti
    Posted at 22:25h, 09 April

    WORD!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:42h, 09 April

    Hienoja pointteja ja hyviä näkökulmia! Elämästä nauttiminen alkaa pikkuhiljaa häviämään suorittamisen tieltä. En kyllä tajunnut mitä tarkoitti, että mun elämästä on hävinnyt rentous? Kai se on sitten aikuistumista 🙂

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:43h, 09 April

    Kiva kuulla 🙂 kiitos! Juon tällähetkellä Hera80 minttusuklaata 🙂

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:45h, 09 April

    Eikä! Joo se pyörän hajoaminen on nyt merkki siitä! Tee sitä mistä nautit 🙂 Kiitos sulle, hali!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:48h, 09 April

    Mä komppaan! Hyviä juttuja! Ihan sama homma, verenmaku tai ei makua ollenkaan. Pikkuhiljaa oon siitäkin kasvanu ulos ja hyvä niin. Silti rakastan rääkeistä, mutta ei niitä jokapäivä kestä 🙂 Kiitos itsellesi, ihan mahtavaa!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:50h, 09 April

    Ei vitsi mikä hyvänolon kommentti. Mä haluan tehdä just noita kaikkia asioita joita luettelit, en siksi että pitäisi vaan siksi että aidosti haluan!! Oon kanssa huomannu ton pitäisi meiningin kasvavan pk-seudulla asuessani, tätä tää on! Kiitos äärettömästi tästä! Ihana fiilis tuli 🙂 haleja sinne!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 22:53h, 09 April

    VLMA, oot ihan oikeessa! ihan pelottavan oikeassa! kyllä mun mielestä voidaan puhua syömishäiriöstä jos ravinto koostuu pelkästään jostain luomusuperfoodeista ja mitä erikoisemmista raaka-aineista ja siihen päälle vedetän pakkomielteistä jokainen lihas esiin -liikuntaa. Hieno kommentti!