Kun menestyminen ei enää kiinnosta

 

Heräsin risteyksessä häärivän lumiauran ääneen. Tavallaan olin kuullut sen jo pitkään, mutten ollut unessa tajunnut mistä ääni oli peräisin.

Puhelimen kello näytti varttia yli yhdeksää. En ollut asettanut herätyskelloa ollenkaan, mikä on tosi erikoista. Minulla on aina herätyskello. Jopa lomalla. Kukuin iltamyöhään toimistolla, joten sallin itselleni löysemmän aamun.

Join aamukahvia ja seurasin ikkunasta lumiauran nopeita liikkeitä. Kunnon pyrypäivä! Tällaisina päivinä rakastan työtäni kahta kauheammin. Voin keittää lisää kahvia, pukeutua poikaystävän kollareihin, skipata hiustenpesun ja tehdä päivän töitä kotoa käsin.

Mietiskelin eilisiltaista keskustelua työhuoneella. Puhuttiin tavoitteista, unelmista ja menestymisestä uralla. Tajusin, etten ole hetkeen asettanut konkreettisia työhön liittyviä tavoitteita. Tai sanotaan, että menestymiseen liittyviä tavoitteita.

Johtuuko se siitä, että minua pelottaa? Vai ettei minua vaan enää kiinnosta? Voiko olla mahdollista, ettei menestyminen enää kiinnosta?

 

 

Sanoin sen työhuoneellakin ääneen, olen aika onnellinen just tässä pisteessä. Just nyt on aika hyvä. Maailman valloittaminen tai yleisömäärän triplaaminen ei suoraan sanottuna kiinnosta. Pidän siitä mitä teen. Työni on sopivan haastavaa ja tuottoisaa. Rakastan onnistumisia ja opettavaisia epäonnistumisia. Tykkään ideoida, luoda ja nykyään myydäkin. Ja tehdä töitä siinä suhteessa, että aikaa jää muuhunkin kuin siihen itse työntekoon.

Olen melko kilpailuhenkinen ja jo pienestä asti halunnut olla menestyjä. Olen aina halunnut olla hyvä siinä mitä teen ja saada ihailua sekä kunnioitusta muilta. Erottua joukosta ja rikastua.

Vasta viime aikoina olen alkanut kyseenalaistamaan tätä kaikkea ja tarkastelemaan menestymisen käsitettä paremmin. Mitä se oikeastaan edes tarkoittaa? Onko se todella niin tavoiteltavaa?

 

 

Törmäsin joku aika sitten Pekka Seppäsen vanhaan kirjoitukseen Unohda menestyminen.

“Menestymisellä ja onnistumisella on suuri ero. Se, joka tavoittelee menestystä, tavoittelee aivan eri asioita kuin se, joka tavoittelee onnistumista. Menestymiseen tarvitaan muiden arviointeja, mutta onnistuneen suorituksen tunnistaa itsekin. Menestyminen on sitä, että levyä tai kirjaa menee valtavasti kaupaksi. Onnistuminen on sitä, että levystä tai kirjasta tuli juuri niin hyvä kuin oli mahdollista. Menestyminen on vertailua muihin. Onnistuminen on vertailua itseen.” – Pekka Seppänen.

Menestyminen ei kiinnosta, onnistuminen sen sijaan kiinnostaa, paljonkin.

 

 

Olenko tyytyväinen, jos palautan omasta mielestäni heikon työn, vaikka asiakas sen kehuisikin taivaisiin? En missään nimessä. Se, että voin seisoa oman työni takana ylpeänä on kaikista tärkeintä. Sillä mitä muut siitä ajattelevat ei pitäisi olla väliä.

Menestyminen pelkän menestymisen takia tuskin tuo onnea. Ajattelen, ettei kyse ole siitä missä pisteessä olet, vaan pikemminkin, teetkö työsi niin hyvin kuin pystyt? Oletko rehellinen itsellesi ja edustatko itsellesi tärkeitä asioita ja arvoja?

Koen, että menestyminen työuralla on tavoiteltavaa, mikäli se tekee sinut aidosti onnelliseksi. Mieti millaisia asioita viet eteenpäin? Millaisen jäljen jätät tähän maailmaan? Mitä olet tehnyt muiden ihmisten hyväksi? Millaisena haluat muiden muistavan sinut?

Millaisia ajatuksia menestyminen teissä herättää?

 

kuvat: Janni Ehari

 

Minimum/Zalando faux fur

Acne Studios Beanie

Gina Tricot pants

Beck Söndergaard scarf

Timberland boots

 

xx Sara

 

Tags:
14 Comments
  • Nimetön
    Posted at 19:15h, 23 January Reply

    It is not a bad thing to celebrate a simple life – mielestäni menestymisen tavoittelu ei ole lainkaan oleellista. Tärkeintä on olla onnellinen. Itse olen onnellinen nuori kotiäiti. Ura varmaan kärsii, kun valmistumisen jälkeen jäin suoraan äitiyslomalle. Olisi varmaan pitänyt hypätä johonkin kiinnostavaan projektiin, kerätä cv:seen jos sun mitä. Mutta asunkin ihanassa pienessä kotikolossani neljän hengen perheeni kanssa, käyn aamulenkillä lähimetsässä, menen pulkkamäkeen lasten kanssa. Tässä on hyvä. En ole “menestynyt” mutta elämässäni on rakkautta, onnea.
    Jollekkin toiselle tietenkin se ura ja vaikka miljoona euroa tilillä ovat “se juttu” joka tuo onnea. Silloin se on ihan fine. Mutta ei se menestys ja lottovoitto ja maine ja mammona ole asioita joita kaikki haluaa tai pitäisi haluta. Minulle tuo onnea pienimuotoinen, “tavallinen” ihana elämä.

    • Sara
      Posted at 08:25h, 24 January Reply

      Mahtavasti sanottu, kiitos kun jaoit tarinasi. Mä ajattelen, että menestymistä (tai onnistumisia) on myös työelämän ulkopuolella. Se on sitä, että tekee valintoja rehellisesti omien intressien pohjalta ja on onnellinen. Ja sä vaikutat tarinasi perusteella just siltä tyypiltä. Ja se on ihan kaikista tärkeintä.

      Mun mielestä työn ei missään nimessä pitäisi olla elämän tärkein asia, vaikka se kuinka suuri intohimo olisikin.

      Ihanaa päivää! <3

  • Minna
    Posted at 22:49h, 23 January Reply

    Mutta siis hetkinen, Sara sähän oot jo todella menestynyt! Musta on ihan mahtavaa, että susta tuntuu, että nyt on hyvä. Koska eikö lopulta suurin osa tavoittele juuri tuota tunnetta, että on unelmaduunissa ja saa tehdä sitä, mitä haluaa? Osa kai sokeutuu ja pyrkii aina vaan enempään vaikka oikeasti yksi askel taaksepäin saattaisi olla se ideaalitilanne.

    Mullakaan ei tälle vuotta ole erityisiä tavotteita menestymisen suhteen – olen jonkinlaisessa sweet spotissa, jossa on sopivasti mielipiteellä painoarvoa mutta ei kuitenkaan suurta vastuuta esim myyntitavoitteista. Nautin nyt tästä ja teen mulle kuuluvan duunin hyvin stressaamatta liikaa!

    • Sara
      Posted at 08:30h, 24 January Reply

      Kiitos kommentistasi, oon ihan samaa mieltä, että moni sokeutuu ja pyrkii aina vaan enempään. Ajatellaan, että “sitten kun”, mutta sitten kun ollaan siinä pisteessä, tähdätään jo uusiin tavotteisiin ylemmäs. Se taitaa olle meidän dna:ssa.

      Eikä tässä siis mitään vikaa ole, mutta olisi aika tärkeää myös muistutella itselleen siitä nykyhetkestä ja kaikesta mitä meillä jo on, eikä elää aina futuurissa.

      Ihanteelliselta kuulostaa sinunkin tilanne 🙂 Nautitaan tästä!

  • Embe
    Posted at 23:30h, 23 January Reply

    Kiva postaus, hyvää pohdintaa 🙂 Mulle menestyminen elämässä ei meinaa ollenkaan uraa tai työssä menestymistä. Koen menestyksen ja onnistumisen tunnetta elämässä aivan muista asioista. Just tuollaisista, kuin esim. että millainen ihminen olen, miten olen kehittynyt itseni kanssa henkisellä tasolla, miten olen toteuttanut haaveitani ja millaisia läheisiä ihmissuhteita olen onnistunut luomaan/ylläpitämään 🙂 Minusta on ihanaa, että menestystä ja onnistumista voi kokea monilla eri elämän osa-alueilla ja eri ihmisille ovat eri osa-alueet tärkeitä.

    • Sara
      Posted at 08:31h, 24 January Reply

      Hyvin sanottu ja täysin totta! 🙂 Kiitos kun jaoit ajatuksiasi! 🙂

  • Pinja Mitrovitch
    Posted at 23:54h, 23 January Reply

    Moi Sara!
    Mun mielestä on tosi rohkeaa ottaa tää aihe esille. Se duuni mitä oot painanut, jotta oisit tuossa pisteessä työelämässä, on hyvin ihailtavaa. Se, että jaksaa vieläkin kyseenalaiastaa, pohtia ja kääntää asioita ympäri kertoo siitä todellisesta sinusta. On ihan ok, ettei ole menestystavoitteita tai nimeä tavoitteille. Pääasia, että on rehellinen itselleen!

    yst. Pinja Mitrovitch // http://www.pinaycoco.fi

    • Sara
      Posted at 08:32h, 24 January Reply

      Jättimäinen kiitos Pinja, kauniisti sanottu.

      “On ihan ok, ettei ole menestystavoitteita tai nimeä tavoitteille. Pääasia, että on rehellinen itselleen!” Tää on niin totta!

  • Anni
    Posted at 08:12h, 24 January Reply

    Hyvä teksti Sara 🙂 Ja koen, että suuri osa on noita menestyjiä. Osa niitä jotka tekee töitä intohimosta!

    • Sara
      Posted at 08:32h, 24 January Reply

      Kiitos! Hyvin sanottu!

  • Essi
    Posted at 10:11h, 24 January Reply

    Olipa ihana, ajattelua herättävä postaus!

    Kamppailin itse menestyspohdintojen kanssa, kun pääsin ulos lukiosta, mutten päässytkään yliopistoon. Ajattelin, että onnellisuus tulee sitten, kun olen valmistunut unelmakoulustani, etenen ja menestyn jonkin vaikuttavan tittelin kera. Onneksi en päässyt yliopistoon – minulta olisi voinut jäädä kaikista oleellisin oppimatta. Opin päästämään irti suorittamisesta ja lakata ajattelemasta elämää menestyskilpailuna, ja tajusin onneni ja onnistumisieni tulevan jostakin ihan muusta.

    Nyt vietän neljättä välivuottani lukion jälkeen ja koen olevani onnistunut. Yliopisto tai ammattikorkea on silti haaveissa, mutta ei enää menestysmotiivista käsin. Minulla heräsi tästä niin paljon ajatuksia, että taidan kirjoittaa omaan blogiin mietintöjä näistä välivuosista ja niihin liittyneistä epäonnistumisen fiiliksistä sekä oikeanlaisen merkityksellisyyden ja onnistumisen tunteen löytämisestä. Kiitos inspiraatiosta!

    • Sara
      Posted at 13:32h, 24 January Reply

      Voi kiitos kun jaoit tarinasi! Tosi hyviä pointteja ja oppeja! Rohkeita ja viisaita päätöksiä.

      Ja ihan mahtavaa, jos tämä julkaisu inspiroi suakin kirjoittamaan 🙂 Mä luen mieluusti sunkin ajatukset tästä aiheesta!

  • Niina
    Posted at 11:27h, 27 January Reply

    Kiitos tästä tekstistä! Just eilisen ystävän kanssa käydyn keskustelun jälkeen jäin miettimään, et kumpi on tärkeämpää: kerätä titteleitä cv:een vai kerätä taitoja, joista itse innostuu. Tää teksti vahvisti mun tunnetta siitä, et ei ne tittelit vaan ne asiat, jotka tempaa päivästä toiseen mukaansa.

    Kiitos muutenkin sun blogista, sun tekstit on viime aikoina tuonut tosi hyvän fiiliksen ja saanut miettimään omaa elämää ja prioriteetteja. Vaikutat siltä, että säteilet hyvää energiaa sun ympärille ja se välittyy myös sun teksteistä!

  • Pa la
    Posted at 16:43h, 06 February Reply

    Sun housuissa kannattaa todellakin olla tyytyväinen omaan työhön ja nykytilaan. Oot Suomen menestyneimpiä bloggaajia ainakin taloudellisella mittarilla ja vaikutat aidosti pitävän työstäsi. Eihän kukaan lääkäri,opettaja tai putkimieskään mene töihin aina hymy huulilla ja tyytyväisenä, joten bloggaajallakin saa olla erilaisia työpäiviä. Teet hyvin oman juttusi ja oot ansainnu kehut muilta ja iteltäs. Erittäin hyvä tavote on olla just niin hyvä kuin nyt oot <3

Post A Comment
Your comment will be visible after approval