Tänään on iso päivä. Content Corner – Creative Agency on vihdoin livenä!

Vaikuttajamarkkinointiin erikoistunut luova toimisto on ollut mun pitkäaikainen unelma. Taisin aikoinaan heittää sen jossain haastatteluissa ilmoille kun kysyttiin urahaaveista. Taas kannatti avata suu. Ajatus alkoi kypsymään. Tiesin, että olisin törkeän hyvä tällaisen yhtiön pyörittämisessä. Siinä yhdistyisi niin moni asia mun vahvuusalueelta.

Lyöttäydyttiin kolme vuotta sitten kollegoiden kesken samoihin työtiloihin kun yksin puurtaminen alkoi turhauttamaan. Kaikki kaipasivat yhteisöllisyyttä ja työkavereita. Kaksi vuotta sitten syntyi nimi meidän toimistolle (siitä kiitos Hanna Väyrynen!!), koska pitihän työskentelytilalla oma nimi olla. Lähinnä syystä, että posti löytäisi helpommin perille kun ikkunassa luki nimi.

Sitten syntyi idea ihan oikeasta yrityksestä. Mitä jos yhdistettäisiin osaamisemme ja lyötäisiin luovat päämme yhteen sen sijaan, että keskitytään jokainen omiin juttuihin. Tästä porukasta löytyy osaamista. Meillä on vaikuttajamarkkinoinnin ammattilaisia, sisällöntuottajia, valokuvaajia, tv-tuotannon guru, toimittajia, tapahtumatuottajia ja pr-ammattilaisia. Palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen. Syntyi vaikuttajamarkkinointiin erikoistunut luova toimisto ja mediayhtiö.

 

 

Content Cornerin toimintamalli kehitettiin vastaamaan asiakkaiden tarpeeseen saada mediatoimistolta entistäkin kokonaisvaltaisempia markkinoinnin ratkaisuja. Tarkoitus on työskennellä pääosin suoraan vaikuttajalta asiakkaalle ilman välikäsiä. Palveluihin kuuluu perinteisen vaikuttajamarkkinoinnin lisäksi kaikkea aina somestrategian suunnittelusta pr-tapahtumiin. Meidän täyden palvelun vaikuttajamarkkinointitoimisto panostaa erityisesti kampanjasuunnitteluun, jossa hyödynnetään tiimin luovuutta ja rautaista ammattitaitoa. Me tunnetaan alan trendit ja tiedetään mikä toimii ja mikä ei.

Content Cornerin taustalla on myös halu tukea naisyrittäjiä. Tutkimusten mukaan naiset perustavat vähemmän startupeja, ja meidän tavoitteena onkin rohkaista, tukea ja työllistää erityisesti nuoria naisia, joita on palkattu hoitamaan yrityksen kirjanpitoa, tilintarkastusta ja lakiasioita.

Näiden 13 mimmin kanssa on painettu hommia viime kuukausina ja musta tuntuu, että oon niin oikealla polulla kun voin vaan olla. Tuntuu kuin mulla olisi uusi työ, ja tavallaan mulla onkin. On ollut ihan mieletöntä istua palavereissa edustamassa tätä porukkaa. Jaettu ilo on paras iloa eikä hymy ole hyytynyt edes pandemian puristuksessa. Tänään Content Corner – Creative Agency on virallisesti livenä! Kippis sille ja näille upeille naisille!

Mikäli kiinnostuit, ota yhteyttä: team@contentcorner.fi

 

 

Mä en tiedä oonko koskaan esitellyt meidän ihanaa toimistoa. Content Corner sijaitsee Punavuoressa, Uudenmaankadulla. Toimistomme on kahdessa kerroksessa, mikä on ihan luksusta! Tila on niin kotoisa et tää tuntuu pikemminkin toiselta kodilta kuin toimistolta. Mun omat suosikit täällä on villasukkaparkki ja välipalabaari, molempia tulee käytettyä joka visiitillä. Muutettiin ja remppailtiin täällä loppuvuodesta, vielä uupuu viimeiset viilaukset, sit on valmista. En malta odottaa et päästään kokoontumaan tänne joku päivä koko porukalla. Enkä malta odottaa et saadaan kutsua tänne myös asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Noh, näiden aika tulee vielä 🙂

Tässäpä kuvia ja tunnelmia meiltä!

 

kuvat: Mona, Jessica, Johanna ja minä

 

 

xx Sara

 

Kuinka päädyin Saran assariksi? Paljonko vaikutti se, että tunnettiin jo ennestään?

Näin Saran storysta hänen hakevan assaria vuoden 2020 alusta lähtien. Päätin laittaa Saralle hakemuksen eteenpäin, koska työnkuvan painotus oli erityisesti valokuvaamisessa ja visuaalisessa suunnittelussa. Tunsin Saran entuudestaan, koska valokuvaajan urani alussa pyysin häntä muutamia kertoja lähtemään kanssani kuvaamaan saadakseni portfoliomatskua ja treeniä kuvaamisesta. Uskon, että tällä on ollut myös arvoa assarin valinnassa, koska Sara tiesi jo entuudestaan, minkälaista työskentely kanssani on. Olen aina jälkeenpäin miettinyt, että onneksi olin aikoinaan niin oma-aloitteinen ja rohkea!

 

Minkälainen koulutus ja työtausta itselläni on? Olenko valmistautunut assarina oloon jotenkin?

Toimin tällä hetkellä päätoimisena ammattivalokuvaajana, ja Sara on yksi asiakkaistani. Olen suorittanut vuonna 2019 valokuvaajan tutkinnon Helsinki Design Schoolissa, mutta koen silti olevani ennemminkin itseoppinut kuvaaja. Tämän lisäksi suoritan psykologin tutkintoa Jyväskylän yliopistossa. Assarin työskentelyyn en sinänsä ollut valmistautunut mitenkään, eikä minulla ollut siitä aikaisempaa kokemusta. Tuttua olivat jo entuudestaan kuvaaminen, kuvankäsittelyohjelmien ja powerpointin käyttö, moodboardien luonti sekä somen käyttö, ja kaikkea tätä hyödynnänkin työssäni eniten.

 

Mitä työtehtäviini kuuluu?

Työtehtäviini kuuluvat valokuvaaminen, editointi, tulevien projektien visuaalinen suunnittelu, raporttien teko, uuden sisällön ideointi, markkinointimateriaalien luonti uusille asiakkaille sekä blogitekstien koonti. Tiivistettynä sanoisin, että työni koostuu eniten kuvauksista sekä visuaalisesta suunnittelusta. Ainoastaan raporttien teko on enemmänkin sellaista perinteistä assarin työtä mitä teen.

 

Minkälaiset työaikani ovat? 

Tämä oli luultavasti kaikkein kysytyin kysymys! Olemme sopineet Saran kanssa, että teen hänelle viikossa vajaat 20 h töitä. Tämä vastaa noin 3,5 h töitä päivässä viitenä päivänä viikossa. Työmääräni toki vaihtelee tästä viikoittainkin, ja yhtenä viikkona teen enemmän ja toisena taas vähemmän.  Työaikoihini saan kuitenkin  vaikuttaa hyvin paljon itse sen mukaan, kuinka paljon minulla on muita töitä ja kuinka paljon opiskelu vaatii aikaa. Tyypillisesti kuvauspäivät Saran kanssa ovat pitkiä, ja niille päiville pyrin olemaan buukkaamatta mitään muita kuvauksia.

 

Kuinka palkkani määräytyy? 

Palkkani määräytyy tehtyjen tuntien mukaan, ja olemme sopineet työlleni oman tuntihinnan. Kuun lopussa laskutan Saralta tehtyjen tuntien mukaisen summan – eli en ole hänellä työntekijänä. Kuukausilaskutus Saralle vaihtelee sen mukaan, kuinka haipakkaa itselläni on muiden töideni ja opiskelujeni kanssa. Tavoitteenani kuitenkin on, että tekisin Saralle sen vajaat 20 h viikossa. Aina silloin tällöin  tulee tilanteita, jolloin saan kaiken tarvittavan tehtyä ajoissa, ja tällöin minun tuleekin omatoimisesti ideoida, mitä muuta voisin tehdä Saralle.

 

Mitä muuta teen assarin työn lisäksi?

Valokuvaan, teen omia kuvausprojektejani, sekä opiskelen psykologiaa.

 

Minkälainen on normi työpäiväni?

Normaalisti aloitan työpäiväni psykan opinnoilla, joihin käytän aamun ensimmäiset tunnit. Sitten jatkan koneella Saran töiden parissa (noin 3,5 h), jonka jälkeen jatkan vielä muiden kuvaustöideni editoimista tai lähden kuvauksiin. Sellaisena päivänä, kun teemme Saran kanssa pidemmän kuvauspäivän, en yleensä tee mitään muita hommia kuin koulujuttuja.

 

Mitä ominaisuuksia Saran assarina on hyvä olla?

Ihan ykkönen, mikä itsellä tulee mieleen, on oma-aloitteisuus! Kuten jo aiemmin mainitsinkin, välillä tulee tilanteita, jolloin kaikki hommat on tehty, ja saan itse ideoida, millä muulla tavalla voisin olla hyödyksi Saralle. Sara on aina myös todella fiiliksissä, kun esittelen hänelle omia ideoitani ja näkemyksiäni. Parasta onkin se, että pääsen käyttämään omaa luovuuttani ja visiotani työssäni paljon. Lisäksi joustavuus on tärkeää, sillä työpäivät tai reissut saattavat venyä, ja joskus saattaa tulla uusi projekti vastaan hyvinkin nopeasti. Tietysti kuvauspuolen kokemuksesta  ja kiinnostuksesta visuaaliseen suunnitteluun on paljon hyötyä.  Kunhan on paloa tekemiseen, ei mielestäni koulutuksella ole niinkään suurta merkitystä tässä työssä.

 

Minkälainen Sara on pomona?

Sanoisin, että Sara on välillä liiankin luottavainen, että handlaan jonkin tulevan työkeissin 😀 Haha ei, mutta parasta Sarassa on vahva luottamus omaan ammattitaitooni, vastuun jakaminen, innostuminen, kannustavuus ja ylipäätänsä se, että voidaan tehdä töitä aina todella positiivisella meiningillä. Välillä Sara yrittää tehdä 100 asiaa kerralla, mutta silloin minun roolini onkin olla jeesaamassa! Koen, että tämän kevään aikana meistä on tullut Saran kanssa läheisiä ja meillä kemiat pelaavat hyvin yhteen. Ja mielestäni parasta onkin työskennellä hyvän ystävän kanssa silloin, kun molemmat ovat fiiliksissä ja homma pelaa hyvin yhteen!

 

 

Miltä tuntuu työskennellä ison tekijän taustalla välttämättä itse olematta niin paljon esillä siellä?

Tämä oli mielestäni todella mielenkiintoinen kysymys! Sanoisin, että se on enemmänkin oma valintani, jos en näy kovinkaan massiivisesti Saran somessa. Koen, että oma työnkuvani on rakentaa Saran brändiä ja olla Saralle taustatukena tuomatta itseäni liikaa esille. Omassa somessanikin esittelen itseäni vähemmän ja pyrin ennemminkin töideni puhuvan puolestani. Tosin pari päivää sitten uskaltauduin jo tekemään Saran storyyn videon, jossa puhuin ensimmäistä kertaa ja vieläpä heti  50 000 seuraajalle! Ei terve 😀

 

Maksanko Saran kautta tulleet työreissut itse?

Saran kautta tulleita kaupallisia yhteistyöreissuja en maksa itse, vaan niihin on tehty oma budjettinsa. Luonnollisestikin Sara halutaan näkyvän kaupallisissa yhteistöissä, ja silloin hänellä on tietysti oltava valokuvaaja mukana.

 

Kuinka päädyttiin siihen, että sometan Saran assarina hänen puolestaan sen aikaa, kun Sara on Selviytyjissä?

Tuumattiin yhdessä Saran kanssa, että  Saran poissaolosta huolimatta halutaan tuottaa teille materiaalia, kun se kerran on mahdollista. Lisäksi ajateltiin, että materiaalin luonti eri tekijän näkökulmasta voisi tuoda kiinnostavaa vaihtelua. Sara halusi kuitenkin tuoda selkeästi esille sen, että minä hoidan hänen kanaviaan nyt enkä yrittäisi imitoida Saraa.

 

Mikä on haastavinta ja palkitsevinta työssäni?

Palkitsevinta on ehdottomasti se, että pääsen vaikuttamaan projekteihin ja käyttämään omaa osaamistani paljon. Rakastan sitä, että pääsen käyttämään visuaalista silmääni lähes kaikessa työssäni ja, että Sara luottaa siihen niin vahvasti. Haastavaa on välillä uusien työtehtävien loihtiminen itselleni, kun kaikki muut to-do- listan asiat on jo hoidettu. Yksi tämän kevään haastavimmista työkeisseistä on ehdottomasti ollut mainosvideon kuvaaminen. Kuvaamme molemmat pääosin vain stillkuvaa, joten videokuvaus oli meille molemmille uusi juttu! Minun vastuullani oli kuvausten tekninen puoli kuten tilan valaisu sekä itse videokuvaaminen.

 

Onko todellisuus vastannut odotuksiani assarin työstä?

Sanoisin, että aika lailla joo! Sinänsä itselläni ei ollut etukäteen erityisen kovia odotuksia assarin työstä ja halusinkin lähteä mukaan avoimin mielin. Aloittaessani taisin ajatella, että joutuisin tekemään enemmän sitä perinteistä assarin työtä kuten maileihin vastaamista jne., mutta tätä teenkin kaikista vähiten! Sara oli myös kertonut, että tulisimme käymään eri tapahtumissa ja meillä piti kevään aikana olla yksi ulkomaanreissukin, mutta koronan takia nämä ovat siirtyneet tai peruuntuneet.

 

Mikä on tärkein asia, mitä olen oppinut tämän työn aikana? 

Olen saanut Saran matkassa hyviä oppeja brändäyksestä, somessa työskentelystä, vinkkejä kuvaamisesta sekä asiakassuhteiden luomisesta. Eniten on kuitenkin yllättänyt se, kuinka paljon Saran työ vaatii työtä ja voimavaroja! Tästä hyvä esimerkki on meidän Kotka-Hamina -reissumme, joka on ollut yksi suosikkityökeikkamme. Vaikka somessa saattoikin näyttää siltä, että olimme siellä melkein kuin lomalla, niin voin kertoa, ettei todellisuus ollut lähelläkään sitä. Olimme 24/7 joko siirtymässä uuteen paikkaan, kuvaamassa ja etsimässä kuvauspaikkoja, osallistumassa järjestettyyn ohjelmaan tai editoimassa kuvattua materiaalia. Päivät olivat pitkiä, ja nukkumaan päästiin vasta puolen yön jälkeen ja herättiin jo klo 7.00! En ole ollut yhdenkään Saran kanssa tehdyn työkeikan jälkeen niin poikki.

 

 

Mitä unelmia ja tavoitteita itselläni on omaan uraan liittyen ja avaako assarina olo ovia tulevaisuuteen?

Isoimmat unelmani liittyvät valokuvaamiseen ja erityisesti muotivalokuvaamiseen. Tavoitteenani on työskennellä jossain vaiheessa myös ulkomailla muodin parissa ja saada siitä toimeentuloni. Tavoitteenani on myös valmistua psykologiksi, mutten tiedä vielä, haluanko harjoittaa sitä ammattia tulevaisuudessa – ainakaan nyt ei tunnu siltä. Uskon saaneeni jonkin verran näkyvyyttä Saran assarina Suomessa ja toivonkin, että nimeäni ja töitäni aletaan tunnistamaan enemmän. Minun tuleekin olla itse aktiivinen asiakassuhteiden luomisessa ja työstää omaa brändiäni edetäkseni urallani. Saran assarointi voi olla yksi merkittävä ponnahduslauta siihen suuntaan.

 

Mitä aion seuraavaksi?

Alun perin tarkoituksenani oli tehdä Saralle 5 kuukauden harjoittelujakso, mutta voin kertoa, että Saran kanssa työskentely on vienyt mennessään <3 Ainakin näillä näkymin tulen tekemään näitä hommia Saralle tämän vuoden loppuun asti. Aion opiskella lisää valokuvauksesta ja kehittää itseäni siinä. Unelmoin lähitulevaisuudessa omasta studiopaikasta Helsingissä ja olisi mahtavaa päästä kuvaussassariksi suomalaisille huippukuvaajille.  Lisäksi unelmana olisi päästä tekemään vielä enemmän kuvaustöitä muodin saralla <3

 

 

xx Jossu

Tags:

 

Istutaan keittiön pöydän äärellä vastakkain. Molemmat luurit korvilla uppoutuneina omiin juttuihin. Syötiin tänään aamupalaksi banaanipannareita, siitä on tosin jo useampi tunti. Silti likaiset astiat ja aamukahvien jämät on korjaamatta pöydästä. Sovittiin, että siivotaan tästä päivästä lähtien työpiste aina päivän päätteeksi. Niin ettei paperipinot ja tietokoneet ole pysyvinä somisteina keittiön pöydällä.

On meillä muitakin yhteisiä pelisääntöjä etätyöpäiville. Esimerkiksi se, että palaverin ensimmäisenä aloittanut saa pitää sen keittiössä, ja jos toiselle osuu palaveri samalle ajalle (kuten aika usein käy), joutuu hän menemään kotimme ainoaan ovella suljettavaan huoneeseen, eli vessaan. Suihkun lattialla onkin tullut istuttua eristyksen aikana useampi palaveri. Jopa yksi videopalaveri.

 

 

Uusi arki alkaa tuntua jo aika normaalilta. Päivät ollaan kotona, jossain välissä käydään aina haukkaamassa raitista ilmaa. Kotitreenejä, olkkarijoogaa ja lenkkeilyä luonnossa. Pitkiä puheluita, skype-kokoontumisia, dokkarikerho, lautapelit, musiikki ja kokkaaminen. Nämä kaikki pitävät mielen virkeänä. Yhdeksän päivän eristäytymisen aikana ainoat henkilöt, joita olen livenä tavannut ovat poikaystävä ja assarini.

Monet ovat kyselleet miten virus on vaikuttanut työhöni. No se on näkynyt omassa yritystoiminnassani hyvinkin isosti. Kalenteri tyhjeni parissa päivässä pitkälle kesään. Suurin osa projekteista on holdissa tai lopetettu. Muutamat pyörii vielä normaalisti (onneksi). Fakta kuitenkin on, että oon ottanut takkiin useita kymppitonneja. Toisaalta tämä tilanne on pakottanut pysähtymään ja miettimään uusia ajankohtaisia yhteistyökumppaneita ja sellaisiakin on tässä reilun viikon sisällä löytynyt.

En oo koskaan ollut se tyyppi, joka jää tuleen makaamaan. Ja onhan vaikeisiin aikoihin varauduttu säästöillä. Kyllä mä tästä selviän, ei mulla mitään hätää ole. Enemmän olen huolissani niistä, joihin tämä tilanne iskee kaikista kovimmalla voimalla. Halu auttaa on kova, mutta kahden hädässä olevan on haastava jeesata toisiaan. Tavoitteena onkin ollut saada oma talous rullaamaan tulevaisuuden osalta ainakin jollain tavalla, jotta pystyn tässä hetkessä auttamaan muita.

 

 

Mun olisi pitänyt olla viime viikolla Levillä hiihtämässä ja moikkaamassa siellä asuvaa ystävääni, jota en ole nähnyt aikoihin. En lähtenyt, en tietenkään lähtenyt. En vaikka lentoja ei peruttu. Koska nyt ei kenenkään pitäisi lähteä yhtään mihinkään kuormittamaan paikallista terveydenhuoltoa. Lapin alueella hengityskoneita on 13, joidenkin lähteiden mukaan 12. Se on ihan älyttömän vähän.

Oon yrittänyt etsiä jokaisesta päivästä jotain hyvää, siihen mä yleensä hädän keskellä turvaudun. On vaan pakko keskittyä positiiviseen ja pysyä reippaana, jotta motivaatio säilyy. En väitä että se olis helppoa. Mua kismittää ihan suunnattomasti, ettei kaikki ota tätä kriisiä tosissaan. Tuntuu, että kokoajan ollaan etsimässä porsaanreikiä linjauksista. Kun ylimääräinen matkustus pyydetään lopettamaan ja rajat suljetaan, lähdetään lomalle Lappiin (?!). Ja kun 10 hengen kokoontumiset kielletään, nähdään yhdeksän jengillä. Ihan uskomatonta.

 

 

Katsoin yhden haastattelun missä kysyttiin taas se perinteinen kysymys: “miten koet tilanteen, pelkäätkö sinä tautiin sairastumista?”. Haastateltavan vastaus oli sekin hyvin perinteinen. Hän vastasi ettei pelkää, koska ei kuulu riskiryhmään. Musta tää on ihan valtavan vastuuton ja itsekäs ajattelutapa. Vaikka tauti ei omalla kohdalla vakava olisikaan (tätäkään ei voi koskaan tietää, tehohoidossa kun makaa tälläkin hetkellä nuoria ja urheilullisia ihmisiä), voi sen tartuttaa kymmeniin tuhansiin ihmisiin ja näin ollen olla syyllinen satojen ihmisten kuolemaan. Sen luulisi pelottavan ihan jokaista meistä.

Jengi ei tottele selkeitä suosituksia, ja tähän uppoaa ihan valtava määrä resursseja. Kaikki on pois yhteisestä hyvästä. Nyt jos koskaan pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, jottei kuormiteta jo valmiiksi kovassa rasituksessa olevaa terveydenhuoltojärjestelmää. Terveydenhuoltoala ja kaikki muutkin yhteiskunnan rattaita pyörittävät alat ansaitsevat nyt kaiken mahdollisen avun meiltä. Ja se suurin apu mitä me voidaan tällä hetkellä tehdä on pysyä kotona niin paljon kuin mahdollista. Jokainen meistä pystyy tähän.

 

kuvat: Johanna Rontu

 

 

Pakko vielä sanoa, että on ollu siis ihan mielettömän ihana nähdä millainen yhteisöllisyys ainakin mun omissa somekuplissa tällä hetkellä elää. Huolenpitoa, tärkeää vaikuttamista, luovuutta ja ihanaa yhteishenkeä. Tää on ihan tavattoman arvokasta, tätä lisää. Yhteisössä on voima, käytetään se hyvään <3 Valoa ja voimia viikkoon kaikille. Yhdessä me tästä selvitään!

 

 

xx Sara