Maanantain kuulumiset: toivoa ja turhautumista

 

Istutaan keittiön pöydän äärellä vastakkain. Molemmat luurit korvilla uppoutuneina omiin juttuihin. Syötiin tänään aamupalaksi banaanipannareita, siitä on tosin jo useampi tunti. Silti likaiset astiat ja aamukahvien jämät on korjaamatta pöydästä. Sovittiin, että siivotaan tästä päivästä lähtien työpiste aina päivän päätteeksi. Niin ettei paperipinot ja tietokoneet ole pysyvinä somisteina keittiön pöydällä.

On meillä muitakin yhteisiä pelisääntöjä etätyöpäiville. Esimerkiksi se, että palaverin ensimmäisenä aloittanut saa pitää sen keittiössä, ja jos toiselle osuu palaveri samalle ajalle (kuten aika usein käy), joutuu hän menemään kotimme ainoaan ovella suljettavaan huoneeseen, eli vessaan. Suihkun lattialla onkin tullut istuttua eristyksen aikana useampi palaveri. Jopa yksi videopalaveri.

 

 

Uusi arki alkaa tuntua jo aika normaalilta. Päivät ollaan kotona, jossain välissä käydään aina haukkaamassa raitista ilmaa. Kotitreenejä, olkkarijoogaa ja lenkkeilyä luonnossa. Pitkiä puheluita, skype-kokoontumisia, dokkarikerho, lautapelit, musiikki ja kokkaaminen. Nämä kaikki pitävät mielen virkeänä. Yhdeksän päivän eristäytymisen aikana ainoat henkilöt, joita olen livenä tavannut ovat poikaystävä ja assarini.

Monet ovat kyselleet miten virus on vaikuttanut työhöni. No se on näkynyt omassa yritystoiminnassani hyvinkin isosti. Kalenteri tyhjeni parissa päivässä pitkälle kesään. Suurin osa projekteista on holdissa tai lopetettu. Muutamat pyörii vielä normaalisti (onneksi). Fakta kuitenkin on, että oon ottanut takkiin useita kymppitonneja. Toisaalta tämä tilanne on pakottanut pysähtymään ja miettimään uusia ajankohtaisia yhteistyökumppaneita ja sellaisiakin on tässä reilun viikon sisällä löytynyt.

En oo koskaan ollut se tyyppi, joka jää tuleen makaamaan. Ja onhan vaikeisiin aikoihin varauduttu säästöillä. Kyllä mä tästä selviän, ei mulla mitään hätää ole. Enemmän olen huolissani niistä, joihin tämä tilanne iskee kaikista kovimmalla voimalla. Halu auttaa on kova, mutta kahden hädässä olevan on haastava jeesata toisiaan. Tavoitteena onkin ollut saada oma talous rullaamaan tulevaisuuden osalta ainakin jollain tavalla, jotta pystyn tässä hetkessä auttamaan muita.

 

 

Mun olisi pitänyt olla viime viikolla Levillä hiihtämässä ja moikkaamassa siellä asuvaa ystävääni, jota en ole nähnyt aikoihin. En lähtenyt, en tietenkään lähtenyt. En vaikka lentoja ei peruttu. Koska nyt ei kenenkään pitäisi lähteä yhtään mihinkään kuormittamaan paikallista terveydenhuoltoa. Lapin alueella hengityskoneita on 13, joidenkin lähteiden mukaan 12. Se on ihan älyttömän vähän.

Oon yrittänyt etsiä jokaisesta päivästä jotain hyvää, siihen mä yleensä hädän keskellä turvaudun. On vaan pakko keskittyä positiiviseen ja pysyä reippaana, jotta motivaatio säilyy. En väitä että se olis helppoa. Mua kismittää ihan suunnattomasti, ettei kaikki ota tätä kriisiä tosissaan. Tuntuu, että kokoajan ollaan etsimässä porsaanreikiä linjauksista. Kun ylimääräinen matkustus pyydetään lopettamaan ja rajat suljetaan, lähdetään lomalle Lappiin (?!). Ja kun 10 hengen kokoontumiset kielletään, nähdään yhdeksän jengillä. Ihan uskomatonta.

 

 

Katsoin yhden haastattelun missä kysyttiin taas se perinteinen kysymys: “miten koet tilanteen, pelkäätkö sinä tautiin sairastumista?”. Haastateltavan vastaus oli sekin hyvin perinteinen. Hän vastasi ettei pelkää, koska ei kuulu riskiryhmään. Musta tää on ihan valtavan vastuuton ja itsekäs ajattelutapa. Vaikka tauti ei omalla kohdalla vakava olisikaan (tätäkään ei voi koskaan tietää, tehohoidossa kun makaa tälläkin hetkellä nuoria ja urheilullisia ihmisiä), voi sen tartuttaa kymmeniin tuhansiin ihmisiin ja näin ollen olla syyllinen satojen ihmisten kuolemaan. Sen luulisi pelottavan ihan jokaista meistä.

Jengi ei tottele selkeitä suosituksia, ja tähän uppoaa ihan valtava määrä resursseja. Kaikki on pois yhteisestä hyvästä. Nyt jos koskaan pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, jottei kuormiteta jo valmiiksi kovassa rasituksessa olevaa terveydenhuoltojärjestelmää. Terveydenhuoltoala ja kaikki muutkin yhteiskunnan rattaita pyörittävät alat ansaitsevat nyt kaiken mahdollisen avun meiltä. Ja se suurin apu mitä me voidaan tällä hetkellä tehdä on pysyä kotona niin paljon kuin mahdollista. Jokainen meistä pystyy tähän.

 

kuvat: Johanna Rontu

 

 

Pakko vielä sanoa, että on ollu siis ihan mielettömän ihana nähdä millainen yhteisöllisyys ainakin mun omissa somekuplissa tällä hetkellä elää. Huolenpitoa, tärkeää vaikuttamista, luovuutta ja ihanaa yhteishenkeä. Tää on ihan tavattoman arvokasta, tätä lisää. Yhteisössä on voima, käytetään se hyvään <3 Valoa ja voimia viikkoon kaikille. Yhdessä me tästä selvitään!

 

 

xx Sara

10 Comments
  • Maija Ranta
    Posted at 20:27h, 23 March Reply

    Itse en olisi huolissani sellaisten ihmisten pärjäämisestä (rahallisesti) joilla on usean sadantuhannen vuositulot, vaikka takkiin tulisikin kymppitonneja. Jotenkin huvittavaa edes lukea sellaisesta. Huolissani olen niistä jotka nyt menettävät sen pienenkin palkkansa, ja pienistä yrittäjistä/yrityksistä jotka joutuu lomauttamaan työntekijänsä. Itsekin jouduin tähän lomautettujen joukkoon ja kurjalta se tuntuu vaikka ei rahallisesti hätää olekaan.

    • Roosa Koivula
      Posted at 12:46h, 24 March Reply

      Niinpä….

    • Marianne Karkki
      Posted at 10:13h, 28 March Reply

      Joo näinä aikoina on kyllä harvinaisen MAUTTOMASTI kirjoitettu. Menetykset kymmeniä tuhansia ja osa ihmisistä elää kädestä suuhun tällä hetkellä, joten voisi taas pistää hieman perspektiiviin omaa äärimmäisen etuoikeutettua tilannetta. Ehkä tämä kuuluisa bloggari-kupla puhkeaa vihdoin.

  • Henna Lyttinen
    Posted at 02:36h, 24 March Reply

    Kiitos @saratickle, että jaoit omat kokemuksesi tästä tilanteesta. Taloudellisesti tämä kirpaisee aivan varmasti meitä kaikkia. Erityisen kiitollinen olen sinulle jakamistasi mielipiteistä liittyen kotimaan matkailuun ja kokoontumisiin. Äitini kuuluu riskiryhmään ja on viettänyt eläkepäivänsä viimeiset 8 vuotta Saariselällä. Mä todella toivon, ettei kukaan eteläsuomalainen lähde Lappiin mahdollisesti tartuttamaan ja kuormittamaan paikallista terveydenhuoltoa! Jonkin lähteen mukaan koko ’päälaen’ alueella on ainoastaan 3 ambulanssia ja nuo mainitsemasi 12-13 hengityskonetta. Matka tehohoidon voi kestää jopa yli 5 tuntia! Pysytään kaikki kotona ja vältetään sosiaalisia kontakteja! Samalla voidaan olla erittäin onnellisia digiajan tuomista mahdollisuuksista olla yhteydessä ulkomaailmaan. Pidetään toisistamme ja itsestämme huolta <3!!!

  • Laura
    Posted at 15:18h, 24 March Reply

    Kiitos hyvästä postauksesta Sara, ollut aivan kamalaa seurata miten porukka käyttäytyy niin itsekkäästi tällaisessa tilanteessa. Me ollaan niin tottuneita elämään ilman mitään rajoituksia ja sen suurempia kriisejä niin reaktion kansan keskuudessa on monelta osin ollut juuri ohjeistuksien vastainen.

    Itse olen sen verran onnellisessa asemassa taloudellisesti että työt ei lopu ja palkka juoksee vaikka vasta muutama kuukausi sitten olenkin valmistunut. Toisaalta koska oma työ on terveyden huollon parissa ja nimenomaan sairaalassa niin toki siinä mielessä taas isompi riski saada itsekin tuo tartunta kun ei saa jäädä kotiin karanteeniin turvaan. Mutta tavallaan taas yksinelävänä kiva päästä joka päivä töihin ja olla sosiaalinen ihan kasvokkain ihmisten kanssa. Niin ristiriitainen tilanne monella tapaa.

    Tsemppiä teille kotitoimistoon!

  • pinni
    Posted at 10:36h, 25 March Reply

    Mukavaa, että näytät esimerkkiä ja peräänkuulutat ohjeiden seuraamista. Mua jäi kuitenkin häiritsemään tuo, mitä sanoit katsomastasi haastattelusta. Eihän sitä voi pitää vastuuttomana ja itsekkäänä, ettei ihminen pelkää! Ymmärrän että pointtisi oli nimenomaan se, ettei hän pelkää ITSENSÄ takia, mutta silti, me reagoimme ja tunnemme kaikki varsin eri tavoin. Pohjimmiltaan harva myöskään ihan oikeasti pelkää muuta kuin itsensä ja läheistensä puolesta – muutenhan tässä maailmassa saisi pelätä keskeytyksettä. Mielestäni pelko ei muutenkaan saisi koskaan olla mikään tavoiteltava tunne – voihan tilanteen vakavuuden todeta aivan rauhallisestikin. Mahdollinen tehohoitopaikkojen loppuminen on tietenkin ahdistava ajatus, mutta minun on vaikea tavoittaa ajatusta siitä, että sitä pitäisi pelätäi jo etukäteen.

    Itseäni väsyttää muutenkin monesta suunnasta tuutattava yksilöiden syyllistäminen. Mielestäni on hienoa, että käytät asemaasi ja kehotat kanavallasi ihmisiä pysymään kotona. Toivon kuitenkin, ettet alkaisi täällä paheksumaan ihmisiä sen suuremmin. Toki monet teot näyttäytyvät nyt typeryytenä, mutta silti niiden tekojen takana on aina ihmisiä joilla on omanlaisensa tilanne. Ihmiset saattavat edelleen tarvita kauppakeskuksista tavaraa, eihän elämä pysähtynyt ole. Itseäni on hetkittäin ärsyttänyt myös erityisesti puolison/kämppäkaverin kanssa elävien huutelu (en tällä viittaa nyt sinänsä sinuun!). On aika paljon helpompi kotoilla kumppanin kanssa useamman huoneen asunnossa kuin ilman seuraa yksiössä. En minä juhlimassa käy, mutta en ole myöskään lopettamassa täysin ihmisten näkemistä – tiedän ettei psyykeni kestä viikkojen tai pahimmillaan kuukausien mittaista täyseristäytymistä.

    Pahoittelut jos kuulostin nyt sinua syyllistävältä 😀 Tarkoitus ei ollut olla hyökkäävä sinua kohtaan. Tartuin vaan tuohon mainitsemaasi pelkäämiseen joka minua häiritsi ja lähdin sitten näköjään avautumaan. Kaikkea hyvää ja tsemppiä kevääseen!

    • Jaas
      Posted at 09:12h, 30 March Reply

      Tässä oli pointtia. Mä kans ihmettelin miksi ei saisi sanoa, että ei pelkää. En mäkään pelkää, vielä. Mut ei se tarkoita ettenkö välitä. Olen ollut kaksi viikkoa kotona ja käynyt ainoastaan metsässä. Ja kaupassa hakemassa ruokaa. Työt tehnyt etänä ja en ole nähnyt ketään. Silti en pelkää, koska olen pysynyt yksin. Tietenkin pelkään sitten, jos itse tai joku läheinen sairastuu vakavasti. Etukäteen murehtimalla en saavuta mitään ja sitä olen tehnyt elämässäni välillä liikaakin ja nyt haluan välttää sitä niin kauan kuin vain mahdollista.

  • Koronakaisa
    Posted at 12:04h, 26 March Reply

    Suomalainen kyttäyskulttuuri kukoistaa tässäkin tilanteessa. Kuka on kuuliaisin kansalainen ja kenet saa tuomita vastuuttomaksi:))) Keksitään omia sääntöjä, jotta voitais vaikuttaa niin hyviltä ihmisiltä. Italiassa jengiä oli vaikee laittaa kuriin , mut ei suomessa, ehei, täällä kisataan kuka on parhaiten eristäytynyt. Jos määräys on, että yli 10 hengen kokoontumiset kielletään, on ok kokoontua 9 hengellä. Ei se oo määräysten kiertämistä vaan noudattamista.

    Asia vaan on niin et suurin osa tulee sairastamaan tän ennemmin tai myöhemmin. En aio pidättäytyä koko sosiaalisesta elämästäni niin kauan kun se ei ole oikeesti kiellettyä.

    • Mariannemi
      Posted at 10:08h, 27 March Reply

      Hallitus on antanut suosituksen kaikkien ei-välttämättömien sosiaalisten kontaktien välttämisestä. Se ei ole määräys vaan vahva suositus, koska Suomen lainsäädäntö ei salli ihmisten perusoikeuksien rajoittamista ennen kuin on aivan pakko ja vain sen verran kuin on pakko. Jos suurin osa porukasta edelleen jatkaa 9 hengen kokoontumisia joudutaan _määräyksiä_ todennäköisesti tiukentamaan, jolloin kaikkien elämä hankaloituu.

      Rajoituksien tarkoituksena on hidastaa taudin leviämistä (ei siis täysin estää sitä vaan nimenomaan hidastaa) ja siten estää terveydenhuollon ja varsinkin tehohoidon ylikuormittuminen tautihuipun aikaan. Mikäli tässä ei onnistuta jää osa sairastuneista ilman riittävää hoitoa ja kuolee siis syystä, joka olisi ollut estettävissä.

      Tällaista tilannetta on mahdoton hallita, mikäli ihmiset eivät toimi yhteistyössä ja tee kukin oman osuutensa. (Joko vapaaehtoisesti tai sitten pakolla, kuten monissa muissa maissa.) Enemmistö vaikuttaa onneksi tajuavan tämän, haluaa auttaa muita, eikä koe väliaikaista kokoontumisten ja kaverien välttelyä mitenkään ylivoimaisena suorituksena tai liian suurena hintana ihmishenkien pelastamisesta.

  • Heidi
    Posted at 23:53h, 31 March Reply

    Surullista, että jotkut meistä eivät vieläkään näe, miten tärkeää nyt on olla ihmisiin yhteydessä vain etänä. Kaikkien lähikontaktien välttäminen on toistaiseksi vahva suositus, mutta äkkiäkös siitä saadaan kielto, kun suositusta ei noudateta. Jos näitä kieltoja jää odottelemaan, niin riskeeraa omalla toiminnallaan sekä terveydenhuollon kestävyyden että oman terveytensä. Kuten sanottua, tästä taudista ei todellakaan voi tietää, miten pahana se kehenkin iskee, ja perustervekin voi joutua hengityskoneeseen. Ja myös oireettomat levittävät tautia. Ehkä se sosiaalinen elämä voi nyt oman ja muiden terveyden vuoksi odottaa.

Post A Comment
Your comment will be visible after approval