SUHTEENI RUOKAAN 01 March, Mar 2015 - 19:00

Ulkonäössäni tapahtui muutoksia vuoden sisällä ja aiheesta on kuhistu niin lähipiirissä kuin keskustelupalstoillakin. Osa suhtautuu tähän huolissaan, osa näyttää peukkua. Ymmärrän toki monenlaisia mielipiteitä, äkkinäiset muutokset ovat aina huolestuttavia, mutta haluan painottaa, että tässä tapauksessa kaikki tapahtui hiljalleen vuodessa, ilman mitään äkkinäisiä päätöksiä tai kuureja. Koko homma on ollut minullekin epäselvää. Mitä oikeastaan edes tapahtui? Nyt myöhemmin, tapahtuneen jälkeen koko prosessiin ja siihen vaikuttaneisiin tekijöihin on helpompi palata. Kyse ei ollut pelkästään fyysisestä muutoksesta, muodonmuutus tapahtui pikkuhiljaa ja ennen kaikkea pääni sisällä.

2013 vs 2014. Turvotus on kadonnut, mutta esim vaatekokoni ei ole juuri muuttunut. Tässäkin jalassa on samat Levikset.

 
KALOREIDEN KYTTÄÄMISTÄ JA RAVINTOVAJAUTTA
Uuden ihmisen tultua elämääni tutustuin myös uuteen asiaan: ruoanlaittoon. Ruoanlaiton pitäisi olla jokapäiväistä, mutta minun elämässäni se ei ollut. Laiska ruoanlaittaja, sitä olin. Epäsäännölliset ateriani koostuivat lähinnä rahkoista, tonnikalasta, kanasuikaleista, tomaatista, kurkusta, ruukkusalaatista, light limusta ja leivästä. Ajatusmaailmani ruoan suhteen oli todella vinksallaan. Tiesin paljonko kaloreita mikäkin sisältää ja suosin light-tuotteita. Yleisesti ajattelin, että kunnon lämmin ruoka, sisältäen esim riisiä ja kanaa oli epätervellistä. Mielummin söin salaattia. Heikosti päivällä syöminen kostautui naposteluna ja iltamättämisenä. Se ravintoaineiden määrä, mitä kehooni imeytyi oli todella pieni. Ruokavaliostani puuttui iso osa vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita.
 
MIKÄ MUUTTUI?
Jos ennen ajattelin ruokaa kalorien kautta, nykyään mietin sitä oman oloni kautta. Mistä se pitäisi? Mikä saisi sen voimaan hyvin? Se, miltä kehossamme tuntuu välittyy meihin ja näkyy meistä myös ulospäin. Eli kun oloni on hyvä, voin hyvin ja myös näytän hyvältä.
Kuulun heikkovatsaisiin ja tiedän olon, minkä pussillinen karkkia, hamppariateria, läkerol-pastillit tai monta vihreää omenaa kroppaani saa aikaan. Sama juttu on leivän ja pastan kanssa. Mikäli haluan säästyä jalkapallomahalta ja epämukavalta ololta minun ei kannata syödä itseäni ähkyyn vaan nauttia sopivan kokoisia ruoka-annoksia useasti päivässä.
 
MONIPUOLINEN RUOKAVALIO
Vihannesten käyttäminen ruokavaliossa kuulosti absurdilta. Muistan kun ekoja kertoja kokkailtiin poikaystäväni kanssa ja ihmettelin isosti kun hän nappaili kauppakoriin porkkanaa, parsakaalia, papuja, sipulia, kaalia, kesäkurpitsaa ja inkivääriä. Tällä kertaa ei siis näköjään tehtäisikään sitä perinteistä fetasalaattia ja patonkia.
Syödään kotona vihanneksia nykyään paljon. Suositaan väli- ja aamupaloina itsepuristettuja mehuja ja smoothieita. Kokataan kaikki ruokamme itse ja pyritään syömään mahdollisimman puhtaista raaka-aineista valmistettua ruokaa. Käytetään paljon yrttejä ja mausteita. Suositaan keittoja. Vältetään parhaamme mukaan lisäaineita. Huolehdin rasvan saannistani ja käytänkin miltei jokaisessa ruoassa oliiviöljyä sekä syön päivittäin pähkinöitä ja avocadoja.
 
RUOKANATSI?
Monipuolisen ruokavalion ensiaste tuli elämääni reilu vuosi sitten. Säännöllinen ruokarytmi taas puoli vuotta sitten. Jälkimmäisen kohdalla jonkinlaisena käännekohtana voin pitää viime syksyä ja TFW-salin Cocovi-haastetta. Mielenkiintoiset ajatuksia avanneet luennot ja ravintohaasteet onnistuivat ravistelemaan minunkin ruokailutottumuksiani.
Olen ruoka-aiheisissa postauksissani painottanut vahvasti sitä miten tärkeätä on muistaa kohtuus. Kohtuuden nimissä on todella ok herkutella aina silloin tällöin. Kun tunnet oman kehosi, tiedät mitä on ok syödä ja kuinka paljon, ilman että kroppasi on tukossa.   Lapsuuden karkkipäivä on myös jäänyt alitajuntaan. Herkut eivät kuulu arkeeni, paitsi spessutilanteissa!
Kohtuuden rinnalla olen painottanut sitä kuinka rennosti suhtaudun ruokaan. Ihan vasta viime aikoina olen oivaltanut, että tämä ei itseasiassa pidä paikkaansa. Suhtaudun ruokaan ja ruoka-aikoihin nykyään varsin vakavasti. Enkä tosiaankaan niin, että punnitsisin ruokani ja välttäisin kaikkea mahdollista sokeria vaan piekemminkin tiedän minä kellonaikoina minun tulee syödä, suunnittelen menojani aterioiden mukaan, pidän huolta välipaloistani ja teen eväitä mukaan mikäli tiedän etten ehdi ruoka-aikanani syödä. Ei välttämättä pahin ruokanatsi, mutta säännöllinen ja kehon hyvinvointiaan ajatteleva ruokailija nyt ainakin.
 
HYVÄ OLO KEHOSSA
Vasta puolen vuoden aikana olen ymmärtänyt miltä hyvä olo kropassa parhaimmillaan tuntuu. Se on hassu käsite, sillä se on yksilöllistä. Pari vuotta sitten asteikkoni oli huomattavasti kapeampi. Turvotukseen, tukkoisuuteen, pöhötykseen, jatkuvaan vatsakipuun ja huonovointisuuteen tottuu. Pahimmillaan unohtaa miltä oikeasti hyvä olo tuntuu eikä tietoa paremmasta edes ole. Se mikä minusta oli silloin todella hyvää oloa kropassani on nykyään suunnilleen ok-tasoa.
Kehoni lisäksi, myös ihoni voi paremmin. Pöhötyksen tilalle kasvoihini on ilmestynyt pieni hehku. Tämän taustalla näkyy kehon hyvinvoinnista lähtenyt innostus huoltaa myös ihoakin astetta paremmin!
Muistatteko aikaa, jolloin olin jatkuvasti pitkiä aikoja kipeänä? Monet teistäkin otti kantaa tähän ja osa tuomitsi sairasteluputkeni ylikunnon syyksi, mutta sitä se ei tainnut olla. Voin iloisena todeta, etten ole ollut sairaana aikoihin. Olen aika varma, että syy sairastelun loppumisellekin on löytynyt 🙂
 
TERVEELLINEN = RAVINTORIKAS?
Ruokavalio on mennyt ravinteikkaammaksi ja monipuolisemmaksi. Nautin uusista kokeiluista ja kokkailuista. Terveellinen ruoka on paljon muutakin kun salaattia. Ja mikäli terveellisyydellä tarkoitetaan ravintorikasta ruokaa niin se meikäläisen vuosia popsima terveyden perikuva, kanasalaatti, ei kovin terveellistä edes ollut. Puhutaan itseasiassa melko todella suppeista ravintoarvoista. Eli kantapään kautta opittuna ohjeenani kaikille teille: rutkasti lisää kasviksia ruokavalioon, säännölliset ruoka-ajat ja kohtuullisuus herkutteluun.
 
Aiheesta lisää: RUOKAVALION MERKITYS, MITÄ ON TERVEELLINEN RUOKA?, MUUTOKSET KROPASSA, RUOKAPÄIVÄKIRJA: 3 PÄIVÄÄ
 
Ps. Ps. Vielä on aikaa käydä osallistumassa lukijatutkimukseen ja mehulinkojen arvontaanTÄÄLLÄ!!
 
T. Sara