“Minä en kyllä ikinä pystyisi maratonia juoksemaan, hullujen hommaa”
Kuulostaako tutulta? Jep, samaisen lauseen olen minäkin joskus suustani päästänyt, kunnes 2012 menin ja juoksin ensimmäisen maratonini.
Kuvitellaan, että maraton on superihmisten laji ja siihen pystyvät vain ne hulluimmat 20km:n lenkkejä viikottain juoksevat. No hommahan ei ole näin alkuunkaan. Matka ei tapa, vaan vauhti. Väitän, että hitaalla vauhdilla tästä selviää kuka tahansa. Aikaa juoksuun on varattu kuusi tuntia. Siinä ajassa kävelee jo puolet ja hölkkäilee rauhassa loput. Kun tavoitteet alkavat liikkua alle neljän tunnin pinnassa ja sen alapuolella, alkaa treeniohjelman merkitys ja juoksukilometrien määrä painottumaan.
Miten minä sitten päädyin maratonille? Lähdetään siitä, että osallistuin koko juoksulle viimeisten joukossa, pari kolme viikkoa ennen itse tapahtumaa. Olihan elokuisesta Helsinki City Marathonista puhuttu, mutta ei nyt ihan tosissaan kuitenkaan. En tuntenut ketään oman ikäistä, joka kyseisen matkan olisi juossut ja tässä oli ehkä se syy koko epäröintiin. Kesän aikana olin juossut lenkkejä ehkä suunnilleen noin kolme kertaa viikossa. Pisin lenkki, jonka olin tuona kesänä juossut taisi olla vajaa 20km. Juoksu on ollut rakas harrastus aina, mutta mikään pitkien matkojen juoksija en ole koskaan ollut. Lenkkieni pituudet olivat pysyvät nätisti 8-15 km:n haarukassa.
Lähdin liikkeelle todella rauhassa ja kiihdytin loppuun kohti. Mitään sykemittaria minulla ei ollut, eli aika fiilispohjalla mentiin. Juoksu tuntui pääosin mukavalta, vaikka jalkoja aika ajoin väsyttikin ja välillä koskikin. Sitä ennen aina ajatteli, että koko matka on yhtä itsensä ja omien ajatustensa kanssa kamppailua, mutta toisin kävi. Katsojien kannustaessa ja ihmismassassa edetessä juoksusta nauttii aivan eri tavalla. Jutusteltiin kavereiden kanssa ja välillä kuuntelin musiikkia. Heitettiin femmoja reitin varrella oleville innokkaille pikkuskideille sekä taputettiin ja näytettiin peukkua kannustajille. Kun meidän tyttöporukka jossain vaiheessa hajosi päädyin juoksemaan 10 km kolmen teräspapan kanssa, joilta irtosi muuten erinomaisen hyvää läppää 😀 Ilmapiiri on kannustava ja jengi tulee helposti juttelemaan. Varsin sosiaalinen tapahtuma siis.
Maaliin päästyäni tiesin, ettei tämä tule jäämään tähän. Ja eihän se jäänytkään.
Muista nämä ensimmäisellä maratonillasi
Lopeta arpominen ja ilmottaudu. Kaikki ne arpomiset siitä onko sinusta maratonille selviää parilla klikkauksella. Ikinä ei voi tietää, ellei yritä. Senkus ilmottaudut vaan. Mieluiten hyvissä ajoin, jolloin osallistumishinnat ovat huomattavasti edullisempia. Ilmottautumisen jälkeen takaisinpaluuta ei enää ole. Vielä kun päivität asiasta Facebookkiin (tai perustat postaussarjan blogiin… :D) niin peruutusmahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole. Se on menoa nyt!
Jos toi niin minäkin. The Biggest Loser sarjan tyypithän siis juoksevat maratonin siellä dieetin loppuvaiheessa, huom yksin (!!). Kun maratonporukkaa katsoo, niin juoksijaa on kyllä ihan kaikenikäistä ja -kokoista.
Kyllä tästä selvitään -asenne. Optimistisesta asenteesta ei ole haittaa. Kyllä se maaliviiva sieltä vielä koittaa.
Sykemittari ja suunnitelma. Näistä on hyötyä, mutta ne eivät ole välttämättömiä (kumpaakaan ei ollut ensimmäisellä maratonillani). Omaa juoksuvauhtia on todella vaikea arvioida kun vierellä on tuhansia muita. Sitä helposti lähtee innokkaana ryhmän mukaan ja puolessa välissä huomaakin vauhdin olleen liian kova (been there). Jonkunlainen valmiiksi mietitty suunnitelma helpottaa maaliin pääsyä, mutta mikäli juoksufiilis on katossa ja askel lentää niin anna toki palaa. Liian kova lähtövauhti saattaa kuitenkin kostautua. Varsinkin ensimmäisellä maratonilla maltillinen alku on ihan fiksu veto.
Soittolista kuosiin. Mikäli juokset musiikin kanssa, suosittelen tsekkaamaan edes vähän soittolistaa. Voin sanoa kokemuksella, että siinä 35 km:n kohdalla pitkän soittolistan uumenista päälle pamahtava rentouttava pilatesmusa vaan ärsyttää. Koko matkaa ei kannata juosta musat korvilla, muuten kannustushuudot menevät ohi!
Reittiin tutustuminen suositeltavaa. Ihan kiva tietää mitä on tulossa. Tai sitten vaihtoehtoisesti ei? Itsehän en ole vielä ikinä tutustunut reittiin ennakkoon 😀
Tankkaa juomapisteillä. Varsinkin aurinkoisena kesäpäivänä nesteytys on todella tärkeää. Tankkauspisteitä on maratonreitin varrella paljon ja ne on merkattu myös reitille. Nauti kuumana päivänä vettä ja urheilujuomaa aina kun voit!
Geelejä mukaan. Vaikka urheilujuomaa aika ajoin reitillä tarjoillaankin, on matkalle hyvä varata mukaan omia energiageelejäkin. Nauti (“nauti” :D) geelit veden kanssa.
Apua pissahätä! Ei hätää, reitillä on paljon bajamajoja.
Tutut kengät joohan. Mitään viimehetken lenkkarivaihdoksia ei kannata lähteä tekemään. Juokse maraton hyväksi todetuilla tutuilla lenkkareilla, joissa iskunvaimennus ja tuki ovat kunnossa.
Tarkeneekohan sortseilla? Yleensä tarkenee.
Nauti. Fiilis tapahtumassa ja etenkin maaliviivan ylityksen jälkeen on sanoinkuvailemattoman upea. Muista nauttia! 🙂
Lue juoksukoulun aiemmat:
Peruskestävyys & Vauhtikestävyys
Penikkatauti, pistos kyljessä ja muut juoksijan vaivat
Juoksijan lihaskuntoharjoittelu
Koordinaatioharjoitteita juoksun tueksi
Testissä Adidas Ultra Boost
Tasotestaus
Playlist lenkille
Juoksutekniikka kuntoon
T. Sara
Posted at 17:30h
in
Uncategorized
by Sara
