DSC_1288.jpg

 

Terkkuja lentokoneesta. Täällä on tilanne päällä.

Espanjalainen pariskunta yritti auttaa japanilaista vanhaa rouvaa ja ilmeisesti rouva häiriintyi espanjalaisten liian läheisestä tuttavuudesta niin, että hälyytti henkilökunnan paikalle. Pariskunta otti itseensä ja nyt järjestettiin kunnon kohtaus. Ensitöiksi laskettiin istuimet niin matalalle, että seuraavan rivin kaksimetriset hollantilaismiehet ovat ahdingossa. Tuoleja ei kuulemma suostuta nostamaan.

Espanjalaisten kädet heiluvat, ja suu käy. Paikalle kerääntyy myös koneen etuosassa istuvat sukulaiset lapsineen. Kukaan asianosaisista ei hollantilaisia lukuunottamatta puhu englantia.

Tämä kohtalaisen huvittava kohtaus sai minut miettimään kulttuurieroja. Miten erilaisista kulttuureista olemmekaan kotoisin ja mikä rikkaus se oikeasti on. Ja toisaalta taas, millaisiin tilanteisiin ja konflikteihin kulttuurierot ovat meitä ajaneet. Ja kuinka hurjan paljon väärintulkintoja niihin liittyykään.

 

DSC_1059-2.jpg

DSC_1149.jpg

DSC_2231-2.jpg

DSC_2892.jpg

 

Japaniin matkustaminen on joka kerta kulttuurishokki. Asiat vain toimivat niin hyvin eri lailla kotosuomeen tai Eurooppaan verrattuna. Aina aakkosista lähtien.

Tunnen itseni Tokiossa täysjuntiksi. Joudun välillä pyytämään vessanpöntön vetämiseen apua paikallisilta enkä ymmärrä hölkäsen pöläystä ravintolan ruokalistasta (näitä ei läheskään aina ole käännetty englanniksi).

Innostun minulle oudoista (ja japanilaisille hyvin tavallisista) asioista, kuten Totoron muotoisista kasvonaamioista, jalkapallon kokoisista avaimenperistä ja karaokehuoneista, joissa saa pukeutua rooliasuihin. Osoittelen kadulla ja tavarataloissa sinne tänne innostuneena samalla kun paikalliset kummastelevat vieressä toimintaani.

Muistuu mieleen monta tilannetta Helsingistä, kun aasialaisturistit ovat villiintyneet. Milloin Töölönlahden hanhista, milloin unikkokuosista ja milloin korvapuustista. Silloin ryhmää ohittaessani olen saattanut miettiä, että miten ihmeessä he jaksavat aina vaan innostua noin tavallisista jutuista.

 

DSC_2204-3.jpg

DSC_3341.jpg

DSC_2309.jpg

DSC_1188-2.jpg

 

Vaikka eroavaisuuksia löytyy, on japanilaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa paljon samaakin.

Shinjukun rautatieaseman maanalaista väylää perjantaiaamuna kävellessä on olo kuin metsäretriitillä: hiiren hiljaista. Ei siis pihahdustakaan. Vaikka jengiä on mustavalkoisessa ihmismeressä niin paljon että askelkin väärään suuntaan voisi olla kohtalokas.

Small talk ei tule kysymykseenkään. Ainakaan aamulla. 

14 tuntia myöhemmin kun kävellään samaa reittiä hotellille, on ilmapiiri täysin eri. Perjantai-iltana jengiä on 50% vähemmän mutta meteliä riittää. Pukumiesten nauru raikaa ja käsiä taputetaan innostuksesta yhteen vähän väliä. Salkut ovat kädessä edelleen, mutta toiseen kainaloon on saattanut ilmestyä pelikoneesta voitettu jättimäinen Pikachu-pehmolelu.

 

DSC_1883.jpg

DSC_2330.jpg

DSC_1806.jpg

 

Lentokoneen draamanäytös alkaa olla ohitse.

Japanilainen ujo rouva tosin on edelleen häkeltynyt ja shokissa. Espanjalaispariskunta sen sijaan leikkii lapsenlapsensa kanssa, kierrättää skidiä jokaisen penkkirivin luona ja juttelee iloisesti muille matkustajille.

 

xx Sara

Tags:
,

D8X_2472-3.jpg

 

Kirjakauppoja, teemakahviloita ja 2hand myymälöitä. Eikä yhtä ainutta väärään suuntaan valittua metromatkaa!

Mikä riemu puhkesi kun kolme päivää jatkunut sadeputki tänään vihdoin tuli päätökseensä – wohooo! Aika mieletöntä kulkea kaduilla kuivissa housuissa ja kengissä.

Haahuiltiin Kagurazakan ja Harajukun kapeilla kujilla kokonainen päivä. Aikaisemmista reissuista tutut alueet aukeavat ihan uudella tavalla kun niissä viipyy hieman pidempään. Ja erityisesti kun niissä vielä eksyy muutaman kerran.

Mukaan tarttui tänään(kin) vaikka mitä mielenkiintoista. Baskeri, sateenkaaripehmis ja pinkkiä pastaa 😀

 

D8X_2611-5.jpg

DSC_0905-2.jpg

D8X_2326.jpg

D8X_2382.jpg

D8X_2732-2.jpg

D8X_2761.jpg

D8X_2510-3.jpg

D8X_2756.jpg

D8X_2892-2.jpg

D8X_2902.jpg

DSC_1094.jpg

D8X_2696-5.jpg

D8X_2334-3.jpg

 

xx Sara

Tags:
,

D8X_2099.jpg

 

Useampikin miljoona. Niitä vaan vilisee kaikkialla. Läpinäkyviä, värikkäitä, mustia ja valkoisia. Enimmäkseen läpinäkyviä.

Sateevarjoparkkeja on joka kaupan edustalla. Vain harva on pukeutunut sadetakkeihin, goretexiin tai kumisaappaisiin, kuten meillä suomalaisilla on sadepäivänä tapana. Suurimmalla osalla on tyylikkäät vaatteet, siistit kengät ja varjo. Jopa pyöräilijöillä.

Tultiin Jannin kanssa Tokioon täksi viikoksi kuvaamaan yhteistyökumppanilleni Finnairille materiaalia. Kauhulla katsottiin eilen Tokion säätiedotusta kun ajettiin Helsinki-Vantaata kohti. Kaksi päivää rankkasadetta, mitä ihmettä me tehtäisiin?!

Vastaus kuuluu, että juuri sitä mitä suunniteltiinkin. Liikutaan kaupungilla ja puistoissa, syödään sushia ja valokuvataan Tokion arkea – ihan niin kuin poutasäälläkin. Tällä kertaa vaan kannetaan varjoja mukanamme.

Varjomeressä on ihan oma fiilis. Kaupungin valoja heijastava märkä asfaltti ja kastuneet pienet yakitorikujat näyttävät niin tunnelmallisilta. Tokio tuntuu ja näyttää ihan erilaiselta läpinäkyvän varjon alta, ja minä pidän siitä!

Ensimmäinen päivä meni kohtalaisen tukevissa jet lageissa. Päiväunillekin päädyttiin pariksi tunniksi. Veikkaan, että huomisesta tulee astetta energisempi.

Terkkuja! Palataan pian!  <3

 

D8X_2145-2.jpg

D8X_2216-2.jpg

D8X_2083.jpg

D8X_2307-3.jpg

D8X_2196.jpg

D8X_2162-2-side.jpg

D8X_2132.jpg

 

xx Sara