Luontoon saapuessa vuodenajan vaihtumisen merkit huomaa helpommin. Maaruska on alkanut ja mökin piha on täynnä lehtiä. Kymmeneltä on jo pilkkopimeää.

Ollaan oltu tällä samalla elokuun viikolla mökillä jo useampana vuonna. Kesän viimeisiksi päiviksi me näitä kutsutaan. Kokoonpano on pysynyt vuodesta toiseen samana (uusin tulokas tosin kasvanut niin paljon, ettei häntä tunnista enää samaksi tyypiksi). Myös kauppalappu on joka vuonna vakio, listalta löytyy heti ensimmäisenä kynttilöitä, lettuvälineet, suolakurkkuja ja Reittisen rieskaa.

Tykkään tästä loppukesän ja alkusyksyn välimaastosta ihan hurjan paljon. Meri on lämpötilaltaan täydellinen virkistävään aamu-uintiin ja riippukeinussa on kiva loikoilla vaarin vanhassa villapaidassa. Mustikoitakin löytyy vielä metsästä, kunhan tietää vaan oikeat paikat.

Kolme päivää meni hurauksessa. Ollaan kuunneltu 1-vuotiaan mainioita juttuja ja kiipeilty portaita joka käänteessä. Jättimäinen lelukori, jonka vanhimmat asukit lienevät 70-luvulta, on ollut kovassa käytössä. Aamuisin loikoillaan sängyssä ja iltaisin saunotaan puukiukaan kosteissa löylyissä.

Vuoden päästä sitten taas <3

 

 

     

 

xx Sara

Tags:
,

 

Istutaan parhaillaan autossa matkalla mökiltä kotiin. Ei taideta olla ainoita. Autojono matelee hidasta vauhtia Kouvolan liittymän kohdalla ja Radio Novalta raikaa samat hitit kuin 10 vuotta sitten. Mutta mikäs tässä, eipä meillä kiire ole. Salmiakit tosin on jo syöty.

Juhannus oli rentouttava, oikeastaan koko juhannusviikko oli. Tarkoitukseni oli pitää etäviikko mökillä, mutta ei sitä ehkä siksi voi oikein kutsua. Tein töitä suunnilleen kaksi tuntia päivässä.

Vietin 5 yötä meidän mökillä Haminassa ja juhannusviikonlopun Juuson mökillä Suomenniemellä. Valvottiin myöhään ja nukuttiin pitkään. Kuunneltiin vanhoja suomihittejä, kokkailtiin ja pelattiin lautapelejä. Uitiin helteessä ja kaatosateessa. Käytiin uistelemassa ja nautittiin hiljaisuudesta.

Parasta oli kun lähdettiin perjantaina extempore juhannustansseihin veneellä, tuntia ennen ovien sulkemista. Ehdittiin just sopivasti pyörähdellä Kultaisen nuoruuden tahtiin. Hyvää harjoitusta ensi viikonlopun häihin! 😀

Oli niin ihanaa ettei olisi tehnyt mieli lähteä vielä kotiin. Päätettiinkin vielä tänään viettää kokonainen mökkipäivä saaressa. Lämmitettiin sauna ja hypittiin viimeiset pommihypyt laiturilta ennen kotimatkaa.

Miten mieletön juhannus. Olipa ihana olla mökillä vuoden tauon jälkeen. Muitsinhan minä, että siellä on kaunista, mutta pikkuisen taas yllätti, että näin kaunista.

Akut on ladattu uutta viikkoa varten! Toivottavasti sielläkin! <3

Ps. auringonlaskuja tulee ikävä.

 

  

 

 

xx Sara

Tags:

 

Meri kimaltelee auringossa ja kaislat tanssivat tuulessa. Lounaistuuli puhaltaa tänään kovempaa kuin aikaisempina päivinä. Mökkilaiturilla ei voi pelata korttia, mutta kylmä siinä ei missään nimessä ole. Havahdun miettimästä, että jos aallot olisivat hieman korkeimpia, vaikka tuplakokoisia, voisikohan niillä surffata?

Sorsapoikue näyttää siltä kuin olisi joutunut ahdinkoon. Koko perhe on ajautunut kaislikkoon. Ehkä tuulelta suojaan? Tuskin niillä mitään hätää on.

Mökkipihan suunnilleen jokaiseen puuhun on tänä keväänä kiinnitetty linnunpönttö. Ollaan seurailtu lintujen liikkeitä ja availtu lintukirjaa tiheään tahtiin. Isä on jopa hankkinut lintukirjan, jolla pystyy soittamaan eri lintulajien laulua. Aina ei ole varma tuleeko äänet kirjasta vai luonnosta.

Kolme ja puoli päivää takana mökillä. Se ei ole ihan hirveän paljon, mutta siinä ajassa on ehtinyt jo rentoutua ja tottua erilaisiin rutiineihin, kuten aamu-uintiin ja tiskiveden lämmittämiseen hellalla.

Valokuvaaminen tuntuu ihanalta. Kauneutta ja lämmittäviä muistoja on ympäristössä niin paljon, että voisin viettää täällä vaikka kuukauden kamerani kanssa. Valokuvaaminen herättää muistot uudestaan henkiin ja auttaa tarkastelemaan niin muistoja kuin miljöötäkin uusin silmin.

Selasin eilen vanhaa vieraskirjaa. Sieltä löytyi merkintöjä vuosikymmenien takaa. Ensimmäinen merkintä oli vuodelta -80. Siinä äiti ja hänen viisi ystäväänsä seisovat aitan edessä talkoohommissa. Vuosi ennen kuvan ottoa isä ja äiti olivat aloittaneet seurustelemaan samaisissa maisemissa, mökkirannassa.

Valmistettiin eilen muurinpohjalettutaikina kerrankin oikeaoppisesti ohrajauhoon. Apua miten hyviä letuista tuli, en tiedä olenko koskaan syönyt näin hyviä!

 

  

 

Harvoja asioita, joista en mökillämme pidä on käärmeet. Tai pikemminkin käärmepelko. Ei täällä käärmeitä kovinkaan usein näy, mutta joskus on näkynyt. Joudun joka kerta ulkohuussille lähtiessäni hyväksymään, että saatan metsäpolulla törmätä käärmeeseen. Yleensä juoksen koko matkan, ihan varoiksi.

Kauneinta täällä on illat. Rakastan sitä kun auringonlasku maalaa puunlatvat kultaisiksi ja pumpulipilviin ilmestyy vaaleanpunaiset ääriviivat. Joskus viivat ovat oransseja, joskus purppuraisia. Toissapäivänä laskeva aurinko oli kuin suuri tulipallo. Näytti kun vastarannan pieni bonsaisaari olisi ollut ilmiliekeissä.

Rakastan aamu-uintien ja iltasaunan jälkeistä raukeaa oloa. Pihatöihin uppoutumista ja perunoiden pesemistä. Sitä kun ulkona vietetyn päivän jälkeen kietoutuu 70-luvun retrolakanoihin ja nukahtaa välittömästi.

Keittiöstä kuului juuri lause, joka sai minut nostamaan katseeni ja naurahtamaan. Yleensä en kuule ympäriltäni mitään kun olen koneella, mutta tällä kertaa havahduin: “Nyt mennään ulos ja minä haluan lasin proseccoa”.

Mukavaa juhannusviikkoa!

 

 

xx Sara