Ensimmäistä kertaa keramiikkapajalla 04 October, Oct 2019 - 09:32
*keramiikkapaja saatu yhteistyönä
Studion ovi on auki kun saavun pyörällä paikalle hieman ennen muita. Musiikki kantautuu ulko-ovelle, täällä on tekemisen meininki. Huoneen seinät on vuorattu lattiasta kattoon luonnonsaviruukuilla ja -astioilla. Osa on myynnissä, osa polttamatta. Keskellä tilaa seisoo essuun pukeutunut Eva, leveä hymy kasvoillaan. Viikoittainen keramiikkakurssi on juuri loppumaisillaan. Kurssilaiset kirjoittavat nimikirjaimia töihinsä, osa hörppii savikupeista teetä. Tee on kuulemma tuotu Lontoosta, Eva vietti siellä juuri kaksi viikkoa alan messuilla ja myi/sai jälleenmyyjille myyntiin koko paikalle raahaamansa tuotannon, aina viimeistä kuppia myöten.
Janni täytti 30 ja me annettiin kotkalaisen mimmiporukkamme kanssa hänelle lahjaksi ohjelmapäivä. Erinomainen syy nähdä tiiviimmin tällä jengillä ja tehdä yhdessä kaikkea kivaa! Iltapäivän ohjelmassa on kahden tunnin keramiikkapaja ihastuttavassa UDUMBARA:ssa.
UDUMBARA on ekologinen studio keskellä Helsingin Kallioa. Täällä sijaitsee Evan galleria ja työpaja. Tilassa järjestetään myös dreijauskursseja, workshopeja ja Airbnb -kokemuksia. Paikalla on käynyt viime aikoina mm. työporukoita ja polttariseurueita
Udumbaran Keramiikan tuotteet valmistetaan paikan päällä aidosta kotimaisesta Kultelan tiilitehtaan punasavesta. Luonnonsavi luo astioihin ihanan rehevän maanläheisen luonteen. Se ei vaadi monimutkaista prosessointia ja se poltetaan matalassa lämpötilassa aurinkoenergialla valmiiksi tuotteeksi.
“En koe, että on tarvetta tuottaa paljon esineitä maailmaan joka on jo ihan “ähkyssä” liiasta tuotannosta”, Eva kommentoi. UDUMBARA:n koko tuontanto onkin käsin dreijattua, uniikkia piensarjaa. Evan kukkaruukkuja myydään mm. Kämp Gardenissa.
Studiolle sai tuoda omat eväät. Lastaan pöydälle viiniä, rypäleitä ja linssisipsejä. Tytöt saapuvat ihan kohta. En malta odottaa, että pääsen testaamaan dreijausta. En ole koskaan kokeillut! Luonnonsavi käyttäytyy hieman eri tavalla teolliseen saveen verrattuna. Siitä ei kuulemma kannata teeastiastoa lähteä kasaamaan, etenkään ensimmäisellä dreijauskerralla. Mielummin jotain, mikä voi vähän repsottaa. Sovittiin, että jokainen valmistaa kukkaruukut. Ruukkuja saa tehdä niin monta kuin haluaa, mutta vain yksi paras poltetaan aurinkoenergialla toimivassa uunissa. Ruukun saa kotiin parin viikon päästä.
Eva opettaa jokaista yksitellen. Tällä välin muut voivat harjoitella omineen, dreijauspisteitä löytyy tilasta yhteensä neljä. Ensin hän kuitenkin opastaa dreijauksen vaihe kerrallaan aina saven keskelle asettamisesta valmiin ruukun irroittamiseen dreijasta.
Eva istahtaa jakkaralle ja painaa jalallaan dreijan pyörimään. “Älä sitten ota kuvaa missä nauran suu auki”, Eva kommentoi ja nauraa suu auki.
Rento musiikki soi ja neljä dreijaa pyörii. Välillä kuuluu kehuja, välillä naurua. Jos Jannin päiväkotikokeilua ei lasketa, niin kukaan meistä ei ole dreijausta aiemmin testannut. Muutama on kuitenkin dreijalla kuin kotonaan, huom. minä en kuulu tähän porukkaan 😀
Terapeuttista, luovaa ja pirun haastavaa. Kaikkea tätä dreijaaminen on. Eniten nautin siitä miltä dreijassa pyörivä savi käsissäni tuntuu. Ruukun muoto voi vaihtua hetkessä, siinä on jotain tosi taiteellista. Vaiheita ja muistettavaa on paljon, mutta ei tässä hyvä tarvitse heti olla.
Sanomattakin selvää, että palo syttyi. Suunnittelen tosissani kurssille ilmoittautumista.
Kaksi tuntia on täyttymässä. Minulla on kaksi ruukkua valmiina. Toinen on perinteisempi, kauniin tasainen ja pyöreä. Toiseen ruukuista onnistuin tekemään renkaita (kuva alla). Kumpi menee polttoon ja kumpi uusiokäyttöön? “Valitse se perinteinen, erikoiset ruukut on melkein kivempia kuvamuistoina.”, Eva suosittelee. Ehkä punasaven oranssi väri pukee perinteistä ruukkuani paremmin. Päätän kuunnella Evaa ja nappaan kuvan muistoksi toisesta ennen kuin kiikutan sen uusiokäyttöön menevien savien laatikkoon.
“Tällä pajalla opitaan dreijaamaan ja luopumaan”, Eva muistuttaa. Jälkimmäinen on kuulemma tärkeämpi.
Keramiikkapajan jälkeen siirrytään saman taloyhtiön sisäpihalle vuonna 1929 perustettuun legendaariseen Arlan saunaan. Saunasta matka jatkuu korttelin päähän, Fleminginkadulle suosikki ravintolaani Winoon illalliselle. Voin suositella kaikkia kolmea – toimii erityisen hyvin näin niputettuna!
Iso kiitos vielä Eva! Oli ihan mahtava kokemus!
xx Sara