Nyt ÄKKIÄ niitä tuloksia 27 April, Apr 2015 - 16:00
Äkkiä, kiire, nopeasti ja nyt heti. Yhteiskunnassamme arvostetaan maksimaalisia muutoksia mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tämä näkyy vahvasti myös treenituloksien tavoittelussa. Anteeksi nyt vaan, mutta miksi helkkarissa?
shirt H&M* // pants Lindex* / shoes Nike* / watch Suunto Ambit3* (*=gifted)
Myönnetään. Olen aika pitkälti itsekin sitä tyyppiä, joka bongaa Pinterestistä täydellisen hiusmallin ja suuttuu kun ei saakkaan kampaaja-aikaa samalle päivälle. Saatan olla monessa asiassa hyvinkin äkkipikainen ja tehdä päätöksiä fiilistuntumalla, mutta kroppani suhteen teen poikkeuksen.
Olen tästä jauhanut ennenkin, mutta minua vaan edelleen jaksaa kauhistuttaa kaikki nämä dieettiohjelmat, joissa tyyppien elämä pistetään täysin päälaelleen kahdeksi kuukaudeksi. Sipsien ja kääretorttujen tilalle tulee valmiiksi annostellut jauheliha-parsakaali tupperwaret. Sohvaperunasta siirrytään samalta seisomalta 2 x treeniin per päivä. Olenko minä ainoa, jota kiinnostaa tuo loppupunnituksen jälkeinen elämä?
Pahoin pelkään, että syy miksi “6kk loppupunnituksen jälkeen” jatko-osia ei nähdä on se, että laihdutusinnon suhteen on tehty monen kohdalla U-käännös. Miksi ihmeessä nämä dieettiremontit pitää toteuttaa näin nopealla aikavälillä kun samoihin ja varmasti huomattavasti pysyvämpiin tuloksiin päästäisiin esimerkiksi vuodessa? Mitä nopeammin, sen paremmin. Tuntuu, että on paljon siistimpää saada äärimmäiset tulokset kolmessa kuin 10 kk:ssa. No minusta niin ei ole.
Omaan vahvan itsekurin ja pystyn kyllä haastamaan niin psyykkistä kuin fyysistäkin minääni, mutta samaa mautonta ja kuivaa safkaa joka päivä, tuohon minusta ei olisi. Miksi ihmeessä ruokien suunnitteluun ei voida pistää isompaa panostusta? Olen törmännyt todella moneen laihduttajalle suunniteltuun ruokavalioon, jossa toistuu yksitoikkoiset raaka-aineet ja mauton toteutus. Puhutaankin siitä kuinka “ruoka on polttoainetta”. No kelle on ja kelle ei, minulle se ei ainakaan ole.
Hyvä ruoka voi olla myös terveellistä. Olen monesti miettinyt, että eikö laihduttajien ruokavaliossa olisi syytä nimenomaan panostaa maukkaisiin ja terveellisiin aterioihin? Koko hommasta tulisi huomattavasti mielekkäämpää. Treeniohjelman kylkeen lyötäisiinkin kasapäin reseptejä (huom rasvaton jauheliha+parsakaali ei ole resepti), joissa hyödynnettäisiin monipuolisesti lihoja, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä erilaisia mausteita ja yrttejä. Vietäisiin eteenpäin nimenomaa sanomaa siitä, kuinka terveellinen voi olla myös hyvää.
Mielestäni laihduttajan olisi myös hyvä tietää ne todelliset syyt miksi terveellinen elämä tosiaan kannattaa ja miksi takaisin vanhaan ei kannata kääntyä. Tähänkään ei liian usein törmää. Annetaan treeniohjelma ja ruokavalio ja sanotaan, että näin on hyvä ja terveellisempi, muttei perustella sitä miksi esimerkiksi tiettyjä raaka-aineita kannattaa suosia ja mitä vaikutusta näillä oikeasti on hyvinvointiisi ja tätä kautta omaan persoonaasi. Laihdutuksen kylkeen olisi hyvä saada mielenkiintoisia ja motivoivia luentoja aiheesta.
Yksi syy siihen miksen Bikini Fitnessin faneihin kuulu on tuo samainen kiire, joka lajia vahvasti varjostaa. Lajin yhdeksi suurimmista ongelmista on noussut se, että osa jengistä haluaa timmiin kisakuntoon mahdollisimman nopeasti. Ei muuta kun nollasta sataan kolmessa kuukaudessa. Miksi ihmeessä? Äärirajoille viety liian lyhyt valmistautuminen yleensä kostautuu. Arkeen palaaminen tuo kilot takaisin, mahdollisesti moninkertaisena. Lihomisen myötä tulee ahdistus, pakko päästä takaisin kuntoon = kierre on syntynyt.
Jos minulta kysytään, niin dieettien suunnittelussa niiden jälkeinen elämä olisi syytä asettaa suurennuslasin alle. Mitä tapahtuu ankaran dieetin jälkeen? Mitä jos suhtautuisimmekin dieetteihin elämäntaparemontteina, jolloin niistä tehtäisiin juuri oman näköisiä. “Uuteen elämään”, joka kuitenkin olisi oman näköinen, lähdettäisiin rauhassa. Siihen sisältyy mielekästä liikuntaa ja hyvältä tuntuva, monipuolinen ja säännöllinen ruokavalio. Puhutaan, että noin puoli kiloa viikossa on pysyvän laihdutuksen tahti, lopullisten tulosten ei siis tarvitse syntyä viidessä kuukaudessa. Myös iho kiittää maltillisesta laihdutustahdista. Nopeasti laihduttaminen + iholeikkaus vai ihan vaan rauhallisempi tahti ja ei iholeikkausta? Elämäntaparemontti vie ehkä enemmän aikaa, mutta on mielekästä ja pysyvämpää. Siihen voi huoletta sisällyttää herkkupäiviä ja synttäritarjoiluja, koska ne ovat kuulkaas osa tätä elämää.
Osaako kukaan sanoa, että mistä tämä järjetön kiire ylipäätään tulee? Ovatko ihmiset yksinkertaisesti malttamattomia? Luulisi jokaisen jo tässä vaiheessa tietävän, että kiireessä toteutetun ankaran dieetin tulokset tuskin tulevat kovinkaan kauaa pysymään. Olisiko jo vihdoin aika haudata “äkkiä timmiin kuntoon” ja siirtyä “rauhallisesti ja varmasti pysyvään kuntoon“? Minusta kyllä. Mitä te olette mieltä?
kuva: Janni / Just My Imagination
T. Sara
Mimmijam
Posted at 17:09h, 27 AprilTäällä ilmottautuu myös yksi, ketä kiinnostaa diettien jälkeinen elämä ja se kuinka pysyviä tulokset ovat. Ymmärrän toki, että onhan se hienomman kuuloista kertoa, että tuloksia on tullut 3kk kuin 10kk, mutta eikö kuitenkin haluttu lopputulos, kuten pysyvä hyvä olo ja varmuus omasta kropasta, ole paljon mielekkäämpää saavuttaa sitä kautta, että siitä myös nauttii. Siksi olenkin paljon ihaillut Unelma itsestä -projekteja, joissa selvästi keskitytään myös mielen terveyteen pelkän kropan muokkaamisen sijaan. Mielestäni on älytöntä, että jotkut voivat kuvitella terveelliseksi elämiseksi pelkän maitorahkan ja pähkinöiden syömisen, kyllä sitä ihminen tarvitsee vähän jotain muutakin voidakseen hyvin!
saratickle
Posted at 05:47h, 28 AprilSiis juuri tämä, että mikä ihmeen 3kk. Miten ihmisen oletetaan jatkavan siitä? Samalla tavallako, ruoan punnituksilla ja tuplasti treenaamalla? Dieetin jälkeen tapahtuu satavarmasti U-käännös. Ei kukaan voi jatkaa tollasta elämää.
Mitä väliä on siis sillä, että muutosta tapahtuu 3kk, jos tavotteena on saada pysyvä hyvinvointi. Mielestäni tärkeempi kysymys on, että missä ollaan esim 5 tai 10 vuoden päästä.
Mimmijam
Posted at 14:38h, 28 AprilNimenomaan! On se kumma, kun muissa asioissa kyllä painotetaan pitkäjänteisyyttä ja tavoitteita tulisi asettaa pidemmälle tähtäimelle, mutta dieettien suhteen tuntuu olevan aivan eri meininki, juurinkin se “tänne kaikki heti” -asenne.
Elinannk
Posted at 17:21h, 27 AprilMie olen miettinyt ihan samaa jo pitkään. Sama juttu, kun jossain blogeissa olen seurannut näitä “nyt tiputetaan kiloja oikein nopsaan” -juttuja ja sitten ne kaikki tulee takaisin hetkessä, kun on oltu vain dieetillä eikä painoa ole pudotettu sillä tavallisella terveellisellä kotiruualla ja arkeen sopivilla elämäntavoilla. Jos esimerkiksi ei dieetin jälkeen ole aikaa käydä salilla 5x viikossa, niin se pitäisi huomioida siinä dieetilläkin, että se toteutetaan niin, että keksitään laihduttajalle sellaisia liikuntamuotoja, joita pystyy harrastamaan ja haluaa harrastaa tavallisessa arjessakin. Silloin liikkumisesta tulee tapa ja tulokset on taatusti pitkäkestoisemmat.
pikkuhiawatha
Posted at 18:46h, 27 AprilSamaa mieltä! Kunnon dieetti on sellainen, että sitä voi noudattaa elämäntapana – vaikka hamaan loppuun saakka. Ruoan on oltava hyvää ja treenien sellaisia joita voi arjessa aina toteuttaa. Väliin on mahduttava välillä herkkuja, koska sellaista elämä on 🙂 Ainakin minun elämäni!
saratickle
Posted at 05:49h, 28 AprilJuuri näin, komppaan! 🙂
Eli vähän avarakatseisuutta kiitos!
Laura Hämäläinen
Posted at 17:54h, 27 AprilOlen niin samaa mieltä tästä ja juurikin tuosta ikävästä varjopuolesta fitness lajeissa – pakko päästä nopeasti lavoille, kiire dietille ym. Välillä hirvittää jotkin tarinat, osa tietysti ymmärää mennä fiksummin ja ajan kanssa ja pisteet heille siitä.
Se mikä itseä kiehtoo CrossFitissä on se että a) ei dietata b) ei tehdä ulkonäön vaan suorituksen takia jotakin c) kiire kostautuu koska silloin huonosti tehty pohjaduuni paljastuu 😀 ja sitä rakastan.
saratickle
Posted at 05:51h, 28 AprilSiinä vaiheessa, kun treeni siirtyy ulkonäkökeskeisyydestä suorituksiin ja niissä kehittymiseen ollaan päästy homman ytimeen!
Ihanaa, että oot löytäny sulle oikeen lajin <3 Mä niin haluan päästä testailemaan tätä vielä 😉
Mari H
Posted at 17:55h, 27 AprilNiin, olishan se mukavaa herätä huomenna viiskytkilosena tai ainakin samaan fiilikseen kuin silloin aikoinaan, kun maha ei pömpöttänyt ja oli ns. laiha olo.
Olen malttamaton, pitäisi saada kaikki heti ja jos nyt sitten en satu heräämään huomenna viiskytkiloisena, niin masennun ja syön illalla kaikki suklaat kaapeista 😉 Ei vaiskaan, en pysty syömään niitä, kun söin ne jo tänään pois ;D
Oon sen verran kyllästynyt pelkkään laihuttamisen ajatteluun, että olenkin ajatellut testata seuraavaksi ihan normaalia elämää. Jos yrittäisi syödä edelleen ihan normaalia kotiruokaa, kunhan vähän kiinnitän huomiota annoskokoihin ja kävisin välillä siellä lenkilläkin (nyt kun olen saanut koivet kuntoon!!).
En kertakaikkiaan pysty siihen, että söisin jonkun toisen määrittämällä tavalla. Valmiit ruokavaliot, ei kiitos. Jos en opi koskaan syömään kohtuudella, niin sitten en opi, mutta lenkille menen silti.
saratickle
Posted at 05:44h, 28 AprilSuunnitelmasi kuulostaa tosi hyvältä! Multa hävin turvotus kun opettelin kokkaamaan. Monipuolisen ruokavalion merkitystä ei voi liikaa korostaa.
Liiku ja harrasta sinulle sopivaa lajia. Panosta vihanneksiin ja tsekkaile ateriarytmiä (3h välein) + annoskokoja. Tällä saat muutoksia aivan varmasti.
Kiikkupiikku
Posted at 20:44h, 27 AprilMä oon niin samaa mieltä. Ennen vetäsin itteni kauheella kiireellä kondikseen. Jojoillut siis koko aikuisikäni. Dieettipäissäni en raaskinut edes kokonaista rahkapurkkia syödä. Aamulla puolikas rahka marjoilla, lounaaksi salaatti, välipala hedelmä, päivällinen salaatti ja iltapala puolikas rahka marjoilla. No johan lähti kilot, mutta saman tienhän ne tuli takaisin.
Vuosi sitten talvi oli jotenkin tosi rankka, söin ihan hirveästi herkkuja ja se vain pahensi oloa. Lihoin jonkin verran. Nyt aloitin viime elokuussa käymään ihanassa kuntokeskuksessa, jossa on mahtavat ryhmäliikunnat. Olen nauttinut niin paljon!!! Liikuttua on tullut enemmän kuin koskaan ja tuntuu mahtavalta. Ruokapuolikin on aika hyvin hanskassa. Pt:ltä saadut ojeet ja yhteiset treenit on myös auttaneet paljon. Syksystä alkaen olen laihtunut rauhalliseen tahtiin koosta 38-40/M-L kokoon 36/S. Mutta vaa’alla en käy. Joskus kun kävin oli painoa lähtenyt 5kg. Vähemmän kuin toivoin. Nyt uskoisin, että enemmän, tai sitten ei. Ahdistaa liikaa se vaa’an luku. Olen tyytyväinen itseeni, kun en käy vaa’alla. Lihaksia olen saanut hurjasti. Tänään katsoin itseäni salilla peilistä; onko tuo pyöreä peppu, lihaksikkaat kädet, kapea vyötäri ja kaunis selkä tosiaan mun? Vatsalihasten keskiviiva ja ylimmät palkitkin jo vienosti pilkottavat. Hitot siitä vaa’asta, idioottimainen keksintö!
saratickle
Posted at 05:41h, 28 AprilTäällä ollaan varsin onnellisia sun puolesta! 🙂 Oon itsekin siirtynyt kaloreiden ja vaa’an kyttäämisestä omaan fiilikseen. Terveellinen ruoka saa oloni hyväksi. Voin hyvin, näytän hyvältä ja myös toimin arjessa positiivisemmin. Terveys ja hyvinvointi on siis iso osa persoonaani. Jos syön perjantai-iltana pussillisen karkkia, mulla tulee huono olo. En mä sitä halua. Mutta jos syön herkkuja kohtuudella, se ei vaikuta fyysiseen olooni. Kohtuus on tosi hyvä mittari, ja sitä kannattaa noudattaa.
Oma fiilis on huomattavasti tärkeämpi kun vaa’an lukema. Etenkään perusvaakaan ei ole järkeä mennä. Jos jotain sulle suosittelisin niin InBodya. Se voisi olla kiva palkinto tollaisen fyysisen ja henkisen muutoksen jälkeen 🙂
Minskin
Posted at 02:58h, 28 Apriltotta turiset! 🙂
Ei ne läskitkään ole yhdessä yössä tulleet, joten eivät ne ihan heti suostu myöskään lähtemään.. Muutenkin ihan vaan pelkän ulkonäön takia treenaaminen on vähän kyseenalaista, kyllä siitä liikunnasta pitäis vähän muutakin saada kuin timmi kroppa.. olishan se ihan plussaa et tykkäsi edes vähän siitä urheilulajista mitä tekee :D.
Musta tuntuu, että toi kiire on vaan sellainen “joukkohysteria”.. On muodikasta olla kiireinen ja siks täytyy siihen aina vedota, vaikkei oikeesti edes olisikaan mihinkään kiire.. Kiva huomata sit myöhemmin, et “oho, minne meni se 5 vuotta!?”
saratickle
Posted at 05:34h, 28 AprilSanoppa muuta! Jos ulkonäkö olis ollu päämotiivina meikäläisen liikunnooissa, niin olisin luovuttanut jo ajat sitten 😀
Nitsku
Posted at 03:23h, 28 AprilTosi hyvin kirjoitettu! Oon kyllä niin samaa mieltä sun kanssa. 🙂 Mun mielestä ihmisten pitäis tajuta, että kropan muokkauksessa, on se sitten laihdutus tai lihasten kasvatus, hitaus on valttia. Kuten kirjoitit, niin mielummin elämäntapamuutos (joka tulee suuremmalla todennäköisyydellä kestämään loppuelämän) vuodessa kuin rääkki kropalle kolmessa kuukaudessa!
saratickle
Posted at 05:32h, 28 AprilMahtavaa, että siellä ollaan samoilla linjoilla! Sillä mitä tapahtuu 3kk:ssa ei ole mitään väliä, mutta sillä mitä tapahtuu 10 vuodessa on.
Janette
Posted at 04:26h, 28 AprilOon ihan samaa mieltä sun kanssa Sara! Nykyään tuntuu, että jokainen tahtoo just heti saada tuloksia yms. ja pettyy kun niitä ei tule, joka yleensä johtaa sortumiseen. Miksi ei voisi rauhassa rakentaa jotain kestävää? Miksi ei voisi hyvillä mielin urheilla ja syödä perus terveellistä ruokaa? Sitä mä vain ihmettelen. 🙂
saratickle
Posted at 05:31h, 28 AprilNo juurikin sitä pohdin myös minä! Jo pelkästään sana dieetti aiheuttaa täällä inhoreaktion!
Nii
Posted at 05:07h, 28 AprilTämä oli hyvä postaus! Itsehän hairahdin tammikuussa Bikini Challenge-dieettiin ja hohhoijjakkaa. Mietin eka viikon jälkeen jo että mitä ihmettä mun päässä liikkui… no ei vissiin oikein mitään. Juu ei ole se kaikesta kieltäytyminen ja vihannesten punnitseminen (plus rajaaminen – osassa oli toki liikaa kaloreita) ja kanan vedessä paistaminen ihan mun juttu. Ei sen pitäisi olla kenenkään normaalin ihmisen juttu… tuntuu että porukalla on maalaisjärki ihan kadoksissa, noudatetaan sokeana jotain ryhmäohjelmaa ja puhutaan että treenataan ammattilaisten ohjeiden mukaan ja ollaan niin täynnä itsekuria ja jaajajajjaa. Joo, onhan ne tekijät ammattilaisia – mutta että oikeasti, ihan oikeasti-oikeasti, tismalleen samat ruoka- ja treeniohjeet käyvät esim. 50-kiloiselle, aiemmin ehkä pikkulenkkejä tehneelle ja ehkä jonkunlaisen peruskunnon omaavalle, 155-senttiselle toimistotyötä tekevälle ja vaikka 80-kiloiselle, aiemmin jo punttia treenanneelle ja hyvässä kunnossa olevalle, 178-senttiselle liikunnanohjaajalle? Oikeasti? Ei mene mulle läpi.
Mä oon laihduttanut raskauskilot mukaanluettuna 28 kiloa (joista n. 5-6 on tullut nyt takaisin) kahden ja puolen vuoden aikana. Kahden ja puolen vuoden! Samassa ajassa oon mm. kasvattanut salilla sarjapainoja isoissa liikkeissä kymmeniä kiloja ja esim. vipunostoissa 4kg-10kg, nostanut pomppua noin 15cm, pidentänyt “lyhyttä iltahölkkää” puolesta kilometristä viiteen kilometriin (no okei, nyt en voi enää juosta selkä- ja polvivaivojen vuoksi mutta silti), parantanut hurjasti liikkuvuutta ja kaikista selkäongelmista huolimatta myös päässyt suurimmasta osasta eroon. Peruskunto on sillä tasolla että 1,5 kuukauden lähes totaalisen treenitauon jälkeen pystyin tekemään kovalla sykkeellä kuntonyrkkeilytreenin ilman mitään ongelmaa (paitsi hartiajumien laukeamisen aiheuttama hetkellinen huimaus ja pyörrytys :D). Tällä pudotustahdilla en ole juuri kuullut “hui kun sä oot laihtunut”-kommentteja yhtä n. 7 kilon nopeampaa rutistusta lukuunottamatta, enkä usko että kukaan muu sitä kilomäärää oikein tajuaakaan. Eikä sillä ole väliä. Pääasia että mulla on nyt hyvä olla ja voin syödä surutta niitä herkkujakin, kun en oikeastaan ajattele sitä painonpudotusta varsinkaan enää.
Viimeinen niitti tähän rennompaan suhtautumiseen oli 1,5 kuukautta sitten todettu ylikunto. Se tunne, kun joudut jättämään leppoisahkon lentopallon pelaamisen kesken taivaisiin nousseiden sykkeiden ja pahoinvoinnin vuoksi tai se, kun entisen perussalitreenin jälkeen olet neljä päivää niin jumissa ja tukossa kuin voi olla, on kamalaa. Se on ka-ma-laa. Ja siihen pääsee sillä, että treenaa menemään monta, monta kuukautta 5-8 kertaa viikossa hurjalla intensiteetillä vaikka olisi väsynyt tai vähän flunssainenkin, vaikka olisi nukkunut edellisenä yönä vain kolmisen tuntia kuumeilevan lapsen kanssa, vaikka migreeniä pukkaisi ja haluaisi vain jäädä sohvalle. Ja kaikki tämä siksi, että piti vain olla parempi kuin muut, paremmassa kunnossa, parempi itsekuri. Joo olinpa tosi hyvä ihminen! Ihan mahtava suorastaan. Kyllähän sitä nyt kunnon suomalaisen pitää vähintään itkeä treeneihin lähtiessä kun ei jaksaisi, mutta menee silti koska on pakko.
Joo, tämän vuodatuksen tarkoitus oli siis sanoa että asiaa. Asiaa, asiaa, asiaa. Minä aion tästä lähtien treenata just silloin kun on sellainen olo ja just niitä lajeja kuin huvittaa. Jos jollakin viikolla huvittaa tehdä kolme kävelylenkkiä ja yksi sali niin sitten huvittaa. Ja jos jollakin toisella viikolla tekee kaksi kovan sykkeen pyörälenkkiä, kaksi salia ja kuntonyrkkeilyä niin mahtavaa. Ei se ole niin justiinsa. Elämää on sen treenikalenterin ulkopuolellakin, ja paljon onkin. Niin.
saratickle
Posted at 05:30h, 28 AprilAaaaah kuinka ihana kommentti ja tarina! Arvostan suuresti, että tulit jakamaan tämän. Komppaan sua jokaisessa kappaleessa. Ja kaikki nämä aamulenkit klo 5 kun takana on unta kolme tuntia – mitä hittoa?! Uni ja lepo on treenin kannalta tärkeimpiä. Aamuaerobisesta ei ole mitään hyötyä siinä vaiheessa kun kroppa ja mieli ei ole saanut levätä.
Hei mahtava huomio toi, että kaikille ihmistyypeille kuuluu samat treenit ja safkat. Onko tossa mitään järkeä?
Kaiken A ja O on hyvinvointi, jolloin nimensä mukaan voidaan hyvin. Ei väsytetä itseään puhki treenillä tai vedetä överiksi ruokavaliolla. Sulla on tällähetkellä ihan mieletön asenne, jatka samaa rataa!
Miss T
Posted at 08:00h, 28 AprilJuuri näin Sara, word! Tärkeä kirjoitus jälleen! Kiitos!
Laurarosilla
Posted at 12:09h, 28 AprilKiitos tästä – my thoughts exactly. Olen kauan jo puistatellut päätäni näille kaikenmaailman dieettiohjelmille ja ylipäätään tuolle oman kropan äärirajoille viemiselle. Usein siitä nimittäin seuraa kontrastina juuri se, että dieetin loputtua palataan takaisin vanhoihin tapoihin ja ruokavalio kokee aikamoisen u-käännöksen. Ja en kyllä ihmettelekään – kai sitä nyt tekee mieli mätätä safkaa kaksin käsin, jos on juuri näännyttänyt itseään 3kk syöden pelkkää kanaa, parsakaalia ja riisiä.
Kuuntelin kerran koulussakin, kun pari kaveria, joilla oli ankara dieetti ja treeniohjelma meneillään (huom. nämä henkilöt ovat normaalipainoisia eivätkä olleet tähtäämässä mihinkään fitnesskisoihin tms), juttelivat siinä jauheliha-parsakaali tupperwarejensa äärellä, kuinka “vapaasyöntipäivänä” he vetivät niin paljon kaikkea roskaruokaa ja herkkuja, että yöllä eivät kyenneet nukkumaan ja liekö toinen heistä jopa oksentanutkin kesken unien. Siis MITÄ? Teki mieli ottaa molempia olkapäistä kiinni ja ravistella tytöt hereille. Eihän tossa touhussa ole mitään järkeä, ja luulempa, että tuollaiset päivät, kun syöminen vedetään kerralla ihan överiksi, ovat kropalle paljon epäterveellisempiä, kuin se, että voisi silloin tällöin ihan vapaasti vähän herkutella.
Miksi pitäisi elää tylsää, kurinalaista elämää ja kitkutella niukalla energiansaannilla kolme kuukautta, kun voisi tehdä asiat niin paljon fiksummalla tavalla? Aargh, kyllähän mä toki tiedän, että niitä tuloksia halutaan juuri siinä hetkessä nopeasti, mutta en vaan ymmärrä, miten se ei mene ihmisten kaaliin, että olisi paljon tärkeämpää tehdä niitä muutoksia pitkällä aikavälillä. Pikkuhiljaa. Mä niin rukoilen, että jengi viisastuisi ja ihan oikeasti tajuaisi sen, kuinka tärkeää on kuunnella omaa kehoa ja arvostaa sitä. Tuskimpa kukaan ihan oikeasti nauttii siitä kolmen kuukauden rääkistä ja jatkaa sen jälkeen samaa yliaktiivista elämäntapaa, vaan nimenomaan päinvastoin. Superdieetti painetaan reikä päässä ja odotetaan vaan maaliin pääsyä, jotta voi taas syödä synttärikakkua ja herkutella lauantai-iltana. Fiksua touhua.
maila
Posted at 16:12h, 28 April*gifted näkyy toistuvan joka postauksessa, saat ilmeisesti kaiken ilmaiseksi. Onnekas. Toiset joutuu juoksemaan monta vuotta vain yhdillä reikäisillä kengillä ja yhdillä juoksuhousuilla, topilla ja takilla kun rahaa ei ole edes niihin panostaa. Joskus oletko miettinyt että lahjottaisit jotain vähävaraisille? 🙂 Olisi hieno idea. Toivottavasti et myy näitä ilmaiseksi saatuja lukuisia vaatteita, kenkiä ja tuotteita sitten kirpparilla kalliisti.
Emmi / Me time
Posted at 17:42h, 28 AprilParas lukemani teksti aikoihin, NIIN samaa mieltä! Kiitos (taas) Sara <3
Ritan
Posted at 14:30h, 04 MayErittäin hyvä teksti! Tuleepa itsellekin mieleen aika, jolloin halusin saada itseni kuntoon pt:n avulla. Tästä on aikaa kolmisen vuotta. Netin kautta otin pt:n, joka teki minulle siis ruokavalion. Mun ongelma on aina ollut se ruoka, ei koskaan treeni. Olen ollut aktiivinen liikunnallisesti koko elämäni. Siinä sitten hänen pynnöstä kirjoitin viikon ajan (karmeata) ruokavaliotani paperille ylös. Ajattelin, että hän sitä jotenkin kommentoisi samalla kun tekee minulle uuden ruokavalion. Ei sanaakaan siitä, ja en silloin tajunnut pyytää, että onko jotain mihin kannattaisi muutenkin alkaa kiinnittämään huomiota. Esimerkiksi nyt tajuan, että söin ihan liikaa sokeria ja hiilaria ja liian vähän proteiinia. Myöskään aterioiden ajoitukset eivät olleet mistään kotoisin (ruokailuvälit olivat pitkiä).
Ruokavalio oli kuin kopsattu suoraan Jutta fitfarmi dieetistä; tarkkaan määritelty ne riisit/pastat, liha ja rahkaa/raejuustoa kuului dieettiin myös paljon. Koko ajan oli nälkä, luulen että vedin aika kovilla vajeilla dieettiä. Kuukauteen taisi tyssätä dieetti,laihduin tietty ekalla viikolla 3kg hiilaripöhöt pois, lopputulos taisi jäädä 4 kiloon jotka lihoin nopeasti takaisin.
Oma mokani oli se, etten tajunnut etsiä netistä tietoa, keskusteluja ja PT:n taustatutkimusta. Otin vaan sen mikä hyvältä kuulosti, ja metsäänhän se meni. Mua jotenkin muutenkin ärsyttää sellainen, että joku tulee kertomaan mitä mun pitää syödä. On eri asia kertoa, paljon tulee syödä. Mieluiten haluaisin ohjelman niin, että ruokavalio koostetaan minulle mieluisista ruoka-aineista (siis niistä, jotka ruokavaliossa on terveellisiä ja dieettiin sopivia).
Mutta joo, en usko dieetteihin, vaan elämäntapamuutoksiin.