What if 2020 isn’t cancelled?⁣
What if 2020 is the year we’ve been waiting for?⁣
A year so uncomfortable, so painful, so scary, so raw — that it finally forces us to grow.⁣
A year that screams so loud, finally awakening us from our ignorant slumber.⁣
A year we finally accept the need for change.⁣
Declare change. Work for change. Become the change. A year we finally band together, instead of⁣ pushing each other further apart.⁣

2020 isn’t cancelled, but rather⁣ the most important year of them all.

Leslie Dwight

 

 

Törmäsin eilen tähän kirjoitukseen. Se pysäytti ja loi samaan aikaan toivoa. Vuoden ensimmäinen puolikas on ollut hyvin poikkeuksellinen. Pelottava, kipeä ja pysäyttävä. Mä en sano, että me tarvittiin tämä kaikki avaamaan silmämme (viattomien ihmishenkien menetys ei koskaan ole hyväksyttävää – kukaan ei ansaitse sellaista), mutta sanon että nämä tapahtumat vahvistavat, kasvattavat ja yhdistävät meitä. Ennen kaikkea ne toimivat kipinänä muutokseen, jota me kipeästi tarvitaan.

Mennyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen me kaikki voidaan vaikuttaa.

 

 

Henkilökohtaisesti kulunut kevät on herättänyt mua miettimään omaa toimintaani. Oon pohtinut omia motiivejani ja vastuutani omassa työssäni. Oon kohdannut omassa tekemisessäni paljon ristiriitaisia ajatuksia ja toimintamalleja. Oon tuntenut häpeää ja pelkoa, ja tajunnut ettei kumpikaan niistä voi olla syynä sille, etten tekisi asioita, joiden puolella aidosti haluan seistä.

Oon havahtunut siihen, että mulla on suurten kanavieni kautta toden totta ihan valtava vastuu, jota olen aiemmin häpeilemättä vähätellyt. On ollut helpompi sysätä vastuu muille, kuin kantaa se itsellään. On ollut helpompi uhriutua kuin myöntää omat virheensä.

En voi osoitella syyttävin sormin kehenkään muuhun kuin itseeni. On muutoksen aika. Ja tuntuu hyvältä sanoa se ääneen.

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

Tags:

 

Te kysyitte, minä en osaa vastata. Tämä on Miksi-postaus, lukijat edition!

 

Miksi marketeissa tavalliset paidat myydään aina “paituli”-nimellä?

Miksi elokuvissa suljetaan puhelin aina sanomatta heippoja?

Miksi kuivatut viinirypäleet on rusinoita, mutta muilla kuivatuilla hedelmillä ei ole nimiä?

Miksei ne märät sukat pysy siinä kuivaustelineessä?

Miksi metsäpalot roihuaa, mutta nuotion/saunan puut ei syty sitten millään?

Miksi juokseva vesi/veden lorina aiheuttaa pissahädän?

Miksi pehmiksiä saa vain yleensä suklaan tai vaniljan makuisina? Olisiko aika kehittää uusia makuja?

 

 

Miksi toisilla ihmisillä tulee parsapissa ja toisilla ei?

Miksi liukuportaissa kaide liikkuu nopeampaan kuin portaat?

Miksi vastaan aina “joo” kun kassa kertoo ostosten hinnan?

Miksi kynsilakka sotkeutuu aina, vaikka kuinka mukamas annat sen kuivua tarpeeksi?

Miksi roskat vie vasta silloin kun ne tukkii eteisen?

Miksi venyttelyä on niin vaikea aloittaa?

Miksi pyykinpesukone näyttää aikaa jäljellä 1min, vaikka todellisuudessa se on väh. 5min?

Miksi ihmiset laittaa kaupassa banaanit pusseihin?

 

 

Miksi jotkut ihmiset “livahtaa ovista” eikä avaa sitä niin, että seuraavakin pääsisi?

Miksi tulee aina annoskateus?

Miksi vaatekaupassa kassalla myyjä sanoo aina “että tällänen sulle sitte”?

Miksi koirankakat pitää kerätä kaduilta, mutta poliisihevosten kakit saa jäädä tallottaviksi?

Miksi keväällä +14 on t-paita keli ja syksyllä kaivetaan jo paksummat takit esiin?

Miksi hyttynen pistää aina nilkkaan?

Miksi päätän, että menen nukkumaan 22:00, mutta todellisuudessa löydän itseni sängystä vasta 00:00?

 

Tags:

 

Viikonloppu oltiin Juuson mökillä Suomenniemellä (kuvat kaikki täältä), tänään lähdetään assarini kanssa meidän mökille Haminaan. Enpä ole vielä koskaan ollut mökillä näin paljoa kevätaikaan. Luonnon heräämistä on ollut ihana seurata niin Etelä-Savossa kuin Kymenlaaksossa. Puissa on vasta silmuja, vesi on virkistävän viileää ja linnutkin laulaa vähän kovempaa. Ja suosikkini kenties kaikista: keväällä ei ole hyttysiä.

Tänään pakataan auto täyteen laseja, lautasia, leikkuulautoja, pellavaliinoja ym kattaussomisteita: kolmen päivän agendana on luoda asiakkaalle viinikuvitusta mökkimaisemissa. Ihana päästä kokkailemaan ja rakentamaan kuvia oikein ajan kanssa eri valaistuksissa. Tästä minä nautin!

Psst. Jokaisella mökillä pitäisi olla tällainen valtava lasiseinä niin kuin poikaystäväni suvun mökillä! Miten ihanaa kun luontomaisema on näin iso osa olohuonetta!

 

   

  

 

 

xx Sara