Välillä v-mäinenkin muija 15 May, May 2019 - 20:53

Sain eilen Instagramissa eräältä teistä aivan ihanan viestin. Viestissä luki hurjan monta kivaa juttua. Lisäksi siinä todettiin, että minusta välittyy positiivinen kuva, että olen aina iloinen ja aikaansaava, eikä mulla koskaan ole huonoja päiviä.

Ironista kyllä, tämä viesti kilahti directiini sellaisena päivänä, kun kaikki oli pilalla. Vaikkei siis mikään oikeasti ollut pilalla, muuta kuin pääni sisällä. Tällaisia päiviä ei ole usein, mutta kyllä niitäkin arkeeni mahtuu. Tällä kertaa syy huonoon päivääni lienee tämän vuoden puolella päätään nostaneet, lievähköt, mutta siltikin saamarin raskaat PMS-oireet. Minulla tieto ärsytyksen johtumisesta ei juuri helpota oloon, tieto kun ei ärsytystä vie pois.

Sanotaan, että huonoja päiviä ei ole olemassakaan. Jos uuteen päivään nousee väärällä jalalla, voi kelkan kääntää parempaan suuntaan juuri silloin kun itse haluaa. Minä en ihan täysin allekirjoita tätä väittämää. Välillä asenteen kääntäminen voi olla haastavaa. Toisinaan jopa mahdotonta.

Eilen oli rehellisen huono päivä. Sellainen, että ihan kaikki ärsyttää.

Ärsyttää oma saamattomuus, tyhjä jääkaappi ja pyykkitelineeltä putoilevat märät sukat. Ärsyttää, että aurinko paistaa ja silti ärsyttää. Ärsyttää sotkuinen kämppä, nettikaupan onneton asiakaspalvelu ja pääsiäisestä asti jatkunut sokerikoukku. Ärsyttää, että ikkunat on taas likaiset, vaikka pesin ne juuri kuukausi sitten. Ärsyttää, että väsyttää keskellä päivää.

Ärsyttää, ettei hyvin kulkenut lenkki auringonpaisteessa vienyt sekään ärsytystäni pois.

Ärsyttää jopa Suomen tippuminen Euroviisuista, vaikken mikään viisuihminen olekaan. Tosin Suomen jatkoon meneminen olisi sekin varmaan jostain syystä ärsyttänyt.

Näitä päiviä on minulla ja varmasti ihan kaikilla muillakin aina joskus. Olen aika hyvin oppinut piilottamaan tuntemukseni tai kääntämään ne jollain keinoilla positiivisiksi, mutta ei se aina onnistu. Enkä minä ärsyyntymisen tunteita aina halua edes piilottaa.

Ig-directiin ilmestynyt viesti pysäytti. Ehkä jopa ahdistikin hiukan. En minä toivo, että minusta ajatellaan aina aikaansaavana ja päivittäin positiivisena tyyppinä. Koska en minä sellainen suinkaan ole. Välillä olen väsynyt ja laiska. Välillä valitan katkeroituneena tuntitolkulla ja välillä saatan itkeä koko päivän. Mutta ettehän te niistä tiedä, koska en minä niitä hetkiä ulkopuolisille jaa. Ja tarkemmin ajateltuna, miksen jaa?

Jos huonoja päiviä ei näytetä silloin kun siihen olisi mahdollisuus, ei niitä oleteta ehkä olevankaan. Ja jos kerran omasta mielestäni ne huonot päivät ovat täysin ok juttu, niin miksen kerro niistä teille? No nyt kerron. Ja saatan kertoa toistekin.

Mikä sitten huonoon päivään avuksi?

Urheilu ja suklaa auttavat välillä, eilen eivät auttaneet kumpikaan. Jos päivä on jo valmiiksi mätä, on minulla välillä tapana tarttua tylsiin juttuihin. Saapahan sitten ainakin asioita aikaiseksi jos ei muuta. Kokeilin sitäkin eilen. Siivosin kämpän lattiasta kattoon ja pesin pyykkiä. En pessyt niitä saamarin ikkunoita, koska se nyt vaan on jo liian v-mäistä puuhaa. Makasin sohvalla ja katsoin Bacheloria. Valitin aina kun teki mieli. Ääneen, vaikka olin yksin kotona. Yleensä huono päivä lähtee hyvillä yöunilla, ja se tepsi tälläkin kerralla. Olo oli tänä aamuna kuin uudesti syntyneellä.

Ps. Jatkossa saatan palata huonona päivänä katsomaan kuvia tämän päivän alpakkafarmi visiitiltä. Eihän näitä nyt voi katsoa hymyilemättä?!

xx Sara