D8X_7589-2.jpg

 

Valkoista hiekkaa, turkoosia vettä, kauniita hotelleja, joogastudioita ja trendikkäitä ravintoloita. Boheemi Tulum toi mieleeni Balin.

Ranta-alueen keskittymän ja keskustan välimatka on n. 7 km. Trendikäs ranta-alue on rakennettu turisteille, keskustasta (ison päätien sivukaduilta) löytyy ns klassisempaa Meksikoa ja edullisempia ruoka- sekä majoituspaikkoja. Myös cenotet sijaitsevat lähempänä keskustaa. Tulumin keskusta rakentuu Cancun-Chetumal päätien varrelle, eikä ole sinänsä kovin viihtyisä. 

Me pädyttiin lopulta viettämään viikko rannalla, ihanassa boutique-hotellissa ja liikuttiin keskusta-ranta väliä pyörillä. 

 

 

Cenotet

Minulle sana cenote ei sanonut yhtään mitään ennen tätä reissua. Kyseessä on karkeasti veden täyttämä kuoppa, joita esiintyy erityisesti mayaintiaanien asuinalueilla, Jukatanin niemimaalla. Alueella on jopa 3000 cenotea. 

 

tulum2.png

Dos Ojos //  Suytun // Calavera // Escondido

 

Dos Ojos – Sukeltajien ja snorklaajien suosiossa oleva Dos Ojos sijaitsee noin parinkymmenen kilomerin päässä Tulumin keskustasta. Kyseinen cenote on majoituspaikkoineen ja ravintoloineen pikemminkin pieni luonnon aktiviteettipuisto. Tänne kannattaa ehdottomasti ottaa oma opas. Luolan vesi oli sen verran viileää, että pukeuduttiin 45 minuutin snorklausreissulla märkäpukuihin. Snorklailtiin luolissa taskulamppujen kanssa – upea kokemus! Paikka oli uskomaton, eikä näyttänyt ulkoa päin juuri miltään!

Crystal & Escondido – Kaksi vierekkäistä lampimaista cenotea muutaman kilometrin päässä Tulumin keskustasta (päätietä Chetumaliin päin). Tänne voi tulla viettämään päivää ja chillailemaan viltin kanssa. Ja snorklailemaan, miksei sukeltamaankin! Vesi on ihanan kirkasta. Hyppytornikin löytyy!

Calavera – Parin kilsan päässä Tulumin keskustasta sijaitseva erikoisempi cenote, johon pääsi hyppäämällä. Pudotus “kuoppaan” oli 3-5m ja ylös pääsi isoja tikkaita pitkin. Aivan hurjan hauskaa! Tunnettiin itsemme ihan lapsiksi täällä! 😀

Suytun – Reissun vaikuttavin cenote, ei epäilystäkään! Paikka sijaitsee Vallodolidissa (tai aivan sen vieressä), 1,5h ajomatkan päässä Tulumista. Vietettiin Valladolidissa yksi yö ja käytiin ennen kaupunkiin saapumista tällä cenotella. Oltiin paikalla aamulla ennen ysiä, juuri kun Suytun avasi ovensa. Oltiin aamu-uinnilla tässä upeassa luolassa ihan kahdestaan. Aivan mieletön paikka!

 

D8X_9285.jpg

 

Ravintolat

Tulumissa on mahdollista viettää budjettilomaa, mutta täällä saa myös poltettua rahaa. Ranta-alueen, Paraiso De La Riviera Mayalla sijaitsevat illallispaikat ovat selvästi keskustassa sijaitsevia arvokkaampia, mutta mielestäni huomattavasti tunnelmallisempia. Me syötiin monesti lounaaksi 20 sentin tacoja keskustassa ja nautittiin kolmen ruokalajin illallisia trendikkäällä rantakadulla – balanssi! 😀

 

tulum.jpg

ARCA // Ojo de Agua // Taqueria Honorio // Casa Jaguar Tulum

 

ARCA – Hieroin silmiäni kun ensimmäisen kerran tämän paikan näin. Upea! Tunnelmallinen, tyylikäs ravintola Tulumin rantakadulla, Paraiso De La Riviera Mayalla. Trendikäs ulkoilmaravintola oli täynnä jengiä joka ilta. Illallinen viineineen kustansi kahdelta 100 dollarin luokkaa. Reissun parhaimpia illallispaikkoja! 

Casa Jaguar Tulum – Tunnelmallinen, boheemi ravintola, jossa kokin työskentelyä pääsi seuraamaan ihan vierestä. Ihania drinkkejä ja isot annoskoot! Syötiin illallinen baaritiskillä.

Taqueria Honorio – Kaupungin paras (ja halvin) tacopaikka löytyy Tulumin keskustasta. Paikka on itsessään muovituoleineen aika vaatimaton, mutta tacot ovat maistuvia ja tunnelma aidon meksikolainen!

Batey bar – Rento baari sijaitsee Tulumin päätien poikkikadulla, Calle Centauro Surilla, joka on btw pullollaan kivoja ravintoloita ja baareja (paras ravintolakatu Tulumissa). Tänne suunnattiin cenotesilla uinnin jälkeen guacamolelle ja bisseille!

Matcha Mama Tulum – Suloinen muutaman tuolin (tai oikeastaan keinun) terveyskuppila Tulumin rantakadulla. Täältä sai maistuvia välipaloja. Kauniita annoksia ja ihana fiilis!

Pasha – Israelilainen ravintola Tulumin rantakadulla. Freesiä sapuskaa, hyviä falafeleja ja hummusta! Viihtyisä ja symppis!

Raw Love Beach – Raakaruokakahvila hotellin yhteydessä Tulum Beachilla. Ravitsevaa sapuskaa ja leppoisa tunnelma.

Hartwood – Tulumin heittämällä suosituin ravintola, joka oli buukattu pariksi kuukaudeksi eteenpäin. Klassista meksikolaisruokaa leppoisassa miljöössä! Ensimmäinen illalliskattaus oli ilman pöytävarausta, ja alkoi 5.30. Tässä vaiheessa ravintolan edessä oli jo hillitön jono. Suosittelen saapumista puoli tuntia aikaisemmin (tai sitäkin aikaisemmin…) jos todella haluaa tänne illalliselle! 

Ojo de Agua – Meidän hotellin yhteydessä toimiva ravintola tarjoaa niin aamiaista, lounasta kuin illallistakin. Ihana sisustus ja hyvää ruokaa! Parhaimpia reissuaamiaisia!

 

D8X_7567-checker.jpg

Matcha Mama Tulum // Pasha // Hartwood // Ojo de Aqua

 

 

Nähtävyydet

 

Tulumin rauniot – Meren rannalla sijaitsevat Maya-rauniot ovat alueen heittämällä suosituin nähtävyys. Me ei otettu paikalle opasta, kunkin kohteen luota löytyi loppujen lopuksi hyvin taustoja ja infoa. Käymisen arvoinen ehdottomasti. Raunioille kannattaa hyökätä heti aamusta jos haluaa välttää ryysiksen!

 

D8X_6653.jpg

Tulumin raunioilta

 

Rannat

Tulum on tunnettu rannoistaan – valkoista hiekkaa ja turkoosia merta. Tulumissa auringolaskuja ei oikein pääse ihastelemaan, mutta auringonnousut on ehdottomasti tämän paikan juttu. Jengi kerääntyy seiskaksi rannalle ihastelemaan valkenevaa päivää.

Tuulinen kausi tarkoittaa monesti merilevää, jota koko rantaviiva on tähän aikaan vuodesta tyypillisesti täynnä. Levää oli vedessä sen verran, ettei uiminen suoraan sanottuna juuri houkutellut. Paikalliset kertoivat, että joinakin vuosina levää ei tule lainkaan, mutta jos haluat pelata varman päälle, suosittelen reissua Meksikoon vuoden lopussa tai tammikuussa!

 

D8X_7585-checker.jpg

Tulum Beach

 

Tulum Beach – Hotellien valtaama, Tulumin pääranta on viihtyisä. Kivoja ravintoloita, joogapaikkoja ja kahviloita. Rantaa pitkin pääsee kävelemään pitkälle!

Playa Paraiso – Yleinen ranta, jossa muutama hotelli ja ravintoloita! Valkoista hiekkaa ja palmuja!

Mayan Beach – Tulumin raunioiden elueella pieni ranta jossa on mahdollista käydä pulahtamassa!

 

D8X_8651.jpg

Playa Paraiso

 

Liikkuminen

Meidän hotellilta, Tulumin suositulta rantakadulta oli keskustaan tosiaan n. 7 km. Päätettiin viikon saarilla löhöilyn jälkeen vuokrata pyörät viikoksi ja suhattiinkin ranta-keskusta väliä päivittäin. Pyörä on varmaan tyypillisin kulkuväline Tulumissa. Takseja löytyy myös paljon, samoin Collectivoja, eli paikallisia minibusseja.

 

D8X_7975-2-checker.jpg

Tulumin keskusta // Tulumin rantakatu

 

Vinkki!

Me vietettiin Meksikon reissun viimeinen päivä 1,5 h ajomatkan päässä olevassa Valladolidin kaupungissa. Oli kiva nähdä erilainen kaupunki ja vierailla reissun upeimmalla cenotella, Syutunilla!

 

 

xx Sara

Ahdistaa, on ahdistanut jo pitkään. Matkustaminen nimittäin, se suurin intohimoni kaikista. Se ei tunnu enää yhtä vapauttavalta kuin ennen. Ja syy on tiedossa: huonoa omaatuntoa kasvattava mörkö on kasvanut kaapissa liian kauan.

Mörön nimi on lentopäästöt.

 

_DSC8831.jpg

 

Henriikka kirjoitti eilen blogiinsa aiheesta mielenkiintoisen ja kaikin puolin tyhjentävän postauksen. Joka ikisestä kappaleesta löysin samaistuttavia toteamuksia – nyökyttelin koko postauksen läpi.

Loppuun päästyäni olo oli jotenkin helpottunut. Tuntuipa hyvältä lukea toisen bloggaajan ajatuksia lentopäästöistä, aiheesta kun ei ole tätä ennen blogimaailmassa ääneen oikein puhuttu. Sinänsä minulla ei ole tähän postaukseen juuri mitää lisättävää, tuntuu jopa turhalta toistella samoja juttuja, mutta aina kai voi jotain sanoa. 

Ihan ensimmäisenä kuitenkin sanon, että käykää lukemassa Henriikan postaus täällä.

 

DSC_1807-3.jpg

 

Tilanne on monimutkainen. Työni vaatii matkustamista, minulle maksetaan matkustamisesta. Matkantarjoajat ja lentoyhtiöt osallistuvat siis palkkapussini kokoamiseen, joten suoraan sanottuna aiheesta on ollut vaikea kirjoittaa (on edelleen). Toiseksi koen, että henkilökohtaiset, jopa itsekkäät argumenttini on äärimmäisen helppo lytätä lukijoiden toimesta täällä blogin puolella. Ja suoraan sanottuna ehkä itsenikin toimesta – ei kai maapalloa eniten tuhoavan matkustustavan aktiivista suosimista voi järkevästi oikein perustellakaan?

Tuntuu, että kirjoittamalla aiheesta en voi muuta kuin hävitä.

Onko minun edes järkeä sanoa mitään? Eikö olisi vaan helpompaa olla hiljaa? Tähän asti olen mielummin potenut ahdistusta. Lukenut aiheesta raakaa kritiikkiä ja heittäytynyt mielummin puolustuskannalle kuin myöntänyt mitä oikeasti asiasta ajattelen. Nyt ei kuitenkaan voi olla enää hiljaa. Nyt pitää tehdä konkreettisia muutoksia. Ammuimpa sitten omaa jalkaani tai en, näin ei voi jatkua. 

 

D8X_9285.jpg

 

Rakastan matkustamista, olen rakastanut aina. Siinä yhdistyy paljon minulle tärkeitä asioita: aktiivisuus, yhdessä kokeminen, uuden oppiminen, kulttuureihin tutustuminen, ruokakulttuuri ja valokuvaus. 

Joskus Madventuresin huippuaikoina päätin, että haluan työn, jossa pääsen matkustamaan mahdollisimman paljon. Näihin aikoihin ei juuri puhuttu lentopäästöistä, ei ainakaan meidän piireissä. Matkustaminen oli pelkästään positiivinen asia.

Olin kiinnostunut kulttuureista ja valokuvaamisesta. Haaveilin, että voisin yhdistää nämä kaksi myös matkustamiseen. Päädyinkin lopulta opiskelemaan kulttuurituotantoa ja elättämään itseni blogilla, jossa valokuvaus ja matkustaminen olivat, ja ovat edelleen isossa osassa.

Viime loppukesästä aloin tosissani pohtimaan matkustamiseni haittapuolia. Kalenteri oli tuolloin aivan täynnä buukattuja reissuja ja aloin potemaan huonoa omaatuntoa reissaamisesta, jonka olin tähän asti kokenut pelkästään positiivisena. En edes halua tietää kuinka monta lentoa tein viime vuoden aikana, saatika kuinka paljon päästöjä niistä aiheutui. 

Välillä aihe oli pinnalla, välillä lakaisin sen maton alle. En oikein tiennyt mitä tehdä. Olin solmussa, mutta lupasin itselleni, että teen asian eteen jotain.

Ja paljon on tehtykin siitä puolentoista vuoden takaisesta tilanteesta, kun matkustin into pinkeänä suunnilleen aina kun tilaisuus suotiin. Minusta oli maailman siisteintä lentää työmatkoilla, käydä pyörähtämässä jossain. Tuntui hienolta, kun minua varten oli varattu lentobudjetti. Tunsin itseni tärkeäksi.

Nykyään turha työmatkalentäminen ahdistaa. Ja turhalla tarkoitan sellaista työreissua, joka voidaan yhtä hyvin hoitaa verkon välityksellä.

 

DSC_6204.jpg

 

Mitä teen nyt?

Tämä osio saattaa kuulostaa tekopyhältä perustelulta, mutta sen ei ole tarkoitus olla sitä. Haluan teidän hahmottavan, että minä todella ajattelen näitä asioita. Henriikka hyvin sen sanoi: “on huomattavan paljon helpompaa ottaa vastaan kritiikkiä, jota suolletaan lentojen vuoksi keskustelupalstoilla, kuin puolustaa itseään hyvillä, todellisilla teoilla”. 

Suurin osa reissuistani on työreissuja, joihin saatan välillä yhdistää omia vapaita. Kieltäydyn suurimmasta osasta minulle ehdotettavista reissuista, mutta sanon myös isolle osalle kyllä. Liian isolle.

Pyrin jokaisen reissun kohdalla miettimään, kannattaako minun oikeasti lentää. Onko se sen arvoista? Voisinko kenties yhdistää tähän reissuun jotain, saisinko hoidettua kahta kärpästä yhdellä iskulla – matkustaa ehkä lomalle naapurimaahan tai kenties tavata muita asiakkaitani samalla?

Kaikki tapaamiset ulkomaisten asiakkaideni kanssa hoidan aina ensisijaisesti Skypellä, tämä on yksi pääehdoistani. Jos olemme jostain syystä samassa paikassa samaan aikaan, yritetään saada tapaaminen järkättyä.

Vuoden alusta alkaen aloitin maksamaan päästöjen kompensointia lennoistani ja nyt Henriikan inspiroimana päätin, että alan vaatimaan näitä myös minua lennättäviltä asiakkailtani. 

Suosin tietysti suoria lentoja, mutta mikäli hinta triplaantuu, myönnän, että valitsen kyllä edelleen välilaskun. 

 

D8X_8651.jpg

 

Mitä voin tehdä jatkossa?

Ulkomaille voi matkustaa muillakin tavoin kuin lentämällä. Tämä on välillä itselleni haastavaa omaksua. Jotenkin sitä kuitenkin elää siinä ajatusmaailmassa, että Suomen rajojen ulkopuolelle ei pääse ilman lentokonetta. Ulkomaan junamatkustamista pitää lisätä ehdottomasti. Automatkustaminen on minulle vieraampaa, koska meidän taloudessa ei ole autoa, mutta auton vuokraaminen on tänäpäivänä tehty melko helpoksi sekin.

Olen konkreettisten tavotteiden asettaja, haluan nähdä muutoksen silmilläni. Mitään ei todennäköisesti tapahdu jos asiaan suhtautuu, että “pitää juu vähentää lentämistä”. Haluankin kirjoittaa konkreettiset lentopäästöjen vähennykseen liittyvät tavoitteeni ylös. 

Avasin kalenterini. Keväälle on luvassa lennot Lappiin ja Lontooseen. Kesäkuussa Sveitsiin ja Sloveniaan. Heinäkuun lomaviikolle ostettiin liput Beyoncen ja Jay Z:n keikalle Roomaan. Lentoja ei vielä ehditty ostaa, koska tuumailtiin josko siihen saisi yhdistettyä jotain. Alettiinkin eilen illalla pohtimaan josko Italiaan suuntaisikin vuokra-autolla ja tekisi samalla Euroopan roadtripin? Innostuin, tapani mukaan. Siitä voisi tulla ihan mieletön reissu.

 

D8X_9611.jpg

 

Kaksi vuotta sitten lopetin lihan syömisen. Lihan syöminen tuntui yhtäkkiä aivan turhalta. Mihin minä lihaa edes tarvitsin? Minun kohdallani lihan syönnissä kyse oli lähinnä totutuista rutiineista, en liiemmin lihan mausta edes pitänyt. Kauppaan tultaessa kävelin hevi-osaston jälkeen heti ensimmäisenä kanapaketin luokse. Se oli jotenkin helppo. Mutta ihan yhtä hyvin olisin voinut kävellä tofun, kikherneiden tai linssien luokse.

Viikon kokeilun jälkeen tajusin, että saan kasvisruoasta huomattavasti paremman fiiliksen, kokonaisvaltaisesti.

Sama asia tapahtui kun viime kesänä tehtiin roadtrip Suomessa. Yksi syy oli toki se, että me kaikki neljä nähtiin upea kotimaamme aivan uusin silmin, mutta toinen oli reissun ekologisuus. Kuljettiin autolla, veneellä ja kanooteilla. Syötiin lähiruokaa ja elettiin luonnon keskellä. Tuon reissun jälkeen tajusin, että tätä minä haluan lisää. Haluan viettää enemmän aikaa luonnossa, en vahingoittaa sitä.

 

DSC_5193.jpg

 

Matkustustilanne ei ikävä kyllä tule muuttumaan yhtä äkillisesti kuin lihasta luopuminen, mutta koen, että tässä asiassa kannattaakin edetä rauhassa. Pienilläkin muutoksilla ja valinnoilla on vaikutusta, ja niitä kun vaalii tietoisesti lisää, päästään eteenpäin ja saadaan pysyviä tuloksia.

Asiasta on nyt puhuttu ääneen ja konkreettisista tavotteista on jo suurin osa kirjattu ylös. Askel kerrallaan. 

Ps. Edelleen haaveilen kyllä maailmanympärysmatkasta. Ehkäpä hieman ekologisemmin toteutetusta sellaisesta.

 

 

xx Sara

D8X_5737.jpg

*Kaupallinen yhteistyö: Aussie

 

Jännittää teidän puolesta, niin paljon! Mä olen elänyt jotenkin niin täysillä tässä kampanjassa mukana koko alkuvuoden ja nyt vihdoin voittajat ovat selvillä!

Kuuden voittajan joukossa on kaksi suomalaista!! Katso täältä oletko sinä yksi onnekkaista reissuun lähtijöistä!

Olin ihan ällikällä lyöty kun aloin ensimmäisen kerran käymään läpi 5000 (!) Aussome Bucket List -kilpailuun tägättyä kuvaa. Taso oli aivan hurja. Enkä nyt puhu pelkästään kuvalaadusta, värikäsittelyistä tms. Kuvissa oli nimittäin juuri sitä fiilistä, mitä minä voittajilta kaipasinkin: täysillä elämistä, heittäytymistä ja hulluttelua! Sillä, oliko kuva otettu puhelimella, goprolla vai järjestelmäkameralla ei juuri ollut väliä.

 

D8X_9432-3.jpg

D8X_5780-side.jpg

D8X_4214-2.jpg

D8X_7903.jpg

D8X_5714.jpg

 

Aussien 3 Minute Miracle -sarja oli minulla reissussa mukana. Aussome Bucket List -kampanjan ohessa lanseerattu uudistunut tuoteperhe lupasi selvittää hiukset kaikista kampanjan aktiviteeteista.

Tuotteet tulivat Belizessä ja Meksikossa todellakin tarpeeseen. Aurinko, suolavesi, haiden seassa snorklaaminen ja kaikki se veteen hyppiminen – hiukset olivat kovilla. Kolmen minuutin tehohoidot yhdessä kookosöljyllä läträämisen kanssa elvyttivät hiukset takaisin eloon!

Omiksi suosikeikseni sarjasta nousivat kuvissa näkyvät Shine ja Nourish!

 

D8X_9374.jpg

D8X_4149.jpg

D8X_4248-2.jpg

 

Onnea vielä kaikille voittajille! 🙂

 

xx Sara

Tags:
,