Tänään aamukahvia hörppiessäni selasin blogeja ja törmäsin Vilma P:n tähän unelmien toteuttamista käsittelevään postaukseen. Inspiroiduin aiheesta valtavasti, unelmat ja niiden konkretisointi ovat nimittäin ihan vastikään löytäneet myös omaan elämääni.
Mitä ovat unelmat ja onko niitä pakko olla? Tämä aihe on jo klassikko meidän perheen ruokapöytäkeskusteluissa. Äiti toi unelmakartat minun ja siskoni elämään jo ihan nappuloina. Iso tyhjä pahvi, sakset, liimaa ja kasa lehtiä. Unelmakarttojen tekeminen oli aina valtavan kivaa, mutten vielä koskaan ole vienyt karttojani täysin konkretiaan. Unelmakarttani ovat olleet pikemminkin moodboardeja, täynnä kauniita ruoka- ja luontokuvia sekä upeita koteja. Ehkä siksi niiden tekeminen olikin ollut niin kivaa. Ei lupauksia, ei vastuuta, ei epäonnistumisen pelkoa. Kauniita kuvia vaan.
Sanotaan, että unelmia pitää olla ja niiden eteen on tehtävä työtä, mutta entä ihminen, jolla ei ole koskaan ollut selvää suuntaa elämässään eikä tietoa siitä, mitä hän tulee tekemään työkseen? Mistä voi tietää mitä ne unelmat ovat, jos ei tiedä mistä unelmoi?
Unelma on aina kuulostanut sanana todella kaukaiselta. Nään minut ja unelman aikajanalla. Minä siinä heti vasemmassa reunassa ja unelma jossain pitkällä oikealla. Unelmalla ei ole edes selvää nimeä, eikä aikajanalla vuosilukuja, kuukausista puhumattakaan. Unelmat ovat olleet niitä kaukaisia haaveita, jotka tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen.
Käsitys unelmista on alkanut muuttua vasta vuoden sisällä. Oivalsin, että minun on turha puhua unelmista, en hahmota koko sanaa. Omalla kohdallani huomattavasti helpompaa ajatella unelma=tavoite. Koko asiasta tulee realistisempaa kun pyrin saavuttamaan pikku-unelmiani eli tavoitteita.
Viime syksynä TFW:n Cocovihaasteen alussa jokaisen piti kirjata paperille ylös omat konkreettiset tavoitteensa ja keinot niiden saavuttamiseen. Perässä luki päivämäärä, se oli kahden kuukauden päässä. Tuntui tyhmältä. Jopa ahdistavalta. En olisi kirjoittanut, ellei olisi ollut pakko. Samalla tajusin, etten vielä koskaan ole kirjoittanut tavoitteitani paperille. Tavoitteet ovat aina olleet päänsisällä ja niitä on yhdistänyt yksi asia: epäkonkreettisuus. Mikäli tavotteissa on onnistuttu se on ollut ihan kiva, mikäli ei, se ei ole juuri haitannut, eihän se ollut mikään oikea tavoite edes.
Konkreettisten tavotteiden paperille kirjoittaminen on pelottavaa. On huomattavasti turvallisempaa unelmoida kaukaisista asioista, kuin kirjoittaa ne ylös, ja vieläpä päivämäärän kanssa. Niin pieni asia kuin ylöskirjaaminen sinetöi koko asian. Se on siinä nyt, sanottu ääneen ja päätetty. Jos aiemmin ajattelin pääni sisällä, että tavoitteeni on ensi kesänä saada 15 leukaa, niin nyt tuo ajatus on paperilla, jossa lukee 1.6. 15 leukaa, joiden eteen harjoittelen maksimivetoja 4 x viikossa. Vaihtoehtoja on tasan kaksi: epäonnistua tai onnistua. Jäkimmäisen eteen on tehtävä töitä. Ei välimuotoja, eikä villalla painamista.
On huomattavasti helpompaa hahmottaa mitä vuodessa/koko elämässä on saavuttanut, kun unelmat/tavoitteet onnistumisineen ovat ylhäällä. Kaikkien perässä ei tosiaankaan tarvitse olla etukäteen päätettyä päivämäärää, mutta sen saavuttamisen jälkeen päivämäärä kannattaa lisätä. Näin unelmasta tulee totta, yksi onnistuminen lisää 🙂
coat Monki* / knit Zara / skirt H&M / shoes Vans* / bag Cos (*=gifted)
Pictures: Kaisa/Si Moda
Tavoitteet kohti unelmaa:
1. Kirjoita selkeä, realistinen tavoite ylös.
2. Kirjoita perään konkreettisia keinoja tavoitteen saavuttamiseen.
3. Mikäli mahdollista, aseta päivämäärä, jolloin tavoite saavutetaan.
Tämän aamun asukuvat saivat nyt vähän erilaisen tekstin ympärilleen. Ihanaa viikkoa ja maanantaipäivää kaikille! Unelmoikaa, konkreettisesti! 🙂
Blogi muuttaa 14.4. Lilyyn, osoitteseen http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy
The blog is moving 14.4., the new address is http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy
T. Sara
Posted at 10:12h
in
Uncategorized
by Sara
jacket H&M / shirt Monki* / pants Kappahl / sneakers Adidas* / sunnies Vans* / clutch Pieces (*=gifted)
