Samat juoksumaastot, sama vauhti ja saman pituinen matka. Kuulostaako tutulta? Vaikka kuinka fiilisjuoksija olenkin, on se basic 10-11km/h vauhti tutussa tasaisessa lenkkimaastossa vaan tyypillisintä minulle.

Maratontreeniohjelman alkutesteissä selvisi, että peruskuntontoa on treenattava lisää, ja paljon. Liian usein juoksuvauhtini huitelee turhan kovissa sykkeissä ja salilla pistetään kaikki peliin. Palauttavien salitreenien lisäksi on opeteltu juoksemaan niin hiljaa kuin kovaakin. Ja uskokaa tai älkää, ensimmäiseksi mainittu on ollut minulle se haasteellisin. Pitkät 120:n sykkeen lenkit tuntuvat toivottoman turhilta. Hyvän juoksuasennon ylläpitäminen on hankalaa ja jalat väsyy, vaikkei hiki edes kunnolla tule pintaan. What’s the point?

Pointti on peruskestävyyden vahvistus, ja sillä on kuulkaa iso merkitys. Kaikessa yksinkertaisuudessaa peruskestävyysharjoittelu luo perustan juoksijan kunnolle. Pk-lenkeillä sykkeet pysyvät matalalla (sykerajat ovat yksilölliset) ja lenkkien pituudet vaihtelevat 30 minuutista useampiin tunteihin. Nimensä mukaan kyseiset harjoitukset lisäävät kestävyyttä ja mm. nopeuttavat palautumista. Pk-lenkkien osuus maratontreeniohjelmassa on suuri, niitä on pal-jon. Ja arvatkaa, meikäläinen on juuri oppinut nauttimaan niistä!

Pssst. ensi kuussa starttaa blogissa viikottain ilmestyvä JUOKSUKOULU -aiheinen juttusarja, joka kestää pitkälle kesään asti. Luvassa kaikkea aina juoksutekniikasta juoksua tukeviin harjoituksiin ja juoksuvälineistä maratonille treenaamiseen. Pääsen vihdoin kertomaan teille mitä kaikkea tässä alkuvuoden aikana on juoksurintamalla opittu ja miten treenattu! Meikäläinen on nimittäin vähän intsinä!!! 😀

jacket  & pants Nike* / sneakers Zalando, Nike* / watch Suunto (borrowed)

Kiitos Ellille kuvista ?

T. Sara

Kuka muistaa kun aikoinaan postasin blogiin treenipäiväkirjaa? Motivaationa minulle ja ehkäpä teillekin, päätin napata ne takaisin blogiin! Mitäs siellä ollaan mieltä, kiinnostaako vielä? Ellen nyt joka viikko raportoi treeneistäni, niin ainakin silloin tällöin oli ajatuksena 🙂
Nokka on tällä hetkellä aika selvästi kohti toukokuun loppua ja Köpiksen maratonia. Juoksu on tullut vahvasti voimatreenin/circuitin rinnalle ja kevään treenini ovat varsin ennalta suunniteltuja. Treenitavotteita on niin TFW:llä kuin lenkkipoluillakin!
Juoksuvalmentajani on merkinnyt juoksutreenit tarkasti kalenteriini. Niitä on noudatettu ja niistä on myös raportoitu. Fiilis on välillä kuin koiranomistajalla: oli sitten kuinka pimeää ja sateista tahansa, lenkillehän on lähdetty ja sykearvoista pidetty huolta. Vaihtoehtoja ei ole, on vain ohjeet toimia. Minun tehtäväkseni jää ainoastaan nauttia treenistä ja pistää vauhtipäivänä kaikki peliin. Tämä tekee koko hommasta jotenkin todella helppoa.

Treenit sujuu ja elämä hymyilee! 🙂

top Nike (gifted), pants Nike, Intersport

MAANANTAI

TIISTAI

aamu: TFW hurrikaani circuit-treeni (60min)

ilta: juoksu/peruskestävyys 40 min

KESKIVIIKKO

juoksu/peruskestävyys 1h 30min

TORSTAI

PERJANTAI

aamu: juoksu /peruskestävyys 45min

ilta: TFW hurrikaani circuit-treeni (60min)

LAUANTAI

juoksu/peruskestävyys 1h 30min

SUNNUNTAI

juoksu/vauhtikestävyys + mäkivetoja 1h 15min

T. Sara

Nämä kaksi upeaa tyyppiä olen tavannut kouluni kautta. Toiseen heistä tutustuin itseasiassa jo pääsykokeissa, voitteko kuvitella! Menee suoraan kastiin “toisilla ihmisillä vain kolahtaa”. Muistan kun Erikalla oli päällä lyhyet revityt farkkusortsit, joku XXXL vetoketjullinen miesten huppari ja jalassa taisi olla flipflopit 😀 Hän oli kuulemma menossa suoraan biitsille kahdeksan tunnin pääsykoepäivän jälkeen. Arvostan. Jokaisesta hakijasta otettiin päivänä aikana kuva, ja me haluttiin jostain syystä mennä kuvaan yhdessä. Olisi muuten mahtava löytää tuo kuva jostain koulun arkistoista 😀 Tyyppi btw vähän päivittynyt noilta meikittömiltä hihaton huppari -ajoilta. Haha.

Renazin kanssa olisi varmasti tapahtunut samalla tavalla, mikäli oltaisiin vaan oltu samassa pääsykoepäivässä. Tosin muistan kyllä miten ihan aluksi suorastaan pelkäsin tätä mimmiä. Sanavalmiimpaa ihmistä en tunne. FB:n profiilikuvistakin löytyi yhteiskuva Kaarle Kustaan kanssa (?!) ja tyyppi oli muutenkin tehnyt ja kokenut tähän ikään mennessä vaikka ja mitä?!

Tämä trio muodostui kuitenkin heti ekoina koulupäivinä ja tässä sitä ollaan edelleen. Jo ystävyyden alkuajoista asti meillä on ollut tapana karata arkea ja velvollisuuksia Helsingin ulkopuolelle mökkimaisemiin. Vuorokauden aikana on tyypillisesti tehty ruokaa, istuskeltu raittiissa ulkoilmassa, juotu lasit viiniä, saunottu, analysoitu ihmisiä (miehiä) ja nukahdettu kesken elokuvan. Sama kaava toistui tälläkin kerralla.

Kaikki on muuttunut ja samaan aikaan mikään ei ole muuttunut. Jutut edelleen härskejä ja nauruäänet kovia. Jos joku on varmaa niin se, että nämä mimmit pysyvät ystävinä ihan sinne loppuun asti. Love u!
 
T. Sara