Muistan hetken hyvin. Istuin keväällä luennolla Haagassa. Juuri alkanut AMK-kurssi oli nimeltään Yrittäjyys ja tuotteistaminen. Ensimmäinen luento oli loppumaisillaan kun lehtori esitti kysymyksen: kuinka moni voisi kuvitella itsensä yrittäjänä?

Tajusin, etten ollut koskaan ajatellut asiaa. Kukaan ei ollut koskaan kysynyt tätä minulta aikaisemmin. Joku on joskus sanonut, että yrittäminen kulkee suvussa. Meidän perheestä kukaan ei ollut yrittäjä. En oikeastaan edes tuntenut yhtäkään yrittäjää, eikä minulla ollut selkeää kuvaa siitä miten yrittäjä eroaisi palkkatyöläiseen verrattuna.

Kurssilla kävi luennoimassa menestyneitä yrittäjiä, joiden palo työtään kohtaan tartutti pienen kipinän minuunkin. He olivat luoneet omasta intohimostaan työn, ja se kuulosti aika mielettömältä. Se, että töitä tekee itselleen, omaan pussiin kiinnosti erityisesti. Tämä ajaa minua itseasiassa edelleenkin eteenpäin. Kaikki aika minkä työhöni käytän, edistää omaa yritystäni, ja se jos jokin motivoi.

 

 

Blogi oli ollut minulla opiskelujen rinnalla aina. Vaikka siitä rahaa ihan hyvin sainkin, se oli minulle edelleen se väliaikainen tapa tienata koulun ohessa. Ajattelin, ettei minun kannata alkaa rakentamaan uraa blogin ympärille, koska se ei olisi kovin pysyvä ratkaisu. Ajatustani vahvisti ulkopuolelta tulevat mielipiteet.

Saan edelleenkin paljon kysymyksiä siitä, että mitä myöhemmin, meinaanko kirjoittaa blogia vielä 50-vuotiaana? Ja juuri tähän kompastuin minäkin aikaisemmin. Fakta on, ettei tällä alalla mikään ole pysyvää. Alustat ja työnkuvat vaihtuvat, se kuuluu pakettiin. Oma työnkuvani on muuttunut pelkästään jo kahdessa vuodessa ihan hurjasti.

Tällä alalla menestyminen vaatii moniosaamista ja jatkuvaa tiedon päivittämistä. En tiedä kirjoitanko lifestyle blogia 50-vuotiaana, tuskin, mutta voin hyvin kuvitella, että minulla on media, joka tarjoaa kiinnostavaa sisältöä/palveluita kanssani samaan tahtiin ikääntyvälle yleisölleni. Ehkä teen töitä valokuvaajana tai ehkä mainostoimistossa? Ehkä opiskelen kokonaan uuteen ammattiin, kuka tietää. Sen kuitenkin tiedän, ettei liian pitkälle kannata miettiä. Kukaan meistä ei varmuudella voi sanoa, mitä tulee tekemään 50-vuotiaana.

 

 

Yrittäjä on sanana aika luotaantyöntävä. Hassu jopa. Että no josko tässä nyt sitten yritettäisiin. Ja ihan rehellisesti, siltä se alussa tuntuikin. Kaikki oli uutta oman firman pyörittämisessä. Jännitti, kauhistutti jopa. Mitä jos rahavirta loppuu? Millaisia vakuutuksia tulee hommata? Alvit, ennakkoverot, EU-myynnit? Kirjanpito? Verot? Laskujen tekeminen? Laskujen karhuaminen?

Yrittämisessä, kuten monessa muussakin asiassa, aloittaminen on vaikeinta. Hyvä suunnitelma kannattaa olla valmiina, tosin sillä on tapana päivittyä matkan varrella. Yrittäjyyteen liittyy paljon byrokratiaa ja vastuuta, se on totta. Mutta yksin ei tarvitse olla. Yrittäjäverkosto, jolle voi jakaa huolia ja iloja, ja joilta voi konsultoida esimerkiksi hinnoittelusta on ehdottoman tärkeä. Samoin pätevä kirjanpitäjä on pelastus.

Loppupeleissä kaikki on ollut hurjan paljon mutkattomampaa kuin mitä oletin. Kaikkea ei todellakaan tarvitse itse hallita ja apua on aina saatavilla.

 

 

Aloin yrittäjäksi puoli vuotta kyseisen koulukurssin jälkeen. Tänä syksynä takana on 5 vuotta yrittäjänä. En kadu päivääkään, päinvastoin. Rakastan joustavaa arkea, monipuolisia työpäiviä ja mahtavia tyyppejä joiden kanssa saan työskennellä. Sytyn projekteista, joiden kehittämisessä ja suunnittelussa olen mukana alusta asti. Nykyään myös niistä projekteista, jotka vievät minut mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Haaveilen, että saan valokuvata koko loppuelämäni ajan, enemmän tai vähemmän. Haaveilen, että voin palkata itselleni joku päivä työntekijöitä. Ja, että tulen toiminnallani muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan, edes murusen verran.

Hyvää yrittäjän päivää kaikille teille rohkeille yrittäjille! Ja teille, jotka haaveilette omasta yrityksestä: ryhtykää hommiin – you will love it!

 

kuvat: Kaisa Turunen

 

xx Sara

*Kaupallinen yhteistyö: Nanso

 

Neuleita, mekkoja, kevyitä takkeja ja paljaita sääriä. Syyskuu on pukeutumisen kulta-aikaa. Asuvaihtoehdot triplaantuvat kun samaan asuun saa sekoittaa kesäisen hameen ja paksun talvineuleen.

Aloitin kevyen syyspäivityksen viime viikolla. Pakkasin ne kaikista kepeimmät kesämekot varastoon ja ripustin vapaille henkareille syksyn värejä. Burgundia, oranssia, sinapinkeltaista, harmaata ja mustaa. Miten virkistäviltä tummat sävyt näyttävätkään kesän jälkeen! Ja päähineet – baskereita on ollut ikävä!

Pääsin hypistelemään Nanson juuri myyntiin tullutta herkullista syysmallistoa, josta löytyy niin uutuuksia kuin tuttuja klassikkomalleja. Valitsin mallistosta omat suosikkini ja yhdistelin ne arkiviikolle omaan tyyliini.

Psst. kaikki linkatut tuotteet -25% verkkokaupassa ja myymälöissä.

 

NAAVA NEULE

 

Naava-neule

 

Täydellinen jättineule slip-hameen kaveriksi! Naava-neule on sen verran lämmin, ettet ihan hetkeen tarvitse takkia sen päälle. Tämä on muuten se neule johon tulen kietoutumaan pimeinä syysiltoina sohvannurkassa!

 

 

YLLE-TAKKI & POOLONEULEMEKKO

 

Ylle-takki // Pooloneulemekko

 

Poolomekon ja rennon villakangastakin yhdistelmä on syksyn suosikkejani. Paljaat sääret toimivat niin tennareiden kuin bootsien kanssa.

Nanson kevätmalliston vaalean beigen Ylle-takin koot myytiin loppuun ennätysajassa, eikä ihme. Malli on nimittäin täy-del-linen. Takki on kevyt, rento, laadukas ja ajaton. Isoista taskuista ja reiluista halkioista plussaa! Syksyn mallistoon ilmestyi Ylle-takista viininpunainen versio. Väriä on yllättävän helppo yhdistellä niin vaaleisiin kuin tummiinkin asuihin!

Psst. Ylle-takkia löytyy myös mustana ja sinisenä.

 

 

TASKU T-PAITA & DEMI-FARKUT

 

Demi-farkut // Tasku t-paita

 

Klassikko t-paita ja vaaleat supermukavat farkut. Ja kun sanon supermukavat, I really mean it! Nämä ovat niitä harvoja farkkuja, jotka päällä viihtyy kotonakin (löytyvät multa tälläkin hetkellä päältä). Ansaitsevat siis todellakin erikoismaininnan!

 

 

HILE-MEKKO

 

Hile-mekko

 

Tähän trikoomekkoon ihastuin vähän vahingossa. Tyköistuvat trikoomekot eivät yleensä ole minun juttuni, mutta Hile-mekko teki vaikutuksen. Hurjan miellyttävä päällä ja kivoja yksityiskohtia. Tykkään eläväisestä helmasta ja siitä, että mekon saa kiristettyä vyötäröltä juuri sopivan kokoiseksi. Hile-mekko näyttää myös superkivalta oversized neulepuseron kanssa!

 

 

ARVONTA:

Äänestä lookeista suosikkisi ja olet mukana 100€ lahjakortin arvonnassa! Osallistumisaikaa 10.9 asti. Voittajaan otan yhteyttä meilitse!

Psst. Instagramissania menossa toinen arvonta, jossa myös mahdollista voittaa 100€:n lahjakortti Nansolle!

 

 

kuvat: Janni Ehari

xx Sara

Tags:

 

Iltapäivän aurinko paistaa isoista ikkunoista kauniisti keittiöön. Onpa ne puhtaat. Äiti mainitsikin pesseensä ikkunat viime viikolla. Istun vanhempieni kotitalon keittiönpöydän ääressä – yöpaidassani, vaikka kello lähenee jo kolmea. Yleensä tässä talossa on aina hulina päällä, mutta nyt olen täällä yksin. Teen työviikolta jääneitä rästihommia, syön nektariineja ja kuuntelen James Blakea.

Vanhempieni paritalon puolikas on myynnissä. Ei meidän puoli vaan se, joka kuuluu vaarille ja isoäidille. Ja myynnissä tarkoittaa, että asunto on nyt tyhjä ja iskettiin eilen myynti-ilmoitukset sekä talon etu- että takapihalle. Kannatti iskeä, kiinnostuneita on nimittäin ollut jonoksi asti. Tälläkin hetkellä asuntoa esitellään jollekin perheelle. Vaari on asunut naapurissa aina, hassua kuvitella, että siellä asuu kohta ihan uudet tyypit.

 

 

Syyskuun ensimmäinen. Tuntuu hullulta. Näkymä ulkona on kuin keskikesällä, ja samaa voisi sanoa lämpötilasta. Liekö syynä tämä pitkittynyt kesä vai viime viikolla alkanut flunssa, mutta minulla on ollut todellisia haasteita saada arjesta kunnolla kiinni. Käynnissä on just nyt aika paljon kaikkea, vähän liikaakin. Olen viime aikoina ollut tosi väsynyt, suorastaan huonolla tuulella. Koko kesästä on uupunut tavanomainen rytmi. Keho on ollut ylikierroksilla, tuntunut vieraalta. Olen syönyt ruoka-aineita, joita kroppani ei yksinkertaisesti kestä ja kärsinyt kipeästä vatsasta harva se päivä. Ulkoillut ja liikkunut aivan liian vähän, perustellut tätä kiireellä.

Päätin viime kuussa, että aion omistaa vuoden neljä viimeistä kuukautta hyvälle ololle. Pistää itseni etusijalle ja kokeilla uusia rutiineja. Syödä monipuolisemmin ja säännöllisemmin. Viettää vähemmän aikaa ruudun edessä ja kuunnella enemmän itseäni. Ja niin teinkin. Aloitin syyskuuni juoksulenkillä. En edes muista milloin viimeksi olen käynyt juoksemassa, joskus pari kuukautta sitten kai. Aina yhtä nostalgista hölkätä samoja reittejä, kuin lukioikäisenä.

Psst. Aloin rustaamaan ylös postausideoita syksylle, ja tuli mieleen, että millaisia toiveita teillä on syksyn sisältöihin? Sana on vapaa – kaikki ideat otan kiitollisena ja avosylin vastaan! 🙂

 

kuvat: Janni Ehari

 

xx Sara

Tags: