DSC_1615.jpg

 

Vieläkö muistatte koulujen aamunavaukset? Meillä rehtori, opettaja tai joku oppilaskunnan jäsenistä aloitti päivän klo 8:15 tarinalla tai runolla, jonka jälkeen monesti soitettiin vielä biisi. Vaikka kolmena päivänä viidestä tähän keskusradiosta kantautuvaan päivän starttiin en mukaan ihan alusta asti päässyt ja monesti sen kuuntelinkin luokan ulkopuolella (myöhästeleminen on aina kuulunut huonoihin tapoihini), oli aamutarina päivän parhaimpia hetkiä. Siellä puhuttiin ystävyydestä ja toisten kunnioittamisesta. Välillä käytiin läpi ajankohtaisia juttuja ja välillä opettajat puhuivat ajasta, jolloin he itse kävivät koulua. Parhaimpina päivinä aamunavaus päättyi Shakiraan tai Black Eyed Peasiin. Se oli äärettömän siistiä.

Kuuluin koko kouluhistoriani ajan porukkaan, jotka heräävät 7.20 ja syövät aamupalan samalla kun pukevat takkia päälle (ja myöhästyvät koulusta). Aamut, etenkään tällä kyseisellä aikataululla toteutettuina, eivät koskaan olleet suosikkejani. Aamunavauksesta sen sijaan pidin. Se oli monesti se ensimmäinen hetki kun istuin alas ja rauhotuin. Sain uudelle päivälle jotain ajateltavaa.

 

DSC_1452-2.jpg

DSC_1599-2.jpg

 

Herääminen ei ole minulle vieläkään se helpoin juttu, mutta aamuja rakastan. Yrittäjänä minulla on harvinaislaatuinen mahdollisuus käynnistää päivä rauhassa omaan tahtiin, ja arvatkaa vaan olenko ottanut tästä mahdollisuudesta kaiken ilon irti. Alkoi aamu treenillä tai ei, varaan kahvin juomiselle ja aamiaiselle joka päivä vähintään 40 minuuttia. Tänä aikana katson uutiset ja pari haastattelua aamu tv:stä. Saatan selata meilit ja lukea blogeja sängystä käsin. Vain harvoin sovin palavereita tai tapaamisia ennen yhdeksää ja toimistolle ilmestyn ihan aikaisintaan ysiltä. Työpäivä sen sijaan kestää lähes poikkeuksetta kuuteen asti.

Arkirytmi on mun mielestä aina ollut jotenkin tosi mielenkiintoinen juttu. Juurikin syystä, että se on kaikilla vähän erilainen. Millaisia rytmejä teillä on? Nauttiiko kukaan muu meikäläisen tapaan rauhallisista aamuista?

 

DSC_1481-3.jpg

 

xx Sara

DSC_9503.jpg

DSC_9500.jpg

DSC_9546-3.jpg

DSC_9490.jpg

DSC_9538.jpg

DSC_9512.jpg

sweater Urban_a

shirt H&M

sneakers Nike

bag Céline

 

Eilen oli merkittävä päivä. Nimittäin Ensi treffit alttarilla, alttari-päivä. Edes pahimpien kauhuelokuvien katsominen ei aikaansaa kehossani sitä sairaalloista jännitystä, mitä tämä kyseinen jakso minulle tekee. Siinä hetkessä kun sulhanen seisoo alttarilla ja kuvataan sitä tiilinurkkausta, sykkeeni on valehtelematta 200 (vaikka huom, tiedän tasan tarkkaan kuka sieltä tulee?!)!

En voinut katsoa suoraa lähetystä, koska halusin kelailla uudestaan ja uudestaan parhaimpiin kohtiin sekä niihin kohtauksiin, joita en pystynyt jännityksissäni katsomaan 😀 Kiljuin tyynyyn, pompin sängyllä, potkin jaloillani, peitin kämmenillä silmiäni, itkin ilosta ja analysoin Champions Liigaa viereisessä huoneessa katsovalle kumppanilleni kovaan ääneen kunkin tilanteen tärkeimpiä pointteja makuuhuoneesta käsin.

Vitsi mä rakastan tätä ohjelmaa (pitää tänään ehkä katsoa uudestaan)! Ihan mielettömiä tyyppejä ja ihailtavaa heittäytymistäMiten hitto vie tässä jaksaa odottaa ensi viikkoon asti?!

 

Pictures: Elisa Lepistö

xx Sara

DSC_9417.jpg

Kyllästyin lihaan heinäkuussa. Olin jo pidemmän aikaan pistänyt merkille sen, kuinka kasvisruoka toi minulle hyvän olon, mutta silti vuosia jatkuneet kaupparutiinini johdattivat minut joka viikko hevi-osaston jälkeen siihen tutulle kana ja jauhelihatiskeille. Muistan edelleen sen heinäkuisen kauppareissun kun sanoin ääneen itselleni, että olen kurkkuani myöten täynnä grillipihvejä, jauhelihaa ja kanafileitä. Päätin siinä hetkessä jättää sekä punaisen, että valkoisen lihan ruokavaliostani. Ainakin joksikin aikaa. Kalan ja äyriäisten syömistä sen sijaan jatkoin tavalliseen tapaan.

En ole lihan syömisessä ehdoton, ehdottomuus ei ole koskaan ollut minun juttuni. Joskus saatan syödä lihaa jos sitä kylässä tarjotaan tai jos sille päälle satun. Reiluun kahteen kuukauteen näitä kertoja on mahtunut kaksi. En tiedä onko kasvisruoka lopullinen ruokavalioni, mutta nyt se tuntuu hyvältä. Minun ei tee mieli lihaa, enkä koe, että tarvitsen sitä. Pystyn helposti korvaamaan lihan muilla vaihtoehdoilla.

Perinteiset reseptit ovat saaneet uusia versioita tässä viime kuukausina, ja näiden toteuttaminen on ollut ihan tosi hauskaa (ja helppoa!). Viime viikolla valmistin ikisuosikistani, ja samalla blogini ylivoimaisesti googletuimmasta, thai kookos-kanakeitosta päivitetyn version. Tämä katkarapua ja herkkusieniä sisältävä muunnelma pesee alkuperäisen mielestäni ihan kuusi nolla! Huh, että voi maut olla kohdallaan!

 

Thai kookos-katkarapukeitto

 
 

2 rkl öljyä

3rkl currytahnaa

200 g herkkusieniä

1 sipuli

 

– Viipaloi herkkusienet ja hienonna sipuli. Pyöräytä kattilassa.

 

1 porkkana raastettuna

1 tlk kookosmaitoa

1 l vettä

1 kasvisliemikuutio

3rkl soijakastiketta

3 kaffirlimetinlehteä

 

– Lisää yllä mainitut joukkoon ja hämmennä hetki.

 

1 chili hienonnettuna

1 rkl raastettua inkivääriä

1rkl fariinisokeria

 

– Lisää nämä ja anna kiehua hiljalleen kannen alla 10min

 

n. 100g riisinuudelia

 

– Lisää nuudelit. Kiehauta.

 

200g isoja katkarapuja

1 limen mehu 

 

– Lisää lopuksi limen mehu ja katkaravut. Kiehauta ja tarjoile esimerkiksi korianterin kanssa!

DSC_9453.jpg

 

xx Sara