Pidetään yhteyttä 27 April, Apr 2016 - 17:32
Kello on kaksi iltapäivällä kun makaan sängyssä kera läppärin ja nenäliinavuoren. Skrollaan Netflixiä edes takaisin, vaikka tiedän, että mikä tahansa ohjelmavalintani tuleekaan olemaan, tulen kuumehöyryissäni todennäköisesti kuitenkin nukahtamaan siihen.
Muistan, että Arman ja Pohjantähden alla -sarjasta on ilmestynyt eilen uusi jakso. Jakso esitetään itse asiassa vasta viikon päästä tv:ssä, mutta koska minulta löytyy kaikki mahdolliset lisäkanavat (just in case) nään sen jo nyt läppäriltäni. Ehdin katsoa vanhustenhoitoa käsittelevää ohjelmaa noin 15 sekuntia kun pysäytän sen ja nappaan puhelimen käteeni ikkunalaudalta.
Ruudulle ilmestyneet tilastot ikääntyneiden yksinäisyydestä toivat oman mummini mieleen. Huono omatunto valtasi koko kehon. Milloin olen viimeksi soittanut mummille? Viimeiseen pariin viikkoon en reissuiltani ainakaan. Entä sitä ennen… apua, en edes muista.
Mummi ei ole somessa, mutta se ei riitä syyksi. Kiireelläkään tätä on turha perustella, lyhyetkin puhelut riittäisivät. Vaikka sitten se hetki kun olen tulossa toimistolta kotiin, tai kun kävelen ruokakauppaan. Nyt jos koskaan kannattaisi soitella, joku päivä se on jo liian myöhäistä. Mutta jostain syystä pääkoppa on viime aikoina ollut täynnä kaikkea muuta. Kaikkea paljon merkityksettömämpää.
Asutaan eri kaupungeissa, joten näkeminen ei ikävä kyllä ole niin säännöllistä. Vetreällä mummillani on kuitenkin onneksi monta välittävää sukulaista ympärillään ja kourallinen ystäviä, joiden kanssa hän käy seurakunnan tapahtumissa. Kaikki sen sijaan eivät ole yhtä onnekkaassa tilanteessa.
Olen jo pitkään miettinyt haluavani kantaa oman korteni kekoon vanhustenhoitoon liittyvän työvoimapulan suhteen, ja nyt minä sen vihdoin tein. Googletteluiden jälkeen päädyin HelsinkiMission sivuille, jossa pystyi ilmoittautumaan vapaaehtoistoimintaan. Vaihtoehtoja oli paljon: työtä voi tehdä mm seniorien, lapsiperheiden ja syrjäytyneiden nuorten kanssa. Työtä voi tehdä säännöllisesti tai keikkaluontoisesti. Vapaa-aikani on tällä hetkellä melko rajallista, mutta esimerkiksi ulkoiluun viikon tai kahden välein löytyy ihan varmasti aikaa. Olkoon se ulkoiluaika vaikka päivän treenini sitten 🙂
Puhuttiin mummin kanssa läpi niin politiikka kuin viimeisen kuukauden arkitapahtumatkin. Uusimmat urheilu-uutiset päivitettiin myös, tietysti. Sain kuulla seitsemän kertaa kuinka C-vitamiinia pitää syödä kunnolla ja urheilla saa vasta ihan aikaisintaan ensi viikolla. Minä sen sijaan vinkkasin uusista sarjalöydöistäni ja muistutin taas, että puhelinta pitää kantaa mukana eikä jättää himaan, vaikka kyseessä olisikin nopea kauppareissu.
Soittakaa, lähettäkää viesti, postittakaa postikortti tai käykää kylässä. Näyttäkää, että välitätte, sillä te välitätte. Pidetään yhteyttä!
Ps. Kiitos Arman, että välität ja tuotat näin mieletöntä tv-sisältöä.
Pps. Vapaaehtoistyön mahdollisuuksia ja niitä järjestäviä tahoja on varmasti paljon, mutta mikäli joku innostui juuri tuosta edellä mainitusta, niin täältä voi lukea lisää.
xx Sara
