DSC_0468.jpg

Puhuttiin tänään siitä kuinka uudessa paikassa oma pukeutuminen mukautuu monesti ympäristöön. En nyt tarkoita, että esimerkiksi Pariisissa sitä verhoutuisi pelkästään raitapaitoihin ja kellohameisiin, mutta kyllä jotain vaikutteita ympäristöstä tulee aina imuroitua. Ausseissa mentiin lippiksellä, Sri Lankan lomalla päälle valikoitui herkemmin intiahenkisiä printtejä ja Nykissä tuli kokeiltua rohkeampia juttuja. 

Pari päivää on Annikan kanssa menty pienellä pariisitwistillä. Ponnareita, nutturoita, pallopaitoja, suoria housuja ja hameita. Ihanan virkistävää vaihtelua! 🙂 Tällainen pieni pariisi-inspis tekisi arkipukeutumisessani ihan hyvää. Toivotaan, että jää päälle! 😉

DSC_0415.jpg

DSC_0490.jpg

DSC_0504.jpg

DSC_0453.jpg

DSC_0484-2.jpg

pants Zara // shirt Monki // top Zara // sunnies Gina Tricot // sandals here* (adlink) // bag Céline // jacket Filippa K

 

Pictures: Annika Ollila

xx Sara

DSC_2373.jpg

Ensimmäinen kertani Eiffel-tornin huipulla, PELOTTI!

 

Just nyt ei tule mieleen mitään kauniimpaa kuin keväinen Pariisi! Siis miten jossain voi olla näin kaunista!! Puolipilvinen +16c on täydellinen kaupungin tutkiskeluun ja kaduilla haahuiluun (ja laukku-unelmointiin…). Ja kuinka ihanaa onkaan käppäillä ympäriinsä sandaaleissa!

Ensimmäinen päivä yhdessä Annikan, Julian ja Kiran kanssa on ollut hyvin tapahtumarikas, mutta loppujen lopuksi sitäkin hauskempi 😀 Lisää mun ja Annikan (saratickle & annikaollila) snäpeissä.

Hei ja tosiaan, hyvä Pariisi-vinkkejä, niitä saa jakaa! Pari päivää vielä aikaa nuuskia! 🙂

Ihanaa, aurinkoista keskiviikkoa!

DSC_2471.jpg

DSC_2436-2.jpg

DSC_0251.jpg

DSC_0237.jpg

Lounas Eiffel-tornissa DeoDocin kanssa!

DSC_0302.jpg

DSC_0659.jpg

DSC_2462.jpg

DSC_2465.jpg

*Reissussa Deo Docin kanssa

 

Exploring this beautiful city with Deo Doc. 

 

xx Sara

Tags:
,

DSC_0125.jpg

*sis mainoslinkin

Paljonko painat? Tätä kysytään minulta lähes viikottain. Vastaukseni kysymykseen kuuluu: “joku luku 50-65 väliltä, uskoisin.” 

En ole käynyt vaa’alla vuosiin. Ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tavallaan voisin käydä ja näin saada tiedon kuinka montaa kiloa kannan päivittäin, mutta mitä minä sillä tiedolla?

Nuorempana se oli päivittäistä. Jopa pakkomielteistä. Aamupaino oli saatava, muutoin epätietoisuus vaani koko päivän. Mikäli lukema oli normaalia suurempi, masennuin ja mikäli se oli taas normaalia alempi suu vääntyi väkisinkin hymyyn. Ei sillä, että olisin jollain erillisellä laihdutuskuurilla ollut tai mitään muutakaan. Paino nyt vaan sattui heittelemään, kuten naisilla tapana on. Näin jälkeenpäin mietittynä koko ajatus tuntuu aivan sairaalta. Vaa’an osoittama kilomäärä saattoi masentaa minut kokonaiseksi päiväksi tai parhaimmillaan jopa viikoksi. Ja nyt puhutaa normaalipainoisesta ihmisestä. Aivan sairasta!

Jossain vaiheessa vaaka jäi, en halunnut astua siihen. Vaaka on minulle nykyäänkin ahdistava kapistus. Vaikka tällä hetkellä minulle on aivan se ja sama montako kiloa painan, edustaa vaaka kaikkea sitä, mistä haluan pysyä kaukana. Vartaloni on minulle niin paljon enemmän kuin kilomäärä. 

DSC_0136.jpg

DSC_0167.jpg

DSC_0181.jpg

DSC_0192.jpg

DSC_0159.jpg

top here* // sneakers here* (on sale!!!) // tights here*

 

Vastaukseni kuuluu yhä, että en tiedä paljonko. En omista vaakaa, enkä ole kiinnostunut sellaista hankkimaan. Mittaan mielummin 100m:n aikaani kuin painoani ja lasken mielummin päivän aikaisia hymyjä kuin kehoni kiloja.

 

My readers keep asking my how much I weight. The answear is, I have absolutely no idea. Probably something between 50-65kg. The thing is I have no interest to find out how many kilos I carrie around. I mean I totally could, but what would I do with that information? I used to took my weight every morning. I was sad if the number was bigger than my average weight and happy if it was smaller. How crazy was that. I was totally normal weight and not on a diet or anything. To me the scale represent everything that I don’t appreciate. For me my body is so much more than just a number. I rather measure how many push ups I can do in 60 seconds than keep counting the kilos of my body.

 

Pictures: Annika Ollila

xx Sara