Elisa kirjoitti hetki sitten siitä, kuinka sosiaalisen median kautta ihmiset pystyvät tuomaan itsestään esiin juuri sen puolen, mitä he muille haluavat näyttää. Toinen vaihtoehto on se, että tuo puoli vaan muodostuu, kuten näyttää meikäläisen kohdalla käyneen. Ainakin kommenteista päätellen. Olen urheilullinen ja syön pääosin terveellisesti, tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö täyttäisi vatsaani silloin tällöin roskaruoalla, kävisi ulkona juhlimassa tai ostaisi irtokarkkeja.
Elisa nosti esiin esimerkiksi sen ettei ennen meidän tutustumista uskonut minun juovan koskaan viiniä vaan nauttivan mielummin vihersmoothien (:D). Muutama muukin kommentoi, kuinka minun ei uskoisi syövän herkkuja tai osaisi ainakaan kuvitella juovan alkoholia.
Jos instafeedi on täynnä koirakuvia, se kertoo yleensä eläinrakkaudesta, mutta kai henkilöllä muutakin sisältöä on elämässään? Tai jos instagram pursuaa hedelmäkippoja ja kahvimukeja, kyllä kai sitä ihminen muutakin syö? Kaikkea ei kuvata, ei me bloggaajatkaan (huom. ensimmäisenä blogivuotena tosin kuvattiin haha).
Syy siihen miksi instagramiin päätyy tietynlaiset kuvat, voi olla yllättävänkin yksinkertainen. Meikäläisellähän ei ole mitään tarkasti harkittua strategiaa tässä, vaan omalle ig-tililleni päätyvät yleensä päivällä, hyvällä valolla otetut kuvat. Ja päivällä sitä harvemmin tulee siemailtua viiniä tai syötyä pitsaa.
Blogillani olen alusta alkaen halunnut kannustaa löytämään liikunnan ilon ja terveellisen ruokavalion, herkkupäiviä unohtamatta. Hampurilainen ja bisse silloin tällöin ei haittaa yhtään mitään, päinvastoin, mutta jos näitä vetää joka päivä, se alkaa näkymään yleisessä fiiliksessä. Ja sama se on liikunnan kanssa: jokaisena päivänä treenaamisessa ei ole mitään järkeä. Lihakset eivät ehdi palautumaan. Sen sijaan että kehittyisit, saatat vaan hajoittaa paikat. Kohtuus on syytä muistaa treenaamisessakin!
Vaikka kannustankin medialukutaitoon oli tämä puheenaihe myös hyvä muistutus meikäläiselle. Nyt kun omaa ig-tiliäni tarkastelee niin eipä siellä kyllä näy yksikään pääsiäisenä tuhottu minttukaakao tai sokerimunkki. Puhelimen ja kameran voi siis jatkossa kaivaa useamminkin esiin karkkipäivinä ja sunnuntai-illan pitsahetkinä!
Pari faktaa loppuun:
1. Herranjumala. Minä juon viiniä joka viikko. Suorastaan vihastun jos en saa perjantaina sohvannurkassa lasia tai kahta punaviiniä. Kotona on hillittömät viinivarastot sen varalta, että joku ystävä tulee kylään (ja etenkin, jos hänellä on sydänsuruja), tulee yllättävä tarve juhlistaa jotain (skumppavarastotkin ihan kohtuulliset) tai viinihammasta kolottaa torstai-illan saunan jälkeen. Joulukuisella Australian reissulla ruotsalaiset kollegani nimesivät minut jopa pesusieneksi ihan vaan koska meikäläisen viinilasi oli aina ensimmäisenä tyhjänä (ja ojossa), haha. Olen nopea syömään, ja juomaan….
2. Jos ollaan menossa esim mökkireissulle olen kaupassa ensimmäisenä karkkiosastolla varmistamassa, että irttiksiä varmasti riittää jokaiselle illalle (terveisiä vaan Pudasjärven K-markettiin. Se olin minä joka tyhjensi viikonloppuna ne diskoaakkospussit). Saatan myös roudata himasta piilopusseja, joilla yllätän siinä vaiheessa kun herkut on loppu 😀
Mahtavaa viikonloppua. Muistakaahan herkutella! 😉
xx Sara
Posted at 12:07h
in
Uncategorized
by Sara
