DSC_0932.jpg

Hoi te, jotka haaveilette laskuvarjohypystä ja olette aina haunneet tietää miltä vapaapudotus tuntuu. Tiesittekö, että sen voi kokea ilman lentokoneesta hyppäämistäkin?

Eilinen päivä jää mieleen ikuisiksi ajoiksi. Saatiin mahdollisuus päästä porukalla testaamaan kotikaupunkini Kotkan lähettyvillä sijaitsevan Sirius Sportin aktiviteetteja, joista joku ehkä jo näkikin vilauksen Snapchatissani? 🙂 Paikan ohi tulee tosiaan ajettua melko useastikin (n. 100km Helsingistä Kotkaan päin), mutta tämä oli meille kaikille ensimmäinen kerta Siriuksessa.

Aktiviteettipäivä me startattiin tuulitunnelilentämisellä! Kääk! Kyseessä on Suomen ainoa paikka, jossa kyseistä aktiviteettia voi harrastaa, ja se kyllä näkyi. Vaikka kello oli 12 päivällä, oli ryhmiä paikalla useampia. 

Puolen tunnin koulutuksen jälkeen siirryttiin haalarit päällä tuulitunnelin odotustilaan.  Jokaisella olisi vuorotellen 2 x 1,5 minuuttia lentoaikaa ja meikäläisen vuoro oli ensimmäisenä. Siinä me istuttiin odotustilassa vierekkäin. Kypärät päässä, korvatulpat korvilla ja lentolasit silmillä. Jännitti. Enimmäkseen syystä, etten yhtään tiennyt miltä lentäminen tulisi tuntumaan. Koko touhu vaikutti muutenkin aivan absurdilta.

Putkeen astuminen tai paremminkin sanottuna sinne kaatuminen, palautti kuukauden takaisen laskuvarjohypyn vahvasti mieleeni. Fiilis oli todella verrattavissa vapaapudotukseen. Tuulitunnelissa tosin pienikin liike vaikutti isosti: jos leukaa ei muistanut pitää ylhäällä tai käsiä oikeassa kulmassa, alkoi asento heilumaan ja aloit joko vajoamaan alas tai nousemaan ylös. Vartalon tuli olla rentona ja lantion edessä. Ohjaaja oli mukana kokoajan ja käsimerkein muistutteli ja neuvoi mitä tuli tehdä. 

Ei terve miten siisti laji!!!! Ja korkeanpaikankammoiselle ehkä jopa laskuvarjohyppyäkin mielekkäämpää touhua 😀 En voi oikeastaan sanoa muuta kuin kokeilkaa, niin tiedätte. Iso kiitos äärimmäisen mukavalle ja osaavalle henkilökunnalle. Ihan mahtava meininki tuolla. Huikea elämys!

DSC_0909.jpg

DSC_0941.jpg

DSC_0917.jpg

 

Indoor skydiving at Sirius Sport!!! I felt like a Superman, so much fun!

 

xx Sara

DSC_0827.jpg

Taustaa hieman. En ole joogaihminen, mutta uuden vuoden tavoitteenani (siis puhunko minä täällä nykyään enää mistään muusta kun näistä uuden vuoden lupauksistani, tämä olkoon viimeinen kerta :D) oli aloittaa kyseinen harrastus. Homma ei lähtenyt jyrkkään nousukiitoon heti vuoden alusta, mutta eilen herättyäni, minun teki jostain kumman syystä mieli joogata.

Tai no niin, onhan syy käytännössä tiedossa. Se on tuottajamme Inke, jonka elämää olen viimeaikoina kopioinut enemmän tai vähemmän 😀 Saatoin pari iltaa takaperin ostaa tiettyä vessapaperia (kuten Inke) ja saada sen kyljestä kotijoogaohjelman ilmaiskoodin. Leikkasin koodin talteen (en siis ikinä tee mitään tällaista) ja tuo talteen leikattu lappunen vilkuili minua kutsuvasti aamiaispöydässä.

Kun munakas oli tuhottu vaihdoin jumppakamat päälleni. Avasin läppärin makuuhuoneen lattialla, laitoin taustalle rauhallista musaa ja valitsin joogalistalta sopivan tallenteen: “30 min aamujooga”. Aloin kuuntelemaan joogin ohjeita. Siis niin siistiä!! Puolen tunnin jälkeen aamukankeus oli tipotiessään. Olo oli raukea ja virkeä samaan aikaan. Lupasin itselleni, että jatkossa ainakin yhtenä aamuna ja yhtenä iltana viikossa alan harrastamaan kotijoogaa!

 

Ps. Iso kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen. Todella mielenkiintoista keskustelua! Rustasin ylös monta ideaa tuleviin mielipidekirjoituksiin. Vastailen kommentteihin viikonlopun aikana! 🙂

 

xx Sara

DSC_4417.jpg

Mene oikeisiin töihin on lause, jota olen (kiitos IS:n provosoivan “referaatin”) saanut muutaman vuorokauden aikana kuulla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ei sillä ettenkö olisi tästä jo aikaisemminkin kuullut… Viime päivien kymmenet meilit ja ahdistavat facebook yhteydenotot ovat saaneet minut pohtimaan “oikean työn” määritelmää. Oikea työhän on varsin mielenkiintoinen käsite. Mitä se oikeastaan tarkoittaa ja miten se eroaa “valetyöstä”? 

Mikäli sekä “oikeaan työhön” että “valetyöhön” liittyy molempiin palkan saaminen ja verojen maksaminen, niin mikä ne erottaa toisistaan?

Viime viikolla julkaisemastani Bloggaajan työviikko jutusta tosiaan tehtiin pieni artikkeli iltapäivälehteen. Juttu oli kuvitettu varjossa istuvalla “ahdistunut bloggaaja” -henkisellä kuvalla, ja koko kirjoitus oli käytännössä kaikkea muuta mitä itse blogiini olin kirjoittanut. Siinä missä painotin sitä, että välillä hommaa on enemmän, mutta se ei haittaa sillä rakastan työtäni yli kaiken oli artikkeli rakennettu idealla päivät ovat pitkiä, olen uupunut, enkä pysty nauttimaan mistään. 

Vaikka tällainen toiminta ei mielestäni ole hyväksyttävää, osasin artikkelille kuitenkin nauraa. Sen sijaan ihmisten (joista suurin osa tuskin oli vaivautunut lukemaan alkuperäistä kirjoitusta) kommentteja ja minulle lähettämiä viestejä lukiessani tulin vähintäänkin surulliseksi. En ota näitä itseeni, sillä tiedän tasan tarkkaan mitä teen/miksi teen, ja viihdyn omassa työssäni paremmin kuin hyvin, mutta näin ei selvästikään ole kaikilla. Liian moni ymmärtää työn raastavana ja ahdistavana taakkana, jota tehdään joka päivä puhtaasti syystä, että saadaan laskut maksettua. Tuntuu ihan kamalalta.

 

“Menisit oikeisiin töihin niin näkisi mitä se on. Jotkut joutuu heräilemään jo ihan viideltäkin työnsä takia”

“Toiset herää aamuvarhain tekemään oikeita töitä kun toiset ne vaan näprää puhelimiaan ja surffailee netissä kaiket päivät”

“Noin helppoa hommaa ei voi sanoa työksi”

“Kyllä haiskahtaa pieneltä liioittelulta kuin vaikkapa moto kuski joutuu korjaamaan tunteja motoa ilman käsineitä 30 asteen pakkasessa”

“Vähemmän töitä kuin monella bussikuskilla. Eikä tarttee mihinkään raahautua 4.45”  

“Mene hyvä tyttö johonkin oikeaan työhön. Esimerkiksi siivojista on pulaa!”

“Nyt herätys nainen tähän päivään! Sinunlaisia tyhjäntoimittajia on Suomen rajojen sisällä liikaa. Tee palvelus itsellesi ja muille suomalaisille, mene oikeisiin töihin!”

“Vaihdettaisiin töitä viikoksi niin näkisit mitä on oikea työ!!”

 

DSC_4418.jpg

 

Oikea työ? Mitä ihmettä se tarkoittaa? Kommenttien perusteella siihen liittyy a) epämielekkyys b) ruumiillisuus c) aikaisin herääminen. Esimerkiksi alat, joita voi myös harrastaa, eivät mitä ilmeisemmin kuulu oikean työn piiriin. Ja sitten se kaikkien valetöiden kuningas: sosiaalinen media. Varsiainen kirosana.

Kuten joku jo tuolla kommentoikin, vapaa-aikaa vietetään netissä surffaten ja puhelimia näpräten. Eikö tässä vaiheessa pitäisi hälytyskellojen soida? Kyseessä on alusta, jossa vietetään paljon aikaa = uusi ala, joka mahdollistaa valtavan määrän työpaikkoja. Sosiaalisessa mediassa työskentely ei ole ehkä ruumiillista eikä välttämättä velvoita heräämään 4.30 (eikä siihen liity -30c pakkanen ilman hanskoja….), mutta siinä missä mikä tahansa muukin työ, myös tämä voi silloin tällöin olla rankkaa. 

Elämä on täynnä valintoja ja meillä jokaisella on mahdollisuus suuntautua juuri sille alalle mihin paloa löytyy. Jokainen tehköön omat päätöksensä, mutta pienenä vinkkinä suosittelen valitsemaan sellaisen ammatin, jossa työskentely on mielekästä. 40 vuotta on pitkä aika kurjassa työssä sinnittelyyn. 

 

 

xx Sara