Miksi hanhet valtaavat aina Töölönlahden?

Miksi maali ja nuotio tuoksuvat niin hyviltä?

Miksi luulin aivan liian pitkään, että kaiutin kirjoitetaan “kaijutin”

Miksi hotelleissa karkit jätetään aina tyynyille?

Miksi revin kaikki ruvet aina auki?

Miksei omaa hajuvettä koskaan haista?

Miksi näytän bucket hatissa vaan Petri Nygårdilta?

Miksi mulle muuten selvisi vasta hetki sitten, että Petri Nygård ja Peter Nygård ovatkin eri henkilöt? 😀

 

 

Miksi räikeisiin väreihin kyllästyy herkemmin kuin murrettuihin ja pehmeisiin sävyihin?

Miksi Sinkkuelämässä poltetaan kokoajan röökiä?

Miksi kukaan polttaa röökiä?

Miksi ihmisten on välillä vaikea ymmärtää, että jäätelöä voi valmistaa kotona myös ilman jäätelökonetta?

Miksen ikinä tiedä mistä syystä liputetaan?

Miksi lykkään aina puhelin- ja tietokonepäivityksiä?

Miksen jaksa laittaa läppäriä latautumaan heti silloin kun se herjaa 5% akkua, vaan vasta silloin kun akku on jo loppunut?

  

 

Miksen ole koskaan nähnyt pulun poikasta? Miksi kaikki pulut on aina aikuisia?

Miksi kaikki aina ylpeilee sillä, että he ovat saaneet kaktuksenkin tapettua?

Miksi Juuson huulet nykii aina oudosti kun se pelaa pleikkaria?

Miksen ole koskaan käynyt Burger Kingissä?

Miksei kynsilakka koskaan pysy mun kynsissä?

Miksi verkkopankista lentää ulos aina ihan sairaan nopeesti?

Miksi laitettiin skidinä sukkahousut päähän ja leikittiin, että ne on meidän pitkät hiukset?

 

kuvat: Johanna Rontu

 

extra MIKSI: 

Miksi kuuluin IRC-Galleriassa seuraaviin yhteisöihin:

Turpa kii tai alan laulaa

kuolema kuittaa univelat

Ismo Laitela

lukio se vaan on seksikkäämpää

Penkistä nousee ainakin oma perse

Lacoste

Parhaat syntyi joulukuussa

älä vittuile mulle, oon pelannu TEKKENIÄ

Asumme korvessa ry

Aina myöhässä

pieneen naiseen ei mahdu paljon vikoja

 

xx Sara

Tags:

 

Oli lokakuun alku. Istuin koneen ääressä suunnittelemassa kahden viikon päässä häämöttävää Budapestin reissua. Tämä on se reissun ensimmäinen vaihe, josta nautin lähestulkoon yhtä paljon kuin itse reissusta. Samalla pääsee fiilistelemään tulevaa! Matkasta saa niin paljon enemmän irti kun taustatyö on tehty huolellisesti. Erityisesti silloin kun kohde on uusi ja aikaa tutkiskeluun vain pari päivää.

Täytin Pinterest-kansiota, luin matkablogeja, tsekkailin TripAdvisor-arvioita ja uppoudun Instagramin hashtageihin. Löysin muutaman kiinnostavan paikallisen valokuvaajan, joiden Instagram-tilit olivat täynnä toinen toistaan upeampia kuvia kotikaupungista. Jäin ihastelemaan tunnelmallisia otoksia varmaan tunneiksi. Siinä hetkessä tajusin, etten minä juuri kuvaa kotikaupunkiani. Lähinnä innostun kaupunkikuvauksesta silloin kun matkustan uuteen paikkaan. Silloin kaikki näyttää uudelta ja hienolta. Kotona näyttää vaan tutulta. Ja siinä se ongelma piileekiin. Tai oikeastaan näissä kahdessa 1) tuttuihin maisemiin turtuu 2) “kiire” (tai naama kiinni puhelimessa maisemien sijaan)

Rustasin tammikuussa duunitavoitteita tälle vuodelle. “Enemmän Helsinkiä kanaviin”, luki listan kärkipäässä. Aloin käymään kävelyillä kamerani kanssa. Aika usein kuvaan kyllä myös puhelimellani. Yritän katsella näkymää aina turistin silmin: jos olisin turisti, mistä ottaisin kuvan? Kaduista, puistoista ja nähtävyyksistä. Rakennuksista ja rannoista. Kahviloista, museoista ja ravintoloista. Kukka- ja kirjakaupoista. Raitiovaunuista ja kirjastoista.

Helsinkikuvaaminen on ollut yksi kiinnostavimmista “projekteista” tänä vuonna. Se on antanut ihan valtavasti ja avannut silmiä uudella tavalla. Olen liikkunut uusilla seuduilla ja tarkkaillut ympäristöä eri kulmista. Uusi projektini (tai projektimme, tehdään sitä yhdessä assarini kanssa!) on toivottavasti tuonut kaupunkiin myös kiinnostuneita matkailijoita 🙂 Nyt ehkä vähän vähemmän, mutta tulevaisuudessa toivottavasti enemmän. Innolla odotan kesäistä Helsinkiä ja sitä miltä se näyttää kameran linssin läpi!

 

  kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

Tags:

 

Sokoksen yhteistyöni innoittamana haastoin itseni pukeutumaan tällä viikolla “tavallisiin vaatteisiin”. Tuo lause olisi vielä pari kuukautta sitten kuulostanut ihan urpolta. Aika urpolta se kuulostaa kyllä vieläkin 😀 No mutta anyway, arkiviikko painettu siis normivaatteissa. Tuntuu virkistävältä ja jotenkin erityiseltä. Kangaskassi vaihtui käsilaukkuun ja kellokin ilmestyi ranteeseen pitkän tauon jälkeen. Jokaisen päivän asun olen ikuistanut kameralle! Tiputtelen niitä tänne blogiin tasaiseen tahtiin! 🙂

Ylisuuri kauluspaita, cropatut farkut ja tennarit on yksi suosikkiyhdistelmistäni vuodesta toiseen. Ihanan raikas kevätlook! Multa on joskus kysytty, että jos pitäisi pukeutua vuoden ajan samaan asuun, niin mikä se asu olisi. No tämä olisi se asu! Tähän en kyllästy ihan hetkessä. Vuodessa tosin ehkä kyllästyisin.

 

 

Päivät ja viikot ovat jokseenkin sekaisin, mutta luonto oon muistuttanut siitä, että eteenpäin mennään. Oon nauttinut valosta ja lämmöstä ihan valtavasti. Käynyt hörppimässä iltapäiväkahveja kattoterassilla, kävellyt pitkiäkin matkoja ja ravannut tiheään tahtiin uimassa. Alkuviikosta maalasin isoimman tauluni ikinä ja kiinnitin sen makuuhuoneen seinälle. Lyötiin loppukesälle lukkoon viikon Suomi roadtrip ja kaavailtiin melontareissua juhannuksen tienoille. Oon tällä viikolla hoitanut ihoa pitkän kaavan mukaan ja innostunut huulipunien käytöstä (kiitos Havu Cosmetics!).  Itseruskettavaakin levitin hyvän tauon jälkeen. Viikon ruokalistalla on ollut wokkia, vege-makaronilaatikkoa ja lohisoppaa. Suunniteltiin jos paistettaisiin vappuna muutaman vuoden tauon jälkeen munkkeja ja tehtäisiin ekaa kertaa itse simaa! Pitää hommata jostain lasipulloja.

Tänään ajattelin käydä uimassa ja illalla aion osallistua Paints & Friends:n maalausliveen! Kroppa on viikon kotitreeneistä taas sen verran jumissa, että taidan siirtää tämän päivän voimatreenit huomiselle. Töitä on ollut ihan kiitettävästi ja toukokuun duunikalenteria täytetään hyvään tahtiin, hyvä fiilis tästä <3 Varsin mukava arkiviikko takana, kiitollinen siitä!

Mitäs sinne puolen ruutua kuuluu? Mitä ootte puuhailleet?

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

Tags: