Kuinka päädyin Saran assariksi? Paljonko vaikutti se, että tunnettiin jo ennestään?

Näin Saran storysta hänen hakevan assaria vuoden 2020 alusta lähtien. Päätin laittaa Saralle hakemuksen eteenpäin, koska työnkuvan painotus oli erityisesti valokuvaamisessa ja visuaalisessa suunnittelussa. Tunsin Saran entuudestaan, koska valokuvaajan urani alussa pyysin häntä muutamia kertoja lähtemään kanssani kuvaamaan saadakseni portfoliomatskua ja treeniä kuvaamisesta. Uskon, että tällä on ollut myös arvoa assarin valinnassa, koska Sara tiesi jo entuudestaan, minkälaista työskentely kanssani on. Olen aina jälkeenpäin miettinyt, että onneksi olin aikoinaan niin oma-aloitteinen ja rohkea!

 

Minkälainen koulutus ja työtausta itselläni on? Olenko valmistautunut assarina oloon jotenkin?

Toimin tällä hetkellä päätoimisena ammattivalokuvaajana, ja Sara on yksi asiakkaistani. Olen suorittanut vuonna 2019 valokuvaajan tutkinnon Helsinki Design Schoolissa, mutta koen silti olevani ennemminkin itseoppinut kuvaaja. Tämän lisäksi suoritan psykologin tutkintoa Jyväskylän yliopistossa. Assarin työskentelyyn en sinänsä ollut valmistautunut mitenkään, eikä minulla ollut siitä aikaisempaa kokemusta. Tuttua olivat jo entuudestaan kuvaaminen, kuvankäsittelyohjelmien ja powerpointin käyttö, moodboardien luonti sekä somen käyttö, ja kaikkea tätä hyödynnänkin työssäni eniten.

 

Mitä työtehtäviini kuuluu?

Työtehtäviini kuuluvat valokuvaaminen, editointi, tulevien projektien visuaalinen suunnittelu, raporttien teko, uuden sisällön ideointi, markkinointimateriaalien luonti uusille asiakkaille sekä blogitekstien koonti. Tiivistettynä sanoisin, että työni koostuu eniten kuvauksista sekä visuaalisesta suunnittelusta. Ainoastaan raporttien teko on enemmänkin sellaista perinteistä assarin työtä mitä teen.

 

Minkälaiset työaikani ovat? 

Tämä oli luultavasti kaikkein kysytyin kysymys! Olemme sopineet Saran kanssa, että teen hänelle viikossa vajaat 20 h töitä. Tämä vastaa noin 3,5 h töitä päivässä viitenä päivänä viikossa. Työmääräni toki vaihtelee tästä viikoittainkin, ja yhtenä viikkona teen enemmän ja toisena taas vähemmän.  Työaikoihini saan kuitenkin  vaikuttaa hyvin paljon itse sen mukaan, kuinka paljon minulla on muita töitä ja kuinka paljon opiskelu vaatii aikaa. Tyypillisesti kuvauspäivät Saran kanssa ovat pitkiä, ja niille päiville pyrin olemaan buukkaamatta mitään muita kuvauksia.

 

Kuinka palkkani määräytyy? 

Palkkani määräytyy tehtyjen tuntien mukaan, ja olemme sopineet työlleni oman tuntihinnan. Kuun lopussa laskutan Saralta tehtyjen tuntien mukaisen summan – eli en ole hänellä työntekijänä. Kuukausilaskutus Saralle vaihtelee sen mukaan, kuinka haipakkaa itselläni on muiden töideni ja opiskelujeni kanssa. Tavoitteenani kuitenkin on, että tekisin Saralle sen vajaat 20 h viikossa. Aina silloin tällöin  tulee tilanteita, jolloin saan kaiken tarvittavan tehtyä ajoissa, ja tällöin minun tuleekin omatoimisesti ideoida, mitä muuta voisin tehdä Saralle.

 

Mitä muuta teen assarin työn lisäksi?

Valokuvaan, teen omia kuvausprojektejani, sekä opiskelen psykologiaa.

 

Minkälainen on normi työpäiväni?

Normaalisti aloitan työpäiväni psykan opinnoilla, joihin käytän aamun ensimmäiset tunnit. Sitten jatkan koneella Saran töiden parissa (noin 3,5 h), jonka jälkeen jatkan vielä muiden kuvaustöideni editoimista tai lähden kuvauksiin. Sellaisena päivänä, kun teemme Saran kanssa pidemmän kuvauspäivän, en yleensä tee mitään muita hommia kuin koulujuttuja.

 

Mitä ominaisuuksia Saran assarina on hyvä olla?

Ihan ykkönen, mikä itsellä tulee mieleen, on oma-aloitteisuus! Kuten jo aiemmin mainitsinkin, välillä tulee tilanteita, jolloin kaikki hommat on tehty, ja saan itse ideoida, millä muulla tavalla voisin olla hyödyksi Saralle. Sara on aina myös todella fiiliksissä, kun esittelen hänelle omia ideoitani ja näkemyksiäni. Parasta onkin se, että pääsen käyttämään omaa luovuuttani ja visiotani työssäni paljon. Lisäksi joustavuus on tärkeää, sillä työpäivät tai reissut saattavat venyä, ja joskus saattaa tulla uusi projekti vastaan hyvinkin nopeasti. Tietysti kuvauspuolen kokemuksesta  ja kiinnostuksesta visuaaliseen suunnitteluun on paljon hyötyä.  Kunhan on paloa tekemiseen, ei mielestäni koulutuksella ole niinkään suurta merkitystä tässä työssä.

 

Minkälainen Sara on pomona?

Sanoisin, että Sara on välillä liiankin luottavainen, että handlaan jonkin tulevan työkeissin 😀 Haha ei, mutta parasta Sarassa on vahva luottamus omaan ammattitaitooni, vastuun jakaminen, innostuminen, kannustavuus ja ylipäätänsä se, että voidaan tehdä töitä aina todella positiivisella meiningillä. Välillä Sara yrittää tehdä 100 asiaa kerralla, mutta silloin minun roolini onkin olla jeesaamassa! Koen, että tämän kevään aikana meistä on tullut Saran kanssa läheisiä ja meillä kemiat pelaavat hyvin yhteen. Ja mielestäni parasta onkin työskennellä hyvän ystävän kanssa silloin, kun molemmat ovat fiiliksissä ja homma pelaa hyvin yhteen!

 

 

Miltä tuntuu työskennellä ison tekijän taustalla välttämättä itse olematta niin paljon esillä siellä?

Tämä oli mielestäni todella mielenkiintoinen kysymys! Sanoisin, että se on enemmänkin oma valintani, jos en näy kovinkaan massiivisesti Saran somessa. Koen, että oma työnkuvani on rakentaa Saran brändiä ja olla Saralle taustatukena tuomatta itseäni liikaa esille. Omassa somessanikin esittelen itseäni vähemmän ja pyrin ennemminkin töideni puhuvan puolestani. Tosin pari päivää sitten uskaltauduin jo tekemään Saran storyyn videon, jossa puhuin ensimmäistä kertaa ja vieläpä heti  50 000 seuraajalle! Ei terve 😀

 

Maksanko Saran kautta tulleet työreissut itse?

Saran kautta tulleita kaupallisia yhteistyöreissuja en maksa itse, vaan niihin on tehty oma budjettinsa. Luonnollisestikin Sara halutaan näkyvän kaupallisissa yhteistöissä, ja silloin hänellä on tietysti oltava valokuvaaja mukana.

 

Kuinka päädyttiin siihen, että sometan Saran assarina hänen puolestaan sen aikaa, kun Sara on Selviytyjissä?

Tuumattiin yhdessä Saran kanssa, että  Saran poissaolosta huolimatta halutaan tuottaa teille materiaalia, kun se kerran on mahdollista. Lisäksi ajateltiin, että materiaalin luonti eri tekijän näkökulmasta voisi tuoda kiinnostavaa vaihtelua. Sara halusi kuitenkin tuoda selkeästi esille sen, että minä hoidan hänen kanaviaan nyt enkä yrittäisi imitoida Saraa.

 

Mikä on haastavinta ja palkitsevinta työssäni?

Palkitsevinta on ehdottomasti se, että pääsen vaikuttamaan projekteihin ja käyttämään omaa osaamistani paljon. Rakastan sitä, että pääsen käyttämään visuaalista silmääni lähes kaikessa työssäni ja, että Sara luottaa siihen niin vahvasti. Haastavaa on välillä uusien työtehtävien loihtiminen itselleni, kun kaikki muut to-do- listan asiat on jo hoidettu. Yksi tämän kevään haastavimmista työkeisseistä on ehdottomasti ollut mainosvideon kuvaaminen. Kuvaamme molemmat pääosin vain stillkuvaa, joten videokuvaus oli meille molemmille uusi juttu! Minun vastuullani oli kuvausten tekninen puoli kuten tilan valaisu sekä itse videokuvaaminen.

 

Onko todellisuus vastannut odotuksiani assarin työstä?

Sanoisin, että aika lailla joo! Sinänsä itselläni ei ollut etukäteen erityisen kovia odotuksia assarin työstä ja halusinkin lähteä mukaan avoimin mielin. Aloittaessani taisin ajatella, että joutuisin tekemään enemmän sitä perinteistä assarin työtä kuten maileihin vastaamista jne., mutta tätä teenkin kaikista vähiten! Sara oli myös kertonut, että tulisimme käymään eri tapahtumissa ja meillä piti kevään aikana olla yksi ulkomaanreissukin, mutta koronan takia nämä ovat siirtyneet tai peruuntuneet.

 

Mikä on tärkein asia, mitä olen oppinut tämän työn aikana? 

Olen saanut Saran matkassa hyviä oppeja brändäyksestä, somessa työskentelystä, vinkkejä kuvaamisesta sekä asiakassuhteiden luomisesta. Eniten on kuitenkin yllättänyt se, kuinka paljon Saran työ vaatii työtä ja voimavaroja! Tästä hyvä esimerkki on meidän Kotka-Hamina -reissumme, joka on ollut yksi suosikkityökeikkamme. Vaikka somessa saattoikin näyttää siltä, että olimme siellä melkein kuin lomalla, niin voin kertoa, ettei todellisuus ollut lähelläkään sitä. Olimme 24/7 joko siirtymässä uuteen paikkaan, kuvaamassa ja etsimässä kuvauspaikkoja, osallistumassa järjestettyyn ohjelmaan tai editoimassa kuvattua materiaalia. Päivät olivat pitkiä, ja nukkumaan päästiin vasta puolen yön jälkeen ja herättiin jo klo 7.00! En ole ollut yhdenkään Saran kanssa tehdyn työkeikan jälkeen niin poikki.

 

 

Mitä unelmia ja tavoitteita itselläni on omaan uraan liittyen ja avaako assarina olo ovia tulevaisuuteen?

Isoimmat unelmani liittyvät valokuvaamiseen ja erityisesti muotivalokuvaamiseen. Tavoitteenani on työskennellä jossain vaiheessa myös ulkomailla muodin parissa ja saada siitä toimeentuloni. Tavoitteenani on myös valmistua psykologiksi, mutten tiedä vielä, haluanko harjoittaa sitä ammattia tulevaisuudessa – ainakaan nyt ei tunnu siltä. Uskon saaneeni jonkin verran näkyvyyttä Saran assarina Suomessa ja toivonkin, että nimeäni ja töitäni aletaan tunnistamaan enemmän. Minun tuleekin olla itse aktiivinen asiakassuhteiden luomisessa ja työstää omaa brändiäni edetäkseni urallani. Saran assarointi voi olla yksi merkittävä ponnahduslauta siihen suuntaan.

 

Mitä aion seuraavaksi?

Alun perin tarkoituksenani oli tehdä Saralle 5 kuukauden harjoittelujakso, mutta voin kertoa, että Saran kanssa työskentely on vienyt mennessään <3 Ainakin näillä näkymin tulen tekemään näitä hommia Saralle tämän vuoden loppuun asti. Aion opiskella lisää valokuvauksesta ja kehittää itseäni siinä. Unelmoin lähitulevaisuudessa omasta studiopaikasta Helsingissä ja olisi mahtavaa päästä kuvaussassariksi suomalaisille huippukuvaajille.  Lisäksi unelmana olisi päästä tekemään vielä enemmän kuvaustöitä muodin saralla <3

 

 

xx Jossu

Tags:

 

Oli tuiki tavallinen helmikuinen torstai-ilta kun istuin toimistolla. Meili kilahti. Näin ponnahdusikkunalta capslockilla kirjoitetun otsikon: SELVIYTYJÄT 2020. Kädet alkoivat tärisemään, vatsaa pisti.

Olen monta kertaa sanonut Selviytyjien olevan tv-ohjelma, johon ihan tosissani haluaisin päästä mukaan. Tällaiselle aktiviteetteja rakastavalle kilpailuhullulle toinen toistaan kiinnostavammat pelikentät lienee se suurin motiivi.

Lähtöön on enää reilu viikko. Se ei ole yhtään mitään. Etenkään kun kisaa jo koronan vuoksi keväällä siirrettiin. Ja näkyypä poikkeusolot järjestettävässä kisassakin: Filippiinien sijaan julkisuudesta tutut henkilöt matkaavat tänä vuonna kohti pohjoista erämaata. Myös tämä muutos tuo kiinnostavan twistin koko touhuun. Millainen kokemus Selviytyjät tulee olemaan kun viidakko vaihtuu metsään? Ilmastoon adaptoitumisesta ei tarvitse stressata, mutta vesi on kylmää, yöt on viileitä ja hyttysiä riittää. Entä nälkä? Se varmasti lisääntyy viileämmissä olosuhteissa?

 

 

Olen yrittänyt parhaani mukaan valmistautua koitokseen. Treenannut nopeutta, ketteryyttä, tarkkuusheittoa, erätaitoja, tulentekoa, laavun rakennusta, uintia, palapelejä. Olen tankannut, katsonut aikaisempia jaksoja, harjoitellut neuvottelutaitoja, hionut strategiaa ja selvittänyt alueen kasvustoa. Silti koen, etten ole valmistautunut riittävän hyvin. Mutta toisaalta, voiko tähän kisaan koskaan valmistautua riittävän hyvin?

Suurin osa valmistumisesta on mennyt kuitenkin väliin jäävän työrupeaman kanssa. Totaalinen blackout viideksi viikoksi (ei puhelinta, eikä läppäriä mukana) on yrittäjälle kohtalaisen raju pommi. Toisaalta olen ihan hullun innoissani tästä.

Mikä tulevassa koitoksessa pelottaa eniten? Juoniminen, valehtelu, koti-ikävä, kylmä ja nälkä. Pelottaa, että joudun lähtemään kotiin ekojen joukossa, koska en millään haluaisi jättää kisaa kesken heti alkumetreillä. Ärsykkeiden uupuminen toisaalta kiehtoo ihan valtavasti ja samalla vähän myös pelottaa. Jännittää millainen porukka tulee olemaan. En tiedä tässä vaiheessa vielä yhtään ketä on lähdössä.

Uskon, että Selviytyjät tulee olemaan itselleni ennen kaikkea kasvattava kokemus. Mulla on kova kuori, mutta sisältä olen melkoinen herkkis. Muiden tarkkailun lisäksi aion tarkkailla myös itseäni ja tutkiskella omia tunteitani. Aion muistuttaa itseäni jatkuvasti siitä, että tämä kaikki on peliä. Tulen olemaan reissussa oma itseni ja pyrin parhaani mukaan pysymään ahkerana, harkitsevana ja nöyränä. Jos tästä selviän, selviän takuulla mistä tahansa.

Mun kanavista ja meilistä tulee Selviytyjien aikana huolehtimaan ihana assarini Johanna. Sisältöä ilmestyy elokuussa meiltä molemmilta! Jossu tulee esittelemään ainakin oman kotinsa ja listaamaan Helsingin parhaat kirppikset!

 

 

 

xx Sara

Tags:

 

Kesälomaviikko alkaa tulla päätökseen. Viikolle oli tehty suunnitelmia, mutta tilaa oli myös extempore ideoille. Vietettiin Tahkolla neljä päivää, kyläiltiin kummeilla Savonlinnassa, pyörähdettiin Jyväskylässä ja vietettiin vuorokausi Tampereella. Matkalla Tampereelle päätettiin pysähtyä Isojärven kansallispuistoon patikoimaan ja telttailemaan. Jälkimmäinen oli kohtalaisen hupaisa reissu, vettä kun tuli ihan kaatamalla 😀

Eilen käytiin ekaa kertaa Kruununhaan rantaan tänä kesänä ilmestyneellä Tacos de Kuurna -kiskalla. Kivenheiton päässä sijaitseva Kuurna on minun ja poikaystäväni lempirafla Helsingissä, odotukset ravintolan perustamalle tacoja myyvälle kioskille olivat siis kohtalaisen korkealla. Torstaista maanantaihin auki oleva kioski on ollut hitti. Tacot myydään loppuun harva se päivä. Eilen niitä kuitenkin löytyi, onneksi!

Törmättiin kiskalla ystäviin ja syötiin yhdessä. Pelattiin Primetimea kasilta ja istuskeltiin terassilla pitkälle iltaan. Tällaiset suunnittelemattomat illat on parhaita!

Tacot maistuivat taivaallisilta. Jättikatkaravussa oli kivasti potkua ja härkäpapu oli superhyvä! Kympillä sai kolme tacoa. Me tilattiin kahdestaan yhdeksän tacoa, se oli aika sopiva! Jos yhtään muuten tykkäät micheladoista, niin suosittelen tilaamaan täällä sellaisen. Yksi Helsingin parhaita micheladoja 🙂 Kiskan myyjät kertoivat, että paikka on auki ainakin syyskuun loppuun asti, käykää siihen mennessä testaamassa.

Psst. Hyviä tacoja Helsingisä myyvät myös Lopez y Lopez ja El Rey. Korviini kantautui just hetki sitten huhua, että El Rey on avannut Kallion vanhan Sandron tilalle, pakko päästä! Ja Lopez y Lopez avautuu kivenheiton päähän, Porthaninkadulle!

 

Tacos de Kuurna

Tacos de Kuurna

 

xx Sara