Rauhoittumisen tärkeydestä

DSC_3213.jpg

Kaupallinen yhteistyö: Porvoon kaupunki

 

Elämä vuonna 2015 on sen verran hektistä, että me ihmiset kaipaamme jotain vastapainoa kaiken tämän sykkimisen keskelle. Rauhoittuminen on tärkeää ja me jokainen todella tarvitsemme sitä. Rauhoitu.fi -sivusto haastoi minut pohtimaan erityisesti omaa rauhoittumistani: miten rauhoitun arjessa, entä kuinka usein?

Rauhoittuminen on hyvin yksilöllistä. On olemassa ihmisiä, jotka pystyvät rauhoittumaan muutamassa sekunnisssa sekä ihmisiä, joiden keho ja mieli vaativat rauhoittuakseen enemmän aikaa. Toiset myös tarvitsevat rauhoittumista huomattavasti useammin kuin toiset.

Omat rauhoittumisen keinot on hyvä tiedostaa. Jollain paras tapa rauhoittua voi olla kävely luonnossa, toisella taas jooga. Joku rakentaa pienoismalleja ja toinen rauhoittuu parhaiten aamukahvin ja hesarin kanssa lempikahvilassaan. Tärkeintä onkin tehdä juuri niitä asioita, joista itse aidosti pitää ja joista saa rauhallisen olon.

DSC_9621.jpg

p3180222.jpg

DSC_0361.jpg

DSC_3720.jpg

Yritän pyhittää joka ikinen päivä ainakin pienen hetken itselleni ja rauhoittumiselle. Tuo pieni hetki voi olla kasvanaamio, kirjan lukeminen, rauhallisen musiikin kuuntelu, päiväunet tai ulkoilu. Saatan keittää iltapäiväkahvit, lukea mielenkiintoisen artikkelin ja pohtia sen sanomaa kaikessa rauhassa. Tai sitten päivän hämärtyessä polttaa tuoksukynttiöitä ja syödä pari palaa suklaata. Oma rauhoittumiseni on monesti sitä, että olen yksin omien ajatusteni kanssa tai vaihtoehtoisesti nollaan koko pääkopan enkä ajattele yhtään mitään. Jälkimmäisen kanssa minulla on vielä opeteltavaa.

Päässäni pyörii jatkuvasti sata asiaa samaan aikaan. Olen harvinaisen taitava rekisteröimään ympärillä tapahtuvia asioita ja jumittamaan niitä mielessäni. Olen myös kova näkemään mitä hullunkurisempia unia samoista aiheista. Jos minulta yhtäkkiä kysyy vaikka saunan lauteilla, että mitä ajattelet tällä hetkellä on vastaus tyyppiä “no sitä kun Pientä Pintaremonttia ohjelmassa oli se mies ja nainen ja niiden keittiössä oli se teline, niin miksi se oli asennettu siihen vasempaan reunaan eikä oikeaan?!”

Rauhoittumishetkilläni pyrinkin tyhjentämään pääni kaikista näistä urpoista ajatuksistani ja miettimään esimerkiksi päivän mukavia asioita. Pari kertaa kuussa kaipaan rankempia rauhottumisen keinoja. Tällöin lähdetään mm. mökille, pidemmälle retkelle luontoon, vietetään kokonainen iltapäivä sängyssä loikoillen tai matkataan viikonlopuksi vanhempien luokse. Työni on läsnä vuoden jokaisena päivänä, joten täysin lomalle heittäytymistä en ole voinut harrastaa aikoihin. Suurena rauhoittumishaaveenani onkin vielä joku päivä lähteä pitkälle reissulle ja jättää läppäri kylmästi kotiin!

DSC_3324.jpg

DSC_3168.jpg

DSC_9519-2.jpg

DSC_9840-3.jpg

DSC_0053.jpg

Rauhoitu.fi -kampanjan myötä aloin pohtimaan niitä konkreettisia, arkisia asioita, joiden avulla olen itse viime aikoina rauhoittunut:

 

Juoksulenkki Arabianrannassa ja Vanhakaupungin lahdella. Aurinko on juuri laskemassa. Tekisi mieli kaivaa puhelimen kamera esiin, mutta päätän ikuistaa muiston ihan vaan mieleeni. Huomaan, että merellä on käsittämätön vaikutus minuun. Se saa minut rauhoittumaan joka kerta! Vaihdan juoksun loppulenkin ajaksi kävelyyn, ja kovatempoisen musiikin akustiseen. 

Tehdään ystäväni kanssa hierontarinki sunnuntai-illan kunniaksi. Sänky muuttuu hetkessä hierontapöydäksi. Kynttilöitä ikkunalaudalle ja rauhallista joogamusaa taustalle. Varataan kuorintavoidetta, kasvonaamioita, rasvaa ja kurkkuvettä. 45 minuutin aikana toisen iho kuoritaan, kasvo naamioidaan ja lopulta hierotaan jalat. Tämän jälkeen vaihdetaan paikkoja. IHANAA!

Pidän toimistopäivän keskellä pienen paussin. Teen itselleni suklaaminttu cappuccinon, laitan Spotifysta Afternoon Acusticin soimaan ja vaihdan ajatukset hetkeksi muualle: 30 minuutin kynsienhuoltohetki. Käytän värin valitsemiseen tavallista pidemmän ajan. Leikkaan, viilaan, öljyän ja lakkaan sekä varpaiden että sormien kynnet kaikessa rauhassa. Annan lakan kerrankin kuivua tarpeeksi pitkään.

Viikonloppu mökillä. Rauhoittuminen on taattu jo pälkästään tällä, mutta hiljaisuuden keskellä on ihanaa vielä fiilistellä. Herätään seitsemän jälkeen usvaiseen päivään. Lähdetään poikaystävän kanssa soutelemaan saarta ympäri. Jossain kaukana kuuluu silkkiuikun ujellus ja silloin tällöin kaislikosta kuuluu loiskahdus. Muuten on aivan äänetöntä. Niin äänetöntä, että ihan hämmästyttää.

Pakataan eväsleivät, makkarat ja kaakaot reppuun, ja lähdetään perheen kanssa lauantaiselle metsäretkellä. Tallustellaan tunnin verran sammaleen valtaamia metsäpolkuja pitkin. Ihan kuin oltaisiin hobittikylässä! Pysähdytään laavulle ja sytytetään nuotio. Aurinko lämmittää juuri sopivasti ja kaakao maistuu paremmalta kuin koskaan.

Ajatus ei kulje, pää lyö tyhjää. Kello on kolme iltapäivällä. Päätän keittää kupillisen kahvia ja käpertyä viltin alle lukemaan Eva Wahlströmin tarinan Taivas ja Helvetti -kirjan uusimmasta painoksesta. Naisen tarinan luettuani olo on niin inspiroitunut kuin olla ja voi. 

DSC_3622-2.jpg

DSC_6549.jpg

DSC_0247.jpg

DSC_3063.jpg

 

 

xx Sara

12 Comments
  • Jepa
    Posted at 07:50h, 23 October

    Aivan ihana postaus ja mielettömiä kuvia!! <3

    • saratickle
      Posted at 11:51h, 23 October

      Voi miten mukava kuulla. Kiitos :)<3

  • Kukkuu
    Posted at 09:30h, 23 October

    Tapahtuiko nämä kaikki sattumoisin Porvoon Kaupungissa :’)

    • saratickle
      Posted at 11:50h, 23 October

      Heh olisi voinut tapahtuakin, mutta ei 🙂 Porvoon kaupunki on tilaajana tässä ja haastoi minut pohtimaan rauhoittumisen tärkeyttä ja jakamaan teille omia rauhoittumisen keinojani!

  • Bohemianlife
    Posted at 11:37h, 23 October

    Tykkäsin tästä tekstistä ihan superisti!
    n. 7 vuotta oon kohta blogeja lukenu ja alkuajoista sunkin blogia sillon tällön seurannu,
    nyt molempien kasvaessa (:D) oot jääny ihan kärkilistaan ainoisiin selattaviin tai oikeastaan
    ainoisiin blogeihin joita oikeasti luen, nautin, odotan,inspiroidun ja innostun. Mahtavaa.
    Tai no, eilen siitä innostuneena sit ajattelin muutaman kuukauden jälkeen jos sais sporttivaihteen taas päälle,
    tein siis säälittävästi muutamia liikkeitä sieltä täältä, etukyykkyä tangolla (ainoastaan jotta asento pysyis oikeena)
    muutamia punnerruksia ja olkapäitä. no ne kyykyt. ne meni niin hyvin perille että nyt kirjottelen tätä
    aika makuuasennosta ja mietin että ei rauhallisemmin enää olis voinu alottaa ja tyssääkö tämä sportti vaihde taas siihen
    etten pääse sohvalta ylös kolmeen päivään. MITÄ mä teen väärin!
    BohemianLife
    Kiitos ja superisti suukkoja suomeen täältä ! :* :*
    Ann-Marie

    • saratickle
      Posted at 11:57h, 23 October

      Ihana kuulla että teksti kolahti! 🙂 Nää on niitä pieniä suuria arjen tärkeitä asioita, joita liian monesti vähätellään.

      Ensinnäkin mahtava kuulla etä sporttivaihde on päällä, HYVÄ SINÄ!!

      Toiseksi, alku on aina haastavaa. Mä olin samassa tilanteessa kesän jälkeen kun starttailin voimatunteja. Suoraan sanottuna yhtä helvettiä 😀 Jo pelkästään kyykkyhyppysarjat ilman painoja tuntui siltä, että takapuolessa on joku jäätävä tulehdus…. MUTTA siitähän päästiin yli, ja nyt on sata lasissa!

      Positiivinen juttu on se, että homma lähtee rullaamaan nopeammin kuin uskotkaan, kunhan et luovuta!! Sinnittele ja pysy aktiivisena. Pidä tahti tosi rauhallisena ensimmäiset viikot. Painoja voit alkaa latelemaan sitten sen jälkeen. 

      Jättimäiset tsemppihalit täältä, mä uskon suhun 100%sesti!! 🙂 Energistä loppuvuotta!

  • JanetteH
    Posted at 17:16h, 23 October

    Oot kyllä niin ihana Sara, haleja! <3

    • saratickle
      Posted at 06:23h, 24 October

      no käääk, samoin sinä Janette 🙂 Halejaaa!

  • Hanna Maria
    Posted at 18:29h, 23 October

    Jep, rauhoittuminen on kyllä elintärkeää! Täälläkin ollaan lähdössä huomenna luontoretkelle. En malta odottaa 🙂

    • saratickle
      Posted at 06:23h, 24 October

      Oiii ihanaa luontoretkeä! 🙂

  • Noora-
    Posted at 18:00h, 24 October

    Ihana postaus! Mulle kävi tänään vahingossa niin, että lähdin kävelylenkille ilman puhelinta ja, ai että miten paljon enemmän se rentoutti, kun ei tiennyt kellosta, ei tarvinnut olla tavoitettavissa, eikä voinutkaan snapchat:issä lähetellä kuvia ruskalehdistä auringonlaskusta MUILLE vaan sai nauttia niistä ITSE!

  • Vierailija
    Posted at 09:26h, 25 October

    Ihan mahtava postaus, voi vain toivoa lisää näitä ja muita hyvinvointijuttuja!