Sain loppuvuodesta meilin eräältä iäkkämmältä tuttavaltani blogiurani aivan alkuajoilta. Hän onnitteli minua urallani menestymisestä, mutta muistutteli samalla ettei ole fiksuinta antaa haastatteluja vuosituloista tai kertoa suunnitelmista sijoitusasunnon oston osalta. Perusteluna oli se, ettei kaikilla ole välttämättä varaa moiseen ja tällainen suorapuheisuus rahasta aiheuttaa vain ikäviä tunteita.

Minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa puhua rahasta. Ei silloin kun tienasin 1200e kuukaudessa eikä nyt kun kuukausitulot ovat moninkertaistuneet. Mielestäni niitä ongelmia ja eriarvoisuutta nousee esiin juuri silloin kun rahasta ei puhuta ääneen. Kun oletetaan ja arvuutellaan, eikä tiedetä miten esimerkiksi ystäväpiirin sisällä sijoitetaan tai pyydetään palkkaneuvotteluissa.

Vastausviestissäni totesin, että uskon uuden sukupolven, jossapa vielä freelancereitä ja yrittäjiä on kasvavassa määrin, kaipaavan nimenomaan läpinäkyvyyttä. Sitä, että puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Koen, että näillä keinoin saadaan aloja eteenpäin ja tasa-arvoa niin alojen sisälle kuin eri alojen välille. Rahan ei pitäisi olla tabu, vaan keskustelunaihe siinä missä mikä tahansa muukin arkinen asia.

Veera herätti inspiroivalla IG-postauksellaan raha-aiheen jälleen esiin, ja päätin minäkin tarttua pitkästä aikaa tähän! Siksi kysyinkin teiltä tänään Instagram Storyssani: mitä te haluaisitte kysyä minulta rahasta?

Tässä tulee teidän kysymyksiä (oli muuten hurja määrä ihan mielettömän hyviä!) ja vastauksia niihin.

 

 

10 SUORAA KYSYMYSTÄ RAHASTA

 

 

Sijoitatko rahastoihin/osakkeisiin? Paljonko rahaa sinulla on säästössä?

Kyllä. Kuukausittain tililtä lähtee n. 1000 euroa neljään eri rahastoon. Osa matalan riskin rahastoja, osa riskillisempiä. Kaikki pitkäaikaisia, eli tarkoituksenani ei ole koskea säästöihini kuin vasta vanehmmalla iällä, tai sitten kun on ihan pakko.

Lisäksi pari kertaa vuodessa teen erillisiä sijoituksia, viimeksi sijoitin tammikuussa vuokratuottoon. Rahastoissa ja osakkeissa minulla on kiinni n. 140 000. Tietynlaiseksi sijoittamiseksi koen myös hyväntekeväisyyteen ja ympäristöjärjestöihin lahjoittamisen. Näihin minulta lähtee kuukausittain 150e.

 

Kuinka paljon tienaat/nostat palkkaa?

Vaihdoin vuodenvaihteessa osakeyhtiöön, enkä ole vielä nostanut palkkaa kertaakaan. Yrittäjänä on muutenkin hankalampi hahmottaa kuukausiansioita palkkatyöläiseen verrattuna. Rahaa tulee silloin kun laskutetaan ja esimerkiksi vuosiprojektien osalta laskutuskausia voi olla kaksi tai kolme kertaa vuodessa, ei siis joka kuussa.

Säästöjä on kertynyt sen verran, että pystyn tällä hetkellä elelemään hyvin niillä. Viime vuonna tein voittoa/tienasin n. 250 000, josta maksan toki ison siivun veroja.

 

Paljonko maksoit asunnosta?

Omistan asunnostamme 65% eli yksin en asuntoa ostanut. Kämpästä maksettiin 370 000 euroa.

 

Miten rahan arvo on muuttunut, kun tulosi ovat kasvaneet?

Suurin kontrasti on ollut vaihe kun opiskeluista on siirtynyt täyspäiväisesti työelämään. Kun siirryin työelämään ja tietynlainen rahasta stressaaminen loppui, vaikka työllistinkin itse itseni.

Tilanne tänäpäivänä mahdollistaa sen, ettei rahaa tarvitse liiemmin miettiä. Voin syödä ulkona keskellä arkiviikkoa tai ostaa lennot ilman, että pitää säästää kuukausituloista. Koen olevani ihan hurjan etuoikeutettu. Välillä pitää nipistää itseään.

En koe olevani tuhlaaja, mutta samaan aikaan myös pistän rahaa mielelläni liikkeelle. Ajattelen, että raha palvelee meitä parhaiten silloin, kun se laitetaan kiertoon. Kun raha sijoitetaan tai sillä tuetaan esimerkiksi paikallisia palveluita, siitä on hyötyä meille kaikille.

 

Paljonko sinulla menee keskimääräisesti rahaa viikossa ruokaan, mikä osa siitä ulkona syömiseen?

Riippuu tosi paljon siitä kuinka paljon viikolle osuu ravintolassa käymistä. Tyypillisenä viikkona syön lounasta ulkona 3-4 päivänä viikossa. Yleensä yhtenä iltana viikossa käydään ulkona syömässä tai tilataan kotiin. Sanoisin, että n. 150-200e tavallisena viikkona ruokaan, ehkä hieman reilu puolet siitä ulkona syömiseen.

 

kuvat: Kaisa Turunen

 

Miten määrittelet työsi arvon Instagram-yhteistyössä?

Suurimmat merkittävät tekijät hinnan osalta ovat kuvan tavoittava näkyvyys sekä oma brändiarvoni. Tätä voi verrata esimerkiksi sanomalehdestä ostettuun mainospaikkaan. Suuri merkitys on myös kuvaoikeuksilla, eli sillä missä kaikkialla kuvaa käytetään, kuinka pitkään ja kuinka paljon sille ostetaan sponsorointia. Osan hinnasta muodostavat myös suunnittelu, kuvaaminen ja raportointi. Joskus mukaan voi sisältyä myös valokuvaajan palkkioita tai tilavuokria. Riippuu siis tosi paljon kampanjan laajuudesta ja asiakkaan vaatimuksista, saattaa olla 500e tai 2500e.

 

Onko sinulla koskaan ollut pulaa rahasta?

Sanoisin, että tavallaan opiskeluaikoina. Olin jääräpää enkä suostunut ottamaan opintolainaa. En jostain syystä halunnut lainata rahaa edes vanhemmiltani. Tein opiskelujen ohella aina töitä, jotka helpottivat arjen kuluja. Muistan kyllä kauppareissut kun kiersin ensitöikseni hyllyjen aletuotteet ja olin todella perillä siitä monta euroa ja senttiä tililläni on rahaa. Tiedostin kuitenkin, että tämä vaihe elämästä on vaan väliaikaista, ehkä sen takia se ei tuntunut niin pahalta. Lisäksi taustalla oli tieto siitä, että jos en yksinkertaisesti selviä, niin sitten otan vaan lainaa tai lainaan vanhemmiltani. Asemani oli siis selvästi etuoikeutettu. Tiukka rahatilanne toimi minulla eräänlaisena motivaationa paiskia hommia kahta kovemmin koulussa ja töissä.

 

Kallein ostoksesi?

Se lienee 4300 euron Chanelin laukkuni, jonka ostin itselleni valmistujaislahjaksi. Isäni maksoi laukusta kyllä puolet, se oli hänen lahjansa minulle! Tosin tuo puolikas laukun hinta on varmaan sekin kallein ostokseni.

 

Riitelettekö ikinä rahasta kotona?

Poikaystäväni on huomattavasti säästeliäämpi rahankäyttäjä minuun verrattuna. Hän maksaa laskunsa aina ajoissa ja tekee yleensä pelkästään järkeviä hankintoja. Suurimpia riidanaiheuttajia rahan osalta ovat olleet ehkä tilanteet, jolloin en ole muistanut maksaa laskuja tai vaatia vakuutusyhtiöltä korvauksia myöhästyneistä matkatavaroista tms 😀 Merkkilaukkuja hän ei myöskään ymmärrä.

 

Viiden vuoden ura-/taloussuunnitelma?

Anni Hautala sen sanoi fiksusti Trendi-lehden haastattelussa: “En ole suunnitellut uraani. Inhoan kysymystä, missä olen viiden vuoden päästä. Olen tarttunut tilaisuuksiin”.

Allekirjoitan tämän täysin. Ja totean samalla, että ajattelen aika samalla tavalla taloudestani. Pyrin tekemään fiksuja siirtoja ja sijoittamaan säännöllisesti. Samalla haluan kuitenkin nauttia elämästäni ja kuluttaa esimerkiksi ravintoloihin, kosmetologi-käynteihin ja hyvään kuntosaliin. Raha ei ole se ensimmäinen motivaattori urallani, mutta se on aika konkreettinen tapa asettaa tavoitteita.

 

 

 

Psst. haastan muutkin bloggaajat tarttumaan samaiseen kysymyshaasteeseen!

 

 

xx Sara

Tags:
, ,

2018-09-11 11.59.58 3.jpg

kasvissosekeitto raejuustolla ja korianterilla (resepti täällä)

 

Miltä näyttäisi viikko, jolloin käytössäsi olisi kokonaisuudessaan 42 euroa?

Me päätettiin haastaa kulutustapojamme ja ottaa siitä Elisan ja Mariannan kanssa selvää. 

Päiväbudjetti: 6 euroa. Siitä maksetaan ruoka, liikkuminen, harrastukset, hygieniatuotteet…. Kaikki paitsi asuminen. Sääntönä oli, ettei viikon aikana saa heittäytyä antisosiaaliseksi ja kyhjöttää vaan kotona. Pitää pysyä aktiivisena ja keksiä edullista/ilmaista tekemistä! Tärkein sääntö: älä kerro haasteesta kellekään.

Työssäkäyvänä, tiettyyn tulotasoon tottuneena, ja paljon palveluita käyttävänä tästä viikosta selviäminen ei ollut ihan itsestään selvyys. Tiesin, että joutuisin kieltäytymään kahvila- ja lounastreffeistä. Peruisin kaikki maksulliset menot, pyöräilisin kaikkialle, tinkisin ruoasta, keskittyisin sesonkikamoihin ja valmistaisin isoja satseja ruokaa (mitä harvoin teen!).

Rustailtiin fiiliksiä ja merkkailtiin ostoksia ylös päiväkirjaan viikon ajan. Päiväkirja on nähtävissä tässä postauksessa, mutta siitä mitä viikko meille opetti,  mikä oli vaikeinta, millaisiin tilanteisiin jouduttiin, mitä oivallettiin ja millaisia muutoksia meinataan ottaa arkeemme – tästä kaikesta keskustellaan podcastissamme.

Haasteviikko pidettiin tosiaan viime viikolla, ja samalla aiheella startattiin Yksillä podcastimme toinen tuotantokausi. Ekologisuus tulee olemaan yksi podin uuden tuotantokauden teemoista. Ensimmäinen 6 e päiväbudjetti -viikosta kertova jakso on nyt ulkona.  

Yksillä Instagramissa: @yksilla

 

2018-09-02 08.55.52 1.jpg

 

HAASTEVIIKKO: 6 ? PÄIVÄBUDJETTI

 

 

MA:

Täytyy myöntää, että lähtötilanne ei ole täysin tyhjä jääkaappi. Keittiön hyllyiltä löytyy banaania, avokadoa, kauramaitoa, lehtikaalia, kahvia, kaurahiutaleita, muutama pensasmustikka ja kauraleipiä. Loihdin näistä smoothien + aamiaisleivät ja poljen aamupalaveriin Lauttasaareen.

Matkalla palaverista toimistolle mietin, että olisi pitänyt valmistautua tähän jo eilen. Mitä meinaan syödä lounaaksi? 

Jossu kysyy minua lounaalle, tekisi mieli lähteä, mutta samalla tiedän että siihen uppoaisi parin päivän budjetti. Valehtelen, että olen syönyt jo.

Työhuoneella on jääkahvia, pähkinöitä ja välipalarahkoja. Syön niitä lounaaksi. 

Kotimatkalla treenien jälkeen käyn Lidlissä. Päätän tehdä jättimäisen satsin kasvissosekeittoa. Ostan raejuustoa, korianteria ja ruisleipää kyytipojaksi. Lidlin 9 palan ruikkari maksaa 98 senttiä, miten halpa! Inkivääriin ja chiliin ei ole nyt varaa. Päätän ammentaa mausteet omasta maustehyllystä. Keitto on sekä minulle, että poikaystävälle joten puolitetaan kulut. Kuitti näyttää 12,97e. 

 

TI:

Päivä alkaa aamupuurolla. Tänään pidetään Kaisan kanssa kuvauspäivä, ja kuvataan vieläpä meillä kotona, joten syödään keittoa lounaaksi. Kaisa vieläpä tuo tuliaisiksi ison kassin kuvattavia välipalarahkoja, joista saa hyvät välipalat ja iltapalat!

Joudun perumaan kasvohoitoni, minulla ei ole siihen varaa tällä viikolla.

Käyn treenien jälkeen Lidlissä hakemassa pussillisen tarjousomenia, banaania ja lisää raejuustoa. Selviän neljällä eurolla.

Piipahdan huvikseen kirjastossa selaamassa uusia lehtiä. Bongaan reseptin, jota ajattelen kokeilla ensi viikolla.

Elisa tulee iltateelle katsomaan Ensitreffit Alttarilla.

 

2018-09-11 11.59.59 2.jpg

 

KE

Aamiaisen syön tänään aamiaistilaisuudessa pr-toimistolla: avokadoleipiä, chia-puuroa ja smoothieta. Sieltä suoraan palaveriin mainostoimistolle ja sieltä suoraan haastatteluvieraaksi yhteen videotuotantoon. Nälkä! Pääsen kotiin lounaan kimppuun vasta kahdelta. Syön ison satsin keittoa ja pari leipää. Kuudelta on tarkoitus tavata erään tuotantotiimin kanssa Tannerissa. Toivon salaa, että kaikille tarjottaisiin safkat, mutta tarkoitus ei ole kuin käydä pääpointit läpi, joten huitaistaan vaan limut mieheen.

llalla syön taas ison satsin keittoa. Alkaa jo hiljalleen tökkiä, vakka hyvää tämä onkin.

 

TO:

Keitän aamupalaksi puuroa. Valmistaudun iltapäivän mainoskuvauksiin ja syön lounasaikaan loput keiton jämät (vitsi tämä kesti kauan!) raejuustolla ja korianterilla. Lähden kotoa yhden maissa ja tiedän tulevani takaisin vasta iltamyöhään. Pakko ostaa jotain välipalaa vähintään jossain vaiheessa.

Kuvaukset järkätään Samujilla ja Minna Parikalla. Tekisi hurjasti mieli ostaa jotain, meille luvataan vieläpä alennus. Saakohan alennuksen vielä seuraavallakin viikolla?

Kuvauksien jälkeen pyörähdän pikaisesti Jennin pipomalliston lanseerauksessa Stockalla. Sieltä olisi tarkoitus jatkaa suoraan lentokentälle Match Made in Hel -tapahtumaan. Ajattelin, että otan taksin lentokentälle, kunnes tajuan, ettei minulla ole tällä viikolla varaa siihen. Hitto vie.

Junakin maksaisi 5e suuntaan, joten selvittelen josko mahtuisin ulkomaisten kutsuvieraiden kanssa yhteiskuljetukseen. Onnistuu! Hyppään kuljetukseen St George -hotellin edestä. Lentokentän jälkeen päätetään Patissen kanssa pyörähtää vielä jatkoilla Kaivohuoneella, johon on järkätty yhteiskuljetus lentokentältä. Hyökkään Kaivohuoneella sushibuffan kimppuun.

Korkkarit painavat puoli yhdeltätoista sen verran, että päätetään jakaa taksi. Whimin kautta matkalle tulee hintaa 5e per lärvi. Tässä vaiheessa olen käyttänyt viikkobudjetistani 17e.

 

2018-09-11 11.59.58 4.jpg

 

PE:

Onnistun mokaamaan aamupuuroni, siitä tulee aivan liian suolaista. Pilkon joukkoon banaanin, ihan ok.

Käydään Elisan kanssa kuvaamassa kaksi kampanjaa, ja sen jälkeen suunnataan pr-toimistojen pressipäiville tsekkaamassa uusia mallistoja. 

Pääsen kotiin kaupan kautta neljän maissa. Paistan uunissa bataattia, kesäkurpitsaa ja ruusukaalia. Syön vihanneksia, ruisleipää ja paistettuja kikherneitä. Lähdetään Malmin lentokentälle, poikaystäväni on menossa hyppäämään laskuvarjohypyn! 

Ollaan kotona kasilta. Kamala nälkä. Jääkaapissa ei ole yhtään mitään. Päätetään tilata Woltista. Fafasin lasten mezeannos maksaa puolet vähemmän ja on ihan kivan kokoinen, se kuuluu vakkariannoksiini. Safkat toimitetaan puolessa tunnissa, napataan ne mukaan ja mennään naapuriin Elisalle katsomaan Vain Elämää. Tajutaan perillä, että tilaus on aivan väärä. Kebab-pitoja ja ranuja. Olisi nyt ollut edes kasvissafkaa niin olisi mennyt näinkin. Pyydetään oikea tilaus uudestaan. Se toimitetaan onneksi pian, ja saatiin pitää vanhat safkat. Kebabiin en suostu koskemaan, mutta naapurit tulivat niistä iloisiksi. Ja sainpahan ilmaiset ranut!

Budjettia jäljellä 16 e.

 

LA:

Herään kasilta, treenit alkaa kympiltä. Pistän kahvin tippumaan ja hyökkään lähikauppaan hakemaan aamiaiskamoja. Tuhlaan 7 euroa uunituoreeseen ruiskiekkoon, kurkkuun, voihin ja kauramaitoon.

Syödään aamiainen, jonka jälkeen lähden polkemaan salille. Salilta pikasuihkun kautta Töölöön hautajaisiin. Syödään myöhäinen lounas muistotilaisuudessa. 

Lupasin toimia valokuvaajana hautajaisissa, joten käyn kuvat läpi heti kotiin päästyäni. Saan ne valmiiksi puoli kympin maissa illalla. Päätetään kokoontua vielä meillä osan hautajaisporukan kanssa. Vieraat hakevat ruokaa matkalta. Sanon etten tarvitse mitään, voin keittää iltapalaksi vaikka puuroa, mutta poikaystäväni tarjoutuu maksamaan meidän osuuden. Liemen kesärullat maistuvat taivaalliselta.

 

2018-09-11 01.18.49 1-side.jpg

bongaan kirjastosta kivan jälkkärireseptin, jonka nappaan talteen / Jonna shoppailemassa!

 

SU:

Pelattiin ja juteltiin edellisyönä kolmeen asti. Herättiin sunnuntaiaamuna puoli yhdeltätoista.

Tarkoituksena on kokoontua porukalla klo 12 nyyttäribrunssille ystäviemme luokse. Keitetään kahvia ja valmistetaan jääkaapin jämistä iso satsi smoothieta, joka pakataan mukaan. Matkalla ystäviemme luokse käydään vielä ostamassa tarpeet feta-melonisalaattiin, joka valmistetaan heidän keittiössään. Tähän uppoaa 6e per naama.

3 euroa jäljellä. 

Illalla käydään kuuntelemassa äidin ja hänen lauluyhtyeensä 40-v keikkaa Temppelinaukion kirkossa. Kotimatkalla poiketaan vielä Lidliin. Tuhlaan loput budjetista kun ostetaan ilapalaa leffailtaa varten: kreikkalaista jogurttia, croisantit, kurkkua ja tarjousjuustoa. Tähän menee tasan 3e per nenä.

 

2018-09-11 11.59.57 2.jpg

 

Viikon tapahtumat/aktiviteetit:

3 x TFW-treenit (6 x ilmaiskokeilu, voimassa koko syksyn)

Juoksulenkki

Kotijoogaa

Teurastamon ulkoilmaleffa (ilmainen)

Leffailta ystävien luona

Nyyttäribrunssi ystävien kotona

Piipahtaminen kirjastossa

Iltateet naapurissa

Kaupoilla kiertely ja uusien syysvaatteiden ihastelu ilman rahan tuhlausta

Vanhan syksyisemmän maton vaihto olkkariin, kynttilöiden kaivaminen kaapista

Jenni Pupulandian pipomalliston lanseeraus Stockalla (kaikille vapaa pääsy)

Match Made in HEL -elokuvan ensi-ilta lentokentällä

Ilmaiskonsertti Temppelinaukion kirkossa

Helsingin kaupunginmuseo: Helsinki Clubbing -näyttely (ilmainen vapaapääsy)

 

 

xx Sara

Tags:
, ,

Vajaa viikko sitten heräsin Nykissä siihen kun puhelimeni tulvi viestejä. Facebook, gmail ja whatsapp vilkkuivat kilpaa. Myös blogiin oli tullut useampia kommentteja samasta aiheesta. Kaikissa oli linkattu samaa artikkelia ja videota. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?! Luin muutaman artikkelin, mutta koska hotellihuoneen netti oli niin käsittämättömän onneton, en pystynyt katsomaan videota reissun aikana ollenkaan.

Vasta kotiin tultuani pääsin kunnolla uppoutumaan Essena O’Neillin tapaukseen ja hänen motiiveihinsa. Australialainen bloggaaja, malli ja somejulkkis oli tosiaan lopettanut suositun Youtube-kanavansa ja sulkenut nyt myöhemmin myös Instagraminsa. Omien sanojensa mukaan Essena ahdistui sosiaalisen median pinnallisuudesta. Hän haki hyväksyntää tykkäyksillä ja kehuilla, ja määritti itseään näiden pohjalta. Hänen unelmansa oli jo 12-vuotiaasta lähtien saada mahdollisimman paljon seuraajia ja tulla kuuluisaksi some-julkkikseksi, mutta saavuttaessaan tämän se ei tuntunutkaan miltään. Hänen elämänsä näytti instagram-tilin perusteella täydelliseltä, mutta todellisuudessa tyttö oli epävarma, yksinäinen ja masentunut.

DSC_5466.jpg

Vaikka ihailen Essenan rohkeutta en voi allekirjoittaa sitä, että sosiaalinen media pilaisi meidän elämän, veisi meiltä mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin tai tekisi meistä pelkästään pinnallisia. Tässä tapauksessa yksi avainasioista on mielestäni kysymys onnellisuudesta. Teetkö asioita muiden vai itsesi takia? Tekeekö tämä asia sinut aidosti onnelliseksi? Pyritkö hakemaan hyväksyntää vai toteutatko omaa intohimoasi?

Somen kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut jopa hyvin läheisiä ystäviä tämän kautta. Somen kautta olen vastaanottanut valtavasti tietoa, saanut ääneni kuuluviin ja päässyt vaikuttamaan tärkeisiinkin asioihin. Siitä on tullut minulle työpaikkakin. Some on yksi kommunikointivälineistä, muttei kuitenkaan ainoa. Mikäli selaat Instagramia jatkuvasti lounastaessasi ystäviesi kanssa, elät arkipäivät pohtien miten saisi hienon ig-kuvan tai vietät perheviikonlopun ruutua tuijottaen, on aika huolestua. Taas jälleen kerran se kohtuus kannattaa muistaa.

Kesällä somessa kulki keskusteluaalto aiheesta Instagram vääristää elämäämme ja tekee meistä kateellisia. Kuvapalvelimeen ladataan kuvia pelkästään kauniista hetkistä eikä se kerro totuutta elämästämme. Jatkokysymykseni kuuluu että mitähän hittoa. Kuvitteleeko joku oikeasti Instagramin olevan suora käännös tavallisesta arjestamme? Mikäli kyllä, niin nyt on korkea aika ravistella pääkoppaa. Ovatko valokuvat ikinä kertoneet totuutta? Se, ettei Instagramiin postaa kuvaa itkuisesta naamasta tai likaisesta tiskivuoresta ei poissulje niiden olemassaoloa. Minulle Instagram on eränlainen portfolio. Fiilistelijäihmisenä kerään sinne elämästäni niitä kauniita hetkiä, joita voin muistella jälkikäteen. Valokuvauksesta on tullut intohimoni ja se välittyy myös Instagramissani. Haluan tulla hyvälle tuulelle selatessani kyseistä applikaatiota, inspiroitua kauniista aamupaloista ja luontomaisemista. Instagram on minulle arjen pakopaikka, johon nimenomaan karkaan niitä tiskivuoria. Kirjoitin aiheesta aiemmin postauksenkin, joka löytyy täältä

Essenan tempausta käsittelevässä artikkelissa puhuttiin siitä, kuinka valokuvat ovat nykyään lavastettuja. Jutussa oli esim kuvapankista otettu rakkausaiheinen valokuva, jossa mies ja nainen makasivat vierekkäin ja katsoivat toisiaan “rakastuneena”. Kuva oli tuomittu ankarasti lavastetuksi: “tämäkö muka rakkautta”. Que? Valokuvan ideahan on nimenomaan välittää tunne eteenpäin ja nuo tunteet harvemmin (etenkään kuvapankeissa) ovat tilannekuvia, vaan useimmiten hyvinkin suunniteltuja kokonaisuuksia. Rakkauden tunne tuskin välittyy katsojalle kuvasta, jossa pariskunta syö pöydän ääressä makaronilaatikkoa ja lukee samanaikaisesti hesaria. Ei vaikka kuinka rakastuneita olisivat. Fakta on, että valokuvia on lavastettu kautta aikojen. Nykyään niitä vaan otetaan niin paljon tavallisen arkisissa ympäristöissä, että asia meinaa ilmeisesti unohtua.

Entäpä mitä tykkäysten kahmiminen ja seuraajien kalastelu? Tämä on jännä ilmiö. Itse ajattelen sen sillä tavalla, että niin kauan kuin tuotan omannäköistä sisältöä, sellaista josta aidosti pidän, ja jotain ihmistä kiinnostaa näitä minun tuotoksiani seurata ja hän tulee kuvistani hyvälle tuulelle, haluan hänen ehdottomasti seuraavan minua. 

Välillä mietin, että millainen olisin 13-vuotiaana 2015 luvulla. Sitä on vaikea arvioida, mutta voin kuvitella, että meillä 3310 Nokioilla varustelluilla varhaisteineillä on ollut huomattavasti tämän päivän nuorisoa helpompaa. Kauneusihanteet ja -paineet tulivat lähinnä kerran kuussa Suosikin ja Demin kansien välistä sekä MTV:n musavideoista. Essena kertoi kärsineensä huonosta itsetunnosta ja täyttäneensä ig-tilinsä bikinikuvilla vain saadakseen hyväksyntää ja parantaakseen itsetuntoaan. Bikinikuvien postaaminen ei ole ratkaisu huonon itsetunnon kohentamiseen, työtä täytyy tehdä huomattavasti syvemmällä. Tykkäysten tai kehukommenttien määrä ei ole pohja, johon omaa identiteettiä lähdetään rakentamaan. Tykkäykset eivät tee sinusta parempaa ihmistä, se että olet aidosti oma itsesi tekee.

Myös minulla on kokemuksia somen aiheuttamasta paineesta. Tästä ei ole kauaakaan kun ajauduin pakkomielteisesti seuraamaan lukujani. Kuinka paljon tykkäyksiä, kuinka paljon seuraajia, kuinka paljon lukijoita. Kaikki pyöri lukujen ympärillä, niin vahvasti, että itse tekeminen jäi kakkossijalle. Heräsin todellisuuteen ja huomasin kuinka stressaantunut olin. Voitte kuvitella, että tämä heijastui myös blogin sisältöön. Vaikka analytiikan seuraaminen on osa työtäni, on tekemisen ja omannäköisen sisällön oltava ehdottomasti ykkössijalla. Blogihistoriani aikana olen monta kertaa joutunutkin kysymään itseltäni, että miksi ylipäätään kirjoitan blogia sekä muistuttamaan itseäni siitä miksi alun perin olen blogini perustanut.

Blogi syntyi reilu kuusi ja puoli vuotta sitten, ei julkisuuden tavoittelusta tai seuraajien kahmimisesta, vaan puhtaasta kiinnostuksesta liikuntaan, trendeihin ja iloiseen elämään. Halusin välittää sisällä palavaa intohimoani eteenpäin. Vaikka blogi alkoikin puoli läpällä oli tavoitteena alusta asti motivoida jengiä liikunnan ja pukeutumisen saralla sekä saada lukijat hyvälle tuulelle. Ja vaikka kamerakalustoni olikin tuolloin tyyppiä iskältä joululahjaksi saatu Canon Ixus pokkari, ei sillä ollut mitään väliä. Minulla oli unelma ja palo koko hommaan. Tehtävästäni kehittyi kierivän lumipallon lailla koko ajan isompi ja isompi, mutta motiivini ei ole muuttunut mihinkään. Korkeintaan horjahdellut aina
silloin tällöin raiteiltaan. 
Teen työtäni ensisijassa itseni, en lukujen takia. Minun näköinen sisältö on ykköspallilla, seuraajien määrä ja blogilla menestyminen tulevat perässä. 

DSC_5457-3.jpg

Asia, josta minulta on viikon aikana kyselty paljon on blogien takana vaikuttava markkinointi. Essena puhui avoimesti siitä, kuinka mainosti vaatteta siitä syystä, että sai niistä rahaa: “sain 400 dollaria kun otin kuvan tämä mekko päällä, en olisi pitänyt sitä muuten”. Joka ikinen työkseen bloggaava harrastaa blogimarkkinointia. Mainostajat ovat yksinkertaisesti se syy bloggaaja ammattinimikkeen olemassaoloon.

Blogimarkkinointia on oikeastaan kahdenlaista: bannerimainoksia sekä sisältöyhteistyötä. Bannerimainoksia esiintyy tyypillisesti blogin sivubannereissa tai väliotsikoina postausten väleissä. Sisältöyhteistyö sen sijaan tarkoittaa, että mainostaja maksaa bloggaajalle siitä, että hän kirjoittaa mainostettavasta asiasta. Sisältöyhteistyökampanjat tosin eivät ole aina suoraa tuotemainostusta. Esimerkiksi Novellen yhteistyökamppiksessa oli tarkoitus etsiä arjen elämän janoa ja tehdä kaikkea epätyypillistä (esim minä kävin ennustajalla ja liftaamassa). Sisältömarkkinointia tapahtuu myös Instagramissa.

Niin kauan kuin mainosyhteistyöt ovat blogiini ja omaan tyyliini sopivia, minusta ne ovat pelkästään hyvä juttu. Keväällä julkaisemani lukijatutkimuksen perusteella myös te olette samaa mieltä: suurinosa tutkimukseen osallistuneesta (3200 vastausta) antoi sisältö- ja bannerimainonnalle numeron 4 (1=häiritsee, 5 =ei häiritse lainkaan)

Haluan teidän ymmärtävän, että mainostettavan tuotteen on oltava sellainen, jonka takana voin seisoa 100%:sesti. Minulle tulee viikottain sellaisia yhteistyöehdotuksia, jotka hylkään syystä että tuote ei yksinkertaisesti sovi blogiini. Mikäli minulle tarjottaisiin esim 1000? palkkiota siitä, että mainostaisin ja kehuisin omasta mielestäni kelvotonta tuotetta blogissa, se koituisi ennen pitkää kohtalokseni. Lukijoiden luottamuksen säilyttäminen on aivan äärimmäisen paljon arvokkaampaa, sitä ei rahassa voi edes mitata. Jokaisen blogikamppiksen kohdalla haluan testata mainostettavaa tuotetta ennen kuin teen lopullisen päätöksen siitä olenko mukana vai en. 

Toinen tärkeä pointti on mainoksen ymmärrettävyys. Ilmoitan kaupallisesta yhteistyöstä aina postauksen ensimmäisessä lauseessa. Myös tuotteet jotka olen blogin kautta ilmaiseksi saanut tai ovat minulla lainassa, on merkattu tuotetietojen yhteydessä tähdellä (*=gifted/saatu). Kaupallisissa instagram-yhteistöissä merkitsen kuvan #kaupallinenyhteistyö tai #sponsored tägein. Mikäli näitä tägejä ei kuvassa esiinny tai postauksen alussa lue “kaupallinen yhteistyö: x” ei kuva/postaus ole maksettu mainos.

Teen myös paljon “ilmaista” mainontaa, kuten tagaan merkkejä ig-kuvaan (helpotan teitä tuotteen löytämisessä sekä annan merkille oikeudet hyödyntää kuvaa omassa somessaan). Saatan myös tehdä postauksen jostain aivan killeri meikkituotteesta, mainostaa ilmaiseksi hyvää valokuvanäyttelyä, kertoa uudesta ravintolasta tai hypettää festaria.

Pr-työtä lahjusten muodossa on tehty aina, mutta vasta bloggaajien ilmestyessä alalle, alettiin näihin kiinnittää erityistä huomiota. Urheilijat hörppivät pepsiä suorituksensa jälkeen ja mäkihyppääjät nostavat suksensa pystyyn paljastaen pohjassa lukevan sponsorinsa. Julkisuuden henkilöille saatetaan maksaa, jotta he pitävät tietyn merkin pukua päällään punaisella matolla. Mainontaa on siis joka puolella, eikä sitä aina ulkopuolinen osaa lukea.

Esseina kertoi videollaan siitä kuinka Instagram on iso markkinointialusta ja piilomainonnan keskiö, ja he jotka tätä eivät ymmärrä ovat sokeita. Ymmärrän hänen pointtinsa. Minusta markkinointi on ok niin kauan kun siitä ilmoitetaan reilusti ja selkeästi. Kaikki eivät mainosyhteistöistä ole kuitenkaan yhtä tarkkoja. Törmään instagramissa edelleen mainoskuviin, joita ei ole merkitty mitenkään ja tämä saa minut surulliseksi. Mistä tiedän, että nämä ovat tuotekuvat ovat maksettuja mainoksia? Siitä, että olen samoissa kampanjoissa mukana. Väitän, että mainosyhteistöistä tulisi laajalti hyväksyttävämpiä kun pelattaisiin rehdisti yhteisillä säännöillä eikä seuraajien tarvitsisi arvuutella, että onkohan tämä nyt mainos vai ei.

DSC_5472-checker.jpg

Huh, tulipas paljon tekstiä.

Yhteenvetona vielä: postaa mitä postaat, kunhan sisältö on sinun näköistäsi ja voit seistä 100%:sesti kuviesi takana. Essenan tapaus osoitti sen, että hyväksyntää tai onnellisuutta ei suurilla tykkäysmäärillä tai kehukommenteilla saa, vaan tämän kaiken pitää lähteä sinusta itsestäsi. 

 

Pictures: Kaisa/Si Moda

xx Sara