Oli tuiki tavallinen helmikuinen torstai-ilta kun istuin toimistolla. Meili kilahti. Näin ponnahdusikkunalta capslockilla kirjoitetun otsikon: SELVIYTYJÄT 2020. Kädet alkoivat tärisemään, vatsaa pisti.

Olen monta kertaa sanonut Selviytyjien olevan tv-ohjelma, johon ihan tosissani haluaisin päästä mukaan. Tällaiselle aktiviteetteja rakastavalle kilpailuhullulle toinen toistaan kiinnostavammat pelikentät lienee se suurin motiivi.

Lähtöön on enää reilu viikko. Se ei ole yhtään mitään. Etenkään kun kisaa jo koronan vuoksi keväällä siirrettiin. Ja näkyypä poikkeusolot järjestettävässä kisassakin: Filippiinien sijaan julkisuudesta tutut henkilöt matkaavat tänä vuonna kohti pohjoista erämaata. Myös tämä muutos tuo kiinnostavan twistin koko touhuun. Millainen kokemus Selviytyjät tulee olemaan kun viidakko vaihtuu metsään? Ilmastoon adaptoitumisesta ei tarvitse stressata, mutta vesi on kylmää, yöt on viileitä ja hyttysiä riittää. Entä nälkä? Se varmasti lisääntyy viileämmissä olosuhteissa?

 

 

Olen yrittänyt parhaani mukaan valmistautua koitokseen. Treenannut nopeutta, ketteryyttä, tarkkuusheittoa, erätaitoja, tulentekoa, laavun rakennusta, uintia, palapelejä. Olen tankannut, katsonut aikaisempia jaksoja, harjoitellut neuvottelutaitoja, hionut strategiaa ja selvittänyt alueen kasvustoa. Silti koen, etten ole valmistautunut riittävän hyvin. Mutta toisaalta, voiko tähän kisaan koskaan valmistautua riittävän hyvin?

Suurin osa valmistumisesta on mennyt kuitenkin väliin jäävän työrupeaman kanssa. Totaalinen blackout viideksi viikoksi (ei puhelinta, eikä läppäriä mukana) on yrittäjälle kohtalaisen raju pommi. Toisaalta olen ihan hullun innoissani tästä.

Mikä tulevassa koitoksessa pelottaa eniten? Juoniminen, valehtelu, koti-ikävä, kylmä ja nälkä. Pelottaa, että joudun lähtemään kotiin ekojen joukossa, koska en millään haluaisi jättää kisaa kesken heti alkumetreillä. Ärsykkeiden uupuminen toisaalta kiehtoo ihan valtavasti ja samalla vähän myös pelottaa. Jännittää millainen porukka tulee olemaan. En tiedä tässä vaiheessa vielä yhtään ketä on lähdössä.

Uskon, että Selviytyjät tulee olemaan itselleni ennen kaikkea kasvattava kokemus. Mulla on kova kuori, mutta sisältä olen melkoinen herkkis. Muiden tarkkailun lisäksi aion tarkkailla myös itseäni ja tutkiskella omia tunteitani. Aion muistuttaa itseäni jatkuvasti siitä, että tämä kaikki on peliä. Tulen olemaan reissussa oma itseni ja pyrin parhaani mukaan pysymään ahkerana, harkitsevana ja nöyränä. Jos tästä selviän, selviän takuulla mistä tahansa.

Mun kanavista ja meilistä tulee Selviytyjien aikana huolehtimaan ihana assarini Johanna. Sisältöä ilmestyy elokuussa meiltä molemmilta! Jossu tulee esittelemään ainakin oman kotinsa ja listaamaan Helsingin parhaat kirppikset!

 

 

 

xx Sara

Tags: