Vaellusta Göscheneralpilla, luki viimeisen päivän kohdalla Sveitsin ohjelmassamme. Aikataulu oli sen verran tiukka, että vaellukselta lähdettäisiin suoraan lentokentälle. Yövyttiin Veeran kanssa Andermattissa, josta ajettiin aamulla puolisen tuntia Göschenen kylän kautta vuorille. Psst. Mikäli olet liikkeellä on ilman autoa, pääsee Göschenen kylään junalla ja kylästä kulkee bussi pari kertaa tunnissa vaellusreitin alkuun!

Keli ei ollut paras mahdollinen. Mitä ylemmäs saavuimme, sitä heikompi oli näkyvyys. Olimme keskellä jättimäistä pilvimassaa. Vettä satoi kaatamalla, enkä ollut pakannut mukaan kuorihousujani. Vaelluskengistä puhumattakaan (iso, iso virhe). Meillä ei ollut edes opasta mukana, mitähän tästä tulee, mietin.

 

   

 

Näköalareitti kulkee Göscheneralpsee järven ympäri. Olin nähnyt kuvia turkoosista järvestä ja sitä ympäröivistä vuorista. Järveen valui useampia vesiputouksia, jotka tultaisiin reitillä ylittämään. Opastekyltissä luki vaellusreitin pituudeksi 3 h 10 min. Melkoisen tarkka arvio 😀

Ensimmäiseen tuntiin ei nähty yhtään mitään. Hyvä, että toisemme. Seurattiin reitin merkiksi maalattuja punavalkoisia lippuja kallioissa ja hengiteltiin raitista vuoristoilmaa. Loputon, aavemainen pilvimassa oli peittänyt jäätiköt, vuoret ja järven. Jossain kaukaa kuului vesiputousten kohina.

Yhtäkkiä lehmänkellojen kilinä kantautuu korviin. Kelloja on paljon. Samaan aikaan näkymä avautuu hetkeksi. Nähdään turkoosi järvi ja hillitön letka sympaattisia vuohia. Onko tämä unta?!?

 

 

Ollaan puolessa välissä. Meillä on kestänyt matkaan jo tuplasti aikaa. Vilkuilen kelloa ja tajuan, että meillähän tulee kiire junalle ja lentokentälle. Nyt pitää alkaa askeltamaan reippaammin. Reitti ei ole mikään älyttömän raskas, mutta ajoittain haastava ja liukas. Vesisade ja huono näkyvyys tekee siitä vaikeamman.

Näkymä avautuu aina välillä, jossain vaiheessa auringonsäteetkin puskevat pilvimassan läpi. Miten kovasti tätä maisemaa osaakaan arvostaa kun sitä ehtii katsella vain hetken aikaa! En pysty käsittää, miten vesi voi olla noin turkoosia pilviselläkin säällä!

 

   

 

Lopulta laskeudutaan alas. Saavutaan tyyneen rantaan, jossa on muutama paikallinen kalassa. Usvainen metsä kohoaa suoraan järvestä, näkymä on kuin satukirjasta! Sadesäällä on puolensa.

Takana on viisi tuntia mutaisella tiellä tarpomista. Suosikki juoksukenkäni ovat vahvasti pesukoneen tarpeessa. Olen kiitollinen, ettei kumpikaan telonut nilkkojaan tällä varustuksella. Hypätään autoon, ajetaan asemalle, ja ehditään juuri ja juuri junaan kohti lentokenttää. Huh mikä ikimuistoinen päivä!

Göscheneralp, ehkä tapaamme vielä joku päivä kirkkaalla säällä! <3

 

*työ-/pr-matkan sponsoroi Sveitsin matkailu

 

xx Sara

 

Olin edellisenä päivänä pitänyt Elisa Kulmassa valokuvaus workshopin, kun Sveitsin turismin toimistolta soitettiin: “Sara! Mikä tuo sun eilinen workshop oli? Käsittelikö se valokuvausta? Voitko tulla pitämään samanlaisen Geneveen?”

Ajatus siitä, että yhteyshenkilöni Ruotsista ja Sveitsistä ovat yrittäneet saada tolkkua suomenkielisestä workshopistani huvitti. Mutta olipa taas elävä todiste siitä, että kaikkea uutta kannattaa kokeilla (ja ladata siitä todisteet vielä Instagramiin). Se todennäköisesti poikii lisää töitä!

Veera tuli mukaan projektiin, ja alettiin yhdessä ideoimaan bloggaajille/instagrammaajille valokuvaukseen ja vaikuttajamarkkinointiin keskittyvää pidennettyä workshop-viikonloppua Genevessä. Sopivasti luentoja, sopivasti valokuvausta ja tietenkin kaupunkiin tutustumista. Pistettiin vaikuttajahaku pystyyn ja vastaanotettiin tuplasti enemmän hakemuksia kun kuviteltiin! Lopulta yhdessä Geneven turismin kanssa valittiin hakijoiden joukosta neljä sopivaa tyyppiä reissuun.

Ja tässä sitä ollaan. Kolme päivää Genevessä takana, tuntuu vieläkin ihan epätodelliselta. Tajusin, että tätä mä haluan tehdä niin paljon enemmän. Jakaa opittua tietoa kollegoilleni ja olla mukana viemässä meidän pientä alaa eteenpäin. Paljon tapahtui lyhyessä ajassa – miten mielettömän inspiroiva viikonloppu! Ja mikä huippu jengi! Kiitos Taru, Reetta, Hanna ja Elina. Ja tietenkin Veera! <3 Oon aika varma ettei tämä tule jäämään yhteen kertaan 😉

Mimmit lähtivät iltakoneella Suomeen ja me hypättiin Veeran kanssa junaan uudelle seikkailulle. Seuraavat pari päivää ollaan Luzernissa vuoristomaisemissa! Aaaa, en kestä!

 

 

 

 *pr-/työmatkan tarjosi Geneven turismi

 

xx Sara

D8X_3573-2.jpg

 

Katselin Suomesta käsin Sveitsin lämpötiloja ja olin tukehtua aamukahviini kun bongasin Junchfraujochin sääennusteen: -6c.

Pakkasta?! Vaikka naapurikylään oli luvattu hellettä?!

Tässä vaiheessa en ymmärtänyt, että paikka sijaitsee vuoren huipulla, peräti 3400 metrissä, ja on kauttaaltaan lumen peitossa.

Jungfraujochiin pääsee Grindelwaldista lähtevällä vuoristojunalla. Vieläpä Euroopan korkeimmalle kohoavalla sellaisella. Näkymät ovat jo pelkästään matkalla aivan käsittämättömät, huipusta puhumattakaan. Näissä korkeuksissa pääsee jo maistamaan vuoristotaudin oireita. Syke kohosi korkeisiin lukemiin ja päästä heitti.

Korkein kohta, jossa olen koskaan käynyt oli pienen huippauksen arvoista. Aika uskomatonta!

 

D8X_3312.jpg

D8X_3585.jpg

D8X_3471.jpg

D8X_3593.jpg

D8X_3628.jpg

D8X_3494.jpg

D8X_3677-2.jpg

D8X_3672-side.jpg

D8X_3581-2.jpg

D8X_3531-3.jpg

D8X_3392-2.jpg

D8X_3535-side.jpg

D8X_3648.jpg

 

xx Sara