Todellinen odotusaika on täällä. Jestas, että voi aika mennä hitaaaaaasti. Viimeinen viikko on tuntunut kuukaudelta (tai kahdelta). Joka ikinen ilta nukkumaan mennessä mietin, että hihii synnytys voi alkaa vaikka tänä yönä (ei ikinä ala). Ja joka aamu mietin et onkohan tänään the päivä (ei ole). En normaalisti ole kontrollifriikki, mutta sellainen musta on tässä kovaa vauhtia kuoriutumassa 😀 Tää epätietoisuus on harvinaisen turhauttavaa. Kertokaa joku nyt pliis, että syntyykö hän huomenna, vai kuukauden päästä? Olispa päivämäärä tiedossa.

38 viikkoa täynnä ja tasan kaksi viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. Vatsa on kasvanut viime viikkoina selvästi, mikä on ihan loistava juttu. Ollaan koko syksy ravattu pienen sf-mitan (vatsasta kohdun kohdalta, ulkopuolelta otettu mitta) ja vauvan pienen painoarvion vuoksi kontrolliultrissa. En ole näistä ihan hirveästi ottanut stressiä, sillä uskon vahvasti siihen et geneettisillä tekijöillä on iso vaikutus. Ollaan molemmat miehen kanssa melko pienikokoisia ja oon itse syntynyt viikko lasketun ajan jälkeen 2,8 kiloisena. Eli käytännössä ollut näillä viikoilla about samankokoinen kuin meidän vauva nyt on. Mutta tietty hyvä kun tietoa on saatavilla ja tilannetta seurataan tarkasti. Oikeastaan ainoa mikä mua vähän stressaa on se, että napanuora olisi solmussa. Istukka nimittäin toimii erinomaisen hyvin ja virtaukset on napanuorassa kunnossa, mutta vauvan kasvu vaan jostain syystä droppailee. Huomenna taas kontrolli, kuvataan napanuorta tarkemmin ja tehdään uusi painoarvio. Tällä kertaa uskon sen olevan käyrillä, mutta jos yhtään vaikuttaa siltä, että vauvan on parempi kasvaa vatsan ulkopuolella niin sitten savustetaan ulos käynnistyksellä!

 

 

Mä oon voinut viime aikoina tosi hyvin. Väsymystä, kolotuksia ja paineen tunnetta joo, mutta nää on melko pientä. Hidas ja vaappuva kävelytyyli on uusi normaali. Eilen mietin, että osaankohan koskaan enää kävellä normaalisti vai onkohan tää jäänyt jo lihasmuistiin, heh. Vauva on ollut kiinnittyneenä syyskuusta alkaen ja matalalla roikkuvaan päähän on tottunut. Käpy-vauva on edelleen sairaan aktiivinen. Vauvan loppuraskauden massakausi ja lihasmassan kehitys ovat tehneet yöllisistä bileistä hieman kivuliaampia. Oon alkanut paketoimaan itseni iltaisin useampaan tukityynyyn ja saanut tällä konstilla tuettua vatsaa ja kylkiä äkkiliikkeiltä. Yöt sujuvat vaihtelevasti, välillä nukun läpi yön, välillä herään 8 kertaa. Toisinaan on vaikea nukahtaa ja tyypillisesti heräilen aamuyöstä vauvan kanssa samaan aikaan. Öisiä univelkoja oon kuronut kiinni päiväunilla ja nukkumalla pidempään aamulla. Ihanaa kun tähän on mahdollisuus!

Loppuraskauden harrastukset: hieronnat ja vesijuoksu 😀 Ja raskausjooga (lue erilaisissa lepoasennoissa hengittelyä), sitä oon tehnyt myös säännöllisesti. Vedessä lilluminen ja sen aikaansaama keveys kehossa tuntuu ihan sairaan ihanalta. Kaikki paine ja liitoskivut katoaa aina vedessä. Olis täydellistä päästä veteen myös avautumisvaiheessa, mikäli sellainen mahdollisuus aukeaa! Löytyykö sieltä kokemuksia tästä?

Oon yrittänyt parhaani mukaan nauttia loppuajasta. Sopinut viikoille lounastreffejä, kävelylenkkejä ja kaikenlaista tekemistä niin et aika kuluisi nopeammin, heh. Ja muutenkin kiva nähdä kaikkia ennen kun sit kuplaudutaan joulukuuksi kotiin! Tää loppuraskauden joutilaisuus on ollut samaan aikaan aivan ihanaa ja jotenkin hankalaa. Pystyn tämmöseen rentoiluun kun lähden lomalle tai oon kesällä mökillä mut marraskuussa kotona tää on ihan erilaista. Oon nauttinut keskellä päivää varatuista hieronnoista ja päiväunista, mut samaan aikaan kalvaa semmonen pieni syyllisyys siitä et jotain hyödyllistä vois tehdä. Et pitäiskö sittenkin ottaa töitä vastaan, vielä kerkeäisi. Samaan aikaan tiedän et lepo tekee keholle hyvää ja nyt jos koskaan kannattaa nauttia tästä kun ollaan vielä kotona kahdestaan ja päivät voi täyttää omilla jutuilla, itseen keskittyen. Kai tää vaan kertoo siitä, että oma arki on normaalisti aika suorituskeskeistä. To do -listojen suorittamisesta tulee hyvä ja aikaansaava olo, mikä on tosi ok, mut sit kun olis levon vuoro niin onkin vaikeampaa. Tuntuu et lepo pitäisi jotenkin “ansaita” ja vapaapäivien eteen pitäisi sykkiä hommia. Ja jotenkin ajattelen et tämmönen vapaa kuukausi ennen vauvan tuloa olisi hyväksyttävää jos olisi oikeasti vaikea tai raskas olla. Ihan typerä ajatus.

Yksi teistä ehdotti sellaisen lempeän to do -listan kasaamista loppuraskauden hitaasti mateleville päiville. Semmonen missä on kaikkia kivoja nautinnollisia juttuja, ei ollenkaan mitään hyödyllistä tai tehokkuuteen tähtäävää. Pelkästään asioita, joista nautin. Kävin heti listan kimppuun!

 

 

Loppuajan oireina on ollut jatkuva jano. Oon palannut myös alkuraskauden ruokavalioon eli pieniä annoksia tiheämmin. Alaselkä on kipeä jos päivään on kuulunut ulkoilua/kävelyä. Tukivyöllä ja hyvillä kengillä jaksan yhtä soittoa Töölönlahden ympäri, mutta se alkaa olla aika maksimi. En edelleenkään ole varma onko mulla ollut harjoitussupistuksia. Joko ne on niitä, tai sitten menkkamaisia ja säteileviä liitoskipuja yhdistettynä liikkuvaan ja paljon potkivaan vauvaan. Mahdotonta sanoa. Vatsa on kaiken aikaan pinkeä ja kovettuu välillä kahta kauheammin. En ole varma et johtuuko tämä vauvan liikkumisesta vai supistuksista.

Sairaalakassi pakattu, eväät hankittu ja toiveet synnytystä varten rustattu lapulle. Täällä alkaa olla valmista. Niin, että saa tulla jo! Tai tuu sit just kun on sopiva, kyllä täällä vielä hetki maltetaan odotella <3

Psst. Löytyykö siltä puolelta ruutua samassa jamassa olevia? Millaisia fiiliksiä?

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

Tags:

 

Syyspukeutuminen on vaatinut kasvavan masun kanssa pikkusen enemmän luovuutta kuin aikaisempina vuosina. Onneksi mun vaatekaappi on täynnä oversized yläosia – vatsa on mahtunut niihin mainiosti. Farkkuja ja normaaleja housuja oon pystynyt vielä pitämään kun oon viritellyt ponnarivenytyksiä vyötärönapeille. Sit tietty mekot ja venyvät hameet ovat olleet pelastus. Näiden lisäksi äitiystrikoot ja nuo alla näkyvät vaaleat äitiyshousut ovat olleet mulla kovassa käytössä!

Tällaisia lookkeja on mahtunut syksyyn!

 

 

xx Sara

Tags:

*Kaupallinen yhteistyö: Knorr

 

Jos siihen sisältyy limeä, chiliä ja korianteria, I will love it! Arkikeitot aasialaisella twistillä ovat suosikkejani. Aina niistä ei löydy tuoreita yrttejä ja muita hienouksia, usein kattilaan eksyy sitä mitä jääkaapista nyt sattuu löytymään. Meillä on kuivakaapissa melkein aina bataattia, punasipulia ja riisinuudeleita. Jääkaapin oven vakiovarusteisiin taas kuuluvat limen ja chilin lisäksi currytahna ja kasvisliemikuutiot. Mausteilla, vihanneksilla ja nuudeleilla pääsee pitkälle!

Viime viikolla kokkailin aivan ihanaa Thai curry-kasviskeittoa, joka pohjautuu ikivanhaan menestysreseptiini: aivan jäätävillä kuvilla varusteltuun Thai kookos-kanakeittoon (yksi blogini luetuimpia postauksia, hah!!). Käytän tuon vanhan kanakeiton pohjaa tosi monissa keitoissa, joita nykyään kasvisversioina teen. Se on loistava!

Tämän viime viikkoisen Thai curry-kasviskeiton mausta kertoo jotain se, että tehtiin sitä viikon sisään kahdesti. NAM!

 

 

Olet varmaan kuullut sanottavan, ettei suolaton ruoka maistu miltään ja täällä yksi heistä, jotka tätä lausetta ovat käyttäneet. Nyt voin julkisesti myöntää olleeni väärässä. Suolalla on kyky tuoda makuja paremmin esiin, mutta suola ei ole yhtä kuin maku. Uskokaa tai älkää, makuja saa esiin myös ilman suolaa. Tästä todiste on Knorrin kehittämä uusi täysin suolaton, mutta todella maukas Knorr Zero Salt -mausteliemikuutio, joka tuo ruokiin kunnolla makua!

Knorr Zero Salt -tuoteperheen rikkaat maut tulevat eri kasviksista, yrteistä ja mausteista. Tuotteet on tehty laadukkaista raaka-aineista, kuten vastuullisesti kasvatetuista kasviksista. Saatavilla on kaksi makua: kasvis- ja lihaliemikuutio. Tuotteet löytyvät tällä hetkellä isoimmista Keskon ja SOK:n kaupoista (K-Citymarkert, Prisma, S-market, K-supermarket).

 

 

 

 

Thai curry-kasviskeitto 

(4 annosta)

 

2rkl punaista currytahnaa

1 sipuli

1 pieni bataatti

1 pieni munakoiso

 

 6 dl vettä

1-2 Knorr Zero Salt -liemikuutio

1 raastettu porkkana

1-2 rkl soijakastiketta

1 rkl kalakastiketta

1 tlk kookosmaitoa

 

1 punainen chili

1 rkl fariinisokeria

2 tl raastettua tuoretta inkivääriä

 

100g riisinuudelia

 

Päälle: Punasipulia, limeviipaleita, korianteria, srirachaa

 

 

Hienonna sipuli, kuutioi bataatti ja munakoiso pieniksi paloiksi. Paista kattilassa öljyssä. Lisää vesi, Knorr zero salt -liemikuutio, porkkana, soijakastike, kalakastike ja kookosmaito. Hämmennä hetki. Pilko chili ja raasta inkivääri. Lisää nämä ja fariinisokeri joukkoon. Anna kiehua hiljalleen kannen alla 10 min. Lisää nuudelit ja keitä vielä 2-3 min kunnes nuudelit ovat valmiit. Tarjoile ohueksi viipaloidun punasipuli, limen, korianterin ja srirachan kanssa!

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara