*Kaupallinen yhteistyö: FAST

 

Mieli ei näy ulospäin. Et voi koskaan tietää mitä pinnan alla tapahtuu. Et ellet kysy.

Välillä sitä olettaa, että ystävät kyllä kertovat jos heillä on huolia. Mutta en minäkään aina huolistani osaa puhua, ellei niistä kysytä. Ellei vastaanottaja vaikuta aidosti kiinnostuneelta. Aina rohkeus ja energia eivät riitä rehellisyyteen, ei ellei minua erikseen rohkaista.

“Mitä sulle Sara kuuluu, silleen ihan oikeasti?”

Näen lähimpiä ystäviäni mieluiten kävelyillä, rantakallioilla tai kotisohvalla. Sellaisessa rauhallisessa ympäristössä, joka on antoisa avoimelle keskustelulle ja aitojen kuulumisten vaihdolle. Läheisten kesken kuulumiskierros saattaa kestää monta tuntia. Yleensä kestääkin. Kysellään, puhutaan, kuunnellaan ja jaetaan vertaistukea. Tilanteen mukaan tsempataan, pohditaan ratkaisuja tai vellotaan surkeudessa yhdessä. Kaikki toimii. Tärkeintä on avoin, aito keskustelu. Se puhdistaa joka kerta.

Hyvinvointi on taito, jota voi treenata. Siinä missä lihakset vahvistuvat toistolla, myös mielen kestävyyttä voi kehittää. Avoin keskustelu on lääke, mutta aina omat voimat eivät riitä. Siksi FAST ja MIELI ry kutsuvat mukaan kasvattamaan välittämisen ja yhdessä kehittymisen kulttuuria. “Mitä kuuluu?” on pieni, mutta maailman tärkein kysymys. Jos mitenkään mahdollista niin kysy se ystävältä tai tuttavalta mieluiten rauhallisessa tilanteessa, aikaa vastaukselle antaen. Osoita, että välität.

 

 

Mä olen välillä vähän kehno keskustelun aloittaja etenkin vieraammassa ympäristössä, mutta toisinaan tutummissakin. Koska kysymykset (etenkään vaikeat sellaiset!) eivät välttämättä tule luonnostaan, saatan turvautua valmiisiin kysymyslistoihin. Käydään erilaisia kysymyslistoja säännöllisesti läpi niin miehen, perheen kuin tiettyjen ystävienkin kanssa. Rakastan kysymyslistoja! Ne on mainioita pohjia hedelmälliselle keskustelulle ja aidoille kuulumisille! Nappaa nämä kysymykset talteen ja käy ne läpi läheisesi tai tuttavasi kanssa. Voit myös lähettää ne vaikkapa perheen whatsapp-kanavalle ja pyytää kaikkia vastaamaan<3

 

Kuulumislista:

Millainen on mielialasi just nyt?

Millaista arkesi on ollut viimeaikoina, mitä olet tehnyt töissä ja vapaa-ajalla?

Mikä on ollut haastavaa viimeaikoina?

Mikä on huolettanut, ahdistanut tai harmittanut sinua?

Millaisista asioista olet iloinnut viimeaikoina?

Mistä olet kiitollinen tällä hetkellä?

Mitä odotat juuri nyt?

 

FAST lahjoittaa jokaisesta myydystä FAST ROX Mud Cake -uutuuspatukasta lyhentämättömänä 0,10 € Mielinauha-keräyksen kautta MIELI ry:n mielenterveys- ja kriisityöhön (1.4.-31.7.2021 ). Sen lisäksi koko FAST-tiimi lähtee mukaan muokkaamaan treenauskulttuuria kokonaisvaltaisemmaksi <3 Mutakakun- ja valkosuklaanmakuinen herkullinen välipalapatukka sisältää peräti 19g proteiinia eikä lainkaan lisättyä sokeria. Tuotteen löydät mm. K- ja S-ruokakaupoista.

 

 

Mä en ole aina osannut keskustella avoimesti, mutta oon kehittynyt harjoittelemalla. Alkuvuodesta aloitetun terapian avulla oon oppinut sanoittamaan ja tunnistamaan niin tunteita kuin ymmärtämään niiden syitä ja seurauksia. Viimeksi tänään istuuduin tuttuun nojatuoliin tekemään oivalluksia. Terapiassa oon myös oppinut rehellisyyttä, lempeyttä ja arvostusta itseäni kohtaan. Säännöllisestä terapiasta on ollut mulle iso apu. Kerran viikossa saan purkaa kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita sanoiksi samalla kun joku tukee ja kuuntelee.

Tiedostan etuoikeuteni, läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta terapiaan. Mutta lähes kaikilla meillä on mahdollisuus kysyä kuulumisia ja kuunnella. Ja se on jo hyvä alku <3

 

 

xx Sara

 

Tuntuu ihan epätodelliselta, että tästä saa nyt puhua ääneen. Salailu, tekosyiden keksiminen ja “ei tässä mitään, ihan tavallista kuuluu” -larppaaminen tällaisten uutisten äärellä on ollut mulle todella haastavaa. Huomattavasti haastavampaa kuin mitä se on ollut puolisolleni. Mun on tehnyt mieli kertoa raskaudesta joka tilanteessa, mutta oon jotenkin onnistunut hillitsemään itseni. Mut nyt ei enää tarvi! Nyt mä haluan kertoa teille mun tarinan alkuraskaudesta ja niitä oikeita todellisia kuulumisia viimeisiltä kuukausilta!

Oli maaliskuinen tiistai kun käveltiin kahden läheisen ystävän kanssa Seurasaaressa. “Oon 85% varma, että oon raskaana” läväytin keskellä hiljaista hetkeä. Ja olin minä. Olin vaikka kuukautisten alkuun olisi vielä muutama päivä. Tällaista kipua rinnoissa en ollut vielä koskaan kokenut, pieninkin hipaisu sattui. Vatsassa oli ollut outoja tuntemuksia muutaman päivän. Ei tavallista turvotuskipua, vaan sellaista jännää nipistelyä. Tytöt kannustivat hakemaan raskaustestin kotimatkalla. Lupasin hakea.

Tajusin apteekkiin kävellessäni, että tämä on ensimmäinen kerta kun menen ostamaan raskaustestiä ja toivon olevani raskaana. Itketti niin paljon, että piti kerätä itseäni hetki apteekin pihalla. Nyt olin 99% varma, että olin raskaana.

Ja niin minä olin. Tikussa näkyi aamulla kaksi viivaa. Tuijotettiin niitä yhdessä ja hymyiltiin leveästi ja mietittiin et tässä sitä nyt ollaan, uuden äärellä. Tikku oli päivän olkkarin pöydällä ja tuijottelin sitä pitkin työpäivän. Soitin neuvolaan. En muistanut ekalla kerralla ollenkaan niitä asioita mitä minulle kerrottiin ja jouduin soittamaan uudestaan. Latasin raskausapin. Sen mukaan olisin viikolla viisi.

 

 

Raskausviikot 6-7

Se kuuluisa pahoinvointi alkaa. Se ei välttämättä ole jokapäiväistä, mutta hyvinäkin päivinä se iskee jossain vaiheessa yllättäen. Yllättäviä pahoinvointiaaltoja tulee ratikassa, kävelyllä ja keskellä palaveria. Makaan kaikki etäpäivät varoiksi sängyssä. Kannan mukanani muovipussia, kaiken varalta. Hamstraan Lidlistä vauvojen smoothieita, joita vedän useamman päivässä. Ajattelen, että kassalla työskennellyt henkilö tajuaa varmasti minun olevan raskaana. Olen vainoharhainen kaikesta. Tekee mieli syödä kaikkea suolaista. Fetaa, suolakurkkuja ja hamppareita. Juon San Pellegrinoja, jotka eivät aina pysy sisällä. Katson kalenteriani tarkemmin ja tajuan, että mulla on ihan sairaasti töitä seuraavina kuukausina. Normitöiden lisäksi aloitin juuri uuden pr-asiakkuuden ja uusi firmamme Content Corner lanseerataan. Aletaan tosissamme etsimään uutta isompaa kotia. Itken kolme tuntia putkeen kun ihana kämppä, josta tehdään tarjous menee ohi.

Käydään varhaisultrassa. Näin edellisenä yönä unta, että meille tulee kaksoset ja nyt ensimmäisenä näen valtavalla näytöllä kaksi kohtua. Ei kaksosia, mutta kohtuni on kaksiosainen. Y:n muotoinen ja väliseinällinen lukee papereissa, jotka saadaan kotiin. Se ei ole periytyvää, se on vain mutaatio. Mutaatioita kohdussa on muutamalla prosentilla naisista. Lääkäri kertoo, että kaksiosaisuutta ei välttämättä havaita enää myöhemmässä vaiheessa, mutta nyt sen vielä näkee. Hän sanoo, että väliseinällinen, kaksiosainen kohtu tarkoittaa todennäköisemmin ennenaikaista synnytystä ja sektiota, koska vauva ei välttämättä mahdu enää loppuvaiheessa kääntymään, mutta koskaan ei tiedä. Kohdulleni myös keskenmenot ovat tyypillisempiä, mutta pieni sinnikäs merihevonen on onneksi kiinnittynyt pienessä kaksiossaan selviämisen kannalta juuri oikeaan paikkaan. Sydämen lyönnitkin löytyvät. Ollaan valtavan helpottununeita tästä uutisesta, mutta googlataan varoiksi seuraava viikko kaksiosaista kohtua.

 

 

Raskausviikot 8-9

Kuuntelen raskauteen liittyviä podcasteja ja luen tuttujen raskaana olleiden kollegoiden blogipostauksia raskausajalta. Saan näistä ihan valtavasti iloa. Osa podcasteista ja blogiteksteistä on jo kertaalleen luettu joskus aikoja sitten, mutta ne tuntuvat nyt uudessa elämäntilanteessa ihan eriltä. Mulla on jatkuvasti nälkä. Syön parin tunnin välein. Jos tauko venyy tulee huono olo, mutta jos syön kerralla liikaa tulee myös. Pyörryttää ja huimaa päivittäin. Välillä liikun kotona kontaten tai seiniä pitkin. En uskalla kävellä toimistolle, koska pelkään pyörtyväni matkalla. Istuskelen senioreiden kanssa puiston penkillä huilimassa kesken postireissun. Näissä tilanteissa on tavallaan jotain koomista.

Löydetään just meille sopiva koti ja tehdään asuntotarjous, joka menee läpi. Mulla on Sport-lehden kuvaukset ja jännitän näkyykö vatsa jo näillä viikoilla (ei näy). Sinänsä huvittavaa mennä Sportin kuvauksiin, koska todellisuudessa hengästyn ihan tosissani jo pelkästään kolmanteen kerrokseen kävelystä. Olo on kaikkea muuta kuin sporttinen. Huvittaa kun valokuvaaja ehdottaa toisenlaista poseerausta: “ei sittenkään tehdä tätä, koska nyt nimittäin näyttää vähän siltä, että tässä piiloteltaisiin raskausmahaa”.

Heräilen keskellä yötä ja silittelen masuani. Toivon enemmän kuin mitään muuta, että nallekarkilla olisi kaikki hyvin. Sinnittele, pikkuinen.

 

 

Raskausviikot 10-11

Ensimmäinen neuvola. Meillä on ihana neuvolan yhteyshenkilö ja ensimmäinen käynti on jotenkin tosi kiva ja onnistunut. Paino on laskenut, koska lihakset ovat kadonneet. En ole pystynyt urheilemaan kunnolla pariin kuukauteen. Verenpaineet on pohjamudissa. Suositellaan, että söisin enemmän suolaa, ja mua naurattaa koska en juuri muuta teekään. Ruokavalioni peruspilareita ovat fetajuusto ja suolakurkkuleivät. Ja tuorepuristettu appelsiinimehu. Pyörryn verikokeisiin ja aiheutan kunnon shown Kalasataman terveyskeskuksessa. Nukahdan ratikkaan ja toimistolle.

Laitetaan koti myyntiin ja se myydään ensinäytössä. Suunnitellaan remonttia, valitaan materiaaleja ja etsitään urakoitsijoita. Töitä ja muutoksia on tosi paljon ja tuntuu etten pysty käsittelemään arkea. Stressinhallintaa ei tunnu olevan ollenkaan. En ole yhtä tehokas kuin tavallisesti ja työpäivät venyvät pitkälle iltaan. Olen öisin hereillä ja pulssi on taivaissa. Ahdistaa suunnattomasti.

Varaan hetken mielijohteesta ultra-ajan kahden tunnin varoitusajalla. Toivon sen tuovan helpotusta epätietoisuuden keskelle. Kohdussa on kaikki kunnossa. Väliseinää ei enää näy, näkyy vaan pää alaspäin polskiva energinen tyyppi. Voi miten rakkaalta hän tuntuu jo nyt. Tajuan että tämän tyypin hyvinvoinnin eteen teen nyt kaikkeni. Mun on pakko vähentää töitä ja rauhoittaa muutenkin tahtia.

 

 

Raskausviikot 12-13

Käydään ensimmäisessä virallisessa ultrassa ja meille tulostetaan noin 40 ultrakuvaa. Myös sellainen, joka on otettu sikiöstä suoraan edestäpäin. Hän näyttää siinä ihan pääkallokummitukselta 😀 Kaikki on kunnossa ja ollaan hurjan helpottuneita. Ensimmäinen kolmannes on takana. Juhlan paikka! Laskettua-aikaa siirretään ensin neljällä päivällä ja heti perään vielä yhdellä lisäpäivällä. Viikko 12 kestää melkein kaksi viikkoa. Uusi laskettu aika on 1.12, kaksi päivää ennen omaa syntymäpäivääni. #marraskuiset2021  tägin kyttääminen vaihtuu #joulukuiset2021 tägiin. Vatsa ei näy muuta kuin iltaisin. Se on turvonnut, muttei kipeä, mikä on tosi outoa. Olen nimittäin tottunut siihen, että yleensä pallomasu tarkoittaa herkkää vatsaa ja kivuliasta oloa. Nenä on jatkuvasti tukossa. En yleensä kärsi allergiaoireista, mutta nyt kärsin. Vai onkohan tämä tukkonenä vaan raskauden aiheuttamaa?

Kesä tulee kaupunkiin ja olen aivan vakuuttunut, että vatsani erottuu jo kesämekon läpi. Kaikki arvaavat kohta. Oikeasti kukaan ei arvaa yhtään mitään. Olen jatkuvasti hengästynyt. Kasvomaskin käyttäminen ahdistaa entisestään, sen läpi tuntuu olevan mahdoton hengittää. Lisäksi se haisee pahalta. Kuljen kaikkialle mieluiten pyörällä. Kasvoille alkaa ilmestyä näppylöitä ja epäpuhtauksia. Varmasti raskauden ja epämääräisen ruokavalioni yhdistelmä.

Olo on toisinaan tosi hyvä. Pyrin lähtemään kävelylle tai kevyelle juoksulle aina kun jaksan. Nukun päikkärit aina kun pystyn. Tekee mieli Joe and the Juicen Spicy Tuna -leipiä. Voisin syödä niitä neljä putkeen. Käydään melomassa ja pitkällä pyörälenkillä. Olo on selvästi kohentunut, mutta edelleen huimaa. Huimaukseen olen tavallaan jo tottunut. En ole enää ihan varma miltä tuntui elää normaaleilla verenpaineilla. Uusi assari aloittaa toimistolla ja hän ottaa ison siivun mun päivittäisistä töistä. Olen valtavan helpottunut.

 

 

Raskausviikot 14-15

Juuso on viikon poissa ja äiti tulee Helsinkiin kylään. Päässä sumenee kesken kirppiskierroksen. Tilaan taksin kotiin ja päätän ottaa viikon niin rennosti kuin pystyn.  Ihanaa olla kotona, nukkua ja löhötä. Katson Sinkkuelämää ja Frendejä. Itken vuolaasti Frendien paluujaksossa. Katson sen kahdesti. Teen savitöitä ja tilaan Woltilla katkarapususheja. Selaan Raskaus+ -sovellusta ja urkin jo etukäteen minkä kokoinen hedelmä pikkutyyppi on kolmen viikon päästä.

Saadaan leasing-auto ja lähden kuvausreissulle mökille. Ihanaa päästä luonnon keskelle. Ihanaa päästä uimaan ja saunomaan. Äiti on ostanut meille ison läjän alkoholittomia siidereitä, bissejä ja moktail-juomia. Parasta miten paljon hyviä alkoholittomia vaihtoehtoja on nykyään tarjolla. Päätän, että julkaisen raskausuutiset kun raskauspäiviä on takana 100. Mökillä huomaan, ettei hyttyset pistä minua?! Ne vain käyvät iholla ja lähtevät pian pois. Mitä ihmettä tämä on? Maailman paras juttu!! Seison paljain säärin keskellä kesäiltaa ininän keskellä ja teen kenttätutkimusta. Ei yhtäkään puremaa, vaikka hyttysiä on 200. Voiko johtua raskaudesta? Pakko! Tai sitten puremakapasiteettini on täytetty Selviytyjissä. Ken tietää.

Uutisten julkaisun jälkeen on helpottunut olo. Ilman jatkuvaa salailua ja pelkoa tuntuu, että raskausajasta pystyy pikkuhiljaa alkaa nauttimaan. Vietetään Juuson kanssa ihana staycation-viikonloppu ja kilistellään tulevalle. Varaan ajan kattaviin raskausajan veritutkimuksiin, josko sieltä saisi helpotusta huimaamiseen. Masu turpoaa iltaisin ja erottuu silloin jo ihan selvästi. Aamuisin/päivisin ei oikein vieläkään. Huomenna alkaa viikko 16 ja meillä on toinen neuvola! <3

 

 

 

xx Sara

Tags:

 

Kävin tänään uudella asunnolla. Oon käynyt tällä viikolla joka päivä. En oikein edes tiedä miksi. Täällä tuntuu ihan kodilta. Tuntui jo heti ensikäynnillä.

Uudessa kodissa tuoksuu eriltä, sellaiselta uudelta ja jännältä. Istun remppamiesten lähdettyä hetken keittiön ikkunalaudalla ja tarkkailen naapuruston taloja. Kuvittelen kahvinkeittimen porinan ja arkiaamun keittiöön. Tänne pitää hommata sellainen radio, minkä voi laittaa aamuisin päälle. Ja seinälle mahtuisi joku iso hieno maalaus! Nurkkaan ehdottomasti joku iso kasvi. Tai sitten joku vanha senkki ja sen päälle se kasvi!

Rakastan keittiön matalia ja leveitä ikkunalautoja. Ei epäilystäkään etten tulisi istuskelemaan näillä jatkossakin.

Uteliaana käyn pyöräkellarissa pyörähtämässä. Käyn jätekatoksella. Takapihan kuistille on jätetty läjä saa ottaa -kirjoja. Selaan ne läpi. Tekee mieli jo poimia yksi dekkari, mutta ehkä mä vasta sitten kun muutetaan.

Uudet alut ja ekat kerrat on ihania. Mieleenpainuvia. Eka yö uudessa kodissa ja ensimmäinen kerta lähikaupassa. Kun on kokoajan sellainen vähän salaperäinen ja myhäilevä fiilis. Kun tekisi mieli sanoa myyjälle, että hei mä alan käymään täällä sit säännöllisesti. Et muutin just tohon viereen.

En ole normaalisti sellainen, joka alkaa esittäytyä naapureille, mutta jostain syystä tänään koen valtavaa tarvetta kertoa rapussa vastaan tullevalle naapurilleni, että me muutetaan sit heinäkuussa tähän. Näin jälkeenpäin ajateltuna en edes tiedä oliko hän naapuri. Ehkä hän oli joku talossa asuvan kaveri. Tai ehkä lähettifirman työntekijä.

Mä olen malttamaton kaikilla elämän osa-alueilla, mutta ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu siltä, ettei kodin kanssa ole kiire. Muuttokin tapahtuu hiljalleen valuen. Voi kaikessa rauhassa miettiä vaihtoehtoja ja pohtia huonekaluhankintoja. Ideoida ja tunnustella. Kaiken ei tarvitse olla valmista heti. Se on ihanaa.

Miltähän täällä tulee lopulta näyttämään? En tiedä mut veikkaan, et just meiltä. Siltä täällä tulee näyttämään.

Tästä tulee hyvä koti ❤️

 

 

xx Sara

Tags: