*Kaupallinen yhteistyö: Korkeila Jewellery

 

Sirot sormukset, hennot kaulakorut ja oikeastaan kaikki keltakultainen. Minusta on viime vuosina kuoriutunut korufani. Tähän asti olen vielä pohtinut, että tulisiko laadukkaita koruja ja sormuksia oikeasti käytettyä. Etteivät vaan jäisi korulaatikkoon pölyttymään. Kihlasormus sen on kuitenkin todistanut, kyllä tulee. Käytännössä kaikki omistamani sormukset (kihlasormusta lukuunottamatta) on ostettu vaatekauppaketjuilta. Onhan ne kauniita, mutta samalla kovin lyhytikäisiä. Olenkin alkanut haaveilemaan sormusten osalta sellaisesta minimalistisen laadukkaasta “vakiorivistöstä”, joka sopisi kaiken kanssa ja jota voisi käyttää aina. Rakastan koruja, joita voi pitää koko ajan!

Bongasin Korkeila Jewelleryn viime vuonna Instagramista kun etsin tietoa laboratoriotimanteista. Tavallaan vähän harmittaa, etten ollut tutustunut laboratoriotimantteihin vielä siinä vaiheessa kun kierrettiin vuosi sitten kihlasormuskaupoilla. En nimittäin halunnut ostaa luonnosta louhittua timanttia eettisistä syistä. Laboratoriotimantti olisi ollut oiva vaihtoehto kihlasormukseksi. Toisaalta, onhan tässä vihkisormus vielä hankittavana… 😀

 

Siro Ovaali timanttisormus // Muru timanttisormus // Malla timanttisormus

Siro Ovaali sivukivillä // Siro Ovaali timanttisormus

 

Korkeila Jewellery

Korkeila Jewellery on laboratimanteista koruja valmistava 2019 perustettu brändi ja osa perheyritystä. Korkeilan takana seisoo perheen tytär Marika Korkeila, joka kiinnostui eettisistä laboratoriotimanteista työskennellessään mm. stylistina Lontoossa. Briteissä laboratoriotimantteja myyviä brändejä oli paljon, Suomessa ei siinä vaiheessa vielä ollenkaan. Korkeila Jewellery toikin laboratoriotimantit ensimmäisenä Suomeen.

Korkeila Jewelleryn valikoimasta löytyy laboratoriotimanteista valmistettuja sormuksia, korvakoruja sekä kaulakoruja. Malliston minimalistiset ja sirot korut on suunniteltu niin, että niitä on mahdollisimman mukava pitää päällä (pyöristetyt rungot, tehty 14k kullasta). Tavoitteena on, ettei korujen kantaja haluaisi riisua niitä ollenkaan! Eettisyys ja vastuullisuus ovat brändin tärkeimmät arvot. Ne näkyvät kaikessa toiminnassa aina eettisistä pakkauksista, tuotteiden valmistukseen ja vastuulliseen markkinointiin.

 

Mikä ihmeen laboratoriotimantti?

Laboratoriotimantit ovat aitoja timantteja. Niillä on tismalleen samat kemialliset ominaisuudet ja sama rakenne kuin luonnosta louhituilla timanteilla. Louhittuja timantteja ja laboratoriotimantteja vertaillessa suosikkini on jääpalavertaus: jääpaloja syntyy ulkona, mutta niitä saa aikaiseksi myös pakasteessa

Timanttikaivostoimintaan liittyy valtavasti ympäristöongelmia. Kaivostoiminta myllää maaperää, siirtää alkuperäiseliöstöä ja -yhteisöjä pois alueelta, muuttaa maa-alueita pysyvästi sekä aiheuttaa eroosiota. Tämän lisäksi timanttikaivostoiminnalla on linkkejä konflikteihin, asekauppaan ja ihmisoikeusrikkomuksiin (lapsityö, halpa työvoima, puutteelliset- ja vaaralliset työolosuhteet). Laboratoriotimanteiden valmistuksessa edellä mainittuja ei ole.

Yksi iso ero luonnosta louhittujen timanttien ja laboratoriotimanttien välillä on hinta. Laboratoriotimanttien hinnat ovat 20-50% edullisempia luonnosta louhittuihin timantteihin verrattuna.

Korkeila Jewelleryn korut on valmistettu käyttäen viimeisintä teknologiaa: HPHT- ja CVC-menetelmiä. Yli karaatin timanteille on saatavilla luokittelutodistukset ihan kuten luohituillekin timanteille. Laboratoriotimantin ja luonnosta luohitun timantin erottaa ainoastaan ultraviolettivalolaite. 

Lisää laboratoriotimanteista täällä.

 

Siro Ovaali sivukivillä

 

Tässä on nyt viimein hoksattu, että kauniit ja laadukkaat korut todellakin viimeistelevät kokonaisuuden. Ne saavat simppelinkin lookin näyttämään hyvältä! Päädyin käyttämään osan kampanjapalkkiostani koruhankintoihin. Vasemmassa etusormessa komeilee tällä hetkellä kauniin soikea Malla ja oikeassa keskisormessa kolmiosainen Nisi. Laboratoriotimanttisormuksia molemmat 🙂

Mä oon ihan hurjan iloinen, että oon päässyt tutustumaan Korkeila Jewelleryyn ja henkilöihin sen takana. Rakastan tätä brändiä aina koruista pakkauksiin! Kaikessa on onnistuttu älyttömän hyvin, aina pieniä yksityiskohtia myöten. Vahva tunne siitä, että tulen tekemään koruostoksia täältä vielä tulevaisuudessakin!

 

Siro ovaali timanttisormus // Nisi timanttisormus // Hetta timanttisormus

Natta timanttisormus // Nisi timanttisormus // Malla timanttisormus // Timanttikaulakoru

 

 

 

xx Sara

Tags:
,

 

Istun läppärin äärellä ja ihailen kynsiäni. Niihin laitettiin tänään ranskalainen manikyyri. Mulla ei ole koskaan ollut ranskalaista manikyyriä. Paitsi joskus teininä oli kyllä. Silloin ostin Euromarketista sellaiset liimattavat tekokynnet, joissa oli valmiiksi ranskalainen manikyyri. Ohjeessa sanottiin, että ne kuuluu viilata oman kynnen muotoon sopiviksi, mutta mä en koskaan viilannut. En edes niitä teräviä reunoja, jotka rikkoivat kaikki sukkahousut ja tekivät sohvaan naarmuja. Otin vaan kynnet pakkauksesta ja liimasin paikoilleen. Mitä pidemmät, sen paremmat, ajattelin.

Teinikynnet ei olleet kyllä ihan tätä tasoa. Nämä näyttää ihan morsiamen kynsiltä. Sellaisilta itsestään huolta pitävän aikuisen naisen kynsiltä. Ei kyllä ikinä tunnu siltä, ei etenkään kynsien osalta. Olen äärimmäisen taitava laiminlyömään kynsien kotihuoltoa, en edes omista kynsiviilaa. Mua aina hävettää mennä kynsistudioon ja paljastaa, etten tälläkään kertaa ole hoitanut kynsiäni. Taas on liian pitkän huoltovälin takia revitty/pureskeltu osa geelilakoista irti ja kynsinauhat on auki kuivuudesta. Siinä ne sormet lepää tyynyllä kynsiteknikon arvioitavana armottomassa valaistuksessa, joka paljastaa jokaisen yksityiskohdan. Hetken hävetys on kuitenkin sen arvoista, että 45 minuutin päästä kynnet näyttää tältä. Vielä kun näyttäisivät neljän viikon päästä…

Ajattelen yleensä, että jos minua oikeasti kiinnostaisi tai kokisin asian tärkeäksi, varmaan myös tekisin jotain sen eteen. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Kauniit kynnet ovat kivat, muttei välttämättömät.

 

 

Oon iloinnut ihan suunnattomasti lumisesta Helsingistä, kuten näistä viime viikkoisista kuvista pystyy ehkä päättelemään. Päivät tuntuu himpun verran pidemmiltä kun valkea maa valaisee pimeitä iltapäiviä. Ollaan tehty kävelylenkkejä ennätyspaljon. Haettu kahvia mukaan ja palloiltu ympäri kaupunkia kuin turistit konsanaan.

Viikonloppuna tehtii ekaa kertaa itse pastaa. Kaikki sai alkunsa Master of None -sarjan italiajaksoista (paras sarja!!). Tuli ihan hirveä himo päästä kokeilemaan pastan valmistusta. Sehän oli ihan helppoa, eikä yhtään niin työlästä kuin olen aina kuvitellut. Etenkin kun teki kahdelle hengelle. Suurin haaste oli oikeastaan löytää lähikaupoista durum-jauhoja. Taikinaa jäi vielä puolet varastoon. Josko sitä vielä loppuviikosta kaulisi ja keittäisi uuden satsin!

Aloitettiin tällä viikolla katsomaan The Crownia. Mä en olen aivan pihalla kaikista kuninkaallisjutuista. En muista nimiä, enkä titteleitä. En ollut tv:n ääressä edes kun Meghan ja Harry menivät naimisiin. Ehkä The Crown muuttaa mieleni, sarja on ainakin tähän asti vaikuttanut hyvinkin lupaavalta. Olen yhtenään googlettamassa henkilöitä, vertaamassa niiden ulkonäköä näyttelijöihin ja selvittämässä, että miten sarjassa kuvatut tilanteet oikeasti menivät. Wikipediahaut on pelkkää brittien kuninkaallisia nykyään 😀

Törmäsin toimistoa muuttaessani tähän In The Company of Women -kirjaan. 100 naista ja 100 erilaista urahaastattelua. Ostin tämän pari vuotta sitten toimistolle, mutta se on unohtunut hyllyyn. Ajattelin aloittaa 2021 työpäivät aina lukemalla yhden tarinan. Tänään luin Danielle Coldingin, Brooklynissa asuvan sisustussuunnittelijan haastattelun. Kun häneltä kysyttiin, että mikä on ollut paras vinkki, jonka hän on saanut yrityselämään uransa alussa, hän vastasi näin: “palkata ammattilaisia hoitamaan asioita, joita et itse osaa tai jotka eivät kuulu omiin vahvuuksiisi. Kaikkea ei tarvitse osata yksin, turvaudu ekspertteihin kun pitää”. Tää on niin totta. Yrityksen pyörittämiseen liittyy ihan valtavasti kaikkea. Mä helposti ajattelen, että jos en osaa jotain, niin sitten pitää opetella ja väkisin yrittää selvitä. Todennököisesti tähän menee vaan sairaan paljon aikaa, joka on pois taas siitä päätyöstäsi. Lopputulos ei myöskään itse tehtynä aina ole se paras mahdollinen, tämä voi näkyä myös tuloksessa… Tällaisia tehtäviä pitäisi ohjata osaaville ammattilaisille ja käyttää ne työtunnit todelliseen työhösi.

 

 

Huomenna on taas vapaapäivä. Toisaalta ihanaa, toisaalta tekeekö se arkeen tarttumisen entistä vaikeammaksi? Rytmi on ollut hukassa ja asioihin on ollut vaikea tarttua. Työpäivät on jo toista viikkoa tämmöistä ihme sinkoilua, mitään ei meinaa saada kunnolla valmiiksi. Perusjutuissa kestää jotenkin tavallista kauemmin. No välillä tää on tätä. Ehkä huomisen jälkeen sitten.

Päätettiin rustata huomenna  loppiaisen kunniaksi vuoden tavoitteet ylös ja kasata 2021 Pinterest-taulut. Tää on ollut kiva tapa suunnitella uutta vuotta ja hahmottaa mitä kaikkea siltä toivoo. Haluaisin erityisesti lisää arkisia, päivittäin toistuvia kivoja rutiineja. Lukuhetkiä, kirjoittamista, ulkoilua, luovia harjoituksia ja itsenäistä opiskelua. Ja ehkä jotain ruoanlaittoon liittyvää. Viime vuoden tavoitelistasta moni kohta toteutui, vaikka vuosi olikin aika erikoinen. Toisaalta listaan mahtui myös monta sellaista tavoitetta, jotka eivät onnistuneet. Kynsien pureskelun lopettaminen oli yksi niistä… 😀

En yleensä innostu tammikuun haasteista, mutta tälle vuodelle me otettiin melko lempeä sellainen: 30min liikuntaa joka päivä. Tai toisin sanoin “urheilukellon aktiivisuustaso täyteen”. Sen ei välttämättä tarvitse olla hikiliikuntaa, kävelylenkki ja kehonhuolto käyvät myös. Olen haasteesta inspiroituneena kävellyt koti-toimisto välit äänikirjaa kuunnellen. Tää on ihana tapa aloittaa ja lopettaa työpäivä. Suon Villi Laulu on pian jo puolessa välissä!

Mua odottaa ensi viikolla vuoden ensimmäinen työreissu, ihan hullua. Se suuntautuu Pudasjärvelle, Iso-Syötteelle. Työreissuja ei ole viimeiseen puoleen vuoteen ollut yhtäkään, joten tuntuu jotenkin tosi spessulta. Oon ihan tosi innoissani. Ihana päästä valokuvaamaan ihan kunnolla!

 

 

 

xx Sara

 

Eka joulu Etelä-Suomen ulkopuolella! Varattiin vuokramökki Rukalta jo vuosi sitten. Aikkilassa sijaitseva villa oli upea. Ihana rantatontti ja tilava, valoisa huoneisto. Löytyy nimellä Villa Aikkilanranta jos kiinnostaa 🙂 Oltiin vähällä perua koko reissu olosuhteiden vuoksi, mutta päätettiin kuitenkin pitää suunnitelmasta kiinni. Pidettiin karanteenit ennen joulua, tehtiin kauppaostokset netissä ja pidettiin lomalla kontaktit minimissä!

Joululoma oli ihana monestakin syystä. Yksi niistä oli se, ettei olla nähty koko perheen kanssa livenä heinäkuun jälkeen. Miten spesiaalilta tuntui viettää aikaa yhdessä. Istua saman pöydän ääressä kaikille tyhmille jutuille naureskellen. Se oli ihanaa. Jokainen oli kehitellyt meidän lomaviikolle ohjelmaa. Oli mm. karaokea kuulokkeilla, viinitasting sokkona, aarrerata ja leffailta!

En meinannut pysyä housuissani kun ajomatkalla pohjoiseen maisema alkoi muuttua lumiseksi. Puiden oksilla oli paksu kerros lunta ja tien laidoilla kulki hiihtolatuja. Tajusin, miten paljon olen kaivannut kunnon lumista talvea ja kaikkea mitä sillä on tarjota. Ja lumisesta maisemasta otettiin muuten toden teolla kaikki irti. Käytiin hiihtämässä, pulkkamäessä ja patikoimassa. Repun vakiovarusteena oli aina termoskannullinen kaakaota. Jos metsäretkelle tai hiihtoladun varteen osui nuotiopaikka, tehtiin heti tulet. Takki haisee edelleen savulta. Tai pikemminkin tuoksuu, jos minulta kysytään.

Tämä joulu erosi edeltäjistään myös valmistautumisen osalta. Vaikka yleensä ahdistun liian tarkoista suunnitelmista, meni joulu jotenkin ihanan huolettomasti kun kaikki oli etukäteen sovittu ja suunniteltu. Kuka tekee minäkin päivänä lounaan/illallisen ja kuka on lastenhoitovuorossa jne. Hommaa oli kerrankin tasapuolisesti kaikille, eikä pelkästään äidille 😀

Nyt istun meidän uudella toimistolla. Juon kookosvettä ja syön laatikoista löytyneitä taatelipatukoita, joiden eräpäivä on mennyt lokakuussa. Ollaan pari päivää purettu kamoja ja siivottu remonttipölyä. Alkaa näyttää jo toimistolta! Päivän viimeinen palaveri loppui juuri. Ajattelin pitää loppuviikon vapaata 🙂 Ihanaa vuodenvaihdetta, palataan ensi vuonna!

 

    

 

 

xx Sara