Kommenttiboksiin tulee usein tosi kiinnostavia kysymyksiä, jotka blogin päivittyessä tuppaavat hukkua jalkoihin. Ajattelin josko alkaisin nostamaan aina silloin tällöin kysymysten aiheita esiin vastaamalla niihin omalla postauksella.
Viimeisen kuukauden aikana postauksiin on noussut muutamia kysymyksiä elämyshakuisuudesta, matkustamisesta, tylsän arjen pelosta ja huippujen tavoittelusta.
Äiti sen on opettanut meille jo pienestä asti: arki on juhlaa. Arjen on hyvä olla mieluisaa, sillä siitä elämämme pääosin koostuu. Ollaan lapsesta asti panostettu aktiiviseen ja mielekkääseen arkeen ja juhlittu kaiken maailman toissijaisia juttuja sillä verukkeella että saadaan perhe ja ystävät koolle. Nimpparikakuille saattoi keskellä viikkoa kokoontua 70 henkeä ja perjantaisen puuduttavan siivouspäivän jälkeen tehtiin aina perheen kanssa pitsaa ja pidettiin leffailta.
Kotoa opitut tavat ovat periytyneet. Olen tyyppi, joka pyrkii elämään aktiivista arkea ja ujuttamaan viikonpäiviin pieniä piristeitä. Työpäivän jälkeen siskon kanssa uimaan, ystävät kylään pelaamaan lautapelejä jne. Harvemmin makoilen koko iltaa sohvalla, mielummin teen jotain.
Matkustus on ihanaa, mutta tärkeintä minulle tässä elämässä on ne läheiset ihmiset. Läheisten kanssa matkustaminen on ollut tapa yhdistää kaksi minulle tärkeää asiaa. Ja vielä jos olen onnistunut saamaan tähän töitä mukaan (myyn kuvia tai näkyvyyttä firmoille, tai kuvaan reissussa jonkun kampanjan), aina vaan paranee.
Elämäntapani mahdollistaa tämänhetkinen elämätilanteeni, joka ei tule kestämään loppuelämääni. Se on fakta. Elämäntilanteeni eteen olen joutunut tekemään pirusti töitä ja uhrauksia, mutta ne ovat kannattaneet. Ainakin omasta mielestäni. Ajattelen, että minulla on nyt muutama vuosi aikaa nähdä maailmaa ja ottaa vastaan pidempiäkin duunireissuputkia, kunnes asetun aloilleni ja kuvioon tulee mukaan perheen perustamiset jne. Haluan ottaa tästä hetkestä ja mahdollisuudesta ihan kaiken irti.
Oma reissaamiseni ei ole ihan suoraan verrattavissa tavalliseen maailmanmatkaajaan tai reppureissaajaan. Työ on se syy miksi voin matkustaa, ja siksi se on mukana siellä missä ikinä olenkin. Läheisenikin tietävät, en koskaan lähde reissuun ilman työkonettani. Vetäydyn vähintään kerran päivässä tekemään hommia ja soittelemaan duunipuheluita.
Miksi matkustaminen sitten on niin siistiä? Matkustamisessa yhdistyy moni minulle tärkeä asia: läheiset ihmiset, erilaisten paikkojen näkeminen ja uuden kokeminen yhdessä minulle tärkeiden ihmisten kanssa, sekä erilaisiin kulttuureihin, ja niiden ihmisiin tutustuminen. Vielä kun saan ikuistaa näitä hetkiä kameran rullalle, jolloin pääsen palaamaan tilanteisiin monta kertaa myöhemminkin, olen onneni kukkuloilla.
Meillä on ollut perheessä useampia vaihto-oppilaita, joiden tarinoita omasta kotimaastaan on ollut ilo kuunnella. On hullua miten paljon erilaisia paikkoja, tapoja ja elämäntyylejä tähän palloon mahtuu. Minua on aina kiinnostanut miltä arki näyttää toisesta maasta käsin. Rakastan etsiä kulttuureista yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia, peilata minulle uuden kulttuurin tapoja kotoa opittuihin.
Häviääkö matkustamisesta tärkeä aspekti jos sitä tekee usein? Elisa kirjoitti aiheesta Kun unelmat toteutuvat, eikä elämä olekaan täydellistä -postauksessaan. Uusien paikkojen näkeminen ja matkalaukkuelämä alkoivat puolessa vuodessa puuduttamaan. Loputtoman seikkailunjanon pohja alkoi sittenkin häämöttää.
Yksi syy siihen, miksen ole koskaan kokenut reissu-uupumusta on se, etten ole ikinä ollut reissussa yhtäjaksoisesti kuukautta kovinkaan paljoa pidempää aikaa. Rakastan matkustamista, mutta rakastan myös arkeani kotimaassa. Yksi reissun parhaista puolista onkin kun se lähenee loppuaan ja kotimatka häämöttää. Kotiin ja tuttuihin rutiineihin on aina kiva palata.
Fiksusti suunniteltu puolen vuoden maailmanympärysmatka on kuitenkin suuri unelmani. Se tosin samaan aikaan pelottaa. Olen lähes takuuvarma siitä, että kisaväsymys ja koti-ikävä iskisivät jossain vaiheessa. Mutta myös varma, että tuo reissu tulisi antamaan ja opettamaan ihan järkyttävän paljon.
kuvat otettu Kiikunlähteellä, Hollolassa
Monelle elämyshakuisuudessa on negatiivinen leima. Minulle elämyshakuinen on utelias tyyppi, joka haluaa hahmottaa maailmaa ja oppia itsestään elämyksien kautta. Tyyppi, joka on valmis panostamaan elämäänsä ja arkeensa, ja näkemään vaivaa kokemuksiensa eteen.
Kaikissa asioissa on varjopuolensa. Tällaisella elämäntyylillä voi helposti polttaa itsensä loppuun, tai kyllästyä “tavalliseen arkeen”. Ei arki aina pelkkää juhlaa ole. Välillä on kirjanpitoa, raporttien tekoa, tenttejä ja siivouspäiviä. Mutta ripauksen juhlaa saa kun ujuttaa jokaiseen päivään jotain pientä kivaa. Suosittelen!
xx Sara
Posted at 10:43h
in
Uncategorized
by Sara
