DSC_3138.jpg

 

Ei se helpoin treeni, mutta lupaan, että tästä tulee hyvä fiilis. Vedettiin eilen pitkästä aikaa 2 x 10 min AMRAP (as many rounds as possible) ja sanotaanko nyt näin, että tällaisen astetta kevyemmän joogarupeaman jälkeen tuntui ihan kivasti jäsenissä 😀

Treeniin et tarvitse mitään välineitä, eli se onnistuu helposti kotioloissakin.

Tee näin: Kokeile ensin kaikki liikkeet läpi (muutama toisto), niin että tiedät mitä on tulossa. Aseta sitten kelloon 10 minuuttia ja aloita ensimmäinen rundi. Tee kaikki liikkeet putkeen hyvällä tahdilla. Pidä ensimmäisen vedon jälkeen muutaman minuutin tauko, ennen toisen kymmenminuuttisen kimppuun lähtemistä.

Huom. Mikäli 10 min tuntuu aivan liian pitkältä, tiputa treeniaika esimerkiksi kahdeksaan minuuttiin.

 

DSC_3049.jpg

DSC_3071-2.jpg

 

2 x 10 min AMRAP

 

10 min – niin monta kierrosta kuin pystyt

haarahypyt x 10

ojentajapunnerrus (polvet ilmassa/maassa) x 5

yhden jalan linkkuveitsi x 10

askelkyykkyhypyt x 10

dippi penkillä x 5

 

– muutaman minuutin tauko –

 

10 min – niin monta kierrosta kuin pystyt 

burpee (punnerruksella tai ilman) x 5

luisteluhypyt (5 per puoli) x 10

kyykky x 10

vuorikiipeilijä x 10

istumaannousu x 10

 

DSC_3130.jpg

Pictures: Elisa Lepistö

 

xx Sara

DSC_7423-3.jpg

 

Åren aurinkoinen laakso, joogatunteja gurun opastuksella sekä upein vuoristomökki, jossa olen koskaan yöpynyt. Omaa kokkia unohtamatta! Kuulostaa miltei liian täydelliseltä ollakseen totta.

Majaillaan parhaillaan Peak Performancen kanssa heidän synnyinkaupungissaan Åressa ja yövytään vieläpä merkin omassa vuoristomökissä. Paikalla on jengiä kaikista Pohjoismaista, ja mukaan mahtuu myös tällä hetkellä Tukholmassa asustava, ihan mieletön joogaopettaja Shay Peretz (joka huom uskaltautui eilen ensimmäistä kertaa ikinä rinteeseen!).

En tiedä milloin viimeksi olo olisi ollut niin raukea kuin eilisen laskupäivän + kahden tunnin joogasession jälkeen. Vielä kun sai vatsan täyteen viereisestä järvestä ongittua lohta ja perunamuussia, olin kirjaimellisesti nukahtaa illallispöytään. Ah, täällä viihtyisi vaikka kuukauden. Tai kolme.

 

DSC_7473.jpg

DSC_7342.jpg

DSC_7467.jpg

DSC_7458.jpg

DSC_7435.jpg

DSC_7507.jpg

DSC_7445-3.jpg

DSC_7500-checker.jpg

DSC_7419.jpg

DSC_7481.jpg

DSC_7516.jpg

DSC_7432.jpg

DSC_7492.jpg

DSC_7438-checker.jpg

 

xx Sara

_MG_5854.jpg

 

Kehittyminen ja tavotteiden saavuttaminen tuntuu hyvältä. Oli se sitten leuanvetoennätys, ihannepaino tai putkeen mennyt projekti -onnistuminen tuntuu aina hyvältä. Päästyäsi uudelle levelille, nälkä alkaa kasvaa: haluat kehittyä entisestään. Mutta entä jos niin ei käykään? Entä jos ei ole aikaa, halua tai koko homma vaan jotenkin vähän jää? Mitä sitten kun vanhoihin “ennätyksiin” ei enää pääsekään käsiksi?

Tämä on ollut minulle aina todella vaikea asia sisäistää. Kun projekti X meni täydellisesti nappiin ja tulokset olivat kertakaikkisen timanttiset, aloin vertaamaan kaikkia projektejani aina tähän. Vaikka seuraavat projektini sainkin hyvin tuloksin kunnialla maaliin, välillä kera erityiskiitosten, en osannutkaan juhlistaa niitä, koska paremminkin oli mennyt. 

Huomaan toisinaan vähätteleväni taitojani, jotka eivät ole sitä priimaa ennätystasoani. Toisinaan jopa torun itseäni. Laiska muija, mikset ole panostanut tähän.

 

_MG_5878.jpg

 

Syy siihen, että joku juttu on jäänyt vähemmälle huomiolle (lue ei ole ennätystasolla), on elämä. Se nimittäin harvemmin koostuu yhdestä osa-alueesta. 

Elämän eri osa-alueilla voi mennä tosi hyvin ja ne voivat olla erinomaisessa balanssissa keskenään, mutta yhtäaikaisesti on aika mahdotonta elää ennätystasolla kaikilla elämän sektoreilla. Vaikka kehittyminen on tärkeää, sitä on haastava tehdä koko ajan, kaikkialla. Ainakaan ilman, että ajaa itseään totaalisen loppuun. 

Välillä mennään duuni tai opiskelu edellä ja nautitaan kotona yhteisestä ajasta. Välillä fokusoidaan vahvemmin saliin ja ruokavalioon, välillä reissaamiseen. Välillä nähdään paljon ystäviä, kokeillaan uusia harrastuksia, keskitytään uuteen perheenjäseneen, kodin remontointiin tai treenataan juoksukautta varten lenkkipoluilla. Joinakin kausina innostutaan ruoanlaitosta, tapahtumista, sisustamisesta, dokkareista, lautapeleistä tai lukemisesta. 

Jos kauden aikana joku asia on ollut tärkeämmässä roolissa kuin toinen, se on erittäin ok. Ei siitä pidä potea huonoa omaatuntoa tai pyydellä erikseen anteeksi. Sitä paitsi kaikista asioista (intohimoisistakin sellaisista) on hyvä ottaa välillä vähän etäisyyttä, tauon jälkeen tekeminen tuntuu taas entistä siistimmältä 🙂 Ja itse ainakin huomaan, että juuri tuon tauon jälkeinen puusti yleensä ajaakin niihin henkilökohtaisiin ennätyksiin!

 

_MG_5882.jpg

Pictures: Marianna Mäkelä

 

Koen, että elämä on parhaillaan tasapainottelua ja erilaisten kausien hyväksymistä.  Huomaan, että ainakin omalla kohdallani on hurjan mukava innostua tietyistä jutuista aina kausittain – vaihtelu virkistää! Pettyä ei kannata, vaikkei jokainen projekti olisikaan edeltäväänsä tuloksekkaampi tai ykkösmaksimi uusi ennätys. 

Olkoon tämä tiistai-illan kirjoitus muistutuksena itsellenikin. Lempeyttä ja ymmärtäväisyyttä myös sille peilistä kurkkaavalle tyypille!

 

xx Sara