Ensimmäinen kuukausi assarini Johannan kanssa takana! Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti, mutta samalla tuntuu kun oltaisiin paiskittu töitä yhdessä aina! Toisaalta aika paljon on yhdessä kuukaudessa tapahtunut 🙂 Mä oon niin iloinen Jossun läsnäolosta, tätä hommaa on hurjan mukavaa tehdä yhdessä! Johannan järjestelmällisyyttä, ideoita ja tarmokkuutta olisi tarvittu tähän firmaan jo vuosia sitten 😀

Johanna on ihan mielettömän lämmin ja iloinen tyyppi, joka innostuu ihan yhtä herkästi kuin minäkin (parasta!). Hän ei pidä mitään itsestäänselvyytenä. Saankin Jossulta säännöllisesti ääniviestejä, joissa hän kiittää esim kivasta päivästä tai luottamuksesta <3 Mieletön piirre!

Oon saanut muutamia kysymyksiä teiltä liittyen assarin pestiin, joten päätin tehdä Johannalle pienen haastattelun ekan kuukauden kunniaksi!

 

 

Kuka olet, mitä harrastat – kerro jotain itsestäsi! 

Olen 25 -vuotias Helsinkiläinen freelance-valokuvaaja ja psykologian opiskelija. Valokuvauspuolella fokukseni on muodissa, kauneudessa ja henkilökuvauksessa. Psykologian saralla mielenterveystyössä. Kaikki kutsuvat minua Jossuksi 🙂 Minulla on 15 vuoden tanssitausta nykytanssista ja baletista – luonteeltani olenkin todella aktiivinen ja liikkuva persoona. Myös poikaystäväni mukaan haasteeni on rauhoittua ja olla hääräämättä koko ajan jotain ylimääräistä 😀 Nykyisiin harrastuksiini kuuluu hiphop ja salitreenaus. Persoonana olen avoin, innostuva, tulinen, järjestelmällinen sekä heittäytyvä. Hyvät ystäväni tietävät, että tykkään jorata baarissa ja olen yleensä myös se, joka aloittaa tanssibattlaamisen hyvän biisin soidessa 😀 Tykkään paljon reissaamisesta. Tämän vuoden reissusuunnitelmiin kuuluu käydä New Yorkissa (viimeinkin) ja tehdä roadtrip matkailuautolla.

 

Mikä on vahvuutesi omassa työssäsi?

Tarkka visuaalinen silmäni. Sarankin kanssa kaikista parhaat duunikeissit liittyvät juuri visuaaliseen suunnittelutyöhön tai kuvauksiin. Koen omaavani hyvät ihmissuhdetaidot ja luultavasti luontaiset psykologin taitoni tulevat juuri tässä kohtaa esiin. Olen luonteeltani tosi periksiantamaton ja päämääräsuuntautunut, mitkä oikeastaan näen niin omina vahvuuksina kuin heikkouksina. Hain mm. neljä kertaa yliopistoon ja sisään päästyäni halusin aika nopeasti alkaa luomaan uraa valokuvauksella. 

 

Miten kiinnostuit valokuvauksesta?

Viisi vuotta sitten kiinnostuin kuvaamaan nättejä aamupalakuvia ja visuaalisesti kiinnostavia asioita. Reilu kolme vuotta sitten aloitin kesätöikseni kuvaamaan poikaystävälleni lähes päivittäin kuvamateriaalia. Kannoin kameraa ja läppäriä repussani lähes päivittäin. Aloin toteuttaa omia kuvausprojekteja, joissa käytin malleina aina läheisiä ystäviäni. Noin puoli vuotta sitten aloin kuvaamaan ammattimalleja ja homma on mennyt koko ajan eteenpäin. Iso kiittäminen tämänhetkisestä tilanteestani on omaa perhettäni ja ystäviäni, jotka ovat olleet joko assaroimassa tai toimineet malleina kuvauksissani <3

 

 

Miten päädyit hakemaan assarin pestiä?

Bongasin ilmoituksen Saran IG-Storysta ihan sattumalta, oikeastaan melkein heti julkaisun jälkeen. Laitoin hänelle samantien viestiä. Sara vastasi mulle, että oli aikaisemmin miettinyt miten siistiä olisi saada just multa hakemus. Ollaan käyty joskus kuvaamassa ja tehty pari projektiakin yhdessä. Laitoin hakemuksen samana päivänä ja viikkoa myöhemmin sain tietää, että tulin valituksi!! 

 

Miten kuvailisit työtäsi kolmella adjektiivilla?

Monipuolista, visuaalista, äärettömän kivaa!! 

 

Millainen on tavallinen työviikkosi?

Aloitamme työviikon maanantaisella aamiaisella, jolloin käymme läpi koko viikon hoidettavat asiat ja oikeastaan myös koko kuun tärkeimmät  jutut. Teen Saralle töitä osa-aikaisena ja työtunteja kertyy viikossa se vajaat 20h eli reilu 3h päivässä. Työviikkooni sisältyy assarin hommien lisäksi myös muut kuvauskeikat ja psykologian opintoni. Yleensä meillä on Saran kanssa viikossa noin 1-2 kuvauspäivää, jolloin pyrimme tuottamaan mahdollisimman monipuolista kuvamateriaalia. Assarin hommiini sisältyy usein tulevien kuvausten ja kampanjoiden suunnittelua, valokuvaamista, raporttien ja tarjousten tekoa, sisällöntuottoa someen, ideointeja uusista kuvauslokaatioista jne. Jonkin verran tulee juoksevia asioita, esim kuvausrekvisiitan hankkimista jne. Välillä toimin käsimallina 😀

 

 

Mikä on parasta bloggaajan assarina työskentelemisessä? 

Se, että pääsen tekemään töitä juuri Saran kanssa. Saralla on todella ihailtava työmoraali ja yhteistyö hänen kanssaan on aina tajuttoman hauskaa ja helppoa. Sara on pomona tosi auttava ja luottavainen. Parhaita puolia onkin juuri se, että Sara luottaa omaan kädenjälkeeni vahvasti ja antaa minulle vastuuta. Esimerkiksi eilen kuvasimme Saralle  erään yhteistyökamppiksen ja hän sanoi kuvauspaikalle tullessaan ettei ollut miettinyt ollenkaan mitä olemme tekemässä. Vastuu kuvausten suunnittelusta ja toteutuksesta oli minulla. Sanoisin ennemminkin tekevämme Saran kanssa yhteistyötä, kuin olevani hänen assistenttinsa, sillä Sara antaa itselleni vapaat kädet niin ideontiin kuin toteutukseen ja luottaa vankasti omaan ammattitaitooni. 

 

Entä mikä haastavinta?

Tähän mennessä vastaan ei ole vielä tullut mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta ehkä eniten hirvittää Saran someen koskeminen 😀 Luultavasti tähän mennessä kaikkein vaikeinta on tämän kyseisen assaripostauksen kirjoittaminen, heh. En tuo itseäni kovinkaan paljon esiin edes omassa somessani, koska käytän sitä lähinnä portfolionani. Varmaan pahin horror tilanne olisi puhuminen Saran stooriin, mutta eiköhän sekin setti tule tässä vielä vastaan 😀  

 

Mikä on yllättänyt?

Eniten olen yllättynyt siitä, kuinka paljon Saran työ vie oikeasti aikaa. En yhtään ihmettele, että hän hommasi itselleen assarin (viimeinkin). En olisi esimerkiksi ikinä uskonut, että viime viikolla julkaistun ravintolapostauksen tekemiseen olisi mennyt itseltäni niin montaa työtuntia. Tuntuu, että tällä alalla on valtava määrä sellaisia asioita joihin uppoaa ihan tolkuttomasti työaikaa, mutta jotka eivät näyttäydy ulospäin katsojalle kovinkaan työläinä.  Vasta hommiin ryhdyttäessä sitä ymmärtää koko prosessin massiivisuuden.

 

 

Mitä odotat eniten nykyiseltä työltä?

Alusta lähtien olen ollut todella innoissani siitä, että pääsen näkemään käytännön tasolla mitä työskentely somealalla on. Odotan myös arvokkaita oppeja yrittäjyydestä. Olen myös todella innoissani isosta roolistani suunnittelu- ja kuvaustöissä.  Tänä keväänä ollaan myös tekemässä kuvausreissuja ulkomaille ja kotimaahan, näistä olen fiiliksissä! Näen Saran ennen kaikkea eräänlaisena mentorina itselleni. Kaikki uudet kokemukset, joita tulen hänen kautta saamaan ja ihmiset, joita tulen hänen kauttaan tapaamaan ovat rahaakin arvokkaampia. Siksi tämä työ onkin itselleni niin paljon enemmän, kuin vain osa kuukausiliksaani. 

 

Millaisia uraunelmia sinulla on?

Tällä hetkellä haaveilen siitä, että pääsen työskentelemään valokuvaajana muodin ja kauneuden parissa. Olisi mielettömän upeaa pärjätä isosti alalla Suomessa ja siirtyä jossain vaiheessa töihin myös ulkomaille. Tämä vaatii toki työvuosia ja kokemusta, mutta uskon, että periksiantamattoman luonteeni ja kovan työmoraalini avulla voin päästä vielä pitkälle. Urastani psykologina en ole vielä varma, mutta aina on mahdollista pyrkiä yhdistämään luova ja akateeminen ala toisiinsa. Tällä hetkellä pääfokus on kuitenkin valokuvauksessa.

 

Mitä yhteistä sinulla ja Saralla on – miten tulette toimeen? 

Ollaan Saran kanssa tavattu alunperin TFW Helsingillä, kun menin pienenä fanityttönä sanomaan hänelle, että tykkään paljon hänen blogistaan ja tyylistään tehdä omaa juttuaan 😀 Treenaaminen yhdistää meitä siis valokuvauksen ohessa. Myös meidän luonteet osuu hyvin yhteen ja siksi varmaan yhdessä työskentely on tähän asti ollutkin niin helppoa ja rentoa. Tuntuu kuin oltaisiin tehty hommia yhdessä jo pitkään!

 

 

xx Sara

Tags:
,

*Yhteistyössä: Mabel

 

Myönnän heti alkuun, että tämän postauksen kirjoittaminen (ja erityisesti kuvittaminen) hieman hävettää minua. Harva asia elämässä hävettää, mutta tatuointini on kyllä yksi niistä. En oikeastaan edes tiedä miksi. Ehkä se johtuu siitä, ettei sen taustalla ole mitään kummempaa tarinaa tai merkitystä. Tai ehkä se on tuo fontti. Tai ehkä se on kaikkien näiden yhdistelmä. Kun syksyllä tatuoinnin poistosta IG-Storyssa mainitsin, sain teiltä ihan valtavasti kommentteja ja kysymyksiä, joten ajattelin, että oma postaus aiheesta tulee takuulla tarpeen.

Tarina tatuointini ottamisesta on minulle hyvin tyypillinen. Se tapahtui samalla tavalla kuin moni muukin päätös elämässäni: sain idean, jonka päätin toteuttaa heti. Inspiraatio tatuointiin kumpusi 19-vuotiaalle minulle niinkin merkittävältä henkilöltä kuin Lindsay Lohanilta. Hänellä oli alaselässä oikealla teksti. Kovin paljoa en valehtele jos sanon, että oma tekstini syntyi matkalla tatuointipaikalle ja että olin lähellä ottaa tuon tismalleen saman “la bella vita” tekstin kuin Lindsaylla. Amor Vincit Omnia on latinaa ja tarkoittaa Love conquers all. Fontin pidin samana kuin Lindsaylla, tietenkin.

Tatuointini ei oikeastaan ikinä näy missään, koska olen opetellut peittelemään sen aika hyvin. Lantiofarkkujen muodista poistuminen on myös helpottanut asiaa. Tilanne on ristiriitainen. Tavallaan se ja sama  onko minulla tatuointia vai ei, harvoin sitä itsekään kovin usein näen. Mutta samaan aikaan se ei tunnu yhtään omalta. Sanotaan nyt vaikka niin, että arvostaisin takalistoani enemmän kun tuota muotonsa menettänyttä latinalaista fraasia ei siinä olisi 😀

Aloin harkitsemaan tatuoinnin poistoa, kun kuulin, että ystäväni oli poistattanut selästään kiinalaisen lohikäärmeen. En todellakaan tiennyt, että hänellä oli joskus ollut lohikäärme selässään, mutta eipä sillä enää väliä ollut. Lohikäärmeestä ei nimittäin näkynyt jälkeäkään. Kun loppuvuodesta kuulin, että tuttuun kauneushoitolaan Mabeliin ilmestyy tatuoinnin poisto, päätin ryhtyä projektiin.

 

 

Mabelissa tatuoinnin poisto tehdään Q-Switched 10 -laserilla, joka edustaa uusinta laserteknologiaa. Tatuoinnin täydellinen poistaminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja useita käyntejä. Tätä Mabelin tehotiimi Jenny ja Ida minulle alleviivasivat, mimmit nimittäin tietävät miten kärsimätön olen 😀 Tatuoinnin poistamiseen vaikuttavat mm. tatuoinnissa käytetyt väriaineet, miten syvällä väri on ihossa, milloin tatuointi on otettu, tatuoinnin laatu, koko ja sijainti sekä asiakkaan oma aineenvaihdunta. On hyvä varautua siihen, että hoitokertoja voi kertyä noin 6-12.

Hyvä uutinen oli, että tatuointini on kohtalaisen nuori eikä siinä ei ole käytetty kuin mustaa väriä. Myös aineenvaihduntani on aktiivisen arkeni ansiosta melko tehokasta, mikä vauhdittaa pilkkoutuneen värin poistumista. Huono uutinen olisi se, että levinneet kirjaimet ovat merkki siitä, että mustetta on käytetty runsaasti ja se on syvällä ihossa, mikä taas tarkoittaa yleensä useampia hoitokertoja.

 

 

MITEN LASER TOIMII?

Lasersäde saa aikaan värin pilkkoutumisen pienemmiksi partikkeleiksi, jotka kulkeutuvat aineenvaihdunnan avulla pois tatuoinnista. Tatuoinnin väri poistuu käsittelyn jälkeen alueelta noin 12 vk:n ajan. Ensimmäisen hoitokerran tulokset näkyvät siis vasta 3 kk:n jälkeen toimenpiteestä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hoitokertojen välissä pitää säilyttää tuo sama kolme kuukautta.

 

TOIMENPITEEN KULKU

Iholle levitetään ensin puudutevoide, jonka annetaan vaikuttaa  15-20 minuuttia. Tämän jälkeen alkaa laserkäsittely. Minun tatuointini osalta se kestää kokonaisuudessaan ihan pari minuuttia. Miellyttävältä se ei tunnu, mutta on sitä pahempaakin koettu. Laserin välissä iholle annetaan vielä kylmähoitoa, mikä helpottaa kipua. Lopuksi tatuointi rasvataan ja teipataan.

 

1. Puudutevoide // 2. Q-Switched 10 -laser käsittely  // 3. Teippaus

 

LASERHOIDOSTA TOIPUMINEN

Hoidon jälkeen iho on hieman arka. Teippausta on hyvä pitää ensimmäinen päivä ja käsiteltyä aluetta on hyvä rasvata perusvoiteella kotona 2krt/vrk ensimmäisen viikon ajan. Saunomista ja kuumaa vettä kannattaa välttää niin kauan, kunnes alue on kokonaan parantunut. Ihoaluetta tulee suojata auringolta n.3 vk:n ajan käsittelystä.

 

MAKSUTON KONSULTAATIO

Ihan ensimmäiseksi kannattaa varata aika maksuttomaan konsultaatioon, jossa kerrotaan prosessista ja mitä se asiakkaalta vaatii. Konsultoinnissa käydään läpi asiakkaan yksilöllinen tilanne, odotukset sekä tatuoinnin poiston hinta-arvio. Mabelissa tehdään myös testihoitoja.

 

 

 

PIENEHKÖN, YKSIVÄRISEN TATUOINNIN POISTO

(oma tatuointini)

 

Kesto: yht. n. 30 min

Toipumisaika: 1-2 pv

Kipuasteikko: Kohtalainen kipu

Kivun hoito: Puudutusvoide ja kylmähoito

Tekniikka: Q-Switched Q10-laser

Hinta: n. 200 € per hoitokerta

 

 

 

Projektini alkoi marraskuussa ja takana on nyt kaksi hoitokertaa. Jälkimmäisellä kävin ihan muutama päivä sitten. Tässä vaiheessa näkyy käytännössä vasta tuon ensimmäisen hoitokerran vaikutukset, toisen toimenpiteen tuloksia kun pitää odottaa se 3 kk.

Yksi hoitokerta voi tehdä ihmeitä, etenkin jos puhutaan siroista ja haaleista tatuoinneista. Oman tatuointini kohdalla väriä on kuitenkin käytetty runsaasti ja se on niin syvällä, että hoitokertoja pitää olla alla useampia ennen kuin selkeä muutos on nähtävillä. Tatuointini on ensimmäisen hoitokerran jälkeen haalistunut ja kaventunut hiukan, mutta mitään hurjan suurta muutosta ei vielä tässä vaiheessa ole nähtävissä. Ajattelin raportoida tilannetta uudestaan muutaman toimenpiteen jälkeen, innolla odotan miten projekti etenee! 🙂

Sitä ennen voit katsoa toisten asiakkaiden ennen ja jälkeen kuvia tatuoinnin poistosta Mabelin sivuilta.

 

kuvat 2-5 & 13: Vuokko Salo

 

 

xx Sara

 

♡  Harrastan aamutansseja = yksin joraamista kotona aamukasilta. Biisinä toimii milloin mikäkin. Yleensä joku suhteellisen nolo. Sellainen, että hävettäisi kohtalaisen raskaasti jos se alkaisi vahingossa puhelimestani täydessä ratikassa soimaan. Viime viikolla se oli joka aamu Mamban Sä onneni oot 😀

♡  Lempipuuhaani pienenä oli 1) pukea naapurin harvinaisen chillit kissat Misu ja Dexter upeisiin päähineisiin, 2) istuttaa ne nukenvauhuihin ja työnnellä niitä ympäri kyliä.

♡  Harmittaa, että olen kadottanut kymenlaakson murteeni! Ainoastaan ihan muutama sana ja loppusointu on säilynyt!

♡  Rakastan kaikkea, mihin liittyy etikkaliemi. Pikkelöityjä vihanneksia, hillosipuleita, mummonkurkkuja… ostin viime viikolla ison purkin suolakurkkuja ja söin sen yhdessä vuorokaudessa!?!

♡  Kerron aina, että imuroidaan makkarin sänkylavojen alta parin kuukauden välein, mutta todellisuudessa kerran vuodessa on realistisempi.

♡  Harrastin pienenä yleisurheilua, päälajeina juoksu ja pituushyppy. Olin pätkä, mutta melko vikkelä ja ponnistusvoimaa löytyi. Olin ehkä 9-vuotias kun Lahden Stadionin koulujenvälisissä kisoissa hyppäsin tulokseksi reippaasti yli kolme metriä. Mittaaja ei pystynyt uskomaan tulosta ja jouduin hyppäämään uuden hypyn. Se jäi 2 cm edellisestä tuloksesta ja muistan miten harmitti!

♡  Minulla on järkyttävän tarkka hajuaisti

 

 

♡  Kiinnostukseni yrittäjyyteen ja oman rahan tienaamiseen syttyi mitä ilmeisimmin jo pikkuskidinä. Minulla oli kaikennäköisiä bisnesviritelmiä käynnissä. Parin markan hierontoja, pihakirppiksiä (joissa pääosassa oli minun ja siskon taideteokset), siivouskeikkoja ym. Kuuluisin kaikista lienee meidän pihlajabisnes, jolloin raivattiin koko mökin pihapiiri pihlajista. Neuvoiteltiin yhdelle pihlajalle kappalehinta ja revittiin siskon kanssa pihlajia juurineen maasta monta päivää. Aloitin töissä käymisen jo kohtalaisen nuorena kun ryhdyin 9-luokalla siivoamaan toimistoja parina iltana viikossa. Kuukaudessa kertyi aina 100-150€ taskurahaa!

♡  Harrastan ikkunasta naapurien ja ohikulkijoiden kyttäystä

♡  Meillä oli skidinä aina jarrusukat avantoreissuilla ja uimahalleissa. Eipähän liukasteltu liukkailla kaakeleilla, vaikka välillä ehkä muutama juoksuaskel otettiinkin.

♡  Rakastan sotaleffoja

♡  Meillä kotona lauletaan kokoajan kaikenlaisia rallatuksia. Sitä tapahtuu erityisesti vanhempieni luona, mutta nykyisin homma on levinnyt myös meille lapsille. Tähän havahtuu aina vasta kun joku ulkopuolinen tulee kylään ja huomauttaa asiasta: “Onko toi teidän isä joka laulaa?”

♡  Minulla on ollut nuorempana s- ja r-vika, jotka hävisivät jossain vaiheessa puheopetuksen avulla. Nuorempana se (ja iso rako etuhampaideni välissä) oli mielestäni pahinta mitä voi olla. Etenkin kun omaan nimeen osui vielä molemmat kirjaimet. Nykyään koen, että tällaiset ominaisuudet tekevät ihmisistä vaan persoonallisia.

♡  Haaveilen häiden pitämisestä vielä tänä vuonna! Saa nähdä miten tässä käy!

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara