Ulkonäköpaineiden yläpuolella (tai sitten ei) 20 November, Nov 2019 - 16:54

Tämän viikon podcast-jaksossa käsitellään kovasti toivottua aihetta: ulkonäköpaineita sosiaalisessa mediassa.

Muutamia vuosia sitten kyllästyin Instagram-tileihin, joiden sisältö koostui pelkästään mutruisista naamakuvista ja poseeraavista bikinivartalokuvista. Miksi seuraan näitä? Mitä tämä sisältö oikeastaan antaa minulle?

Jokainen tuottaa juuri sellaista sisältöä kuin itse haluaa eikä edellä mainituissa kuvissa mitään pahaa ole, ne vaan eivät sovi minulle. Varmaankin vastareaktiona tälle kaikelle kiinnostuin kasvottomuudesta. Kuvausmiljöö, tarinat, seikkailu ja tunteen ilmaiseminen alkoivat kiinnostaa. Kaipasin maanläheisiä kuvia ja sisältöä, johon olisi helpompi samaistua.

On täysin järjetöntä väittää ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Totta kai sillä on. Oman persoonan ja arvomaailman ilmentäminen on meille ihmisille luonnollista. Mitä puemme päällemme, ja mitä emme pue, miten meikkaamme ja miten emme meikkaa? Nämä ovat kaikki valintojamme ja se on aina kiinnostavaa. Oma ulkonäkö on itseilmauksen keino – jokaisella on vapaus valita mitä haluaa itsestään ulospäin viestiä. Tiettyyn pisteeseen asti.

Aikuisuus on tuonut mukanaan armollisuutta. Oma ulkonäkö ei ole tärkeysjärjestyksessä enää niin korkealla kuin mitä 18-vuotiaana. Podcastissakin siitä turhautuneena mainitsin: “Mitä väliä? On olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin oma ulkonäkö?”

Mutta kysymys kuuluukin, onko minunlaisen tavallisen tyypin oikeutettua sanoa, että älkää keskittykö liikaa siihen ulkonäköön? Minä kun edustan sitä homogeenistä median suosimaa sporttista kolmekymppistä, jolla on vaalea iho ja S-koon vaatteet. Vaikka olen kokenut ulkonäköpaineita ja koen niitä edelleen, ei minun ole kuitenkaan tarvinnut ulkonäöstäni ihan tosissani stressata. Tarkoitan, ettei naamallani ole hallitsevaa syntymämerkkiä tai ihosairautta. Kaikki raajani ovat tallella, pystyn liikkumaan normaalisti ja tyylini on kohtalaisen basic. Olen oikeastaan aina ollut tällainen tavallisen näköinen tyyppi. 

Haluaisin kovasti sanoa, että olen ulkonäköpaineiden yläpuolella, mutta en minä ole. Asiasta puhuin hetki sitten myös IS:n ulkonäköpaineita käsittelevässä haastattelussa. Uskallan väittää, että ulkonäköpaineita on kokenut meistä ihan jokainen. Pitkät, lyhyet, alipainoiset ja ylipainoiset. Naiset, miehet ja muunsukupuoliset. Ne, joilla on pienet rinnat ja ne joilla on suuret. Ne, jotka kärsivät iho-ongelmista ja ne, joiden iholla ei ole koskaan ollut näppylöitä. Ulkonäköpaineet ovat suhteellisia. Kun jotain on saavutettu, suunnataan katse kohti seuraavaa epäkohtaa. Pahimmillaan kierre voi olla loputon.

Koen, että identiteettini pohjautuu osaksi tiettyyn ulkonäköön. Jos ulkonäkö muuttuu, voi oma identiteetti horjua ja sitä pitää määrittää uudestaan. Homma toimii myös toisinpäin: jos oma identiteetti muuttuu, se todennäköisesti vaikuttaa myös ulkonäköön.

kuvat: Elisa Lepistö

Sita Salminen sai silmäni avautumaan instagram-päivityksellään liittyen kehopositiivisuuden ja oman kehon hyväksymisen eroon: “Oon vasta tänä vuonna tajunnut käyttäväni kehopositiivisuus termiä välillä väärin. Uskoisin, että aika moni muukin on sekoittanut sen oman vartalon hyväksymiseen – äärimmäisen tärkeä asia sekin, mutta kyseessä on silti hiukan eri liike. Kehopositiivisuus ajaa erityisesti marginalisoitujen kehojen (lihavat, trans, ei-valkoiset, vammaiset jne.) oikeutta näkyä ja olla.”

Musta oli myös hurjan kiinnostavaa kun Sita mainitsi seuraavansa Instagramissa ihmisiä, joiden kanssa ei ole kaikesta samaa mieltä. Tällaiset tilit haastavat pohtimaan ja tuovat erilaisia näkökulmia. Instagram-kupla voi ruokkia täydellisyyspaineita tai vaihtoehtoisesti tuoda inspiraatiota ja herättää ajatuksia – sinä päätät.

UUSI PODCAST-JAKSO TÄÄLLÄ:

Yksillä: Ulkonäköjakso – some ulkonäköpaineiden asettajana.

xx Sara