Liityin TFW Helsingille 5 vuotta sitten. Kaikki lähti Elastisen järjestämistä aamutreeneistä median edustajille. Pelkästään yksi tunti tällä salilla onnistui kyseenalaistamaan koko 10 vuotisen kuntosalihistoriani. En voinut käsittää, että liikunta voisi olla näin hauskaa. Kuntosalilla puurtaminen kuulokkeet korvilla oli jo pitkään tuntunut turhauttavalta. En ole oikeastaan koskaan harrastanut joukkuelajeja ja olen aina pitänyt itseäni yksilöharrastajana, mutta miten mukavaa oli treenata yhdessä isolla porukalla hyvällä yhteishengellä! Huomasin, että sain itsestäni paljon enemmän irti kun vieressä oli toinen kannustamassa.

Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin liittyä salille. Tunneilla olisi tarkoitus käydä neljästi viikossa: 2 kpl voimatunteja ja 2 kpl vauhdikkaampia circuit-treenejä. Ajattelin, että ollaan alkuun nyt vuoden loppuun asti, katsotaan sitten mikä fiilis…

TFW:llä kehitetään fyysisen vahvuuden lisäksi myös sisäistä vahvuutta. En usko sattumaksi sitä, että salille liittymisen jälkeen elämässäni alkoi tapahtumaan. Sen lisäksi, että aloin voida paremmin, minusta tuli huomattavasti rohkeampi.  Ryhdyin yrittäjäksi, aloin menestymään työssäni ja saamaan asiakkaita, joista olin aiemmin vain haaveillut. Energiaa riitti läheisille ja aktiivisempaan arkeen. Mikä parasta, olin jatkuvasti hyvällä tuulella. Nykyään teen melko tiivistäkin yhteistyötä TFW:n kanssa sekä suoraan, että asiakkaideni kautta aina vaatesponsoroinnista valokuvaukseen ja tapahtumajärjestämiseen.

 

 

Salijäsenyys on ollut välillä tauolla kun olen treenannut maratonille tai ollut pidempiä jaksoja poissa. Treenaaminen ei ole kokoajan nousujohteista, ennätykset eivät suinkaan pauku joka kuussa. Välillä olen asettanut itselleni konkreettisia tavotteita esimerkiksi leuanvetoihin tai maastavetoon, mutta pääosin haluan hakea tältä salilta hyvää fiilistä ja energiaa arjessa jaksamiseen. Keltaisten seinien sisältä tarttuva energia ja onnistumisen kokemukset salilla näkyvät myös salin seinien ulkopuolella.

Viimeksi tänään kuulin tuttavaltani, että hän liittyy TFW-salille sitten kun on saanut tarpeeksi lihaskuntoa hankittua. Mä oon ollut aktiivinen liikkuja koko elämäni ajan, mutta tiedän että meidän salilta kaikki eivät todellakaan ole. Kaikki treenit tehdään oman tason mukaan, ja liikkeet skaalataan omaan tasoon sopiviksi. Sinun ei tarvitse olla missään tietyssä kunnossa tänne liittyessäsi, nimenomaan täällähän se kunto kehittyy. TFW:llä käy ihan kaiken ikäisiä ja tasoisia. Tällä salilla ei arvostella, vertailla tai hengata kuppikunnissa. Täällä iloitaan toisten onnistumisista, jaetaan hyvää fiilistä ja otetaan kaikki messiin.

 

 

Yksi salimme mahtavimmista voimista on se, ettei täällä tarvitse juuri motivoida itseään. Ryhmä ja energia tekee sen puolestasi. Sinun ei tarvitse kuin saapua paikalle.

Jokainen treeni tehdään aina parin kanssa. Mun kohokohtia tällä salilla on tietysti ne omat onnistumisen kokemukset, mutta myös ne hetket kun treenikaveri on tehnyt ennätyksen tai olen huomannut jonkun kehittyvän huimasti. Olen saanut ihan mielettömän paljon voimaa treenikavereiltani, niin tutuilta kuin tuntemattomilta. Tiedän, että oon myös innostanut montaa tyyppiä liittymään tälle salille ja saanut kiitosta heiltä jälkeenpäin. Salilta on tarttunut mukaan myös uusia ystäviä <3

Parasta ovat kohtaamiset tuntemattomien kanssa. Kerran olin tulossa suihkusta kun eräs nainen pysäytti minut pukkarissa. Hän sanoi, että on käynyt salilla nyt vuoden ja päätti aikoinaan kokeilutunnin jälkeen jäädä vain koska minä olin tuolloin hänen parinaan niin innostava ja kannustava. Siinä me pyyhkeet päällä seisottiin ja nainen kertoi millaisia mullistavia muutoksia hänen elämässään on vuoden aikana tapahtunut. Tunsin tuossa hetkessä valtavaa ylpeyttä, niin itseäni kuin naista kohtaan.

 

kuvat: Johanna Rontu

 

Tämä ei ole mainos, pikemminkin kiitos (tai ehkä vähän mainos, koska sali nyt vaan sattuu olemaan kaupungin motivoivin ja hyväntuulisin, hah!). Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tämä sali on ollut tekemässä minusta sitä ihmistä, joka tänäpäivänä olen. Se vaikuttaa minuun viikosta toiseen ja haastaa minua pohtimaan millainen ihminen haluan olla nyt ja tulevaisuudessa. TFW:llä on ollut hämmentävän suuri vaikutus elämääni ja koen siitä loputonta kiitollisuutta.

5 vuotta takana, ja monta edessä! Jos et ole vielä kokeillut salia, laita viestiä suoraan salille tai vaikka mulle niin hoidetaan sut kokeilutunnille! 🙂 (varoitus: se saattaa muuttaa elämäsi).

 

 

xx Sara

*Kaupallinen yhteistyö: Mastermark brandsVictorinox

 

Mitä pakkaan mukaan valokuvausreissulle, jossa vietetään aikaa niin kaupungissa kuin vuoristossa? Kun viikkoon mahtuu edustusillallisia, viinitilavierailuja, pyöräilyä ja vaellusta?

Vaikken itseäni erityisen hyvänä pakkaajana pidäkään, on hommaan tullut tietynlainen rutiini. Lähdimpä sitten pidennetyksi viikonlopuksi Turkuun tai duunireissulle Sveitsiin, pakkaan mukaan lähes aina klassikkovaatteita. Sellaisia, joissa on hyvä olla ja joita on helppo yhdistellä. Sellaisia, joissa tällainen vahvasti fiilispukeutujaksi itsensä määrittelevä viihtyy päivästä ja fiiliksestä riippumatta.

 

 

Meillä oli ilo ja kunnia saada Sveitsin influencer-workshopin sponsoriksi laadukkaista matkalaukuistaan ja Sveitsin armeijan veitsistään tuttu Victorinox. Merkin matkalaukku pääsikin heti testiin!

Victorinoxin Connex-laukkuperheeseen kuuluu kolme erikokoista laukkua, varsinaisia tilaihmeitä jokainen (minulla kuvissa Connex Hardside carry on -laukku). Kevyen rakenteen ja suoraviivaisen muotoilun ansiosta pakkaamiseen on käytössä optimaalisesti tilaa. Laukuista löytyy myös laajennusominaisuus – pakkaustilaa on siis reilusti. Connex-laukut on valmistettu kevyestä ja kestävästä 100 % polykarbonaatista. 8 pyörää (4 tuplapyörää) liikuttavat laukkua epätasaisemmallakin alustalla.

Carry on -versioissa on mukana “multitool”, joka sisältää mm. kynän, ID-tagin ja USB-portin, jonka kautta esimerkiksi älypuhelimen lataus onnistuu (varavirtalähde hankittava erikseen).

 

laukusta löytyy USB-portti, jonka avulla voit ladata puhelinta!

 

PAKKAUSLISTA VIIKOKSI (syksy)

 

Matkalaukku:

raitapaita

valkoinen pellavapaita

mekko

vaaleat levikset

rento bleiseri

pipo

juoksukengät

juoksutrikoot

urheilutoppi

kuoritakki

pitkähihainen kerrastopaita

kosmetiikka + hygienia + ihonhoito

yöpaita

alusvaatteet + sukat

 

Päälle matkustuspäivänä:

valkoinen t-paita

neule

mustat farkut

kevyt takki

lierihattu

tennarit

aurinkolasit

 

Reppu:

läppäri

kamera

laturit

passi

avaimet

rahat

pienempi laukku

nesteet

juomapullo

 

 

MATKALLE MUKAAN…

 

1) Mukavia vaatteita. En koskaan pakkaa mukaan mitään epämukavaa, sellaisia ei vaan tule käytettyä. Jopa juhlakenkien on oltava sellaiset, joilla voi helposti kävellä muutaman kilometrin. Koskaan ei tiedä mennäänkö työmatkalla syömään kävellen vai taksilla.

2) Monipuolisia vaatteita. Monipuolisen illallismekon voi yhdistää arkiasuun ja kerraston paita menee viileämpänä aamuna lenkillä ja vaelluksella kuoritakin alla.

3) Kevyitä ja vähän tilaa vieviä vaatteita. Vannon reissuilla kerrospukeutumisen nimeen – mielummin useampi kevyt kuin yksi jättiläismäinen ja painava. Converset vievät yllättävän vähän tilaa, samoin superkevyet juoksutossuni. Poikkeuksena lierihattu, joka alkaa olla reissukuvissa jo tavaramerkkini 😀 Jos pakkaustilaa on vain vähän käytössä, matkustan yleensä lierihattu päässä (jos pakkaan sen matkalaukkuun, täytän hatun esim alusvaatteilla ja sukilla ja pakkaan alimmaksi)!

4) Ei helposti rypistyviä vaatteita. Rakkaimmiksi reissuvaatteiksi ovat nousseet ne vaatteet, jotka eivät rypisty. Pellavapaita on mainio, siinä muutama ryppy ei haittaa!

5) Luota suosikkeihin. Raitapaita, pellavapaita ja leviksen 501 -farkut ovat vakio reissuvaatteitani. Muutenkin rakastan kaikkia ajattoman murrettuja sävyjä ja rauhallisia printtejä. Ne toimivat myös minun tyylisissä valokuvissa vuodesta toiseen.

6) Suosi pieniä pakkauksia. Kosmetiikasta valikoituu mukaan vaan tärkeimmät. Vaikka laukku menisikin ruumaan, pakkaan mukaan mahdollisimman pieniä pulloja ja purkkeja. Ihonhoitotuotteista tärkeimmät ovat puuterimainen putsari ja pienestä purkista löytyvä kasvoöljy!

7) Viikkaamisella on väliä. Mitä tarkempi olet, sitä enemmän mahtuu, ja sitä vähemmän vaatteisiin tulee ryppyjä!

 

kuvat minusta: Veera Bianca

 

 

ARVONTA & ALENNUS

 

ARVONTA: Osallistu Connex softside carry on -laukun arvontaan Instagramissani!

ALEKOODI: Hyviä uutisia teille, jotka olette laadukasta matkalaukkua tai -reppua vailla! Koodilla MYVICTORINOX 20% alennus ja ilmainen toimitus kaikista Victorinox-tuotteista. Koodi toimii vuoden loppuun asti, eli ei hullumpi isänpäivä- tai joululahja 😉

 

 

xx Sara

 

Vaellusta Göscheneralpilla, luki viimeisen päivän kohdalla Sveitsin ohjelmassamme. Aikataulu oli sen verran tiukka, että vaellukselta lähdettäisiin suoraan lentokentälle. Yövyttiin Veeran kanssa Andermattissa, josta ajettiin aamulla puolisen tuntia Göschenen kylän kautta vuorille. Psst. Mikäli olet liikkeellä on ilman autoa, pääsee Göschenen kylään junalla ja kylästä kulkee bussi pari kertaa tunnissa vaellusreitin alkuun!

Keli ei ollut paras mahdollinen. Mitä ylemmäs saavuimme, sitä heikompi oli näkyvyys. Olimme keskellä jättimäistä pilvimassaa. Vettä satoi kaatamalla, enkä ollut pakannut mukaan kuorihousujani. Vaelluskengistä puhumattakaan (iso, iso virhe). Meillä ei ollut edes opasta mukana, mitähän tästä tulee, mietin.

 

   

 

Näköalareitti kulkee Göscheneralpsee järven ympäri. Olin nähnyt kuvia turkoosista järvestä ja sitä ympäröivistä vuorista. Järveen valui useampia vesiputouksia, jotka tultaisiin reitillä ylittämään. Opastekyltissä luki vaellusreitin pituudeksi 3 h 10 min. Melkoisen tarkka arvio 😀

Ensimmäiseen tuntiin ei nähty yhtään mitään. Hyvä, että toisemme. Seurattiin reitin merkiksi maalattuja punavalkoisia lippuja kallioissa ja hengiteltiin raitista vuoristoilmaa. Loputon, aavemainen pilvimassa oli peittänyt jäätiköt, vuoret ja järven. Jossain kaukaa kuului vesiputousten kohina.

Yhtäkkiä lehmänkellojen kilinä kantautuu korviin. Kelloja on paljon. Samaan aikaan näkymä avautuu hetkeksi. Nähdään turkoosi järvi ja hillitön letka sympaattisia vuohia. Onko tämä unta?!?

 

 

Ollaan puolessa välissä. Meillä on kestänyt matkaan jo tuplasti aikaa. Vilkuilen kelloa ja tajuan, että meillähän tulee kiire junalle ja lentokentälle. Nyt pitää alkaa askeltamaan reippaammin. Reitti ei ole mikään älyttömän raskas, mutta ajoittain haastava ja liukas. Vesisade ja huono näkyvyys tekee siitä vaikeamman.

Näkymä avautuu aina välillä, jossain vaiheessa auringonsäteetkin puskevat pilvimassan läpi. Miten kovasti tätä maisemaa osaakaan arvostaa kun sitä ehtii katsella vain hetken aikaa! En pysty käsittää, miten vesi voi olla noin turkoosia pilviselläkin säällä!

 

   

 

Lopulta laskeudutaan alas. Saavutaan tyyneen rantaan, jossa on muutama paikallinen kalassa. Usvainen metsä kohoaa suoraan järvestä, näkymä on kuin satukirjasta! Sadesäällä on puolensa.

Takana on viisi tuntia mutaisella tiellä tarpomista. Suosikki juoksukenkäni ovat vahvasti pesukoneen tarpeessa. Olen kiitollinen, ettei kumpikaan telonut nilkkojaan tällä varustuksella. Hypätään autoon, ajetaan asemalle, ja ehditään juuri ja juuri junaan kohti lentokenttää. Huh mikä ikimuistoinen päivä!

Göscheneralp, ehkä tapaamme vielä joku päivä kirkkaalla säällä! <3

 

*työ-/pr-matkan sponsoroi Sveitsin matkailu

 

xx Sara